Terveiset

Olimme perheen kanssa Reisjärvellä maakunnallisissa opistoseuroissa ja siellä oli hyvä olla. Tiedän, että epäuskoiset eivät voi ymmärtää sitä tunnetta, mikä on sisällä, kun saa ensin uskoa synnit anteeksi ja sitten puhtaalla omalla tunnolla käydä ehtoollispöytään. Siinä tilanteessa ei ole sijaa epäilyksille ja siinä näkyy selvänä päämäärä, taivaaseen ollaan matkalla. Monesti arjessa on epäilyksiä, pääsenkö taivaaseen ja jaksanko uskoa, mutta palkka on niin hyvä, että kannattaa uskoa pilkkaavan maailmankin keskellä.

Tekemisen puuttesta sanoisin nyt kolmikymppisenä kolmen lapsen äitinä, että aina on ollut niinpaljon tekemistä kuin on jaksanut tehdä. Uskon että monilla nuorilla ei ole niin ´laajaa ja välittävää kaveripiiriä kuin uskovaisilla. Nyt on mukava tavata nuoruuden ystäviä ja olla tekemisissä heidän kanssaa perheellisenä.

Lapsiasiastakin on puhuttu, niin omaltakohdalta voisin sanoa, että taivaanisä on antanut meille kolme lasta, nuorin 7 vuotta ja jos taivaanisä näkee hyväksi antaa lisää lapsia, otamme ne iloiten ja lahjana vastaan, haluan vaan sanoa, ettei se automaattisesti ole selvää, että saa kymmenen lasta.

Televisiosta tuli mieleen, että eihän se laite ola paha, vaan ne monet ohjaelmat, enkä usko lasteni jääneen mistään paitsi, kun sitä ei ole, onpahan meillä vanhempina aikaa olla enemmän lasten kanssa, kun emme ole TV:n orjia, mielestäni monet seurapelit ovat lapsille paljon kehittävämpiä ja niitä meillä pelataankin.

minäkin olin maakunnallisissa reisjärvellä. oli todella mukavat seurat! näin paljon tuttuja, enemmän kuin suviseuroissa kun on vähemmän ihmisiä niin "törmää" helpommin tuttuihin. ja sai kuulla sitä ihanaa evankeliumia ja sai voimia taas uskoa. oli niin aurinkoiset ilmatkin! jäi todella mukavat muistot!

Juu

Vanhoillislestadiolaiset, älkää alkako täyttämään tätäkin palstaa. Saitte oman ja näette tuloksen.