Päätös abortista on aina oikea, jos lasta odottava nainen tuntee ja tietää ettei kykene äidiksi.Abortti osoittaa naiselta suurta vastuuntuntoa, koska ei ryhdy vanhemmuuteen suinpäin harkitsematta ja miettimättä mahdollisuuksiaan. Lapsi on oikeutettu saamaan vanhempiensa rakkauden ja huolenpidon ja syntymään toivottuna ja haluttuna, ja jos ei näitä pysty lapselleen tarjoamaan, on abortti pelkästään vastuullinen teko.
Vastuullista
päätöksentekoa!!!!!
641246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 64
Vanhimmat
aina toivottu jonkun muun taholta!!
Ihmisen tappaminen oman mukavuuden eteen ei ole mitenkään oikein, koskaan!
Viittaat ilmeisesti adoptioon. Se ei kuitenkaan ole kaikille mikään vaihtoehto. Jotkut eivät yksinkertaisesti halua kantaa lasta 9 kk ja synnyttää sitä, vain siksi että joku sitä ehkä toivoo.
jos joku niin haluaa toimia se on ok, mutta ei siihen voi ketään vastuuttaa.
sitä samaa silkkaa itsekkyyttä jollei anna lasta pois vaikka tietää ettei itsekään sitä halua eikä pysty siks riittävän hyvin huolehtiin.
Vastuunkantamista on luopua omista mieliteoistaan 9 kuukaudeksi jotta toinen saa jatkaa elämäänsä. Abortti on vastuusta pakenemista.
Se lapsi täytyy ensin kantaa se 9 kk ja sitten synnyttää! Se pointti on juuri siinä ettei halua kantaa ja synnyttää. Eihän tuo nyt niin vaikeaa ole ymmärtää??
Siksi käytämmekin sitä pienempää itsekkyyttämme jo siinä vaiheessa, kun se toinen osapuoli ei voi siitä missään tapauksessa kärsiä. Ettei tarvitse käyttää sitä suurempaa itsekkyyttä, joka tarkoittaisi mahdottomuutta omasta lapsesta luopumiseen tilanteen heikkoudesta riippumatta.
Ja ihminen, joka väittää, että tahdolla voi vaikuttaa siihen, kiintyykö sisällään kasvavaan lapseen ja pystyykö siitä luopumaan vai ei, on vain itsekäs ja silmänsä sulkeva.
Vastuun kantamista on tehdä se päätös, josta vähiten muutkaan kärsivät.
Jos oikeilla termeillä puhutaan.Olet aivan oikeassa.ihmisen tappaminen on aina rikos.Johan se tietää pikkulapsetkin.Mutta alkion/sikiön abortoiminen on sallittua meillä naisilla.Onko se niin vaikea neiti täydellisyys ymmärtää.Se on monen maailman laki.Että huolehdippa omasta perseestäs vaa ja viserrä vaikka virsi!kerta nii koville ottaa.
tolle toiseksi ylimpään viestiin,eli abortinvastustajalle jolla ei ole käsitystä alkion ja ihmisen eroavaisuutta.
minulla olisi ollut luultavasti itsemurha, mikäli en olisi saanu aborttia siinä tilanteessa jossa olin kun tulin vahingossa raskaaksi.
En ajatellutkaan mitään muuta, kuin en päätän päiväni ellei abortti olisi mahdollista, koska en olisi kestänyt, en fyysisesti enkä henkisesti edes raskausaikaa.
Joten laillinen abortti varhaisessa vaiheessa pelasti henkeni ja säästi jo olemassa olevalle lapselle äidin.
Kun ihminen on tarpeeksi epätoivoinen, on teotkin epätoivoisia, siksi on hyvä, että on olemassa järkevä aborttilaki, koska se säästää ihmishenkiä, niitä jo tuntevia ja eläviä ja joillekin konkreettisesti tärkeitä.
Minä olen tärkeä monelle läheiselleni, abortista ei tiennyt kukaan muu kuin minä. Joten luulen että itsemurhani olisi saanut aikaiseksi enemmän surua ja inhimillistä tragediaa kuin muutaman viikon ikäisen alkion abortointi.
Vai, että on abortointi pienempää itsekkyyttä, kuin elämänsä jäjesteleminen sellaiseksi, että oma lapsi saa pitää henkensä! :D Ei kai tuolle voi kuin nauraa. Niissä tapauksissa, joissa on todellakin olemassa joku ylitsepääsemätön este; naisen tai lapsen sairaus/terveyden-/hengenvaara, on abortti epäitsekäs ja ymmärrettävä teko, mutta niissä, joissa sellaista ei ole, on kyse naisen itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä luopua omista haluamisistaan, edes oman lapsen hengen säästämiseksi!
Et ole vieläkään kertonut, mikä se sinun ylitsepääsemätön esteesi lapsesi pitämiselle oli!?
>>Ja ihminen, joka väittää, että tahdolla voi vaikuttaa siihen, kiintyykö sisällään kasvavaan lapseen ja pystyykö siitä luopumaan vai ei, on vain itsekäs ja silmänsä sulkeva.
Kannattaa lukea muiden viestit tarkemmin, kun olet jo näyttänyt olevasi huono arvaamaan toisten ajatuksia.
"Vai, että on abortointi pienempää itsekkyyttä, kuin elämänsä jäjesteleminen sellaiseksi, että oma lapsi saa pitää henkensä! :D"
En minä niin väittänyt. Vaan että abortointi on pienempää itsekkyyttä kuin lapsen pitäminen oman kiintymyksensä ja luovuttamisenpelkonsa tähden, vaikka tietää, ettei eväät lapsen kasvulle olekaan riittävät, vaan hänen voisi olla parempi adoptioperheessä. Siitähän tuo edellinen naisia itsekkäiksi syytti. Kun naiset eivät epäitsekkäästi luovuta lasta adoptioon oman kiintymyksensä tähden.
Sinulla taitaa vain olla tarve tarttua minun kirjoituksiini, niin ettet viitsi edes lukea niitä. Olisi sinunkin kannattanut lukea, mihin vastasin.
">>Ja ihminen, joka väittää, että tahdolla voi vaikuttaa siihen, kiintyykö sisällään kasvavaan lapseen ja pystyykö siitä luopumaan vai ei, on vain itsekäs ja silmänsä sulkeva.
että nyt sillä lailla tapetaan 11000 joka vuosi.
Ja abortoineilla on muuhun väestöön nähden kolminkertanen itsemurhariski ja kuusinkertanen niihin jotka on synnyttäny...että eiköhän sillä laittomuudella kuitenki enemmän säästys niitä henkiä.. sut ois pitäny pistää pehmeeseen huoneeseen tai sitoo sänkyyn, sinähä oisit tappanu ittees...No hei, kuka tosissaan väittää että tappas ittensä jonku 9 kuukauden epämieluisuuden vuoks.. ja vielä olettaa muiden uskovan tohon.. älä ny viitti!
laillinen murha. Alkio on ihminen joka abortissa tapetaan suunnitellusti, tän tosiaan luulis jokaisen peruskoulunsa käyneen ymmärtävän. Joten ei ole ihmisen tappaminen aina rikos. (muista myös ettei itsemurhakaan ole, eikä kuolemantuomio, armomurha jne. ei ole kaikkialla rikoksia)
kaikille niille aborttinsa traumatisoimille ressukoille jotka täällä yrittää säälittävinä vastoin luonnontieteellisiä faktoja kiistää alkion ihmisyyden.
kuten kirjoitin, epätoivoinen ihminen tekee epätoivoisia tekoja, fyysinen ja psyykkinen kuntoni ei olisi kestänyt raskautta, olin raskaana vasten omaa tahtoani ja hyvin sairas.
Sinusta olisi siis inhimillistä sitoa sairas ihminen kiinni yhdeksäksi kuukaudeksi ja pakottaa pakkosynnyttämään?
Minusta ei kovin inhimillistä ja sivistynyttä, mutta eihän tämä maa ja kansa mikään sivistynyt ole koskaan ollutkaan. Maailman neljänneksi väkivaltaisin maa, joten tuollaiset brutaalit ideat eivät ole sinällään mikään yllätys...
tuo sinun ymmärryksesi tulee raamattupiireistä ei peruskoulusta.
biologiaan liittyvät faktat ensin vaikkapa wikipediasta niin palaillaan sitten.. näkyy se peruskoulutason tieto sulla tosiaan aika heikoissa kantimissa olevan.
Ahahahahaa..no nyt ymmärränkin..jos tietosi tulee wikipediasta jonne jokainen voi käydä kirjottamassa mitä haluaa... :D
Hmmmh... Nainen tulee raskaaksi toivomattaan ja on pakotettu jatkamaan raskauttaan vasten tahtoaan 9 kuukautta. Sen jälkeen vuorossa on synnytys ja lapsi, jota ei halua. Se lapsi on joko vastentahtoisestikin itse pidettävä, tai annettava adoptioon. Kumpaakaan vaihtoehdoista en termillä 'epämieluisuus' nimittäisi, sillä molemmista näistä suurella todennäköisyydellä seuraa erittäin vakavia psyykkisiä ongelmia ainakin naisen, pahimmassa tapauksessa myös lapsen elämään jatkossakin. Ja tätä kaikkea sinä kutsut 9 kuukauden epämieluisuudeksi?
Minusta 9 kuukauden epämieluisuus olisi jotain epämieluisaa, joka päättyy yhdeksän kuukauden kuluttua. Esim. astianpesukoneen rikkoutuminen ja käsin tiskaaminen seuraavat yhdeksän kuukautta olisi minulle epämieluisaa. Työttömäksi jääminen tietäen, että vasta yhdeksän kuukauden kuluttua saan uuden työpaikan, olisi minulle epämieluisaa. tai vaikka vastenmielisessä työpaikassa työskentely sen yhdeksän kuukauden ajan olisi epämieluisaa. Sen sijan pakkoraskautta ja pakkosynnytystä en tällä termillä nimittäisi, semminkin kun sen jäljet elämässä eivät pääty yhdeksän kuukauden kuluttua. Niiden jälkeen kun on tehtävä lisää "epämieluisia" ratkaisuja ja jopa elettävä niiden kanssa lopun elämäänsä. Siihen nähden mielestäni termi "epämieluisuus" on vähintäänkin vähättelevä.
Näillä asioilla ei tietysti ole merkitystä, jollei ihmisen elämänlaadulle minkäänlaista arvoa ja merkitystä anna. Sinun viestistäsi valitettavasti saa sellaisen mielikuvan, ettet sinä välitä ihmisestä ja hänen elämänsä laadusta enää syntymän jälkeen. Puhut vain syntymättömien henkien säästämisestä ja halveksut suoraan syntyneen ihmisen hengenhätää.
täällä kukaan luonnontieteellisiä faktoja ole kiistänytkään :D
Vaan sen, että se pelkkä ihmisen DNA ja potentiaali tulla tuntevaksi, kokevaksi ja vuorovaikuttavaksi ihmiseksi merkitsisi automaattisesti EETTISTÄ ihmisyyttä. Sitähän se ei merkitse.
Pahoittelen, jos sinä olet vieläkin noin pihalla täällä puhuttavissa aiheista :D
sitten tarkistaa? Ei siellä käsittääkseni vieläkään ole sanottu, että raamattupiiri x:n tulkinta käsitteestä ihminen on ainoa ja oikea totuus, jonka biologia vahvistaa.
Ei kenellekään ole epäselvää, mistä ihmisen kehitys saa alkunsa, kuten ei ole epäselvää sekään, että talon rakentaminen saa alkunsa perustuksista, mutta talon perustukset eivät ole vielä valmis talo eikä tsygootti valmis ihminen.
Tiedän, että raamattupiiristä totuutensa ammentavalle tämä on lähes mahdotonta käsittää, mutta kyllä sen todellakin niinkin voi ajatella, usko tai älä.
vaikka ala-asteen 5. luokan bilsankirjasta!! Useimmille muille tosiaan nämä itsestäänselvyydet tuli tutuksi jo silloin..
Raamatulla ja biologialla ei liene kovin paljoa yhteistä. Ja uskon kyllä lähinnä tuohon jälkimmäiseen.
Koska ihminen on 'valmis' jollei kasvava/kehittyvä ihminen ole valmis? Ihminen muuttuu (vanhenee) koko elämänsä ajan joten valmishan se on sitten vasta kuoltuaan!
Minkäänlaisesta elämänlaadusta ja sen parantamisesta on turha puhua jollei anneta edes mahdollisuutta elääkään.
En suinkaan väheksy syntyneen hengenhätää. Naisen hengen pelastaminen abortilla on hyväksyttävää.
Joidenkin mielestä alkio on jo ihminen toisten mielestä vasta itse elämään kykenevä lapsi on ihminen.
Alkiolla ei ole vielä ihmisyyden tunnusmerkkejä. Se on vasta kehittymässä ihmiseksi.Alkio on todellakin solukasautuma.
Abortista ei edelleenkään puhuta murhana ( muuta kuin raamattupiireissä ja uskonnollisessa hurmoksessa) , vaan alkaneen raskauden keskeytyksenä.
"Minkäänlaisesta elämänlaadusta ja sen parantamisesta on turha puhua jollei anneta edes mahdollisuutta elääkään."
Sille raskaana olevalle naiselle elämään on kuitenkin annettu mahdollisuus, joten itse en pitäisi turhana puhua sen laadusta hänen kohdallaan. Vai onko sinusta elämänlaatu turhaa jorinaa niin kauan kuin ei keskitytä syntymättömien elämänlaatuun?
"En suinkaan väheksy syntyneen hengenhätää."
Sinulle toinen ihminen kirjoitti luulevansa, että olisi tappanut itsensä jollei aborttia olisi saanut. Hänen kirjoitustaan sinä halveksuit ja väheksyit. Eikö mielestäsi itsetuhoa toivova ihminen ole hengenhädässä?
kuluksi.
"Koska ihminen on 'valmis'"
No eikös siitä puhuta murhana täälläkin kokoajan? :D
Monelle ihmisyyden tunnusmerkeiksi riittää se ihmisen perimä/geenit.
Paitsi tietysti ne joutuu keksiin kaikenlaisia muita epämääräsen häilyviä liukuvia määreitä joilla on jotain syytä väheksyä alkioiden ihmisyyttä..
voisin uskoa että joku oikeasti tappaisi itsensä vaikka pääsee tilanteesta 9 kuukauden päästä!
Itsensä voi jättää tappamattakin. Fyysiselle kuolemanavaaralle kuten sairaudelle ei voi mitään.
Kenenkään elämänlaadun parantamisen ei pidä olla syynä toisen koko elämän lopettamiselle.
Juuri se, ettet usko ihmistä, joka kertoo epätoivoisista fiiliksistään vastentahtoisen raskauden aikana, on tapasi helveksia toisen hengenhätää. Oleellista tällaisen kokijalle ei ole se, mitä sinä uskot tai jätät uskomatta. Oleellista on hänelle hänen epätoivonsa.
"vaikka pääsee tilanteesta 9 kuukauden päästä!"
Niin, ensimmäisessä viestissäni jo keroinkin, kuinka tämäkään ei ihan näin mene. Sen 9 kuukauden raskauden jälkeen kun seuraa aina mukana se lapsi, tavalla tai toisella. Ja sen suhteen tehtävien päätöstenkin kanssa on kyettävä elämään. Ei ihminen pakkoraskauden ja pakkosynnytyksen seurauksista yhdeksässä kuukaudessa eroon pääse, vaan se seuraa häntä lopun elämää. ja juuri siksi en käyttäisi siitä nimitystä 9 kuukauden epämieluisuus. Koska mielestäni sellaista olisi jokin, josta todella pääsisi eroon sen yhdeksän kuukauden kuluttua. Jos elämänlaatu kärsii huomattavia vaurioita vielä vuosia sen jälkeenkin, ei ole kyse enää vain yhdeksästä kuukaudesta tai pikku epämieluisuudesta.
Käyttäisitkö muuten pakkoabortistakin sanaa epämieluisuus. Menisitkö sanomaan vaikkapa toivotun lapsensa vakavien terveyssyiden tähden abortoineelle, että eihän tuo nyt ollut kuin muutaman kuukauden epämieluisuus, mitäs sitä suremaan? Sanoisitko näin aborttiin muusta syystä painostetulle tai pakotetulle ja siitä hirveästi kärsivälle ihmiselle? Halveksuisitko heidänkin henkilökohtaista hengenhätäänsä näin?
olen se tähän kirjoittanut itsetuhoinen: tuolla edellisellä ei mennyt jakeluun, että olin sairas, vaikka sen ainakin pariin kertaan mainitsin.
Vakavasti masentunut, itsetuhoinen, fyysisistä kivuista ja sairaudesta kärsivä. Joten siinä tilanteessa ei-toivottu raskaus oli totaalisen ylivoimainen rasitus, enkä epäile hetkeäkään - nyt 15 vuotta tapahtuneen jälkeenkin - ettenkö olisi ollut riittävän epätoivoinen päättämään päiväni saadakseni sen olotilan loppumaan juuri siihen paikkaan. Siinä tilanteessa ei ajattele tulevaisuutta eikä välttämättä kovin johdonmukaisesti, oleellista on vain sen hetken tuska ja miten sen saisi loppumaan.
Onneksi oli sen verran tolkkua, että hakeuduin lääkärille pyytämään aborttia, sekään ei olisi onnistunut ilman ulkopuolista apua koska sen verran lamaannuksissa olin.
Psyykkisesti sairaiden pakottaminen jatkamaan ei-toivottua raskautta ei palvele ketään, kaikkein vähiten sitä alkiota jos äiti ei kykene huolehtimaan edes itsestään raskausaikanakaan. Saattaa olla, että esim. sikiötä melko varmasti vammauttavia lääkkeittä ei voida lopettaa edes raskauden ajaksi, tai että tälläinen äiti sortuu helposti päihteitten käyttäjäksi helpottaakseen oloaan. Ja kaikki tietävät, mitä lapselle tapahtuu siinä tapauksessa.
Ja on aivan turha sanoa, että pitäisi auttaa, apua on saatavilla, jne koska se ei ole totta, jos terveyskeskukseen kestää saada aika pahimmillaan monta viikkoa akuutisti sitä tarvitsevien, niin on melko turha toivoa yhtäkkiä mitään ylimääräisiä hoito - ja neuvontapalveluita kun ihmisiä kuolee jonoihin jo muutenkin ja kaikesta vain karsitaan.
Olen psykiatrisella osastolla tavannut vakavasti masentuneita tai muista sairauksista kärsiviä raskaana olevia naisia, jotka ovat syystä tai toisesta päätyneet tai joutuneet ei-aborttiin, eikä se todellakaan ollut mukavaa katseltavaa, pisti vain miettimään miten syntyvä lapsi kärsi tilanteesta jo ennen syntymää. Eräs nainen yritti itsemurhaa vielä muutama päivä ennen synnytystä, toinen lääkitsi raskauden aiheuttamaa ahdistusta mielettömillä määrillä tupakkaa ja salaa nappaamiaan lääkkeitä.
JOSKUS on siis todellakin vastuullista ja kaikkien, myös sen syntymättömän lapsen edun mukaista tehdä ajoissa abortti.
Se, että ei usko tälläisiä tapauksia olevankaan, kertoo vain toisen joko nuoresta iästä ja/tai hyvin suojattua elämää eläneestä, jolle on ehkä liian vaikeaa ja pelottavaa ajatella, että ihan oikeasti maailmassa tapahtuu ei niin kivoja ja ruusuisia asioita.
Mietin niitä miljoonia naisia jotka tekevät maailmassa lapsia ilman kykyä tai halua kasvattaa lastaan. Ja niiden lapsille on varmasti taho joka haluaa, että ne lapset syntyy? Mikä se on? Sinä? Mutta onko siitä konkreettisesti mitään hyötyä, että sinä haluat senegalilaisen lapsen saavan syntyä? Auttaako se sen lapsen elämää jotenkin?
mennä aikasemmin sinne hoitoon, olisi pelastunut kumpikin.. ja vahdittu ettet voi vahingoittaa raskausaikana itseäsi tai lasta. Sen jälkeen lapsi adoptioon.
Abortin uhriksi joutuvat lapset eivät saa minkäänlaista mahdollisuuttakaan.
pahasti pielessä jos toisen elämän jatkuminen aiheuttaa tappamiseen verrattavan tai jopa suuremman epämieluisuuden...
ei muuta.
Niin, tuo henkilöhän kertoi itse olleensa vakavasti masentunut, itsetuhoinen ja fyysisestikin sairas. Eli hänen elämässään oli aika moni asia pahasti pielessä. Sitähän hän on yrittänyt kertoa, mutta sinähän et häntä halunnut uskoa, vai mites se nyt meni?
Olisi voinut mennä aikaisemmin hoitoon? Aikaisemmin kuin mitä? Ennen kun tuli suunnittelemattaan, tahtomattaan ja toivomattaan raskaaksi? Pitäisikö mielestäsi vahinkoraskauskin osata ennalta ennakoida tulevaksi? Vai tarkoitatko sitä, että elämäntilanne tulisi aina pyrkiä pitämään sellaisena, että se kestää vahinkoraskauden? Kuinka noin käytännössä toteuttaisit kummankaan vaihtoehdon?
Sitten suosittelet pakkohoitoa ja adoptiota. Entäs niiden jälkeen? Ajoissa hoitoon hoidattamaan pakkoraskauden, pakkohoidon, pakkosynnytyksen ja adoption aiheuttamia traumoja, jotta kykenee kestämään seuraavat sellaiset mahdollisen vahinkoraskauden yllättäessä? Kaikella kunnioituksella, minä en tällaisessa juuri järkeä näe.
kun raskaus aiheuttaa itsetuhoajatuksia.
Tottakai tarvittaessa jatkaa hoitoa synnytyksen jälkeen. Vaikka silloinhan ollaan jo lapsi sentään saatu pelastettua kuolemalta. Periaatteessa sen jälkeen saa tehdä pelkästään omalle ruumiilleen kuten haluaa..
lakkaisit jo kommentoimasta tähän, kun ei sieltä nyt kertakaikkisesti tule kuin vähän "hitaan" aatoksia?
Anna aikuisten jutella asioista ja tule mukaan sitten kun olet vähän kasvanut.
sitä vasta paljon sanottavaa asiaan näkyi olevan! Jospa kommentoit sitten uudestaan kun viestin sisältö on muutakin kuin tyhjänpäiväistä, mihinkään johtamatonta v...uilua!!
Tässäpä taas "järkevä" ehdotus/kannanotto pakkosynnytysasiamieheltä. Oiva esimerkki siitä kuinka millään ei ole mitään väliä kunhan syntymättömät sikiöt ja alkiot saadaan pelastettua. Hinnalla millä hyvänsä. Äiti voi vaikka tappaa itsenä, pääasia että on synnyttänyt lapsen( joka jää kyllä sitten äidittömäksi) Mutta ei väliä, koska oikeus on tapahtunut ja lapsi syntynyt. Sillä ei sitten ole väliä miten lapsen sen jälkee käy, pääasia että on syntynyt tähän maailmaan.
Lapsenmurha-asiamies tappaa mieluummin lapsen siltä varalta että nainen SAATTAA päätyä jostain syystä (lapsen elämän takia?) lopettamaan OMASTA TAHDOSTAAN, OMAN elämänsä!
sinun mielestäsi yhtään mitään merkitystä, että tämä kuollut nainen oli myös jonkun lapsi ja ehkä ( kuten tämän ketjun aloittaja) jo olemassa olevan lapsen äiti? Eli siis olemassa olevalla lapsella ei ole oikeutta pitää äitiään, eikä naisen äidillä lastaan?
Alkion kustannuksella?
Sairas ajatusmaailma teillä aborttihihhuleilla...
Mistä päättelet ettei ko. henkilö hakenutkin apua siinä vaiheessa kun huomasi olevansa vasten tahtoaan raskaana? Hänellehän avun toi abortti, ja sitäkin pitää ihan lääkäriltä hakea, eikö? Katsos kun kaikki annettukaan apu ei automaattisesti tähtää juuri lapsen synnyttämiseen vaikka väkipakolla.
"Vaikka silloinhan ollaan jo lapsi sentään saatu pelastettua kuolemalta. Periaatteessa sen jälkeen saa tehdä pelkästään omalle ruumiilleen kuten haluaa.."
Sano nyt, ettet tarkoita sitä mitä kuvittelen sinun tarkoittavan. Et kai tosissasi ajattele, että tässä tapauksessa avun hakeminen olisi ollut oleellista vain siksi, että saadaan se lapsi synnytettyä, äidin kohtalolla ei nyt niin kovasti väliä olekaan? Tällaisista lauseista väkisinkin tulee mieleen jälleen kerran, ettei millään muulla kuin synnyttämisellä ole väliä, että ihmisen arvo ja merkitys laskee nollaan sen jälkeen kun on vain ensin saanut syntyä. Ainoastaan syntymättömän hengenhän tunnut olevan tosissasi halukas pelastamaan, periaatteessa syntynyt saa vaikka puolestasi henkensä menettääkin...? Sano nyt, että käsitin vain väärin ja ettet oikeasti ajattele näin.
kuinka jollekin on vaihtoehtoina joko oman lapsen tappaminen tai jos tätä ei saa tehdä, niin itsensä!! Kuinkahan vakavasta sairaudesta mahtaakaan olla kyse!? Itsekkyys joka vei lapselta elämän toi "avun" toiselle?
Kukaan ei loputtomiin voi sitä estääkään jos jollain on palava halu tappaa itsensä. Syytöntä sivullista voimme sentään yrittää suojella.
jos jonkun toisen elämän jatkuminen haittaa siinä määrin että pitää siksi uhota itsensätappamisilla!!
"kuinka jollekin on vaihtoehtona joko oman lapsen tappaminen tai jos tätä ei saa tehdä niin itsensä!!"
Kaiketi tällaisessa mielentilassa ihminen ei miellä sitä sisällään kasvavaa alkiota, jota ei sinne koskaan halunnut, omaksi lapsekseen, vaan lähinnä tunkeilijaksi, joka yrittää vallata oman kehon lupaa kysymättä. Outoa minusta on se, jollet sinä kykene näkemään mitään muita ajattelutapoja kuin omasi.
"Kuinkahan vakavasta sairaudesta mahtaakaan olla kyse!?"
Erittäin vakavasta. Suorastaan kuolemanvakavasta, kun ihminen näin vahvasti itsetuhoinen on. Outoa tosiaan, jos viitsit tällaisessa tilanteessa sairauden vakavuuden vielä kyseenalaistaa.
"Itsekkyys joka vei lapselta elämän toi "avun" toiselle?"
Täytyy sanoa, että kovin surutta sinä tuota itsekkyys-syytöstäsi heittelet. Ehkä seuraavaksi alamme nimittää itsekkyydeksi myös niitä fyysisiä sairauksiakin? Yhtä epätoivottuja kokijalleen ja yhtä vähän itseaiheutettuja kun ovat psyykkisetkin sairaudet yleensä. Sairaudesta on kyse mielestäni molemmissa tapauksissa. Voi kauheaa sitä itsekästä ja pahaa naista! Ettäs kehtasikaan sairastua!
"Kukaan ei voi loputtomiin estääkään jos jollain on palava halu tapaa itsensä."
Ei voikaan. Mutta kieltämällä raskauden keskeytyksen tällaisessa tilanteessa, ei edes yritetä estää toisen itsetuhoa, vaan päinvastoin, edistetään sitä.
"Syytöntä sivullista voimme sentään yrittää suojella."
Niin voimme. Voimme yrittää hoitaa sen syyttömän sivullisen äitiä. Voimme yrittää saada äiti näkemään syyttömän sivullisensa toisellakin tapaa, mutta pakottaa emme voi. Ihan kuten emme loputtomiin voi estää toisen itsemurhaa, emme voi myöskään loputtomiin suojella syyttömiä sivullisiakaan. Ellemme sitten tee selvää periaatepäätöstä siitä, että syntymättömän henki on arvokkaampi kuin syntyneen.
Ihan kuten jos kyse olisi fyysisestä sairaudesta, voisimme yrittää pelastaa molemmat, sekä äidin että sikiön. Mutta aina sekään ei ole mahdollista, aina emme voi pelastaa molempia. Minusta kannattaa sentään yrittää pelastaa se äiti, varsinkin jos hän on äiti jo syntyneillekin lapsille. Vai eikö niilläkään ole merkitystä sinulle?
"sairasta
on...
jos jonkun toisen elämän jatkuminen haittaa siinä määrin että pitää siksi uhota itsensätappamisella!!"
Olet oikeassa. Tässä tätä ollaan sinulle jo useamman kirjoittajan ja vielä useamman viestin voimin koitettu tolkuttaakin. Nyt siis vihdoin ymmärsit itsekin, että todellakin, kyse tällaisessa tapauksessa on sairaudesta, ei siis pelkästä epämieluisuudesta.
siihen henkiseen sairauteen, olkoonkin kuinka paha, ei kuole vaikka raskauden loppuun veisikin. Eikä varmuudella kuole edes senkään jälkeen. Jos kuolee niin se oli sitten oma valinta.
Jos tälläistä sairautta "hoidetaan" abortilla niin tuloksena on varmuudella ainakin yksi kuollut. Jos ei, niin tuloksena on ainakin yksi varmuudella elämäänsä jatkava.
"siihen henkiseen sairauteen, olkoonkin kuinka paha, ei kuole vaikka raskauden loppuun veisikin. Eikä varmuudella kuole edes senkään jälkeen."
Niin, vain äärimmäisen harvoissa tapauksissa ylipäätään voimme sanoa että nainen kuolisi raskauteen varmuudella. Valtaosin myös niissä fyysisissä kuolemanvakavissa terveyssyissä pelaamme todennäköisyyksien varassa. On olemassa sellaisia fyysisiäkin sairauksia, joissa nainen voisi selvitä hengissä siihen saakka, että saa raskautensa niin pitkälle vietyä, että edes sikiöllä olisi selkeät mahdollisuudet selvitä. Omasta henkiinjäämisestä vaan ei enää niin pitkän odottelun jälkeen ei ole enää mitään takeita. Jollet hyväksy aborttia kuolemanvakavasti psyykkiselle sairaalle, et varmasti hyväksyisi sitä yllämainitun kaltaisessakaan tilanteessa.
"Jos tällaista sairautta "hoidetaan" abortilla niin tuloksena on varmuudella ainakin yksi kuollut. Jos ei, niin tuloksena on ainakin yksi varmuudella elämäänsä jatkava."
Tämä pätee myöskin yllämainitsemani kaltaisen esimerkinkin kohdalla. Ja tästä huomaa sinun periaatteesi: sinusta syntymättömän henki on syntyneen henkeä arvokkaampi. Ainoa mistä tosissasi haluat varmuuden on se, että syntymätön saa elää. Syntyneen elämänhän olet aivan valmis jättämään epävarmuuden varaan.
hengen fyysinen vaarantuminenkin riittää.
Ja sillonhan tosiaan lapsikin kuolee jos henki menee ennen keskosviikkoja, ja uhraus oli turha, ja lapsi voi kuolla vielä senkin jälkeen. Toisaalta kumpikin voi säilyä elossakin.
"Jollet hyväksy aborttia kuolemanvakavasti psyykkiselle sairaalle, et varmasti hyväksyisi sitä yllämainitun kaltaisessakaan tilanteessa."
Ei ole mitään 'kuolemanvakavaa' psyykkistä sairautta. Ja eihän aborttikaan sitä takaa etteikö nainen silti myöhemmin tappaisi itseään!
Psyykkisessä tilantessa AINAKIN lapsi voidaan varmuudella pelastaa, kun fyysisessä sekin on epävarmaa.
Olet oikeassa. Kukaan ei voi pakottaa ketään toimimaan vastentahtoisesti eikä ketään voi pakottaa pitämään lasta jos tuntee ettei kykene vastuuta kantamaan ja uudesta elämästä huolehtimaan.
sairauksia ovat mm vakava masennus, psykoosit, paranoidinen skitsofrenia etc.
Tämä tuolle vänkääjälle, ei mahtunut vastaus hänen viestinsä perään koska ketju on liian pitkä.
Näihin voi sairastua kuka tahansa, milloin tahansa, raskaana tai ei raskaana. Myös sinä voit sairastua, vänkääjä.
mutta kuinka nämä sairaudet estävät raskauden etenemisen loppuun?
raskauden aikana, eteneekö raskaus silloin loppuun? Tai käyttää lääkkeittä jotka vammauttavat sikiön elinkelvottomaksi?
Anna olla jo, sinä et voi edes vänkäämällä "voittaa" tätä väittelyä.
Kerro kuinka masennukseen tms. mielen sairauteen kuollaan jollei anneta tehdä itsemurhaa?
Eli koska haluat (?) vuosittain 11000 naista pakottaa raskauden keskeyttämiseen, olet valmis heidät kaikki ennaltaehkäisevästi myös laittamaan pakkohoitoon koko raskautensa ajaksi?
Ethän muuten kykene "olla antamatta" heidän tehdä itsemurhaa.
Ja jos et tee sitä ennalta ehkäisevästi kaikille "riskiryhmäläisille" (eli niille joiden ihmisoikeudet haluat heiltä viedä pois), et pysty tuota myöskään TOTEUTTAMAAN mitenkään.
Vai miten muuten ajattelit toteuttaa tuon itsemurhan estämisen?
Sillä että nainen on itse velvoitettu hakeutumaan omasta tahdostaan laitosPAKKOHOITOON siteisiin, kun hänestä alkaa näyttää siltä, että vois itsemurhan paikka olla? Varmaan todella toimiva systeemi! Tottakai naiset ilmoittautuvat itse PAKKOhoitoon siteisiin :D Muutenhan viranomaiset yleensä huomaavat tuon vasta liian myöhään.
"Eli koska haluat (?) vuosittain 11000 naista pakottaa raskauden keskeyttämiseen, olet valmis heidät kaikki ennaltaehkäisevästi myös laittamaan pakkohoitoon koko raskautensa ajaksi?"
Tarkoitin toki raskauden jatkamiseen :D
Toisessa viestissäsi sanoit, ettei ole olemassa mitään kuolemanvakavia psyykkisiä sairauksia, ja tässä kuitenkin suosittelet pakkohoitoa itsetuhoisille raskaana olevilla ihmisille. Mitä muuta sairaus oikein on kuin kuolemanvakava, jos oikein pakkohoitoon sulkemista vaaditaan, jottei se kuolemaan johtaisi ainakaan raskausaikana?
Vastaa myös satuan esittämään erittäin hyvään kysymykseen siitä, kuinka käytännössä tämän pakkohoitosysteemisi toteuttaisit. Minua kiinnostaisi tietää vielä sekin, että kuinka moisen ajattelit rahoittaa.
kuolemasta ITSEMURHAAN, ei mielisairauteen.
Ennakoida voidaan jos on ollut ennestään niitä sairauksia tai itsemurhayrityksiä. Ja tietysti tapauskohtasesti, riittääkö pelkästään pehmeä huone..
Onneksi näitä ääritapauksia olisi hyvin marginaalisesti, monikaan tuskin sentään haluaa tappaa itseään 9 kuukauden epämukavuuden takia, monelle lapsi muuttuisi kiintymyksen kautta toivotuksi.
Kaikkia itsemurhia toki ei voida estää, muutenhan niitä ei varmaan tapahtuis ollenkaan. Valitettavaa. Mutta jos niin palavasti haluaa tappaa lapsensa niin ompa sitten uhrattava itsensäkin..tavallaan sitten tapahtuu samalla oikeus/rangaistus.
Löytyy sitä tässä yhteiskunnassa rahaa turhempaankin. Säästettäis ainakin steriiliaborttien ja aborttitraumojen rahat.
"silloinhan
estetään
kuolemasta ITSEMURHAAN, ei mielisairauteen."
No eikö itsetuhoisuus ole mielen sairaus mielestäsi? Eikö se ole kuolemanvakava sairaus, jos siitä kuolema seuraa?
"Ennakoida voidaan jos on ollut ennestään niitä sairauksia tai itsemurhayrityksiä."
Eli kuinka käytännössä kontrolloisit näiden ennakoimiskelpoisten raskaaksi tulemisia? Sulkisitko heidät pakkohoitoon varmuuden vuoksi saadaksesi tietää, milloin he ovat tulleet raskaaksi? Vai järjestäisitkö kaiketi kuukausittaiset pakolliset raskaustestit valvotuissa olosuhteissa näille ihmisille? Entä kuinka huomioisit kaikki ne, joilla ei enakkotapauksia löydy?
"Onneksi näitä ääritapauksia olisi hyvin marginaalisesti"
Niin, hyvin marginaalisesti on myös niitä fyysisiä kuolemanvakavia terveyssyitäkin. Miksi sitten kuitenkin heille abortin sallisit? Miksi fyysisesti sairaan naisen henki on arvokkaampi kuin psyykkisesti sairaan?
"Mutta jos palavasti haluaa tappaa lapsensa niin ompa sitten uhrattava itsensäkin.."
Miksemme samantein sovella tätä niihin fyysisiinkin terveyssyihin? Eihän niilläkään perusteilla kenenkään olisi pakko lastansa tappaa.
"tavallaan sitten tapahtuu samalla oikeus/rangaistus."
Niinpä niin, rankaistaan sitä pahaa pahaa naista joka sattui sairastumaan vakavasti... Jos haluat rankaista psyykkisesti sairaita sairaudestaan, niin mikset samalla fyysisesti sairaita?
"Säästettäis ainakin steriiliaborttien ja aborttitraumojen rahat."
Ja tilalle tulisi puoskariaborttien ja pakkosynnytystraumojen hoitokustannukset. Pakkohoidon kustannuksiin et vielä minkäänlaista rahoitusta esittänyt.
sairaudesta mutta kuolinsyy on jotain muuta kuin se mielensairaus. Se on itsemurha ja siitä riippuen kuinka se on tehty.
Fyysiselle sairaudelle ei voi tekemisillään mitään, jos se on edetäkseen raskauden aikana siinä määrin että vaarantaa hengen.
Fyysiseen sairauteen ei kai kuulu osana itsetuhoisuutta kuten henkiseen voi kuulua?
Kukaan ei voi sairastumistan estää, mutta itsemurhan voi jättää tekemättä. Itsemurha on valittu teko (rankaisee itse itseään!), ei sairaus!
Raskaaks tulemisia ei varmaan voidakaan ennakoida, muuten ku kehottaa tietysti ehkäsyyn, mutta jos/kun se tulee tietoon niin raskaana pysymistä voidaan auttaa.
Kuten todettu, tapaukset ovat marginaaleja, joten mittavia rahoituksia ei tarvita. Hoidetaanhan näitä rajatapauksia muutenkin jo jossakin?
Olen varmaan nyt tyhmä, mutta en tajua edelleenkään kuinka voit nimittää muuksi kuin kuolemanvakavaksi sairaudeksi jotain, jonka takia olet valmis sulkemaan toisen ihmisen yhdeksäksi kuukaudeksi pakkohoitoon vain estääksesi häntä tappamasta itseään. Mitä merkitystä sillä on, mikä on kuolinsyy, jos kuitenkin näet itse kuoleman noin todennäköisenä että se oikein pakkohoitoa mielestäsi vaatii?
Miksi sitten kuitenkin sanot hyväksyväsi abortin silloin, jos nainen mitä suurimmalla todennäköisyydellä saisi lapsensa synnytettyä ja kuolisi vasta sen jälkeen? Eihän sinua kuitenkaan niiden psyykkisesti sairaiden elämän jatkuminen sen lapsen syntymän jälkeen kiinnosta? Miksi siis fyysisesti sairaiden elämä kiinnostaa?
Valitettavasti jutuistasi huomaa, ettet lainkaan käsitä, miten vakavista asioista puhutaan psyykkisten sairauksien ja itsetuhoisuuden kyseessä ollessa. Tunnut pitävän niitä jotenkin itse valittuina asioina, jotka olisi voinut jotenkin estääkin. Kuitenkaan ei voi puhua valinnan vapaudesta samoin kuin terveen ihmisen kohdalla, koska psyykkisissä sairauksissa ihmisen mieli on sairas, eikä hän kykene näkemään asioita samoilla perspektiiveillä kuin terve ihminen kykenee.
"Kuten todettua, tapaukset ovat marginaaleja, joten mittavia rahoituksia ei tarvita."
Laskepas huviksesi mitä maksaa edes yhden ihmisen täyshoito ja elatus yhdeksän kuukauden ajalta. Lisää siihen sitten terapiakulut ja ympärivuorokautisen valvonnan kustannukset. Lisää vielä ko. henkilön pakkohoidon ulkopuolisen elämän juoksevat menot, kuten esim. hänen asumiskulunsa asunnosta, jota hän ei siis voi yhdeksään kuukauteen kuitenkaan käyttää. Ja sitten mieti, ettei kyse ole ainoastaan yhdestä ihmisestä. Mittavia rahoituksiako ei tähän mukamas tarvittaisi?
"Hoidetaanhan näitä rajatapauksia muutenkin jo jossain?"
Niin, osa heistä käy terapiassa, mutta hoitaa kyllä pääasiassa ihan itse oman elämänsä kustannukset. Ja pakkosynnytysvelvoitteen tähden itsetuhoisiahan ei kai missään edes hoideta vielä, koska nykyään on mahdollista saada se aborttikin. Jo nyt jossain hoidettavien lisäksihän sinä olet halukas aiheuttamaan itsetuhopyrkimyksiä monelle sellaisellekin, jolla ei vielä niitä ole.
se kuolema johdu silloin sairaudesta vaan siitä itsemutrhasta, eli siitä kuinka se tehdään!
Sairaanakin itsemurha on valittu teko!
Fyysisessä sairaudessa kuolemalle (tai sen vaaralle) ei voi mitään. Sillon kuolema johtuu nimenomaan siitä sairaudesta.
Pakkohidolla suojellaan sitä toista joka ei kohtaloaan voi valita.
Synnytyksen jäkeenkin toki naista on pyrittävä hoitamaan, mutta periaatteessa silloin pakollisuudelle ei ole enää perusteita koska jokainen saa tehdä omalle elämälleen kuten haluaa.
Juu, tai voidan alkaa laskeskella myös paljonko aborttitraumatisoituneen koko loppuelämän hoito tulee maksamaan...tai paljonko menetämme tulevaisuuden veroeuroja kun vuosittain 11000 kansalaista jää syntymättä.
johtopäätökseen, että sinulla ei ollut mitään keinoja eikä mitään käsitystä, mitä olet vaatimassa ja kuinka isoihin asioihin täysin tietämättömänä puuttumassa.
Eikä sinulla ollut tosiaan minkäänlaisia toteuttamiskeinoja.
Ethän osaa jankatakaan mitään muuta kuin että sinun mielestäsi itsemurhan tekevillä ei ole mitään väliä, ja on ihan ok ajaa ihmiset henkisesti niin ahtaalle, että ainoa keino heidän hengissäpitämisekseen on siteet ja pakkohoito niin kauan, että heidän sisältään se toinen ihminen on pois otettu. Tämän jälkeen se henkiseen ahdinkoon pakolla ajamasi ihminen saa sinun mielestäsi rauhassa tappaa itsensä.
Tässä tosiaan nähdään se, kuinka vähän sinä kunnioitat muita ihmisiä ja kuinka järkyttävän halventavasti suhtaudut ihmisten hyvinvointiin ja tunne-elämään. Syntyneillä ihmisillä ei ole sinulle mitään arvoa, jos he eivät käyttäydy ja tunne kuin sinä.
Niinhän sinä koko ajan jankkaat.