Oma olo on todella uupunut. En muuta kuin itke tai huudan. Oon jatkuvasti hermostunut. Olen muuttumassa täysin passiiviseksi. On välissä niitä hyviäkin päiviä, mutta...
Apua olen yrittänyt saada, mutta "tää on kuulemma ihan normaalia" tai "täälä Suomessa on paljon muitakin jotka tarvitsevat mua enemmän apua".
Näin kommentoivat terveydenhuollon ammattilaiset!!!
Kaippa tämä sit normaalia on. Tuntuu oudolta kun tätä "normaalia" on jatkunut jo muutaman vuoden.
Ja joo, varmasti on muitakin avun tarpeessa! Sitä en vähättele yhtään.
Omat voimat loppu. Mistä muutos elämään?
Apua olen yrittänyt saada, mutta "tää on kuulemma ihan normaalia" tai "täälä Suomessa on paljon muitakin jotka tarvitsevat mua enemmän apua".
Näin kommentoivat terveydenhuollon ammattilaiset!!!
Kaippa tämä sit normaalia on. Tuntuu oudolta kun tätä "normaalia" on jatkunut jo muutaman vuoden.
Ja joo, varmasti on muitakin avun tarpeessa! Sitä en vähättele yhtään.
Omat voimat loppu. Mistä muutos elämään?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valitettavasti näin toimii tämä "hyvinvointivaltio"... Apua on vaikea saada.
En tiedä osaanko neuvoa, mutta yritän.
Itseäni on auttanut ystävien kanssa oleminen ja jutteleminen ja oma aika. Irtaudu arjesta ja tee jotain mielekästä. Vaikka tuntuisi siltä että yhtään mikään ei huvita, niin pakota itsesi liikkeelle! Lähde lenkille, mene elokuviin ja ulos syömään...
Ota joka päivä aikaa itsellesi. Tee hengitys- ja mielikuvaharjoituksia. (netistä löytyy erilaisia ohjeita) Voi vaikuttaa hölmöltä, mutta kannattaa kokeilla.
Kirjoita päiväkirjaa, ajatuksia, tunteita, runoja... Piirrä ja maalaa. Tee mitä vain keksit jotta saisit purettua huonoja fiiliksiä.
Voimia ja jaksamista sinulle! Sekä lämpimiä halauksia.
-Kora
itselläni myös paljon ahdisusta ja stressiä, kaikki itkettää ja surettaa.
monet ystävät ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen lapsen syntymän jälkeen, onneksi on pari kultaista jäljellä. on ollut todella terapeuttista saada puhua jollekin, erityisesti naiselle, itsestä ainakin tuntuu että miehet eivät ymmärrä (joukossa tietenkin niitäkin jotka ymmärtävät)
niinkuin edellinen neuvoi, kannattaa ehdottomasti kokeilla jotain arjesta irrottavaa. itseäni ei yleisesti huvita tehdä mitään, masentaa niin ettei huvita mennä ihmisten ilmoille. pari kertaa oma äiti tai kaveri on saanut houkuteltua ulos, vaikka vain kahville tai liikkumaan tai elokuviin, ja on kyllä todella helpottanut, vaikka edes vähäksi aikaa. kannattaa pakottaa itsensä välillä tekemään jotain "kivaa", vaikka kuinka tuntuu ettei kiinnosta tai huvita!