Lahjoitin 92 yli 200 neliön talon oman puolikkaani lapsilleni.
Kaikki lahjaverot yms. hoidin. He olivat alaikäisiä ja lahjan otti vastaan holhoojanaan sisareni. Silloinen vaimoni teki saman omasta osuudestaan.
Olimme molemmat omiin lahjakirjoihimme varanneet elinikäisen asumisoikeuden. Jos se ei toteutuisi edellytettiin molempien identtisessä tekstissä, että lahjansaajien on silloin järjestettävä noin 70- neliön suuruinen rivitaloasunto tietyltä alueelta. Lahjakirjoja oli siis kaksi ja siksi rivitalojakin pitäisi olla kaksi.
Erosimme ja sain ankaran arvioverovelan niskaani.
Masennuin. Aloin käyttää alkoholia ja masennuslääkkeitä. Exän toimesta lapseni taluttivat minut hoidossakin olleen masennuspotilaan kunnan vuokratalolle ja aloin maksaa vuokraa. Jostain ihmeen kummasta sain voimia raitistua. Aloin seurustella ja nyt olen täysin terve.
Löysin myös tulevan uuden puolisoni.
Kun aloin kysellä oikeuksieni perään sain exältä soiton ja teksti kuului näin.
Vaikka mä oonkin myyny meidän kaiken yhteisen avio-omaisuuden, et sä mitään hyödy musta. Haasta vaan oikeuteen. Kun nuija kolahtaa korvaussummalle soitan ulosottoon ja siinä oli sun juttus korvauksesta ja avio-omaisuudesta.
Lapset eivät ole olleet vuosiin missään yhteydessä.
Poika on ikuinen opiskelija, joka ostelee Alfaromeoita ja viettää ylellistä elämää opiskelijan statuksella. Tytär kuskaa lukuisia miesystäviään jenkkilää myöden.
Ai, että milläkö ?
Ensin exä yritti miesystävälleen myydä puhutun talon 140.000 €
Kerroin pian tarvittavan useamman ruumisarkun, jos menee sen tekemään.
Poikani yritti homokaverilleen sen myydä 170.000 € ja taas kerroin samat.
Parilla puhelinsoitolla sain tarjoukseksi 205.000 €
Exä tilasi rakastajaltaan kosteuskartoituksen. Sen mukaan kallion päällä seisovan kaksikerroksisen talon koko alakerta pitäisi seiniä lukuunottamatta purkaa.
Minä tilasin toisaalta samna kartoituksen ja siinä ainoana toimena kehotettiin puutarhamullan ajamisen takia seinustoille uusimaan patolevyjä.
Kaikesta pelästyneenä he tuolle homokaverilleen myivät talon 185.000.
Lapsille 75 75 ja exälle 35- tuhatta euroa.
Minulle ilmoitettiin, että et tarvitse mitään.
Testamentin tässä jo teinkin. Kävin, jopa lääkärissä ottamassa kommentin kyvystäni se tehdä=selvinpäin ja hallitsen itseäni jne ja olen kaikinpuolin terve niin mieleltäni, kuin muutenkin. Todistaiksi kelpuutin kaksi virkaatekevää konstaapelia ja 2-kappaleena jne jne.
Mutta voitteko kertoa, mitä teen.
Pelkän avio-omaisuutta olleen automme Audi Quattron arvo oli ollut myyntihetkellä 25.000 €
Samoin hyvävaraisen yrittäjän koti sisältänyt arvotauluja, kalliin pianon ja kaikenlaista.
Minulle ei jäänyt kuin rikkinäinen stereo, joka oli heitetty asuntoni pihaan autosta.
Siinä sitten istuin rappusilla tunnistamani romustereo edessäni.
Vaikka menettäisin kaikki olen päättänyt tehdä vielä yhden elämän.
Minulla on tiedossa ikäviäkin tapoja muistuttaa oikeuksistani, mutta kertokaa ihmeessä, mitä voin tehdä ja jos tiedät ennakkotapauksisa syytingin rikkomisien oikeuskäsittelyisä kerro kerro.
Kiitos. Gabriel Mäkitalo
Kaikki lahjaverot yms. hoidin. He olivat alaikäisiä ja lahjan otti vastaan holhoojanaan sisareni. Silloinen vaimoni teki saman omasta osuudestaan.
Olimme molemmat omiin lahjakirjoihimme varanneet elinikäisen asumisoikeuden. Jos se ei toteutuisi edellytettiin molempien identtisessä tekstissä, että lahjansaajien on silloin järjestettävä noin 70- neliön suuruinen rivitaloasunto tietyltä alueelta. Lahjakirjoja oli siis kaksi ja siksi rivitalojakin pitäisi olla kaksi.
Erosimme ja sain ankaran arvioverovelan niskaani.
Masennuin. Aloin käyttää alkoholia ja masennuslääkkeitä. Exän toimesta lapseni taluttivat minut hoidossakin olleen masennuspotilaan kunnan vuokratalolle ja aloin maksaa vuokraa. Jostain ihmeen kummasta sain voimia raitistua. Aloin seurustella ja nyt olen täysin terve.
Löysin myös tulevan uuden puolisoni.
Kun aloin kysellä oikeuksieni perään sain exältä soiton ja teksti kuului näin.
Vaikka mä oonkin myyny meidän kaiken yhteisen avio-omaisuuden, et sä mitään hyödy musta. Haasta vaan oikeuteen. Kun nuija kolahtaa korvaussummalle soitan ulosottoon ja siinä oli sun juttus korvauksesta ja avio-omaisuudesta.
Lapset eivät ole olleet vuosiin missään yhteydessä.
Poika on ikuinen opiskelija, joka ostelee Alfaromeoita ja viettää ylellistä elämää opiskelijan statuksella. Tytär kuskaa lukuisia miesystäviään jenkkilää myöden.
Ai, että milläkö ?
Ensin exä yritti miesystävälleen myydä puhutun talon 140.000 €
Kerroin pian tarvittavan useamman ruumisarkun, jos menee sen tekemään.
Poikani yritti homokaverilleen sen myydä 170.000 € ja taas kerroin samat.
Parilla puhelinsoitolla sain tarjoukseksi 205.000 €
Exä tilasi rakastajaltaan kosteuskartoituksen. Sen mukaan kallion päällä seisovan kaksikerroksisen talon koko alakerta pitäisi seiniä lukuunottamatta purkaa.
Minä tilasin toisaalta samna kartoituksen ja siinä ainoana toimena kehotettiin puutarhamullan ajamisen takia seinustoille uusimaan patolevyjä.
Kaikesta pelästyneenä he tuolle homokaverilleen myivät talon 185.000.
Lapsille 75 75 ja exälle 35- tuhatta euroa.
Minulle ilmoitettiin, että et tarvitse mitään.
Testamentin tässä jo teinkin. Kävin, jopa lääkärissä ottamassa kommentin kyvystäni se tehdä=selvinpäin ja hallitsen itseäni jne ja olen kaikinpuolin terve niin mieleltäni, kuin muutenkin. Todistaiksi kelpuutin kaksi virkaatekevää konstaapelia ja 2-kappaleena jne jne.
Mutta voitteko kertoa, mitä teen.
Pelkän avio-omaisuutta olleen automme Audi Quattron arvo oli ollut myyntihetkellä 25.000 €
Samoin hyvävaraisen yrittäjän koti sisältänyt arvotauluja, kalliin pianon ja kaikenlaista.
Minulle ei jäänyt kuin rikkinäinen stereo, joka oli heitetty asuntoni pihaan autosta.
Siinä sitten istuin rappusilla tunnistamani romustereo edessäni.
Vaikka menettäisin kaikki olen päättänyt tehdä vielä yhden elämän.
Minulla on tiedossa ikäviäkin tapoja muistuttaa oikeuksistani, mutta kertokaa ihmeessä, mitä voin tehdä ja jos tiedät ennakkotapauksisa syytingin rikkomisien oikeuskäsittelyisä kerro kerro.
Kiitos. Gabriel Mäkitalo
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tyhmä ei ymmärrä, miksi ihmeessä menitte tekemään tuollaisen asunnon siirron lapsille? Kiertääksenne veroja? Jos on lähdetty kikkailemaan, mutta homma menee puihin, niin minusta pitäisi myös olla valmis kantamaan seuraukset... Lapsethan ovat tunnetusti sellaisia, etteivät välttämättä toimi ollenkaan vanhempiensa parhaaksi. Tämä on jälkiviisautta, mutta varsinkin jos lapsilla on ollut hyvä elintaso ja ovat saaneet kaiken tuosta vain, niin hinku makean elämän perään voi olla liian suuri. Kurjaa että omat lapset hylkäävät, siitä osanottoni:(
Yritä nyt kuitenkin hommata itsellesi asianajaja, vaikka ilmainen sellainen jos ei ole varallisuutta, eikös semmoisiakin ole kunnalla tarjota?
Tämä:
Aikoinaan pidin äitiäni kädestä, kun hän sairaalassa kuoli.
Toki muistan hänen viimeiset sanansa minulle.
Kuolemansa jälkeen toivat kaksi sisartani lakiasiaintoimiston laatiman testamentin äitini jälkeen.
Hänen halvaantuneen väitettiin sen sanelleen.
Vanhin sisareni ja miehensä oli edunsaajana.
Terveyskeskuksen johtava lääkäri potilas lääkärisuhteen perusteella todisti, ettei äitini ole mitenkään tuona ajnkohtana voinut laatia tai sanella tarkkaakin tarkempaa, kuin oppikirjasta olevaa tekstiä. Lisäksi hän oli lääkärille puhunut meistä muista kovin hyvää.
Vanhin sisareni oli kuitenkin naimisissa lääninrovastin pojan kanssa ja poika edunsaajana. Ei jäävätty vaan hän käräjillä vetäisi väärän valan ja todisteli, että kylllä mielestäni vainaja jo eläessään näin oli tarkoittanut. Ruustinna säesti. Ja koska hän oli lautamiehet järkiään vihkinyt ja heidän lapsensa kastanut puhui itse jumala näinollen oikeussalissa.
Kahdenkymmenen vuoden puhumattomuuden jälkeen. Vanhin sisareni tunnusti ja kertoi avioeronsa jälkeen, ettei enää pysty elämään moinen synti tunnollaan ja kertoi, kuinka kaksi sisarusta miehineen oli suunnitellut kaiken.
Toinen kimpassaan olleista sisaruksistani ei halunnut edelleenkään puhua asiasta ja saa olla syntinsä kanssa.
Tälläistä välttääkseni ajattelin tehdä mahdottomaksi riitelmisen jälkeeni.
Nyt vain kävi niin, että oma kärsimys senkun vain jatkuu.
Olo on kuin Sven Duuvalla; jos oikeaan jos vasempaan niin väärin väärin aina vaan.
Ps. Vanhin sisareni on nykyään usein yhteydessä ja sanoi, kerran, että kukaan ei voi tietää ahdistuksen määrää, kun hän itse tajusi, panneensa vainajan suuhun sanat, jotka jokainen tiesi valheeksi alusta pitäen.
Eli tiilitalossa ei aina asu mainoksen onnellinen perhe.
Itse olen nyt köyhä, mutta silti tunnen köyhyydessäni ja rehellisyydessäni ja muutenkin olevani eräänlainen onnen miljonääri moneen muuhun verrattuna. Puhdas omatunto on paras unilääke.