17-vuotias leikattu kolli. Heittäytyi jokseenkin syömättömäksi viime viikolla, syö hyvin olemattomasti tai ei lainkaan, "ruokahalu" puuttuu. Kun tarjoaa ruokaa, poistuu paikalta. Ennen totaalisen syömättömyyden alkua havaitsin että saattoi jättää aterioinnin kesken ja lähti ikään kuin "karkuun" ruokapaikkaa.
Muilta osin ainakin vielä toistaiseksi kunnossa mutta hieman heikohko, apaattinen, liikkuminen hieman kömpelöä. Turkki kiiltää, pitää huolta itsestään ja pesee kuten normaalisti. Käy hiekkalaatikolla normaalisti, mutta tarpeet tietysti pieniä koska ruoka ja juomakaan eivät maistu.
Omituisena oireena myös se, että saunaan päästessään kissa nuolee saunan kiukaan kylkeä loputtomasti ja jos vie pois paikalta, palaa heti takaisin nuolemaan. Mikä ihme kiukaassa viehättää?
Käytin lääkärillä, löydöksiä korkeat tulehdus- ja munuaisarvot (munuaisarvoista se toinen oli yli 350). Ei annettu kovin lupaavaa ennustetta. Lääkärin mukaan syy syömättömyyteen saattaa olla munuaisten vajaatoiminnassa. Myös hammaskiveä löydettiin, mutta ei voida hoitaa nyt kun kissa on muuten heikkona (koska joutuu nukuttamaan hampaiden puhdistuksen ajaksi). Mahdollinen ientulehdus ei kuitenkaan lääkärin mukaan riitä selittämään tulehdusarvoja, vaan kyse on jostain laajemmasta tulehduksesta. Otettiin röntgenkuva, mutta se oli jotenkin "epäselvä" eikä siitä nähnyt esimerkiksi suolistoa lainkaan (liekö ollut täysin tyhjillään / miten tällainen kuva on mahdollinen?). Annettiin nesteytystä ja antibioottipiikki tulehduksen hoitoon. Ei siis saatu mitään selvyyttä siihen, mikä tulehduksen aiheuttaa.
Nyt sitten seuraillaan ja pakkosyötän proteiinipohjaista toipilasruokaa ruiskulla. Viime yönä oli syönyt hieman jopa omatoimisestikin, mutta edelleenkin aivan liian vähän.
Katselin netistä, mitä oireita munuaisten vajaatoiminnan tulisi aiheuttaa, mutta mainituista oireista pätee kuitenkin lähinnä ainoastaan huono ruokahalu. Oksentelua on tosin ollut jo vuosikaudet ja kissalla on todettu useita ruoka-allergioita. Hyvin todennäköisesti myös munuaisarvot on aiemmin mitattu oksentelun takia, eikä silloin havaittu mitään (oli kuulemma hyvät). Myös pitkä karva aiheuttanee oksentelua. Sopiva ruoka on kuitenkin aina pysynyt sisällä, yleensä jos kissa on oksentanut niin se on ollut sellaista kirkasta nestettä jossa on karvoja tai pelkkää nestettä.
Munuaisten vajaatoiminnan tulisi aiheuttaa myös laihtumista, mutta meidän kissa on ollut pikemminkin lihomaan päin. Kissa painaa viitisen kiloa, joten ei se tosin lihavakaan ole. Pitäisikö sen sitten olla kuitenkin painavampi?
Miltä vaikuttaa? Onko rakkaan lemmikkimme päivät nyt luetut? Onko enää mitään mitä voisi vielä tutkia tai yrittää? Voiko munuaisvaivat olla väliaikaisia - tai voisiko pelkkä syömättömyys aiheuttaa tilapäisesti korkeat munuaisarvot? Voisiko ientulehdus aiheuttaa näin totaalisen syömättömyyden?
Muilta osin ainakin vielä toistaiseksi kunnossa mutta hieman heikohko, apaattinen, liikkuminen hieman kömpelöä. Turkki kiiltää, pitää huolta itsestään ja pesee kuten normaalisti. Käy hiekkalaatikolla normaalisti, mutta tarpeet tietysti pieniä koska ruoka ja juomakaan eivät maistu.
Omituisena oireena myös se, että saunaan päästessään kissa nuolee saunan kiukaan kylkeä loputtomasti ja jos vie pois paikalta, palaa heti takaisin nuolemaan. Mikä ihme kiukaassa viehättää?
Käytin lääkärillä, löydöksiä korkeat tulehdus- ja munuaisarvot (munuaisarvoista se toinen oli yli 350). Ei annettu kovin lupaavaa ennustetta. Lääkärin mukaan syy syömättömyyteen saattaa olla munuaisten vajaatoiminnassa. Myös hammaskiveä löydettiin, mutta ei voida hoitaa nyt kun kissa on muuten heikkona (koska joutuu nukuttamaan hampaiden puhdistuksen ajaksi). Mahdollinen ientulehdus ei kuitenkaan lääkärin mukaan riitä selittämään tulehdusarvoja, vaan kyse on jostain laajemmasta tulehduksesta. Otettiin röntgenkuva, mutta se oli jotenkin "epäselvä" eikä siitä nähnyt esimerkiksi suolistoa lainkaan (liekö ollut täysin tyhjillään / miten tällainen kuva on mahdollinen?). Annettiin nesteytystä ja antibioottipiikki tulehduksen hoitoon. Ei siis saatu mitään selvyyttä siihen, mikä tulehduksen aiheuttaa.
Nyt sitten seuraillaan ja pakkosyötän proteiinipohjaista toipilasruokaa ruiskulla. Viime yönä oli syönyt hieman jopa omatoimisestikin, mutta edelleenkin aivan liian vähän.
Katselin netistä, mitä oireita munuaisten vajaatoiminnan tulisi aiheuttaa, mutta mainituista oireista pätee kuitenkin lähinnä ainoastaan huono ruokahalu. Oksentelua on tosin ollut jo vuosikaudet ja kissalla on todettu useita ruoka-allergioita. Hyvin todennäköisesti myös munuaisarvot on aiemmin mitattu oksentelun takia, eikä silloin havaittu mitään (oli kuulemma hyvät). Myös pitkä karva aiheuttanee oksentelua. Sopiva ruoka on kuitenkin aina pysynyt sisällä, yleensä jos kissa on oksentanut niin se on ollut sellaista kirkasta nestettä jossa on karvoja tai pelkkää nestettä.
Munuaisten vajaatoiminnan tulisi aiheuttaa myös laihtumista, mutta meidän kissa on ollut pikemminkin lihomaan päin. Kissa painaa viitisen kiloa, joten ei se tosin lihavakaan ole. Pitäisikö sen sitten olla kuitenkin painavampi?
Miltä vaikuttaa? Onko rakkaan lemmikkimme päivät nyt luetut? Onko enää mitään mitä voisi vielä tutkia tai yrittää? Voiko munuaisvaivat olla väliaikaisia - tai voisiko pelkkä syömättömyys aiheuttaa tilapäisesti korkeat munuaisarvot? Voisiko ientulehdus aiheuttaa näin totaalisen syömättömyyden?
Vastaukset 6
Vanhimmat
luulen että syömättömyys saattaa johtua siitäkin kun kissasi on noin vanha.. koska yleensä vanhoja kissoja ei tee mieli syödä..ja kyllä ientulehdus saattaa myös aiheuttaa syömättömyyttä jos ikenet ovat kipeät..kohonneet maksa-arvot eivän mielestäni johdu syömättömyydestä.usein se johtuu kissojen ylipainosta
siis tarkoitin munuaisarvoja. sekotin asiat:D eli syömättömyys ei pääsääntöisesti aiheuta kohonneita arvoja vaan ne ovat jotain vanhuuden oireita
kyljen nuoleminen voisi viitata jonkin aineen puutokseen? kerroitko tuosta kiukaan nuolemisesti eläinlääkärille?
Oma leikauttu uroskissa 16,5v. kärsii myös munuaistenvajaatoiminnasta,ainoana oireena runsas juominen ja hän on syönyt jo reilun vuoden fortekor-lääkettä. Eli pyydäpä eläinlääkäriltänne tuollainen lääkitys ja tottakai eläinlääkäristä ostettua ruokaa joka on tarkoitettu munuaisvaivaisille!
Valitettavasti tässä kävi surkeasti ja lähemmäs 18-vuotinen yhteinen taipaleemme päättyi. Kissa on eilen haudattu takapihallemme ja jäljelle jäi vain riipivä suru.
Fortekoliakin ehdittiin kokeilla, samalla kun kissaa syötettiin toipilasmuonalla. Näin mentiin viikko, jonka jälkeen lääkärissä kontrolli. Arvot kuitenkin menneet huonompaan suuntaan. Lääkäri löysi kissalta kasvaimen. Loppu tuli. On se vaan niin väärin!
Kissa oli erittäin ihmisrakas tapaus, sillä se on tullut meille vain parin päivän ikäisenä hylättynä pentuna, joka pelastettiin tuttipulloruokinnalla käyttäen kissan äidinmaidonvastiketta. Se ei ole koskaan nähnyt emoaan tai muita kissoja. Silti se tiesi kaikki kissojen tempaukset mm. turkin pesun yms. Eikö luonto olekin uskomaton?
Kissa oli todellakin perheenjäsen, se kiintyi jokaiseen meistä - jos esimerkiksi joku oli poissa, osasi kissa osoittaa ikäväänsä tuijottamalla ovea tai nukkumalla poissa olevan perheenjäsenen vaatteiden päällä. Se oli ystävällinen myös vieraille ja antautui heidänkin syliin hellittäväksi. Jos jollekulle sattui perheessämme haaveri, oli kissa ensimmäisenä paikalla arvioimassa tilannetta. Kissa oli aina tapahtumien keskipisteessä. Rakkauttaan hän osoitti pyrkimällä syliin tai hyppäämällä esimerkiksi pöydälle puskemaan naamaa samalla kehräten. En voinut koskaan tietää, kuinka syvällistä voi ihmisen ja eläimen välinen ystävyys ollakaan.
Kun ottaa huomioon kaiken tapahtuneen hylätystä pennusta vahvaksi ja ihmisläheiseksi kissaksi ja perheenjäseneksi, on tämä eron tuska jotakin aivan käsittämätöntä! Samanlaista kissaa ei taatusti koskaan tule toista.
Tiedän kyllä miltä sinusta nyt tuntuu. Olen ollut pari vuotta sitten ihan samassa tilanteessa. Ja samoin kaveri nukkuu nyt tuolla takapihalla ruusun alla.
Mutta sinun kirjoituksista näkee, että kissa nautti elämästään. Ja toisaalta, aivan varmasti antoi paljon myös sinun elämään.
Eläimet kuolee joskus, ja jos lemmikki saa elää tollaisen elämän, ei ole mitään syytä vaipua epätoivoon.
Ajattele niitä yhteisiä hetkiä, eikä niitä muutamaa tuntia kun raihnaisuus voitti. Itsellänikin on nyt hieno tunne, vaikka pari vuotta sitten tuntuikin toivottomalta. Kaveria ei jätetä eikä jätetty. Etkä sinäkään jättänyt. Ja vähän ajan kuluttua voi muistella hyvillä mielin.
Ko. kissan kaveri, 17 v. on kohta samassa tilanteessa, munuaisten vajaatoiminta on todettu eikä elinikää varmaankaan ole montaakaan vuotta, tai kuukautta.
Mutta siitäkin kaverista on hyvää huolta pidetty, todellisuudessa puolin ja toisin. Niin että hyvillä mielin, vaikka tietää mitä tapahtuu.
Ja elämä jatkuu, meillä on nyt kaksi uutta kollipoikaa, parhaat kaverit keskenään ja elämä edessä.
Sitten kun sekin elämä alkaa olla takana, tiedän että silloinkin sama tilanne; kaverit kyllä pitää toisistaan huolta.
Sitä on mukava sitten joskus muistella.
Suureen Suruusi. Vein tänään 17v Narttukissamme nukutettavaksi,ja kyllä suru on Suuri! Eilen äkkiä kunto huononi,takajalat eivät enää pitäneet,aiemmin niin terve ja pirteä Fatima!Aia kun tulin iltavuorosta, tuli vastaan, ja vaati "nameja" Ihana Kissa!Aika varmaan parantaa tän kaipauksen.