Alec oli mun ainoa paras ystävä. Oltiin samaan aikaan kolmannella luokalla. Meidän äidit oli hyvii kavereita. Kerran Alec ei ollut kahteen viikkoon koulussa, ja soittelin sen äidille mutta se aina vaan sanoi että Alec oli kipeä.En pahemmin ihmetellyt silloin, en vain älynnyt. No, olinhan niin skidi vielä.
* * * * *
Sitten yhtenä iltana äitini ilmotti minulle että Alec ja sen äiti tulisi meille syömään. Olin tosi iloinen.
* * * *
Me istuttiin meidän pihalla keinussa.
-Mä oon kipeä, Alec sanoi. Siltä tuli kyyneliäkin.
-Mikä sulla on?
-Aivosyöpä. Mutta se on ohi, kun mä oon jotain 12.
-Ai.. no hyvä.
-Niin. Sitten Alec alkoi itkemään, ja sen äiti vei sen kotiin. Äiti taas oli kovin vaitelias sinä iltana. En vain silloin ymmärtänyt, miten Alecille kävisi. Olin niin idiootti! En silloinkaan ihmetellyt kun Alec kaljuuntui. Se vaan näytti kivalta, mutta kukaan muu ei halunnut olla senkanssa paitsi minä. Alecilla oli aina paha mieli, vaikkei se sitä näyttänyt.
* * * *
10-vuotiaana vasta ymmärsin kunnolla, että Alec kuolisi. Äitini ja minä juttelimme siitä, ja minä itkin koko ajan. Mutta Alecin kanssa olin ihan normaali, en halunnut muistuttaa häntä siitä. Alec itse ei ikinä puhunut siitä, joskus vaan sanoi että "Se menee ohi kun mä oon 12."
* * *
Eräänä yönä äiti herätti minut. "Me mennään nyt ajelulle" se vaan sanoi. Olin 11. Me ajoimme sairaalaan. Alecille oli tullut joku kohtaus yöllä, ja ambulanssi oli tullut hakemaan heitä. Tänä yönä satoi ensilumi, ja tiet olivat liukkaita....
Ambulanssin kuski oli menettänyt auton hallinnan, ja he olivat kolaroineet jonkun auton kanssa. Alec oli teholla hoidossa, ja emme saaneet nähdä häntä.
Sitten lääkäri tuli juosten luoksemme. "Tulkaa äkkiä katsomaan häntä!"
Me menimme. Alec oli kuolemaisillaan, niin pahasti oli käynyt. "Älä vaan luovuta" sanoin sille. "Se on ohi, kipu menee pois" Alec vastasi. Hän kuoli vierelleni, ja nuo sanat jäivät viimeiseksemme. Hän kuoli samana talvena, jolloin hän olisi päässyt sädehoitoon. Hän olisi ehkä saanut pari vuotta lisää, ehkä. Tai ei. Mutta häneltä otettiin vuosi pois.
"Rakastan sinua, Alec. Tiedät sen."
* * * * *
Sitten yhtenä iltana äitini ilmotti minulle että Alec ja sen äiti tulisi meille syömään. Olin tosi iloinen.
* * * *
Me istuttiin meidän pihalla keinussa.
-Mä oon kipeä, Alec sanoi. Siltä tuli kyyneliäkin.
-Mikä sulla on?
-Aivosyöpä. Mutta se on ohi, kun mä oon jotain 12.
-Ai.. no hyvä.
-Niin. Sitten Alec alkoi itkemään, ja sen äiti vei sen kotiin. Äiti taas oli kovin vaitelias sinä iltana. En vain silloin ymmärtänyt, miten Alecille kävisi. Olin niin idiootti! En silloinkaan ihmetellyt kun Alec kaljuuntui. Se vaan näytti kivalta, mutta kukaan muu ei halunnut olla senkanssa paitsi minä. Alecilla oli aina paha mieli, vaikkei se sitä näyttänyt.
* * * *
10-vuotiaana vasta ymmärsin kunnolla, että Alec kuolisi. Äitini ja minä juttelimme siitä, ja minä itkin koko ajan. Mutta Alecin kanssa olin ihan normaali, en halunnut muistuttaa häntä siitä. Alec itse ei ikinä puhunut siitä, joskus vaan sanoi että "Se menee ohi kun mä oon 12."
* * *
Eräänä yönä äiti herätti minut. "Me mennään nyt ajelulle" se vaan sanoi. Olin 11. Me ajoimme sairaalaan. Alecille oli tullut joku kohtaus yöllä, ja ambulanssi oli tullut hakemaan heitä. Tänä yönä satoi ensilumi, ja tiet olivat liukkaita....
Ambulanssin kuski oli menettänyt auton hallinnan, ja he olivat kolaroineet jonkun auton kanssa. Alec oli teholla hoidossa, ja emme saaneet nähdä häntä.
Sitten lääkäri tuli juosten luoksemme. "Tulkaa äkkiä katsomaan häntä!"
Me menimme. Alec oli kuolemaisillaan, niin pahasti oli käynyt. "Älä vaan luovuta" sanoin sille. "Se on ohi, kipu menee pois" Alec vastasi. Hän kuoli vierelleni, ja nuo sanat jäivät viimeiseksemme. Hän kuoli samana talvena, jolloin hän olisi päässyt sädehoitoon. Hän olisi ehkä saanut pari vuotta lisää, ehkä. Tai ei. Mutta häneltä otettiin vuosi pois.
"Rakastan sinua, Alec. Tiedät sen."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luin ton tarinan ja se tuntui tosi surulliselta.
Ihan itku meinas tulla.
Kiitos kirjoittajalle ett kirjoitti tällasen tarinan.
Joo oli kauheen surullinen munkin mielestä ja tää oli kaiken lisäks tositarina... Harmi vaan ett tällästä sattuu :(
Mut kiitti kun jaxoit lukea!
Joo oli kauheen surullinen munkin mielestä ja tää oli kaiken lisäks tositarina... Harmi vaan ett tällästä sattuu :(
Mut kiitti kun jaxoit lukea!
En ole ennen lukenut mitään,mikä olisi koskettanut minua noin.
Otan osaa,jos tuo kerran oli tositarina.
Hyvät jatkot sinulle! =)