Mitäs nyt sitten

Niin, minä olen nyt aamu kymmenestä lähtien netistä etsinyt tietoa, apua miten parantua bulimiasta. Aika huonot vastaukset on..
Haluaisin parantua, ja toivoisin saavani jonkilaista lääkehoitoa, jotain mikä hillitsisi nälän tunnetta. En millään kehtaisi mennä pienellä paikkakunnalla tk:n lääkärille, asiat kun saattavat "vahingossa" lipsahtaa muillekkin, ja lähteä koko kylän tietoon ja juoruiluun. En opiskele enää, olisihan sitä voinut mennä terkkarille, ellen olisi nyt työtön. Alan todella väsyä tähän pakkomielteeseen, joka hallitsee elämääni. Se vaikuttaa niin negatiivisesti kaikkeen, etenkin parisuhteeseeni jota en millään haluaisi menettää.
Ulkomailla kaikkia resepti lääkkeitä saa netistä tilaamalla, toki niitä käytetään siellä liian paljon väärin, mutta toivoisin todella saavani lääkettä, ilman lääkäriin menoa. En tiedä, onko sellaista lääkettä edes olemassa. Mutta jos ei tulisi niin nälkä, ei tulisi naposteltua, ja jos ei tulisi himoa, ei tulisi ahmittua eikä oksennettua. Ja painoa pitäisi saada samalla lähtemään.
Tietääkö kukaan onko tälläisia lääkkeitä olemassa, onko kenelläkään kokemusta niiden käytöstä? Auttavatko ne edes?

Kiitos kaikille, jotka tämän kehtasivat lukea, ja mahdollisesti vastat mietteisiini :)
5242
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Siis ymmärsinkö oikein että ahmit vain kun on nälkä tai pikkunälkä (=tekee mieli nappostella)? Haluaisit siis jotain lääkkeitä jotka hallitsis nälkää? Onhan näitä Suomessakin saatavilla :) harmikseni en oo varma mistä ilman että alkaa kyselyt, ellet oo selvästi ylipainonen.
Jos oikeesti tajusin oikein, mä olen kade! Mulla ei tarvii olla edes nälkä et ahmin... Kunhan tulee tilaisuus. Tai vaikka pitäis järkätä se tilaisuus et saa ahmia, vaikka ei edes tee mieli! Pakko vain ahmia. Kerran-kaks, ehkä jopa kolme päivässä. Vain koska on tilaisuus tai sain sen järjestettyä. Ainut mistä oon ollu ylpee tän sairauden aikana on se, et oon osannut niin hyvin salata noi päivittäiset ahmimiskohtaukset seurustelukumppanilta, vaikka hän kyl tietää et oon sairastanu/saan joskus vieläkin kohtauksia (luulee et hyvin, hyvin harvoin...)

Äänestä
  • Niin, pidän itseäni nälässä mahdollisimman kauan, mutta sitten menee yli. Aivan sama mitä syön, onko nälkä tai ei, mutta jos jotain laitan suuhuni, saan siitä yleensä sen kimmokkeen ahmimiseen. En ole nyt ylipainoinen, olen juuri painoindeksissä siinä 25 kohdalla, mutta siinäkin 20 ja 25 väli on n.10kg. Että sinänsä ei kovin kannustavaa ;)
    Olen ollut koko elämäni ylipainoinen, viime keväänä aloin vähän vahingossa laihtumaan, kesällä aloitin liikkumisen, ja työn takia ruokailut olivat säännöllisiä ja vähän turhankin pieniä. Niin nyt olen lähtömpainostani miinus 20kg. Sitten se samalla pikku hiljaa kehittyi. Pakkomielle. "Olen päässyt jo näin pitkälle, pääsenhän minä nyt vielä tästä eteenpäinkin.." Ei saa lihoa, en voi koskaan palata takaisin, en ole koskaan ollut näin tyytyväinen kehooni. Mutta silti.. En vieläkään saa pitää mielestäni tarpeeksi pieniä vaatteita, ja nopean laihtumiseni myötä vatsassa nahka roikkuu, ja huijaa minua, tekee vatsani suuremmaksi, eikä pienemmät housut mahdu mahasta kiinni liian nahan vuoksi. Toisaalta olen iloinen, ja tyytyväinen kun olen saanut laihduttua, mutta se ei vaan riitä. En tiedä kauanko kestää, ennekuin tuo nahka vetäytyy, olen yrittänyt hokea itselleni, että antaisin kesään asti aikaa, ettei tarvitsisi nyt tarkoituksella laihduttaa, mutta yhdenkin kilon lisä puntarissa saa minut miettimään, jos vaikka hirttäytyisin.
    ja vaikka kuinka yritän ajatella "järkesvästi", tiedän kyllä osan ajatuksistani olevan vääriä, johtuen sairaudestani, mutta.. se hallitsee minua täysin.
    Pyrin vähentämään oksentelua, monet tekevät sitä muutamia kertoja viikossa, minä monta kertaa päivässä. Eilen en tehnyt kuin kerran, mistä olen iloinen, mutta tuntuu, ettei sekään riitä.
    Kai minä vaadin itseltäni vähän turhan paljon, täydellisyyttä ehkä, mitä ei oikeasti ole olemassakaan. Eihän tämä sairaus lopu yhdessä yössä, ei siitä noin vain parane.

    Lääkärit eivät varmaan minulle niitä lääkkeitä antaisikaan, koska olen juuri painoindeksin rajalla. Tosin minusta itsestä tuntuu, että olen ylipainoinen, aivan liian suuri.
    Jos vain ei olisi koskaan nälkä, voisi vain ns.pakottaa itsensä syömään pari keittoa päivässä, tosin en tiedä toimisiko se, lopettaisiko se minun ahmimisen, mutta haluaisin yrittää.
    Olen vain kuullut, kuinka lääkärit laittavat liian usein syömishäiriöisiä eteenpäin, psykiatreille, ja sitten saa kivoja mieliala-lääkkeitä... Jee..
    Mutta toisaalta, tämä sairaushan on korvien välissä..

    Äänestä

  • Ame_86 kirjoitti:

    Niin, pidän itseäni nälässä mahdollisimman kauan, mutta sitten menee yli. Aivan sama mitä syön, onko nälkä tai ei, mutta jos jotain laitan suuhuni, saan siitä yleensä sen kimmokkeen ahmimiseen. En ole nyt ylipainoinen, olen juuri painoindeksissä siinä 25 kohdalla, mutta siinäkin 20 ja 25 väli on n.10kg. Että sinänsä ei kovin kannustavaa ;)
    Olen ollut koko elämäni ylipainoinen, viime keväänä aloin vähän vahingossa laihtumaan, kesällä aloitin liikkumisen, ja työn takia ruokailut olivat säännöllisiä ja vähän turhankin pieniä. Niin nyt olen lähtömpainostani miinus 20kg. Sitten se samalla pikku hiljaa kehittyi. Pakkomielle. "Olen päässyt jo näin pitkälle, pääsenhän minä nyt vielä tästä eteenpäinkin.." Ei saa lihoa, en voi koskaan palata takaisin, en ole koskaan ollut näin tyytyväinen kehooni. Mutta silti.. En vieläkään saa pitää mielestäni tarpeeksi pieniä vaatteita, ja nopean laihtumiseni myötä vatsassa nahka roikkuu, ja huijaa minua, tekee vatsani suuremmaksi, eikä pienemmät housut mahdu mahasta kiinni liian nahan vuoksi. Toisaalta olen iloinen, ja tyytyväinen kun olen saanut laihduttua, mutta se ei vaan riitä. En tiedä kauanko kestää, ennekuin tuo nahka vetäytyy, olen yrittänyt hokea itselleni, että antaisin kesään asti aikaa, ettei tarvitsisi nyt tarkoituksella laihduttaa, mutta yhdenkin kilon lisä puntarissa saa minut miettimään, jos vaikka hirttäytyisin.
    ja vaikka kuinka yritän ajatella "järkesvästi", tiedän kyllä osan ajatuksistani olevan vääriä, johtuen sairaudestani, mutta.. se hallitsee minua täysin.
    Pyrin vähentämään oksentelua, monet tekevät sitä muutamia kertoja viikossa, minä monta kertaa päivässä. Eilen en tehnyt kuin kerran, mistä olen iloinen, mutta tuntuu, ettei sekään riitä.
    Kai minä vaadin itseltäni vähän turhan paljon, täydellisyyttä ehkä, mitä ei oikeasti ole olemassakaan. Eihän tämä sairaus lopu yhdessä yössä, ei siitä noin vain parane.

    Lääkärit eivät varmaan minulle niitä lääkkeitä antaisikaan, koska olen juuri painoindeksin rajalla. Tosin minusta itsestä tuntuu, että olen ylipainoinen, aivan liian suuri.
    Jos vain ei olisi koskaan nälkä, voisi vain ns.pakottaa itsensä syömään pari keittoa päivässä, tosin en tiedä toimisiko se, lopettaisiko se minun ahmimisen, mutta haluaisin yrittää.
    Olen vain kuullut, kuinka lääkärit laittavat liian usein syömishäiriöisiä eteenpäin, psykiatreille, ja sitten saa kivoja mieliala-lääkkeitä... Jee..
    Mutta toisaalta, tämä sairaushan on korvien välissä..

    Eli varsinaisesti itse bulimiaan ei omaa lääkettä ole olemassa. Lääkkeet mitä hoitoon hakeutuville bulimikoille annetaan, ovat juuri näitä mielialalääkkeitä, joiden tarkoitus on vaikuttaa sitä kautta ahmimiseen ja siihen ettei sitä ole tarve aloittaa.

    Äänestä

  • MissB kirjoitti:

    Eli varsinaisesti itse bulimiaan ei omaa lääkettä ole olemassa. Lääkkeet mitä hoitoon hakeutuville bulimikoille annetaan, ovat juuri näitä mielialalääkkeitä, joiden tarkoitus on vaikuttaa sitä kautta ahmimiseen ja siihen ettei sitä ole tarve aloittaa.

    Niinhän se on.. Mutta eikö niitä oo laihdutuslääkeitä jotain, joka vähentäis nälän tunnetta?

    Taas meni päivä pilalle, kun retkahdin.. Noh, ehkä huominen olis sitten taas parempi, pääsee muuttamaan, niin eiköhän siinä oo niin paljon hommaa koko illaksi, ettei ehdi miettiäkkään ruokaa ;)
    Tosin aamupäivän oon taas yksin kotona.. Se ei taida tehdä mulle hyvää, kun syön jotain, se alkaa. Saan kimmokkeen, ja sitten kaikki mikä irti lähtee menee suuhun.. Ja myöhemmin vessan pönttöön..

    Toivon taas huomiselta jotain parempaa.. Vaikka nytkin mä vaan mietin, mitä jääkaapis olis jäljellä, mitä vähän ahmia..

    Äänestä

  • Ame_86 kirjoitti:

    Niinhän se on.. Mutta eikö niitä oo laihdutuslääkeitä jotain, joka vähentäis nälän tunnetta?

    Taas meni päivä pilalle, kun retkahdin.. Noh, ehkä huominen olis sitten taas parempi, pääsee muuttamaan, niin eiköhän siinä oo niin paljon hommaa koko illaksi, ettei ehdi miettiäkkään ruokaa ;)
    Tosin aamupäivän oon taas yksin kotona.. Se ei taida tehdä mulle hyvää, kun syön jotain, se alkaa. Saan kimmokkeen, ja sitten kaikki mikä irti lähtee menee suuhun.. Ja myöhemmin vessan pönttöön..

    Toivon taas huomiselta jotain parempaa.. Vaikka nytkin mä vaan mietin, mitä jääkaapis olis jäljellä, mitä vähän ahmia..

    Niin onhan sitten esim. joitain kapseleita, jotka turpoavat vatsassa ja vähentävät näin nälän tunnetta. Tällaisia "painonhallinta valmisteita" saa esimerkiksi ihan tavallisista luontaistuotekaupoista. Sitä en tiedä onko niistä apua bulimikoille, luulen että ei ja tie ahmimaan menee silti jos on mennäkseen. :(

    Erikseen ovat vain lääkäreiltä tiukoin kriteerein saatavat _oikeat_ laihdutuslääkkeet. Niitä ei kyllä määrätä kuin todella todella ylipainoisille ja hyvin perustein (henki vaarassa).

    En tiedä auttoiko, mutta tässä minun tietoni asiasta. :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ame_86 kirjoitti:

Niin, minä olen nyt aamu kymmenestä lähtien netistä etsinyt tietoa, apua miten parantua bulimiasta. Aika huonot vastaukset on..
Haluaisin parantua, ja toivoisin saavani jonkilaista lääkehoitoa, jotain mikä hillitsisi nälän tunnetta. En millään kehtaisi mennä pienellä paikkakunnalla tk:n lääkärille, asiat kun saattavat "vahingossa" lipsahtaa muillekkin, ja lähteä koko kylän tietoon ja juoruiluun. En opiskele enää, olisihan sitä voinut mennä terkkarille, ellen olisi nyt työtön. Alan todella väsyä tähän pakkomielteeseen, joka hallitsee elämääni. Se vaikuttaa niin negatiivisesti kaikkeen, etenkin parisuhteeseeni jota en millään haluaisi menettää.
Ulkomailla kaikkia resepti lääkkeitä saa netistä tilaamalla, toki niitä käytetään siellä liian paljon väärin, mutta toivoisin todella saavani lääkettä, ilman lääkäriin menoa. En tiedä, onko sellaista lääkettä edes olemassa. Mutta jos ei tulisi niin nälkä, ei tulisi naposteltua, ja jos ei tulisi himoa, ei tulisi ahmittua eikä oksennettua. Ja painoa pitäisi saada samalla lähtemään.
Tietääkö kukaan onko tälläisia lääkkeitä olemassa, onko kenelläkään kokemusta niiden käytöstä? Auttavatko ne edes?

Kiitos kaikille, jotka tämän kehtasivat lukea, ja mahdollisesti vastat mietteisiini :)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu