Hei. Eli, pitkällisen harkinnan, että myöskin lajiin tutustumisen jälkeen olemme mieheni kanssa päätyneen ottamaan uudeksi perheenjäseneksemme rotikan. Nytpä sitten ihan ensimmäinen kysymys kuuluukin, että onko käytännössä mitään eroa, onko koirallamme papereita vaiko ei? Työkaverini koira kun pentuetta odottaa, mutta koska paperit vain isällä, ei pentuja rekisteriin saa.. Molemmat tulevien pentujen vanhemmista tuttuja ovat ja jopa meillä hoidossa olleet, joten luonteen eikä sekarotuisuuden puolesta pelkoa ole. Mutta kuinkapas suhtautuu esim. SRY? Näyttelyt eivät kiinnosta, mutta koulutuksen pienestä pitäen ehdottomasti. Eli, saammeko käydä heidän koulutuksissa? Jäseniksi yhdistykseen tuskin pääsemme? Vai olisiko vain parempi ostaa pentu jolla on paperit? Entäpäs sukupuoli, tiedän että urokset useimmin huomattavasti vaikeampia ensimmäiseksi koiraksi, mutta onko aivan mahdoton valinta?! Luin myös etteivät urokset tulisi toisten urosten kanssa toimeen ollenkaan, mutta eikös tuokin pitkälti kiinni kasvatuksesta? Eli, jos pentuna vietämme aikaa paljon tuttujen ja kilttien sekä urosten että narttujen seurassa, niin auttaako asiaa? Kovasti kiitollinen olisin kaikille jotka tyhmiin kysymyksiin vastailla viitsisi.. ;)
Kovasti kysyväinen
Toope =)
11692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
http://www.sensuroitu.net/jutut/paperittomuus.pdf
oo mittää väliä onko koiralla paperit vai ei..
vaikian koiran saa ilmanki, kuin myös helpon =) hyvin tai huonosti koulutetun,. paperikoirasta ja paperittomasta ei mun mielestä oo muuta eroa ku näyttelyissä käynti, toki ilman papereita match showhun pääsee (vai mite se ny kirjotetaankaa)..
koulutukseen mun tietääkseni pääsee kuka vaa, kuha koira löytyy, ja harrastaakki voi kaikenlaista.
ja mitä rotikoista oon lukenu ja muute kuullu nii ne on kovapäistä sakkia, varsinki urokset. eikä ne kuulemma toisia uroksia kestä ennää ku "aikuisiksi" kasvaa.. toki varmasti poikkeuksiakin on..
luulen että koiran voi hyvällä lykyllä opettaa sietämään muita koiria, mutta tykkäämään sen ei es tarvi oppia, eikä semmosta oppiakkaa voi.
ja jos kyseessä ensimmäinen koira, kannattaa haaveet uroksesta unohtaa..
jotkut koirat ei isona siedä muita koiria ollenkaan vaikka kuin opettaa olemaan ja tulemaan juttuun muitten kanssa..
Ehdottomasti aina vain ja ainoastaan rekisteröity pentu, oli rotu ihan mikä hyvänsä! Papereilla on todellakin valtavan suuri merkitys koiran kannalta.
Rekisteröimätön eli paperiton koira on AINA määritelmän mukaan sekarotuinen, koska sen geeniperimästä ei ole mitään luotettavaa, virallista tietoa. Rekisteröidyn koiran perimä taas tiedetään ja vanhemmista on paljon tutkittua tietoa tarjolla.
On erittäin tärkeää, että etenkin rottweilerin emä ja isä ovat terveet - siis lonkat, kyynereet ja silmät tutkitusti terveet. Isojen rotujen edustajilla kun esim. lonkat ja kyynereet rasittuvat ja siksi niiden on lähtökohtaisesti geeniperimältään oltava mahdollisimman terveet. Nämä tiedot (ja pk-koetulokset, luonnetestitulokset, jalostusindeksit jne) löytyvät Kennelliiton jalostustietokannasta.
SRYn sivuilla voit tutustua pentulistaan ja keskustella valinnasta pentuvälittäjän kanssa tarpeen vaatiessa. SRYn jalostussuositukset ovat:
- Lonkat A-C
- Kyynärpäät 0 tai 1
- Silmät terveet
- Jalostustarkastus hyväksytty tai hyväksytty varauksin
- Hyväksytty luonnetestitulos
- tai muu Suomen Kennelliiton hyväksymä virallinen luonteen ominaisuuksia mittaava testi tai koulutustunnus (BH riittää).
- Jalostukseen käytettävien yksilöiden ikä astutushetkellä yli 2-vuotta
Pentulistalle merkitään lisäksi:
- Paras näyttelytulos
- Lonkka- ja kyynärnivel indeksi
Vain rekisteröidyn koiran vanhempien ja muiden sukulaisten terveydestä saat varmaa, tutkittua tietoa. Jokainen varmasti toivoo oman koiransa olevan mahdollisimman terveenä mahdollisimman kauan ja jo siksi rekisteröity koira on ainoa oikea valinta.
Toinen erittäin tärkeä perustelu sille, että hankit rekisteröidyn koiran on harrastusmahdollisuudet. Koska koiria (myös rotikoita) on paljon ja treeniryhmissä usein täyttä, niin useat treeniporukat ottavat mukaan vain paperillisia koiria, joilla myös se kilpaileminen on mahdollista. Paperittomalla (=rekisteröimättömällä) rotikalla kun et pääse pk-puolelle kisaamaan ikinä, niin monetkaan treeniporukat eivät halua pelkkiä "harrastelijoita" treeniin, vaan kaikilla on tähtäimessä jokin oikea tavoite - esim. alokasluokka.
Harrastaminen rotikan kanssa on tosi kivaa, eikä kilpailla ole tietenkään ikinä mikään pakko. Mutta mitäpä jos koirasi ja sinä innostuttekin ihan kunnolla vaikka hausta tai jäljestyksestä? Sitten on tippa linssissä, kun mihinkään kokeeseen et saa koirasi kanssa koskaan osallistua. Sama koskee näyttelyitä: Eli vaikka nyt olisi sellainen olo, että et ikinä halua yhteenkään näyttelyyn, niin mieli saattaa muuttua. Mitä jos rotikkasi onkin todella upean näköinen koira, jolla olisi edellytyksiä vaikka muotovalioksi? Sitten harmittaa rutkasti, kun näyttelyihin et saa osallistua.
En keksi yhtäkään hyvää syytä hankkia paperitonta rotikkaa. Paperiton on ehkä pari sataa halvempi, mutta riskit esim. terveyden suhteen ovat valtavan suuret. Papereita puoltaa terveystilanne, koulutus, kokeet ja näyttelyt.
Useat valveutuneet kasvattajat eivät myy uros rotikkaa ekaksi koiraksi tai ekaksi rotikaksi. Uros on (tyypillisesti) paljon kovempi ja dominoivempi kuin narttu. Uroksen kanssa joutuu usein tekemään paljon enemmän työtä koulutuksessa kuin hieman pehmeämmän nartun.
On täysin varmaa (tai ainakin 99 prosenttisen varmaa), että uros rotikka EI tule toimeen muiden urosten (olivat sitten isoja tai pieniä) kanssa murkkuiän - eli noin yhden ikävuoden jälkeen. Koiralla voi olla vaikka sadoittain mukavia uroskoiria kaverinaan pentuna, mutta uros ei silti tule niitä sietämään aikuisena. Se vaan on niin, koska kyseessä on voimakastahtoinen, reviiritietoinen ja dominoiva koira. Kasvatuksella ja koulutuksella ei asiaa voi korjata, se on vain hyväksyttävä. Rotikka ei ole missään tapauksessa sosiaalinen koirapuistokoira, vaan äärimmäisen vahvan suojeluvaiston ohjaama yhden lauman koira. On mahdollista, että rotikka narttukaan ei tule toimeen muiden narttujen kanssa murkkuiän jälkeen, mutta tilanne ei välttämättä ole ihan yhtä vaikea kuin urosten kohdalla.
Hyvä, että harkitsette asiaa. Suosittelen lämmöllä tutustumaan SRYn sivuille ja paikallisen rotikkayhdistyksen toimintaan. Menkää seuraamaan alaosaston treenejä, keskustelkaa kasvattajien ja omistajien ja rotikankouluttajien kanssa ja osallistukaa ihmeessä rottweilerin omistajakurssille ennen koiran hankkimista. Näistä saa paljon todella hyödyllistä tietoa rodusta, sen käyttöominaisuuksista, koulutuksesta ja hankinnasta.
Eikä ole tyhmiä kysymyksiä olemassakaan, parasta vaan kysyä, jos jokin asia mietityttää!
Valtaisat kiitokset kaikista vastauksista!!! =) Viime kesänä kävimme koulutuksia varovaisesti sivusta seuraamassa täällä tampereella, samalla saimme tietoa kiitettävästi koulutuksista ja kuinka kannattaa aloittaa jo heti alkuvaiheessa pentutapaamisilla tutustuttaminen toimintaan. Luulenpa, että saamme myös unohtaa uroksen valinnan. Niin naapurissa, kuin myös tuttavapiirissämme löytyy paljon samaa sukupuolta omaavia erirotuisia yksilöitä (ei rotikoita), joiden kanssa paljon harrastamme mm. mökkeilyä, metsälenkkejä yms.. Uskoisin myös tällä kertaa passaavani työkaverini pentueen, ja luottavani enempi paperilliseen vaihtoehtoon. Kun pikkuisen sitten pitkän odotuksen päästä saa kotiin, niin pentuhan on sirutettu&matokuurin saanut, mutta entäpä rokotukset? Tiedättekö muuten kasvattajia pirkanmaalta, tai lähiseudulta?
en keksi yhtää hyvää syytä miksi ottaisi paperillisen koiran jos hankkii koiran kotikoiraksi eikä näyttelykoiraksi.
koulutettuu koiran saa on sillä paperit tai ei.
ja niinku hehkutetaa että kannattaa ottaa paperillinen koira nii kyllä niitä vikoja on yhtä paljon niissä paperillisissa koirissa kuin paperittomissa on sukuu tutkittu kuinka paljon vaa ja vanhemmat vaiks kuinka terveitä nii ei se aina sitä tarkoita että kaikki pennutkin olisivat aina täysin terveitä.
joten ihan hyvin voi ottaa paperittoman koiran jos tietää molemmat vanhemmat hyvin ja on varma että ei ole mitään seropia ottamassa rotikkana.
mutta tämä on siis minun mielipiteeni.
Yleensä rotikan pentu on mikrosirutettu ja madotettu kun kasvattaja sen myy - kauppakirjan mukana saat eläinlääkärin lausunnon siitä, että pentu on todettu terveeksi pentuetarkastuksessa. Rokotukset annetaan 12 viikon ja 16 viikon iässä, sen jälkeen vuoden iässä - eläinlääkäri antaa jatko-ohjeet. Madotus suositellaan annettavaksi pari viikkoa ennen rokotusta ja jatkossa muutaman kerran vuodessa.
Kasvattajien kotisivuille pääset tutustumaan SRYn sivujen kautta (valitse kasvattajat).
Pirkanmaalaisia rottweilerkasvattajia on ainakin (aakkosjärjestys) Juron, Kuolaturvan, Riverslope´s ja Vesuviuksen. Googlettamallakin varmaan löytyy.
Eli, nyt sitten löysimme mieleisen pentueen, tai siis ainakin paperilla mieluisan. Molemmat vanhemmat muotovalioita, lonkat A, luonnetestatut yms. Mutta ongelma onkin nyt sellainen, että matkaa kenneliin kertyy n.300km, ja mietimmekin sitä, kuinka pikkuinen jaksaa 7vkoisena noin pitkän matkan?! Pitäisikö sittenkin harkita jotain lähempänä sijaitsevaa vaihtoehtoa? Sitten asiasta toiseen.. Mitä mieltä, jos toisella vanhemmista lonkat D? Kannattako pentua harkita?
Tuosta luonnetestistä kannattaa sitten katsoa kokonaispistemäärän lisäksi eri osa-alueiden pisteet. Ne osa-alueiden pisteet kertovat paljon juuri luonteenpiirteiden jakautumisesta. Esim. onko pehmeä/kova jne. Haluatko, että minä tsekkaan ne vanhemmat tuolta jalostustietokannasta? Jos haluat, niin annan sinulle oman säpo-ositteeni, niin voidaan laittaa meiliä.
Matka ei ole ongelma, osa hakee pennun todella kaukaakin, Pohjois-Suomesta eräs pennun ostaja tuli Helsinkiin saakka hakemaan. Oma koiramme on haettu melko pitkän matkan takaa, noin 400 kilometrin päästä. Tärkeintä on löytää hyvä kasvattaja ja hyvä pentue. Hakumatkalle varaatte vaan rutkasti aikaa. Pysähdytte usein ja annatte pennun jaloitella/juoda. Pentu matkustaa turvallisesti ihmisen sylissä, jossa se luultavasti nukkuu ajon ajan.
D-lonkka on sairas lonkka määritelmän mukaan ja SRYn jalostussuosituksen mukaan D-lonkilla ei pentuja tehdä. Onko siis molemmat lonkat D/D? Onko kyynerät puhtaat? Harkitsisin TODELLA huolella tuota pentuetta, mites toisen vanhemman lonkat? Itse en pentua D-lonkkaisella teetetystä kyllä ottaisi - tai ainakin todella tarkkaan syynäisin sukulaisten tulokset.
Hei, ja kiitoksia jälleen tietämyksestäsi!! Mieleiseltämme kasvattajalta olisi tulossa kaksi pentuetta keväänmallä. Toisessa pentueessa yhdistelmä Imanlord's weimar- Sue's secrets tatschinka ja toisessa jarabindan yatzy rico- sue's secrets usually nice. Luovutus toukokuussa, joten olisi hyvää aikaa vielä valmistautua pikkuisen tuloon. Suosittelemallesi omistajakurssille ilmoittauduttiin eilen (järjestetään tosin vasta maaliskuussa) ja kasa rotukirjoja odottaa lukemista. Se, mitä hieman jäin miettimään, oli nuo pentutapaamiset. Eli, niitä kun suositeltiin 8vkoisesta lähtien, mutta uskallammeko viedä ennen rokotuksia?
Sue's Secretin molemmat yhdistelmät vaikuttavat hyvin lupaavilta. Kävin jalostustietokannassa tsekkaamassa noiden koirien sukupuita ja muita tietoja ja tuloksia. Jos kasvattajan olette valinneet, niin keskustelkaa vielä hänen kanssaan pentueen ja pennun valitsemisesta. Pennun valinta riippuu paljon siitäkin, mitä te olette itse hakemassa koiralta: Siis millaista vietikkyyttä etsitte. Eli oma harrastusinnokkuutenne kannattaa huomioida tarkasti. Miettikää jo nyt mikä harrastus koiran kanssa kiinnostaa, lajeja on paljon: on jälkeä, hakua, tokoa, tottista...
Pennulla on emän maidosta saatuna vasta-aineita sairauksia vastaan. Ennen rokotuksia kuitenkin koiratapaamisia kannattaa vieraiden, tuntemattomien koirien kanssa välttää juuri tautiriskin takia. Kyllä meidän treeneissä käy ihan pieniäkin pentuja (siis juuri 7-8 viikkosia), mutta ollaan aika tarkkana siinä ketkä koirat niiden kanssa saa leikkiä.
Hienoa, että olette menossa omistajakurssille, sieltä mukaanne tarttuu paljon hyödyllistä tietoa. Ja lähtekää ihmeessä mukaan sen paikallisen alaosastonne rotikkakoulutuksiin ja -tapahtumiin. Siellä saatte ohjaajilta paljon vinkkejä, tapaatte muita rotikoiden omistajia ja saatte vaihtaa kokemuksia koiran koulutuksesta ja yhteiselosta. Rotikan kanssa harrastaminen on todella mukavaa ja siitä tulee ihana harrastus!