Hei!
Kaipaisin kipeästi apuanne tilanteessa, jossa en tiedä enää kenen puoleen kääntyisin.
Ongelmani on jonkin asteisesta läheisriippuvuudesta kärsivä ystäväni, jonka takertuminen saa jo suhteettoman suuret mittasuhteet.
Hän soittaa useasti päivässä, viisikin kertaa, eikä hänellä ole oikeastaan muuta asiaa kuin oma itsensä vähättely, aliarvioiminen, itsesäälissä rypeminen, toisten asioiden pohdinta jne. jne.
Jos olen vähänkin keskittynyt muuhun puhelun aikana, tai jos minulla on huono päivä, niin puhelun jälkeen alkaa satelemaan tekstiviestejä kuinka tärkeä, korvaamaton ja maailman ihanin ihminen hänelle olen. Ja näitä saattaa tulla yömyöhään saakka.
Lisäksi hän ilmestyy ovellemme usein, kysymättä tulee tavaroidensa kanssa yökylään, ja olenkin nätisti koettanut sanoa olevani perheellinen työssäkäyvä ihminen, jonka viikonloput ovat arvokasta aikaa viettää yhdessä perheen kesken.
Tätä kirjoitusta voisi jatkaa loputtomiin, mutta moni varmaan tunnistaa jonkun tuttunsa/läheisensä tästä tekstistä ja tietää mitä haen takaa.
En haluaisi katkaista välejämme kokonaan, mutta nyt en enää näe oikein muuta vaihtoehtoa. Sinänsä tekee pahaa, koska kaikki ko. henkilön aikaisemmat ystävyyssuhteet ovat kariutuneet ja "ystävät" lähteneet kävelemään, mitä en kyllä ihmettele jos tätä on jatkunut jo kauan.
Mitä te tekisitte tilanteessani, kuinka minun tulisi toimia?
Kaipaisin kipeästi apuanne tilanteessa, jossa en tiedä enää kenen puoleen kääntyisin.
Ongelmani on jonkin asteisesta läheisriippuvuudesta kärsivä ystäväni, jonka takertuminen saa jo suhteettoman suuret mittasuhteet.
Hän soittaa useasti päivässä, viisikin kertaa, eikä hänellä ole oikeastaan muuta asiaa kuin oma itsensä vähättely, aliarvioiminen, itsesäälissä rypeminen, toisten asioiden pohdinta jne. jne.
Jos olen vähänkin keskittynyt muuhun puhelun aikana, tai jos minulla on huono päivä, niin puhelun jälkeen alkaa satelemaan tekstiviestejä kuinka tärkeä, korvaamaton ja maailman ihanin ihminen hänelle olen. Ja näitä saattaa tulla yömyöhään saakka.
Lisäksi hän ilmestyy ovellemme usein, kysymättä tulee tavaroidensa kanssa yökylään, ja olenkin nätisti koettanut sanoa olevani perheellinen työssäkäyvä ihminen, jonka viikonloput ovat arvokasta aikaa viettää yhdessä perheen kesken.
Tätä kirjoitusta voisi jatkaa loputtomiin, mutta moni varmaan tunnistaa jonkun tuttunsa/läheisensä tästä tekstistä ja tietää mitä haen takaa.
En haluaisi katkaista välejämme kokonaan, mutta nyt en enää näe oikein muuta vaihtoehtoa. Sinänsä tekee pahaa, koska kaikki ko. henkilön aikaisemmat ystävyyssuhteet ovat kariutuneet ja "ystävät" lähteneet kävelemään, mitä en kyllä ihmettele jos tätä on jatkunut jo kauan.
Mitä te tekisitte tilanteessani, kuinka minun tulisi toimia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
hienovararaisesti,että haluat viettää vähää vapaa-aikaasi perheesi kesken.Sopikaa vaikka
joku päivä viikosta jolloin voitte tavata.
Viesteihin ei ole pakko vastata.
Minulla oli samanlainen loinen elämässäni. Jopa niin että yhdessä vaiheessa luulin olevani hänen ystävä omasta tahdostani, mutta ymmärsin myöhemmin että minut on manipuloitu. Minut manipuloitiin onnistumisen kokemuksilla ja syyllistämisillä. Kun annoin pikkusormen hän vei koko käden. Ensin hän soitteli minulle kerran viikossa, sitten kahdesti, teki risusta asian ja kävin siellä käymässä kerran tai kahdesti viikossa. Sitten se liitti minut messenger-kontakteihin. Rupesin mesettämään hänen kanssaan työ-aikana. Lopulta hän vei minulta kaiken vapaa-ajan ja työaikaakin niin että työtuloskin heikkeni. Pomo otti minut puhutteluun huonosta työtuloksesta johtuen. Ajatusmaailmani oli koko ajan tämän läheisriippuvan henkilön ympärillä ja rasitti minua. Siinä vaiheessa ymmärsin että olen luullut itseäni läheisriippuvan ystäväksi, mutta tosiasia oli että minut oli manipuloitu. Kun sen oivalsin, niin olin täynnä raivoa. Lakkasin vastaamasta puhelimeen ja uskalsin tehdä temppuja jotka vaikuttaisivat suhteeseen negatiivisesti. Lopulta sanoin hänelle että en jaksa. Hän otti tiedon vastaan ikään kuin luonnollisena asiana eikä suuttunut. Olen nyt täysin vapaa, ja on ihanaa kun saan taas jälleen keskittyä omaan elämääni ja töissäkin menee taas hyvin.
Omassa tapauksessa tilanteelle tyypillistä oli se että jos jätin vastaamatta puhelimeen niin henkilö kysyi että olenko suuttunut jostain. En ollut suuttunut. Minusta on vaan sangen epänormaalia että minulle soittaa yksi henkilö 4 kertaa päivässä ja siinä välissä vielä mesettää jonni-joutavia. Jouduin vaan yksinkertaisesti sanomaan hänelle että tämä ei ole enää normaalia. Mese oli paha - hän koki alemmuuskompleksia jos vastasin hänen viestiinsä pari minuuttia liian myöhässä.
..kyllä,valitettavasti:(
Olin silloin 18v. (nyt 23v.)Tämä kyseinen nainen,joka muuten on vieläkin elämässäni läsnä,otti minut jonkinlaiseksi "suojatikseen" vaikken olisi semmoista tarvinnut,koska mulla ei ollut mitään erityisiä ongelmia,ei vain ollut ystäviä.
Alkuun meni kuitenkin ihan hyvin ja luulin että olimme ystäviä.Mutta sitten kaikki muuttui: Kuulin jälkeenpäin erittäin pahoja ja ilkeitä juoruja minusta mitä tämä kyseinen henkilö oli kertonut muille "ystävilleen" Ja mikään ei tietenkään ollut totta.
Tietysti loukkaannuin aina,mutta annoin anteeksi joka kerta koska olin/olen niin hyväuskoinen ja liian kiltti.
Onneksi nyt mulla on miesystävä,joka puolustaa minua,eikä tämä kyseinen nainen enää uskalla tehdä mitä tahansa.
Hän manipuloi mut täysin puolelleen,enkä päässyt hänestä irti mitenkään,en taida päästä ikinä,koska hän on edelleen elämässäni.
Paha juttu on myös se,että hän lahjoittaa ja myös lainaa vastoin tahtoani mulle kaikenlaisia tavaroita,ja sitten kun tulee jokin riita,hän laittaa erittäin ilkeitä viestejä,vaatii kaiken omaisuutensa takaisin ja uhkailee.
En ole edes hänen ainoa uhrinsa.
Pelkään häntä hieman edelleen,vaikka mulla onkin tukihenkilöitä.
Pahinta kuitenkin taitaa olla se,että tämä nainen joka on henkisesti hyvin sairas,on myös yksinhuoltaja jolla on pieni tytär,joka vielä muistuttaa jo pelottavan paljon äitiään.
En todellakaan tiedä mitä tekisin?
Kiltteys oli ainakin minun ongelmani. En osannut nähdä että mä en kyseistä henkilöä tarvitse ja että se ei ole minun syy että hän on läheisriippuvainen. Sain apua ja kannustusta eräältä tuttavalta joka on ollut myös kyseisen henkilön "hämähäkkiverkossa".
Elikkä siis: Minulla on oikeus omaan elämääni.
Erkanemisprosessista tuli kivuton kun luovuin henkilöstä vähitellen. Sanoin että tulenkin käymään 1½ viikon päästä eikä huomenna. Kasvatin intervallia kuukauteen jne.
Hankin lankapuhelimen (salainen puhelinnumero). Kerroin salaisen numeroni vain sukulaisille ja työnantajalleni. Rupesin pitämään kiinni kännykkääni iltaisin. Kännykässä oli puhelinvastaaja johon hän jätti viestejä tyyliin: "soita minulle, ois asiaa" tai "mä täällä vaan" tai "nyt mä oon löytäny sulle jotain mielenkiintoista". Vaihdoin viestini sinne vastaajalle tällaiseksi: "Kerro asiasi, kiitos". Sen jälkeen viestejen jättäminen jäi. Blockasin hänet myös mesessä. Kerroin että en halua mesettää työaikana.
Tulin vahvaksi. Uskalsin vähitellen sanoa että tarvitsen myös omaakin aikaa. Se ei voi olla oikein että pyykit jää pesemättä ja tiskit tiskaamatta.
Oma neuvoni: Ota itsellesi puhelin-vapaita tunteja viikottain, esimerkiksi tiistaisin puhelin kiinni kello 16 jälkeen. Kasvata puhelinvapaita aikoja. Hanki toki toinen kanava jota kautta muut saavat sinuun yhteyttä tarvittaessa. Jos hän on sinusta huolissaan niin kerro että sulla ei ole mitään hätää. Asiahan on ihan totta - jos osaat olla vastaamatta puhelimeen sinulla on kyky antaa aikaa itsellesi, ja silloinhan sinulla ei ole mitään hätää. Hänellähän se hätä on, mutta se ei ole sinun ongelmasi. Jos hän huomaa että et ole 24x7-henkilö, hän etsii itselleen uuden.
Olen ollut joskus samassa tilanteessa! Kirjoittelin asiasta muistaakseni samaiselle palstallekin, sillä seurauksella että minut syyllistettiin tilanteesta mm. huonoksi ystäväksi ja rajatilapersoonaksi, koska en jaksanut liiallista, monta kertaa päivässä tapahtuvaa yhteydenpitoa. Vaikeaahan se on löytää oikeaa tapaa toimia, varsinkin jos tietää olevansa tärkeä toiselle. Mutta kannattaa pyrkiä asettamaan selkeät rajat, ja pitää niistä kiinni. Esim. vaikka yksi vierailu päivä viikossa jne, jossa sitten pysytään. Itse en tällä hetkellä ole tekemisissä ko henkilön kanssa, koska hän ei kunnioittanut rajojani. Kylässä istuttiin aamuyöhön, toisinaan vain jäätiin yöksi lupaa kysymättä, makoiltiin seuraava päiväkin ilman puhettakaan poistumisesta jne. Soittelua jopa 7 kertaa päivässä, ja joka päivä olisi pitänyt ehtiä näkemään. Itse en enää jaksanut ja lopetin yhteydenpidon.