TÄRKEÄ

Tuskin koskaan tuleekaan. Mutta en sitä miinukseksi vielä laskisi.

Ei ole pömppää, pöppä on ihan itsestä, ja liikkumisistaan kiinni. (ja mulla ikää jo 43 ja kolmas lapsi)

Synnytyksestä palautumiseen (kokonaan) meni puolisen vuotta, kaiken kauiten meni nivelien särkemisen loppumiseen, se kun kesti imetyksenkin ajan. (kalkki ei riittänyt molemmille)

Mulle sanottiin jälkitarkastuksessa että saattaa mennä vuosikin ennenkuin arven ympäristön tunto palautuu.
Vatsa jäi roikkumaan, mutta aina mulla on jonkinlainenn vararengas ollut, etteä eipä tuo hirmusti haittaa.
Mä pääsin helpolla, muutenkin ollut aina nopea toipumaan. Kipulääkkeet jätin kolmantena päivänä eikä haava enää viikon jälkeen häirinnyt elämää, mitä nyt vähän kutitti. Mutta tiedän monia joille liikkuminen (kumartelu tms) on ollut vaikeaa vielä kuukausienkin jälkeen.

Synnytyksestä kohta 8kk ja tunto on täysin palautunut ei vaivaa millään tavalla. Minulla on pystyhaava elikkä navasta alaspäin. Ainut on se että se näkyy todella paljon, mutta minua se ei haittaa yhtään kun tiedän, että sieltä on tullut maailman suloisin poika;)
Aina olen ollut n. 5kg ylipainoinen ja vatsa makkaroita on kanssa ollut mutta nyt synnytyksen jälkeen olen raskauskilojen jälkeen vielä tiputtanut 3kg ja pieni ns. pömppis onmutta ei häiritse mun elämää;)
Laihtuessani en ole mitenkään hirveesti kuntoillu verrattuna siihen miten ennen kuntoilin eli ihan samaa touhaan vieläkin paitsi et vaunuja lykkään lenkillä:)

Minulla on hätäsektioarpi pystysuunnassa. Arpi on ihan sileä ja kireä, mutta kummallakin puolella arpea roikkuu löysää nahkaa, vähän kuin olisi siihen siististi rypytetty. Eipä kehtaa paljon bikineissä esiintyä, mutta onneksi on mummohousuja jotka ylettyvät vyötärölle asti. Arvessa ei ole tuntoa, mutta ympärillä on, joskus joku hermo nipistelee siellä.

Minulle tehtiin sektio 2004. Kipulääkkeet jätin kotona jo pois, eli kahden sairaalassa vietetyn yön jälkeen.
Kipua oli kävellessä sen jälkeen viikon verran. Tunto arven joka kohtaan palautui mun mielestä vasta kuukausien päästä. Muistan että yksi reuna oli täysin tunnoton.
Aina olen harrastanut ulkoilua/pyöräilyä. Minulla meni neljä päivää mahtua vanhoihin housuihin. Pömppistä ei ollut missään vaiheessa, sektiossa kun poistuu samantien kaikki se mikä synnytyksen jälkeen valuisi ulos vähitellen.

Kyllä se om kunto/paino vaikuttaa siihen jääkö raskauksesta pömppis vai ei. Kaksi lasta saaneena voin kyllä bikineissä mennä ilman että kukaan arvaisi minulla lapsia olevan. Rinnoista sen vain huomaa.

Hei, minulla myös hätäsektio. Pitäisiköhän tehdä gallup kuinka monella hätäsektio johtuu sairaaloitten säästöistä; ei haltuttu tehdä tavallista sektiota, vaan yritettiin synnyttää vähitellen.

Mutta asiaan, paino palasi normaaliin neljän kkn sisällä. On siitä jopa laskenut, koska lapsen ollessa nyt 2v. ei ehdi kaikkien kiiruitten takia syömään. Normaali tunto arvessa. Mahanahkaa kiristettiin vähän liikaakin, joten arpi vino ja kuopassa tosi selvästi. eläköön mummo-housut!

olevan kyse tekijöistä? ja tietenkin oman ihon elastisuudesta. Mulle tehtiin erittäin siisti vaakaviilto bikinirajaan ja se ei tosiaankaan häiritse pikkuhousujen tai bikinien alta (silloin kun on laiha :) Tunto on vuoden sisällä palautunut hyvin. Itse arpi on mulla sileä, mutta pieni porrastus jää roikkumaan arven päälle, nyt kun on ylipainoa. Enkä ole vieläkään tehnyt vatsalihaksia, kun ei vuoteen kuulemma ole hyvä tehdä.

Kun vaan saisikin ne ylimääräiset kilot pois, joita täs yövalvomisten lomassa on tullut... selityksen makua.

Seuraavaksi haluaisin kuitenkin normaalisynnytyksen jos ikinä mahdollista. On se toipuminen niin paljon nopeampaa!

Kotona siis kohta 10-kuukautinen lapsi. Painoa kertyi raskauden aikana 30 kiloa, joista vielä jäljellä noin 5, siis ennen raskautta-aikaan verrattuna. Tuskinpa lähteekään enää =) Ja elopaino olikin vähän turhan pieni silloin.

En ole tehnyt kilojen karistamiseksi yhtikäs mitään, paitsi imettänyt; vieläkin noin 10 kertaa päivässä. Nyt on tärkeämpää hoitaa lasta, kun se vihdoin ja viimein saatiin! Salille kerkeän sitten joskus myöhemmin.

Mahanahan tunto palasi kai puolen vuoden sisään täysin. Enää en edes koko arpea muista. Buranaa jouduin syömään kolmisen viikkoa operaatiosta, koska haava ei heti umpeutunut koko matkalta. Nitoivat sen vinoon ja reunat ei osuneetkaan enää kohdalleen! Mutta eipä olekaan kaikilla napa vinossa =)

Pientä pömppää on elämäni ensimmäistä kertaa, mutta eipä tuo menoa haittaa. Kyllä sen saan pois, kunhan palaan taas työelämän juoksupyörään ja muuhun entiseen..

Nyt nautin lapsestani, ei se kauaa ole pieni.

Minulle tehtiin hätäsektiossa pystyviilto vuonna 2002.


Oletteko palautuneet täysin? (mm. onko arvessa tuntoa jne.)
Arpi on siisti ja melkein huomaamaton.
Niittejä poistettaessa tosin haava aukesi alhaalta päin pari senttiä ja arpi levenee alaspäin.
Se ei kuitenkaan näy bikineissä, kun levenemiskohta jää bikinihousujen alle.
Tunto on normaali, joskin inhottavan tuntuista kutinaa on joskus arven alla.

Oletteko kuntoilleet päästäksenne takaisin omiin mittoihinne?
Painoa kertyi raskauden aikana vähän yli 20kg ja se oli suurimmaksi osaksi nestettä.
Muistaakseni neljässä kuukaudessa olin entisessä painolukemassa, mutta vatsa oli löysä lyllerö varmaan vuoden päivät.
Olen kuntoillut aina samalla tavalla.

Onko teille jäänyt ns. pömppis/vatsaa roikkumaan haavan yläpuolelle?
Ei ole jäänyt, mutta muuten on raskaus muokannut vartaloa.
Kai se perä jotenkin levisi odotusaikana ja vaikka ylimääräistä ei olekaan, niin vanhat farkut kiristävät peräpään kohdalta :o)

mulla ainakin. Mun synnytyksest aikaa 6kk, synnytys meni siis ihan pieleen ja ponnistusvaiheessa leikattiin. Pitkään olin tosi kipee ja vieläkin haava kutiaa ja oudosti sattuu. Mul on jääny kauhee kammo et ei saa koskea siihen ja meilkeimpä kattominenki sattuu. On edelleen arka paikka ja on mulla ainaki jääny sellanen mahamakkara roikkumaan siihen päälle. Mut mulla tosiaan oli aika rankka synnytys kaikinpuolin ni ehkä johtuu siitäki kaikki. Mut silti en ymmärrä kun sanotaan et sektio-äidit pääsee helpolla! Ite ainaki jatkossa toivon et synnytys onnistuu alakautta.