juttu Iltalehdessä meni suunnilleen näin: Felix sairastaa harvinaista geneettistä sairautta, terveen sisaruksen kantasolut saattaisivat pelastaa hänet.
miten tähän yritetään päästä? keinohedelmöityksessä äidin omista munasoluista tuotetaan mahdollisimman paljon alkioita, joista valiteaa Felixin paranemisen kannalta geneettisesti lupaavin alkio.
Hyväksyttekö tämän prosessin? miksi/miksette?
miten tähän yritetään päästä? keinohedelmöityksessä äidin omista munasoluista tuotetaan mahdollisimman paljon alkioita, joista valiteaa Felixin paranemisen kannalta geneettisesti lupaavin alkio.
Hyväksyttekö tämän prosessin? miksi/miksette?
Vastaukset 45
Vanhimmat
Koska a)sairaan lapsen pelastamiseksi on tehtävä kaikki inhimillisesti mahdollinen ja b)alkioilla ei ole mielipidettä siihen miten monta niitä tehdään, millä perusteella ne valikoidaan ja kuinka monta niistä tuhotaan tai käytetään muihin tarkoituksiin. Solumassalla ei ole elämää, eikä tietoisuutta, tilanne on sama kuin elinsiirroissa. Omaisten mielipide on se mikä ratkaisee.
Jos sarjassa tuotettujen alkioiden avulla voidaan pelastaa ihmishenkiä, on se mielestäni vain hyvä asia.
Ymmärrän eriävät mielipiteet mutta tämä on omani.
***
Siselyn viesti antoi mielestäni Felixin sairaudesta ja sen mahdollisesta parantaimisesta hiukan harhaanjohtavan kuvan.
Olen ymmärtänyt, että sairautta ei voida parantaa tuotettujen alkioiden avulla, vaan alkioista valitaan geneettisesti sopivin kasvamaan lapseksi äitinsä kohdussa. Siitä syntyvän lapsen napanuorasta saadaan sitten kantasoluja, jotka voivat parantaa isoveljen.
Tällaisena ongelma on hiukan monisyisempi, eikö totta? ;) Onko siis oikein tuottaa tänne kokonaan uusi ihminen, jotta hänestä saadaan rakennusaineita toisen ihmisen taudin parantamiseksi?
Luin Iltiksen jutun ja olen tässä tapauksessa sitä mieltä että on OK. Perhe on valmis toivottamaan uuden lapsen tervetulleeksi. Mutta noin periaatteen tasolla herää kyllä paljon kysymysmerkkejä sen oikeutuksesta.
eihän tuossa sitten sen suurempaa ongelmaa olekaan.. se auttajayksilö saa myös pitää elämänsä. Ja ne sopimattomat voidaan pakastaa ja käyttää myöhemmin joko itselle tai lahjoittaa tarvitseville.
Ei varmaankaan ollut sama poika, mutta samantyyppinen tapaus josta aiemmin luin. Silloin ei lupaa akioseulontaan saatu, vaan vanhempien piti luottaa tuuriin sen suhteen tuliko nyt sopiva lapsi vai ei. Sanoivat kyllä että ovat lapsirakkaita ja valmiita vaikka kuinka suureen pesueeseen jos se on tehtävä pojan pelastamiseksi :D pojan aika tosin ei riitä kuin siihen yhteen. Jos se ei ole sopiva...
Kauhea tilanne minusta, ja vauvatehtailu lapsen parantamiseksi on minustakin väärin vanhempia kohtaan, vaikka ymmärrän että he olisivat siihen valmiit. Niin olisin minäkin. Näen huomattavasti aprempana vaihtoehtona alkioseulonnan ja sitä kautta "sopivan" sisaruksen saamisen.
***
Tottakai hyväksyisin.Miksi ihmeessa antaisin oman lapseni kuolla itsekkyyteni takia.Jos oma lapseni säilyis hengissä,niin tottakai tekisin itsekkin samoin.aika julmaa,jos joku oman lapsen tappaisi joidenkin solukasojen takia.Sitä vois jo kutsua oman elävän lapsen kuolemantuottamuksesta.
totta, on kysymys siitä että sikiön napanuorasta otetaan niitä kantasoluja vanhemman sisaruksen hyväksi ja sikiö jatkaa kehitystään ja syntyy myöhemmin tähän maailmaan.
kysymys olikin, huonosti muotoiltuna tosin, prosessista jolla tämä tuleva sisarus saa alkunsa. tuotetaan mahdollisimman paljon alkioita joista on tarkoitus valita se sopiva. samalla hedelmöitetään "turhaan" useitä munasoluja joista myös voisi kehittyä ihmisiä, eikä niitä säilötä/luovuteta.
siis; hyväksyttekö "turhan" alkioiden tehtailun? entä niistä tietynlaisen valitsemisen ja muiden hylkäämisen? onko se ihmislasten murhaamista? vai pitäisikö vanhempien luottaa onneensa mahdollisesti lapsensa hengen kustannuksella? ja onko oikein "pakottaa" vanhemmat uuden lapsen saamiseen vai pitäisikö heillä olla oikeus saada kantasolut ilman lasta?
oma kantani on varmasti jo monille selvä eikä sillä ole merkitystä tämän keskustelun kannalta, esitän kysymyksen täysin mielenkiinnosta.
onko Felixin sairaus kuolettava? Jos on niin sittenhän tilanne ois henki vs. henki, eli alkion uhraus olis toisen hengen eteen.
Mutta siis ilmeisesti ne apusolut saataisiin napanuorasta ja auttajan ei tarvis uhrata henkeensä? No siinä tapauksessa se voi auttaa Felixiä vähemmänkin vakavissa sairauksissa.
kantasolut kyllä saataisiin napanuorasta joten sen kyseisen sikiön ei tarvitsisi henkeään uhrata, mutta ne kolmekymmentä muuta jotka on hedelmöitetty sen kanssa jotta löydettäisiin seulomalla luovuttajaksi sopiva (joka istutettaisiin kohtuun ja loput hävitetään) uhraavat kyllä olemassaolonsa.
Uusi vastaus?
***
Tämä ala on sellainen josta en tiedä juuri mitään...
Selviääkö alkiot kohdun ulkopuolella niin kauan, että niistä voidaan selvittää niiden sopivuus luovuttajaksi? Tässä ehkä ei tarvitse tietää mitään veriryhmää tai muuta, eli niin pitkälle kehittymistä ei tarvitse odottaa... Mutta voiko ne ihan parista solusta jo tietää kuka on sopiva sisarus luovuttajaksi? Vai voiko koeputkessa kasvattaa miten moni soluiseksi? Olen kuvitellut, että vain ihan muutaman solun kokoiseksi...
kyllä, selviää ne. mulla on sellainen käsitys että alkoin voi kasvattaa koeputkessa suunnilleen yhtä suureksi kuin se on "normaali"prosessissa kiinnittyessään kohtuun. älä ota tätä täysin todesta, muistelisin näin, pitänee hakea faktoja.
jotta Felix pelastuisi varmasti pitää nimenomaan valita kohdun ulkopuolella olevista alkioista se sopivin. tosin mahdollista on tietenkin ettei niistä yksikään ole oikeaa kudostyyppiä.
meneekö tämä liian paljon harmaalle alueelle, joka tapauksessa joku/jokin kuolee, ettei tähän keskusteluun saada myös vastustavia mielipiteitä
Miten iso alkio on, kun se kiinnittyy kohtuun? Tai minkä ikäinen, päiviä vai viikkoja?
joissain lähteissä mainitaan 6-7pvä:ä ja toisissa 10-14pvä:ä. mulle taisi lääkäri puhua reilusta viikosta. kokoa sillä on suunnilleen 0,2mm.
Tämä valaisi, kiitos...
antaa niille ylimääräsillekin mahdollisuus, jollei omassa (siis jollei nyt 30 oo!) niin jonkun toisen kohdussa.
munasolulta kestää noin 5 vrk matkalla munasrjasta kohtuun. Jossakin kohtaa siellä munatorvessa se hedelmöittyy, ja kohtuun saavuttuaan sillä voi kestää 1-2 vrk löytää sopiva kiinnittymispaikka. Eli oisko viikko melko maksimi elossasäilymiseen / kehitykseen ennen kiinnittymistä?
kolmesta lähteestä kolme eri tietoa. kaikki kuitenkin terveydenhuollon lähteistä. en osaa sanoa mikä on oikea, kuten ei näytä olevan varmuutta muuallakaan.
jos kyse olis mun lapsesta,niin tekisin mitä vaan jotta tämä pelastuisi.(eikö kaikki tekisi niin?)
ihme kyselyjä...
Olisit siis valmis uhraamaan myös omia alkioitasi lapsesi eteen?
KYLLÄ OLISIN(kysehän ei le abortista kuitenkaan),se ei olisi tappamista-käytät hyvin karkeaa kuvailua ja et edes asioita ole niinkään pitkälle ajatellut.oletko aina noin mustavalkoinen?maailma kun ei valitettavasti sellainen ole.
.
ne syntymättömät eivät minulle ole yhtä tärkeitä kuin nämä jo olemassa olevat lapseni ja KYLLÄ tekisin KAIKKENI jotta saisin pitää jo olemassa olevat lpaseni hengissä.
keskenmenot,kohtukuolemat ym. ovatkin jo asia erikseen jota surisin suuresti.
ps.jonkunhan on aina tässä maailmassa uhrauduttava jotta joku muu saa tilaisuuden.tämä fakta pätee kaikkia "aloja" ja ei tule koskaan muuttumaan miksikään.
"KYLLÄ OLISIN(kysehän ei le abortista kuitenkaan),se ei olisi tappamista-käytät hyvin karkeaa kuvailua ja et edes asioita ole niinkään pitkälle ajatellut.oletko aina noin mustavalkoinen?maailma kun ei valitettavasti sellainen ole."
Siis olisit ihan vapaasti tappamassa alkioitasi, koska se ei olisi ABORTTI? Minkäs takia tosiaan se abortti oli useiden mielestä paha asia? Sen tähden, että siinä katkaistaan ainutlaatuinen ihmiselämä. Miten se ihminen eroaa sinusta käytännössä samassa ikävaiheessa riippuen siitä, onko se sinun kohdussasi kiinni vai siinä klinikan pöydällä? Molemmathan ovat varmasti sinun jälkeläisiäsi ja molemmat varmasti elinkykyisiä ja molemmat myös varmasti olemassa olevia ainutlaatuisia ihmisenalkuja.
Maailma ei tosiaan ole mustavalkoinen. Juuri sen tähden ihmettelenkin ihmisten moralisointia toisten ihmisten tekemistä aborteista, kun kuitenkin yleensä he ovat itsekin täysin hyvällä omatunnolla tappamassa jopa omia jälkeläisiään. Kunhan ITSE kokevat sen oikeaksi. Juuri sen tähdenhän niitä aborttejakin tehdään.
"ne syntymättömät eivät minulle ole yhtä tärkeitä kuin nämä jo olemassa olevat lapseni ja KYLLÄ tekisin KAIKKENI jotta saisin pitää jo olemassa olevat lpaseni hengissä."
Täysin samaa mieltä. Ja se on myös peruste aborttioikeuden hyväksynnälle.
"ps.jonkunhan on aina tässä maailmassa uhrauduttava jotta joku muu saa tilaisuuden.tämä fakta pätee kaikkia "aloja" ja ei tule koskaan muuttumaan miksikään."
Täysin samaa mieltä. Ja se on myös peruste aborttioikeuden hyväksynnälle.
Aikaisemmasta tekstistäsi vain sain kuvan, että et hyväksy abortteja, mutta silti sinusta olisikin ok, että 3-4 raskausviikolla olevia alkoitasi saisi heittää pois.
Siksi vain varmistin, että olisi siis ihan ok sinusta. Vastauksesi valasi varsin hyvin, että sinusta alkioitten tappaminen on ihan ok. Eli minä olin ymmärtänyt viestisi väärin...
PS: Jälkikirjoituksesi oli erittäin loistava. Näin se elämässä menee...
mutta muistetaan kuitenkin ettei ole vain sitä yhtä ja oikeaa vastausta kaikkeen.
"Siis olisit ihan vapaasti tappamassa alkioitasi, koska se ei olisi ABORTTI? Minkäs takia tosiaan se abortti oli useiden mielestä paha asia? Sen tähden, että siinä katkaistaan ainutlaatuinen ihmiselämä. Miten se ihminen eroaa sinusta käytännössä samassa ikävaiheessa riippuen siitä, onko se sinun kohdussasi kiinni vai siinä klinikan pöydällä? Molemmathan ovat varmasti sinun jälkeläisiäsi ja molemmat varmasti elinkykyisiä ja molemmat myös varmasti olemassa olevia ainutlaatuisia ihmisenalkuja."
se eroaa sillä,että se on siinä klinikan pöydällä eikä minun kohdussani joilloin se olisi minulle hyvin hyvin toivottu ja rakas.
vaikka se klinikan pöydällä oleva olisi kuinka minun jälkeläisiäni,niin minun jo olemassa olevat halutut ja hyvin rakastetut lapseni ovat minulle se maailman napa ja suojenluni kohde.tämäkin jo todistanee sen,että olisin todella valmis uhraamaan jopa itseni lapsieni vuoksi.
entäs ne siittiöt jotka joutuvat miehen siemensyöksyn yhteydessä vessanpönttöön\viemäriverkostoon tai muualle-aina kun mies esim.masturboi?(kielto masturboinnille siis..)eikö niiläkin jokaisella siitiöllä pitäsi olla mahdollisuus päästä kohtuun ja saada näin mahdollisuus elämään?
eikö jokainen niistä siittiöistä ole jo ainutlaatuinen ilmankin sitä munasolua?
hyvin monimutkaista ajattelua tämäkin,mutta joskus on vain kuitenkin pyrittävä kaikesta huolimatta ajattelemaan se looginen ja todellinen puoli asioista ja unohtaa se millä ei oikeasaan olekkaan niin suuren suurta merkitystä ja keskittyä siihen olennaiseen.(esim.siihen olemassa olevaan faktaan)
=D
minä en koe asiaa aborttina\murhana.
vain ja ainoastaan jos se munasolu on hedelmöittynyt MINUN kohtuuni ja kasvaa siellä,niin silloinhan minä sitä rakastaisin ja sen poistaminen kohdustani olisi jo raskaampaa tekoa minulle.(liian raskasta?)
sillä olisi silloin jo sielu ja olisi hyvin haluttu.
mutta,edelleenkin JO OLEMASSA OLEVAT lapseni ovat se merkityksekkäämpi asia tällä hetkellä ja jos tilanne sattuisi,niin että jokin minun alkioistani pelastaisi kuolemnasairaan lapseni,niin sen tekisin ehdottomasti ajattelematta sen kummempia-ajattelisin sitä lastani joka on jo saanut mahdollisuuden syntyä rakastetuun kotiin ja haluasin hänet pelastaa keinoja kaihtamatta.
se on vain RAKKAUTTA.
"se eroaa sillä,että se on siinä klinikan pöydällä eikä minun kohdussani joilloin se olisi minulle hyvin hyvin toivottu ja rakas."
Niin, ymmärrän kantasi. Minun kohdussani ollut alkio ei ollut toivottu eikä rakas. Se oli toki silti minun alkioni ja jälkeläiseni aivan kuin ne klinikan pöydällä olevat olisivat sinun.
Joskus nuorempana olin tosiaan aina ajatellut, että kohdussani oleva alkio olisi aina ainakin se rakas ja siten toivottu. Valitettavasti niin ei ollut niissä olosuhteissa. Se alkio oli siten nähtävästi aika samanarvoinen minulle kuin nuo mahdolliset sinun jälkeläisesi klinikan pöydällä olisi olleet todennäköisesti sinulle.
Minä en tosiaan näe sielua sen ikäisellä alkiolla riippumatta siitä, onko se klinikan pöydällä vai kohdussani, ja onko se toivottu ja suunniteltu vai ei. Siihen varmaan meidän "rajanvetomme" erilaisuus osittain perustuu.
"hyvin monimutkaista ajattelua tämäkin,mutta joskus on vain kuitenkin pyrittävä kaikesta huolimatta ajattelemaan se looginen ja todellinen puoli asioista ja unohtaa se millä ei oikeasaan olekkaan niin suuren suurta merkitystä ja keskittyä siihen olennaiseen.(esim.siihen olemassa olevaan faktaan) "
Samaa mieltä.
aborttia jos ei kyseessä ole päihdeäiti(elle hän ole pakkohoidossa),sairaus joko sikiöllä tai äidillä,nuori ikä(äiti olisi vielä itsekkin lapsi)ja lopuksi vielä raiskaus.muilla "lievimmillä" syillä tehdyt abortit saavat selkäkarvani pystyyn,mutta meidän jokaisen on osattava ymmärtää sitä vastapuolta(sis.mieleipiteet myös) ja oma etu ei saa olla tavoite.
ja sitten on nämä myöhäisillä viikilla tehdyt "abortit" saavat pahan olon jo ajatuksesta.
näinkin "lepsu" minä olen tämän asian suhteen,mutta kykenen ajattelemaan asian laitaa monesta eri kulmasta ja aina ei voi sokeasti tuijottaa sitä yhtä ja samaa asiaa näkemättä muita vaikuttavia seikkoja.
Niin ja edelleen minä tekisin mitä vain jotta jo olemassaolevat lapseni saisivat mahdollisuuden elää.
Minä olen ÄITI ja ajattelen näin lapseni saatua,enne lapsia kantani saattoi olla hyvinkin samantapainen kuin edelle olevalla.
Mutta,ÄITINÄ sitä kokee ja näkee asiat eri valossa.
Enkä tuomitse sinun tekosia mitenkään,sinulla on oikeus kehoosi ja vain sinulla.Minä taas määrään omastani ja siihen kohdistuvasta fysiikasta.
Ihmiset jotka tuomitsevat toisiaan ja tekojaan jatkuvalla syötöllä saavat minut voimaan pahoin ja en voi vaan käsittää kuinka mustavalkoisia ihmiset ovat ja heidän kantasan niin alkukantaisa ja ajatttelevat vain pääosin itseään ja sitää omaa olemustaan ja mitä he ITSE eivät hyväksyisi ja mitä hyväksyisivät-eivätkä osaa ajatella ollenkaa,että me kaikki olemme eri yksilöitä ja kohtaloita ja ajttelemme asiat niin kovi eri tavalla ja täten ei minusta saa mennä sättimään sitä toista vaan sillä perustein että,"miltä MINUSTA tuntuu,mitä MINÄ jaattelen.."vaan pitää osta astu välillä toistenkin kenkiin ihan vain hetkeksi.
Minulle tämä kolmas ei ollut toivottu-ei lähelläkään,mutta kun asiani ovat kaikinpuolin kunnossa,niin päätimme tämän pitää ja tämän ja hän on siis nytemmin hyvin haluttu =)
Raskauden jälkeen kun meillä lapsia on kolme ja siis aivan tarpeeksi,niin pidän huolen ehkäisystä ja sen pitävyydestä etten koskaan enää joudu miettimään tälläisiä asioita kun alkuraskaudessa jouduin.
Mutta,sinä koit asian laidan eritavalla ja vain sinä tieät miten kehosi ja mielesi toimii ja toimit sen mukaan ja onnellisuushan meillä kaikilla on se tavoite elämässä.
jokainen tavallaanvaikkakinn inhimillisyyden merkeissä tietenkin(toive ajattelua minulta)
Minulle ne pöydällä olevat alkiot ovat vain alkioita,mutta kohdussa olevat ovat minun rakkaita.näin minä ajattelen.
joskus pitänee siis myös miettiä,että onko kaikella aina oltava jokin selitys ja merkitys?
minusta on.(syitä emme vaan saa aina tietää,arvailuja riittänee)
Ja luulen,että toiisaalta(kannastani huolimatta)joissain tapauksissa-erittäin monissa siis! abortti pelastaa sekä äidin että lapsen kärsimykseltä,mutta missä sitten kulkee se raja sille,että milloin se olisi vain ja ainoastaan kummankin pelastus ja vaihtoehtona se paras?
mitä tapahtuisi jos kaikki maailman abortoidut sikiöt ja alkiot pelastettasiin eikä abortteja enää saliittais\tehtäisi?mitä meillä täällä kävelisi vastaan päivittäin?millaisia kasvoja sitä näkisikään?
mitä ihmiskunnalle tällöin käsvis?(vastaus tälle ei ole ihan niin yksiselitteinen)
ja heti menee vaikeaksi vastata, kun tulee liian samankaltaista tekstiä kuin itselläkin :D
Ongelmahan yleensä tosiaan on juuri se, että ihmiset tuomitsevat toisia omista lähtökohdistaan, eivätkä tajua asettua sen toisen ihmisen ajatus- ja kokemusmaailmaan. Jos et oikeasti tunne ihmistä ja tunne hänen maailmankatsomustaan ja tiedä hänen elämänkokemuksiaan, et voi sanoa, onko hänen ratkaisunsa ollut oikein vai väärin hänelle (sinä-passiivi).
Kun tuo toinen on oma ystävä tai perheenjäsen, ei tätä ongelmaa yleensä ole. Silloinhan me tunnemme jo toisen ajatusmaailman ja tiedämme, mikä hänen tilanteensa on. Ja näemme, mitä kaikkea hän joutuu käymään läpi ratkaisua tehdessään ja mitkä HÄNEN perusteensa ovat ja miten ja kuinka painavilta ne tuntuvat HÄNEN maailmankatsomuksensa kannalta.
Kun joku tulee nettikeskusteluiden perusteella väittämään jotain ventovieraan ja erilaisen maailmankatsomusken omaavan ihmisen psykeestä ja traumoista, ei voi kuin säälien naurahtaa.
"Minulle tämä kolmas ei ollut toivottu-ei lähelläkään,mutta kun asiani ovat kaikinpuolin kunnossa,niin päätimme tämän pitää ja tämän ja hän on siis nytemmin hyvin haluttu =)
Raskauden jälkeen kun meillä lapsia on kolme ja siis aivan tarpeeksi,niin pidän huolen ehkäisystä ja sen pitävyydestä etten koskaan enää joudu miettimään tälläisiä asioita kun alkuraskaudessa jouduin.
Mutta,sinä koit asian laidan eritavalla ja vain sinä tieät miten kehosi ja mielesi toimii ja toimit sen mukaan ja onnellisuushan meillä kaikilla on se tavoite elämässä.
jokainen tavallaanvaikkakinn inhimillisyyden merkeissä tietenkin(toive ajattelua minulta)"
Onnea teidän vauvastanne! Toivottavasti löydätte teille sopivan varman ehkäisymenetelmän (tai useamman), jotta ei sitten enää yllätyksiä tapahdu!
Onnellisuuteenhan sitä tosiaan jokainen pyrkii, niin itsensä kuin läheistensä.
Onkos mielistelijä-Merkkaa tuuraamassa uusi aborttiväen nuoleksija.. lipslips *kieli ruskeena* -ja taas tuli seli-seli-satuilijankin syntinen p...e lapsenverestä siistittyä!!
Asioilla kun on aina ne kaksi kääntöpuolta.
Siksi sitä ainoaa ja oikeaa vastausta ei koskaan löydetä,hyvä näin-jää muillekkin varaa valita ja päättää.
Mutta,inhimillisyys(todellisuus?)? se kun monasti meinaa unohtua moneltakin mielipidejakajalta.
minun mielestä kodittomia lapsia on maailmassa liikaa,insestin uhreja paljon enemmän kuin luullaan,lapsimurhia surullisen paljon,lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa turhauttavan paljon,lapsiin kohdistuvaa välinpitämättömyyttä kaikkialla,HYLÄTTYJÄ lapsia vailla raukkautta ja huolenpitoa kadut täynnä.
miksiei mielummin käytetä kallisarvoista aikaamme heidän hyväksi ja kesityisimme mielummin näihin jo olemassa oleviin hylkiöihin?miksi tuhlata aikaa näinkin turhaan keskusteluun?
miksi ei kukaan ota koskaan kantaa näihin kodittomiin\huonoissa olosuhteissa eläviin lapsiin?
miksi sitten vauhkotaan siitä,että kaikella on oikeus syntyä tähän maailmaan kun jo ennestään olevista lapsista ei kukaan kykene huolehtimaan.
onko se abortti aina se väärä vaihtoehto?
voisiko sillä estää edes yhden murhaajan tai rikollisen jonka tie jokatapauksessa päätyy onnettomasti tai yhden itsemurhan? -->puhdas kysymys!oma kantani tähän jääköön toisijaikseski.
hylätyksi tulmeinen ja rakkauden puute saa ihmismielen aivan äärilaidalle ja epätoivoon vaipumisen seurauksena kohtalo ei kovin kaunista ole.
pahaa täällä maailmassa on jo aivan liikaa.
Rakkauden taidot ilmeisti jäävät sivistyksen myötä ja itsekeskeisyys astuu tilalle.(tämä koskee sekä abortin tekijöitä,että niitä ketkä sen lapsen maailmaan tekevät)
oho,eihän tämä maailma niin mustavalkoista ollutkaan kuin kuviteltiin!
hyvää illan jatkoa teille ;)
Ymmärrät varmaan miksi ollaan hämmästyksissämme.
Yleensä abortin vastustajat perustelevat aborttivastaisuuttaan, koska siinä tapetaan jo alkanut ihmisen elämä. Silloinhan lapsi on pääasia ja nainen vain sivuroolissa. Sinä taas sanoit, että lapsi ei olekaan pääasia, vaan se, että raskaus on naisessa. (eli ne kaarimaljalla olevat alkiot eivät olekaan vielä lapsia, joilla olisi merkitystä)
Yleensähän vastustajat vaativat rehellisyyttä sen suhteen, että elämä alkaa hedelmöityksestä. Sinä et usko näin, sillä hedelmöityneet solusi saisi tuhota. Äläkä pillastu, en minäkään usko elämän alkavan hedelmöityksestä, vaan sen jälkeen.
Kirjoituksesi siis hämmensi: sinusta elämä alkaa kohtuun kinnittymisestä? Onko sinulla jokin peruste sille, vai onko vain oma tuntumasi?
Olet siis abortin vastustaja, mutta olisit valmis tappamaan omia alkioitasi, jotta olemassa olevat lapsesi saisivat parhaat mahdolliset eväät. Hämmennät siinä, että sinusta toisensa kohdanneet sinun ja miehesi sukusolut, eivät ole jo mielestäsi olemassa olevia lapsiasi, kuten muut abortin vastustajat asian näkevät...
Sanoin ja tarkoitin, että ennen hedelmöitystä...
Asioista on ihan mukava keskustella kunhan se jäisi vain sille toivotulle tasolle.(asialliselle)
Tuota,tuota,minun mieleipiteet eivät näin yleensä niin kamalan ehdottomia ole,sillä minä itse kykenen ajattelemaan melkein aina asioiden toistakin laitaa näin muidenkin kannalta ja otan huomioon AINA muut asiaan vaikuttavat seikat joilla itse asiassa onkin hyvin suuri vaikutus lopputulokseen.
Jos kyse olisi minun jo olemassa olevien lasteni pelastus,niin tällöin en ajattele asiaa murhana enkä tappona(en muutoinkaan tälläisessä tapauksessa) en kokisi mitään syyllisyttä siitä,että antaisin omia sukusolujani koepöydälle jonka jälkeen ne turhat kappaleet hävitettäisiin-kuten aiemmin sanoin,lapseni ovat tämä todellinen maailma jossa elän ja heidän pelastukseksi tekisn jotain todellista,enkä jäisi suremaan niitä mahdollisia soljua jotka eivät saa mahdollisuutta kiinnittyä kohtuuni.(ja joilla EHKÄ olisi mahdollisuus elämään.)
Minulle kymmenen läheiseni kuolema olisi paljon traagisempaa kuin kymmenen pienen solukon tuhoutuminen koepöydällä.
Kyse on tälläisessä tapauksessa vain ja ainoastaan JÄRKEEN perustuvasta toimenpiteestä ja tämä olisi teko jolla on todellinen pelastava tarkoitus.(alkoiden uhraus jotta jokin muu elävä saa mahdollisuuden)
On monasti sanottua,ettei tunteita saisi aivan liikaa sekoittaa siihen järjelliseen,sillä usin tunteet ja järki ovat asioita joita pitää miettiä erikseen ja lopuksi päädytään siihen ratkaisuun joka on lähellä sitä oikeaa ja todellisempaa että loogisempaa ja järjelllistä ajateltua lähellä oleva vaihtoehto,mutta parasta olisi jos ihmiset kykenisivät toimimaan niin,että pelissä olisi puolet tunnetta ja puolet järkeä,muttä näin ei ole.
"Yleensähän vastustajat vaativat rehellisyyttä sen suhteen, että elämä alkaa hedelmöityksestä. Sinä et usko näin, sillä hedelmöityneet solusi saisi tuhota. Äläkä pillastu, en minäkään usko elämän alkavan hedelmöityksestä, vaan sen jälkeen. "
Elämä alkaa silloin kun se on minun kohdunseinämiini kiinnittynyt(luonnon oma valinta)
hedelmöittyneitä solujani saa tuhota jos ne eivät minun kohdussani ole olleet ja jos niillä pelastettaisiin minun perheeni jäseniä,niin silloin annan lääketietieteen käyttää itseäni(sukusoluni ovat vain osa minua)siinä asiassa hyväksi.
"Kirjoituksesi siis hämmensi: sinusta elämä alkaa kohtuun kinnittymisestä? Onko sinulla jokin peruste sille, vai onko vain oma tuntumasi? "
Tämä on vain minun kohdallani,jos minun kohtuuni kiinnittyy pieni elämän alku se on silloin jo kytköksissä(henkisesti) osin minuun ja tunnen,että tämä on jo elämän alku.
Koepöydällä oleviin solukkoihin suhtaudun vain järjellisesti ja luovuttaisin niitäkin ainoastaan ja vain omiin ja lasteni(läheiseni)tarkoituksiin jos kyseessä olisi jonkun pelastaminen.Muutoin en niitä luovuttaisi.
Tässäkin saattaa olla kyseessä se,että vastassa on se luonnollinen ja vähemmän luonnollisempi hedelmöittyminen ja tämän luonnollisempi tapa on minulle se läheisin ja tunnepuolta lähellä oleva seikka-vaikka itsekkin olen joutunut siihen vähemmän luonnollisempaan tapaan tarttua vuosi sitten,mutta tässäkin tapauksessa jouduin luopumaan siitä tunnepuolen ajattelutavasta järkeä käyttäen saatiinkin se hyvin mieleinen lopputulos jonka seuraamuksena oli vieläkin luonnollisempi ihme (tämä nyk.raskaus).
"Olet siis abortin vastustaja, mutta olisit valmis tappamaan omia alkioitasi, jotta olemassa olevat lapsesi saisivat parhaat mahdolliset eväät. Hämmennät siinä, että sinusta toisensa kohdanneet sinun ja miehesi sukusolut, eivät ole jo mielestäsi olemassa olevia lapsiasi, kuten muut abortin vastustajat asian näkevät..."
Kyse kun on jo olemassa olevien lapsien hengestä,niin ne ovat tässä todellisessa elämässä se todellisin ja tärkein ja pelasettavin minun näkökulmastani.
Minä poikkean siinä suhteessa niistä kiihkeimmistä ja ehdottomista mielipidejakajista siten,että osaan käyttää tunnepuolen lisäksi sitä järjellistäkin puolta mihin kiihkoilijat eivät kykene(->heillä kokemuksen ja tiedon puute asioiden todellisuuksista,heillä on ns.lyhytnäköisyys periaatteena )
Joskus elämässä on vain annettava periksi jotta joku muu saisi sen mahdollisuuden,ja näin ollen minä luovun omistani läheisieni vuoksi.
Minulle jo olemassa olevat lapseni ovat : joko minun kohdussani kasvamassa tai jo kohdunulkopuolella minun synnyttäminä,mutta muissa olosuhteissa solukkoni ovat vain väliakaisessa käytössä sitä varten jotta jokin muu todellinen pelastuisi ja tästäkin olisin iki onnellinen jos jo olemassa olevat rakkaani pelastuisvat tällä keinolla.
Minusta ihmiset jotka ovat varsin yksitoikkoisia ja kapeakatseisia(ehdottomia) eivät ole elämää vielä tarpeeksi kokeneet\nähneet tai tietoa uupuu ja paljon,tieto mikä perstuu tähän todelliseen elämään.
Minustakin jokaisella tulisi olla mahdollisuus tähän elämään,mutta haluammeko me kuitenkaan näin paljon pahaa?(puhdas kysymys)osaatteko miettiä näinkään pitkälle?
muistakkaamme myös jo olemassa olevia ihmissieluja ja heidän elämää kuin myös sitä tahtovaa elämän alkua.
Onko ihan kaikissa tapauksissa oikein antaa syntyä,ihan sen viattoman ja elämänhaluisen alkion kannalta jolla elämä jo kohdun sisällä tulsi olemaan taistelua ja sen jälkeenkin tuhoontuomittua?kuka tästä hyötyy?kuka tästä saa hyvän olon ketä tämä ajatus lämmittää?
-saihan se sentään mahdollisuuden-
vai saiko?
"...hyvähän se on vierestä katsoa kylläisenä kun vierustoveri nääntyy kuoliaaksi..."
Sinun lapsestasi tulee siis mielestäsi myös sosiaalisesti sinun lapsesi, silloin kun se on kiinnittynyt sinuun...
Silloin se ei mielestäsi ole enää vain fyysinen kehittyvä kokonaisuus, vaan myös sosiaalinen... Siinähän on järkeäkin.
Mutta mielenkiinnosta vielä, että puhut paljon, että voisit uhrata alkioitasi jotta pelastaisit olemassa olevia lapsiasi. Mutta voisitko uhrata alkioitasi muiden jo olemassa olevien takia? Vai onko ne vain omat lapsesi ja läheisesi?
Juu jotakuinkin näin asianlaita taitaa olla,minun mielestäni.
Tunnepuolen ihmisiä kun olen,mutta silloin jos mukaan tuodaan selvityminen\eloon jääminen\läheisteni elämä,niin silloin käytän sitä järkiajattelua ja tunnepuoli väistyy(oma etu).
"Mutta mielenkiinnosta vielä, että puhut paljon, että voisit uhrata alkioitasi jotta pelastaisit olemassa olevia lapsiasi. Mutta voisitko uhrata alkioitasi muiden jo olemassa olevien takia? Vai onko ne vain omat lapsesi ja läheisesi?"
Valitettavasti tässä kohtaan joudun nyt ajattelemaan sillä omalla tunnepuolellani ja en välttämättä jaksaisi enkä haluasi ruveta ihan koko maailman parantajaksi-vaikka pahaa tekisi muiden pienten vuoksi,tässä kohtaan joudun olemaan jyrkällä tavalla itsekäs ja ajttelemaan vain itseäni ja mielenterveyttäni.
Eli tais tulla siinä se raja vastaan...
Tuotetaan monta pientä ihmisenalkua joista sit valitaan vain sopiva.Mennään jo holokaustin aikaan jossa epäsopivat julmasti vain eliminoitiin ja vain oikeat menestyivät.
Vääryyttä sanon minä.Monta pientä uhrataan yhden hengenpuolesta,se ei voi olla oikein.Jokaiselle noista tuotetuista alkioista pitäisi antaa lämmin syli ja mahdollisuus kasvaa isoksi.
Eikö sinua ollenkaan paina se, että on jo yksi ihminen joka on jo tuotettu? Siihen on kiinnytty ja sillä on oma persoonallinen elämänsä. Eli tämä sairas poika. Eikö hänen elämänsä merkkaa yhtään mitään? On olemassa keino auttaa häntä..
Kyseessä on luonnollinen kuolema? Ei siinä ole mitään pahaa että lapsi sairastuu niin vakavasti että jumala vie enkelinsä kotiin.
Toisin on noiden alkioiden kohdalla.Niillä olisi mahdollisuus syntyä terveinä ja elää pitkä elämä.
Miksi uhrata monta elämää yhden edestä.Elämän kiertokulkua se on et synnytään ja kuollaan kukin aikanaan.
Kyseessä on luonnollinen kuolema... Eli ketään ei tarvitse auttaa, sillä kohtalo on määrännyt kuolevaksi verenpainetautia sairastavat, sydänsairaat, diabeetikot, syöpään sairastuvat jne... Se on vain osa luonnonkiertokulkua; ihmiset sairastuvat ja ne kuolevat.
Olen ajatellut.
Ennenkaikkea olen ajatellut tuota keskosten tehohoitoa... Se vasta on paha asia, siinä on eettinen ongelma myös sen suuren vioittumisriskin takia. Luonto ei ole määrännyt ale 30 viikkoisia syntymään elämään, miksi ihmeessä niitä hoidetaan, sillä niiden elämänlaatu on usein tulevaisuudessakin heikkoa...
Mutta minä olen ajattelussani jo edennyt siihen, että koska ihmiselle on luotu järki, niin on aivan luonnollista, että ihminen on jalostanut keinoja parantaa sairauksia. Ihminen tekee sen siksi, että kuolemaa pelätään, ennen kaikkea pelätään muiden, omien läheisten kuolemaa.
Tämän pojan sisaruksillahan ei olisi mahdollisuutta syntyä terveinä luonnostaan sillä ne ovat koeputkissa/maljoissa alkunsa saaneet.
No tietysti sairaita pitää auttaa mut ei siinä pidä laittaa hinnaksi monta muuta ihmishenkeä.Ei elinsiirtopotilaitakaan varten tapeta toisia ihmisiä et yksi saisi elää.
Nyt on kuitenkin kyse ihmisenaluista joilla jokaisella on oikeus syntyä.
kukaan meistä ei ole kuolematon,aikanaan meidät kaikki korjataan täältä pois-sen tiedän varsin hyvin,mutta niin kauan kun on ihminen ja luoja antanut mahdollisuuden pelastaa ihmis sieluja aikasteulta kuolemalta,niin kyllä niitä keinoja aiotaan käyttää ja itse ainakin omieni rakkaiteni lapsieni tähden tekisin mitä vain,että saisivat elää mahdollisimman pitkään-jos siihen vain annetaan mahdollisuus vaikuttaa.
"Miksi uhrata monta elämää yhden edestä.Elämän kiertokulkua se on et synnytään ja kuollaan kukin aikanaan."
siksi koska se YKSIKIN on ansainnut elää ja on sen elämisen arvoinen.
Et voi erotella keillä on mahdollisuus elää ja keillä ei,meinaatko,ettei elävillä ole vastaavaa arvoa kuten niillä joilla Vin voisi mahdollisesti olla mahdollisuus elämään?
minusta näin ei ole.
KYSYMYKSEEN?
millaisia mileipiteitä se teissä herättää?tuottaako asia ristiriitaisuutta laisinkaan?
ja muistakaa,että JOKAISELLA miellä täällä on oma kohtalomme joka on jo ennalta määriltelty ja jos se tarkoittaa sitä,että joillekkin annetaan mahdollisuus parempaan elämään tai saamaan se uusi mahdollisuu elämään,niin silloin sekin oli kohtaloa vaikkakin ihmisen käsi siinä välissä olisikin.
Voidaan tietenkin jäädä istumaan ja odottamaan sitä kuolemaa ja toivoa parasta jotta saataisiin pelastus tuolta jostain,mutta voidaan myös sitä kuolemaa odottaessa tehdä kaikki maallinen voitavamme jotta kuolema lykkääntyisi.
ja tällöin kun teemme kaikkemme pelastusta toivoessamme ei sekään aina tae ole pelastumiselle vaan kohtalo on pelissä.
kohtaloa on myös sekin jos joku esim.saa mahdollisuuden uuteen alkuun apu keinoin joita me ihmiset käytämme.
ei herätä ristiriitoja ei sitten millään. en itke joka kerta kuukautisten alkaessakaan lasta joka olisi voinut syntyä jos olisin harrastanut seksiä oikealla hetkellä =)
"ja muistakaa,että JOKAISELLA miellä täällä on oma kohtalomme joka on jo ennalta määriltelty ja jos se tarkoittaa sitä,että joillekkin annetaan mahdollisuus parempaan elämään tai saamaan se uusi mahdollisuu elämään,niin silloin sekin oli kohtaloa vaikkakin ihmisen käsi siinä välissä olisikin."
minun logiikallani myös abortti, tehtiin se mistä syystä tahansa, olisi silloin myös kohtaloa? naisen ja alkion..
jossain muualla sanoit hyväksyväsi abortin joillain tietyillä perusteilla, esim. raiskaus, miten raiskauksesta alkunsa saanut on vähäarvoisempi kuin muulla tavalla alkunsa saanut alkio?
Se alkio ei ole syypää mihinkään,se alko olisi elämä myös muiden joukossa,mutta kyllä sen verta pitää olla inhimillisyyden tuntoa tapauksissa joissa käsitellään niinkin rakaa ja julmaa tekotapaa kuin raiskaus.(TEKOTAPA,sillä se erottuu muista)
Siinä kohtaa ajattelen VAIN sitä NAISTA joka on PAKOTETTU tilaan jossa hän vastointahtoisesti on ja käsrii traumoistaan vielä melkein hautaansa saakka.
seksuaalirikokset jäävät muistiin,niitä ei koskaan täysin pyyhitä pois.
Aborttikkin myös kohtaloa kuten aiemmin kirjoitin.
(asia erikseen kun kyse on siitä,että mikä on inhimillistä ja oikeudenmukaista)
Kohtaloa oli sillä alkiolla\sikiölläkin,että sai mahdollisuuden\ei saanut mahdollisuutta tähän maailmaan.
No,niin siis entäs ne VIATTOMAT siittiöt jotka miehesi mahd.ruskii pitkin lakanoita tai kotona yksi ollessaan paperille josta raukat päätyvät vessanpönttöön?ja näin ollen eivät saa mahdollisuuksia elämään?onko miehesi raaka MURHAAJA??(anteeksi,tämä käy jo niin hauskaksi,että vaikea olla nauramatta...=))
eihän sitä munasolua täytetä tyhjällä,pitää olla siittiöitä myös-nämäkin pienet vikkelät raukat ovat pieniä pilkahduksia siitä mahdollisesta elämästä.Jokaisella heillä on valtava halu päästä elämään!miksi vain yksi tai kaksi saa mahdollisuuden?ja muut kuolevat.
siksi,koska näin se toimii meidän elävienkin elämässä.Kohtaloa pelsissä ja raadollisuus on meillä lasnä kaikkialla,ajateltiin asioista mitenpäin vain.
Kaikille tässä maailmassa ei anneta edes sitä mahdollisuutta ja vaikka sen saavat,niin sitä ei välttämättä edes anneta.
mutta entä jos nainen on kuolemassa esim. kohdunulkoisen raskauden takia? Annetaanko molempien luonnostaan kuolla koska pelastettavissa olevan henkeä ei sovi pelastaa toisen kustannuksella? Eikö silloin syyllistytä yhden sijaan kahteen murhaan?
Alkio sairaan hengen pelastajana on tilanne henki vs. henki. Kuolemansairauksiinkaan ei sitten muuten saisi etsiä parannusta alkiotutkimuksilla.. muihin tutkimuksiin ei olekaan hyväksyttävää.
sukusolut eivät ole ihmisyksilöitä.
Niin kauan kun ne ovat erillisinä, mitään alkanutta yksilöllistä elämää ei ole, eikä ketään olematonta voida tappaa.
elämän alun estäminen on eri juttu kuin jo alkaneen katkaiseminen.
Raiskaus on kakspiippunen juttu. Toisaalta lapsi ei ole syyllinen toisen (isänsä) tekoon eikä sen pidä maksaa siitä hengellään.. toisaalta nainen ei ole moraalisessa vastuussa elämän alusta sillä tavoin kuin vapaaehtoisen seksin (ja riskinoton) jälkeen...
Mutta jos abortti kiellettäisiin muilla kuin terveys- ja raiskaussyillä niin kuinka voidaan erottaa oikeat raiskaustapaukset esim. yhdenyön sähläyksistä?