Siitä on yli kaksi vuotta tavattiin, eikä tämä ikävä helpota. Niin moni yhteensattuma kanssasi tuntuu joltain julmalta kosmiselta pilalta. Vähän kuin joku osoittelisi, että "katso, katso, tämäkin asia natsaa teillä näin hyvin. Mutta ähäkutti, ei siitä voi koskaan tulla mitään!"
Mun pitäis olla onnellinen kun kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta paskat. Olet viimeinen ajatus illalla ja ensimmäinen aamulla. Olet joku hemmetin pakkomielle, joka ei mene pois.
Olen väsynyt ja pelkään tapaamistasi. Pelkään, että huomaan ihastuneeni pelkkään harhakuvaan jonka olen luonut omassa päässäni. Vielä enemmän kuitenkin pelkään sitä, että tunteeni ei perustukaan pelkkään harhaan.
Pliis, älä pyydä mua kaljalle lähiaikoina.
Mun pitäis olla onnellinen kun kaikki on päällisin puolin hyvin, mutta paskat. Olet viimeinen ajatus illalla ja ensimmäinen aamulla. Olet joku hemmetin pakkomielle, joka ei mene pois.
Olen väsynyt ja pelkään tapaamistasi. Pelkään, että huomaan ihastuneeni pelkkään harhakuvaan jonka olen luonut omassa päässäni. Vielä enemmän kuitenkin pelkään sitä, että tunteeni ei perustukaan pelkkään harhaan.
Pliis, älä pyydä mua kaljalle lähiaikoina.
Vastaukset 1
Vanhimmat
muakin pelottaa välillä se, että kun oikeasti näkee harvoin, niin onko toinen sitä mitä odottaa ja että ikävöikö turhaan jotain omaa kuvitelmaa. Mutta luotan, ettei se ole niin. Silti aika näyttää.
Ehkä aluksi ei osaa itsekkään olla mitä on, ja toisesta voi uskoa saman, mutta eivät ihmiset muutu sisältä vaikka moni muu asia muuttuisi. Tiedän sen.
Siksihän sitä tarvitsee aikaa ja rauhaa tutustua, ei silloin tarvi pelätä mitään.