Ylläpito rikkoi omia sääntöjään ja poisti seethem-nimimerkin aloittaman keskustelun alkuraskaudessa abortoiduista sikiöistä. Linkki, joka tuossa aloitusviestissä oli, johti aborttikuvia esittävän tahon etusivulle, eikä suoraa itse kuviin, niin kuin sääntöjen mukaan pitikin.
Kuka sitten vaati (jos vaati) kyseisen aloituksen poistettavaksi? Oliko se joku heistä, jotka väittävät, että alkuraskaudessa abortoitua, ja varsinkaan lääkkeellisesti abortoitua sikiötä ei voi nähdä…
Alla olevasta viestiketjusta löytyy kolme abortin tehnyttä, jotka ovat nähneet lapsensa lääkkeellisesti tekemänsä abortin yhteydessä, joten se on kyllä mahdollista!
Sikiö on kahdeksannella raskausviikolla, jolla lääkkeellisiä abortteja vielä tehdään, keskimäärin 1,5 cm pitkä, eli saman pituinen kuin keskikokoinen ampiainen. Kun näemme ampiaisen, voimme erottaa siitä sen vartalon, siivet, raajat yms. yksityiskohdat. Samoin tuon kokoisesta sikiöstä voi erottaa pään, vartalon, raajat, silmät jne.
Lisäksi hieman sikiön nopeasta kehityksestä:
17 päivän ikäisenä sikiöllä on omat verisuonet
24 päivän ikäisenä sikiön sydän sykkii säännöllisesti
6 viikon ikäisenä sikiön luusto on täysin kehittynyt, sen refleksit toimivat ja sen aivotoimintaa voidaan rekisteröidä.
8 viikon ikäisenä sikiön vatsa, maksa, munuaiset ja aivot ovat täydessä toiminnassa.
12 viikon ikäisenä sikiö nielee ja oksentaa lapsivettä.
4 kuukauden ikäisenä sikiön sukupuoli on selvästi nähtävissä, se pystyy tarttumaan käsillään, uimaan, potkimaan ja tekee kuperkeikkoja.
http://foorumit.fffin.com/archive/index.php/t-745.html
________________________________
”näin lapseni abortin jälkeen
Kirjoittanut: äiti70 9.6.2006 klo 16.58
Minulle tehtiin lääkkellinen keskeytys 8 6, sen seurauksena minut päästettiin sairaalasta heti, kun verta alkoi vuotamaan. En päässyt pitkälle kun, tunsin jonkin isomman siteessäni. Menin lähimpään vessaan, ja siinä hän oli. Minun tuleva vauvani, pienet kädet sormineen, jalat, pää. Menin shokkiin välittömästi, minä olin tappanut hänet. Vain minä tein sen ratkaisun.En vieläkään pysty hyväksymään asiaa. Olisin antanut mitä vain jotta olisin saannut asian tekemättömäksi. Mitä helvettiä ajattelin...
Muistan vain sen kuvottavan olon ja ahdistuksen tunteen ja paniikin odottaessani häntä. En osannut ajatella järkevästi. En anna tätä itselleni ikinä anteeksi ja se on rangaistukseni loppu elämäni.
En tuomitse muita, tämä on minun tarinani.”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000017074094
Kuka sitten vaati (jos vaati) kyseisen aloituksen poistettavaksi? Oliko se joku heistä, jotka väittävät, että alkuraskaudessa abortoitua, ja varsinkaan lääkkeellisesti abortoitua sikiötä ei voi nähdä…
Alla olevasta viestiketjusta löytyy kolme abortin tehnyttä, jotka ovat nähneet lapsensa lääkkeellisesti tekemänsä abortin yhteydessä, joten se on kyllä mahdollista!
Sikiö on kahdeksannella raskausviikolla, jolla lääkkeellisiä abortteja vielä tehdään, keskimäärin 1,5 cm pitkä, eli saman pituinen kuin keskikokoinen ampiainen. Kun näemme ampiaisen, voimme erottaa siitä sen vartalon, siivet, raajat yms. yksityiskohdat. Samoin tuon kokoisesta sikiöstä voi erottaa pään, vartalon, raajat, silmät jne.
Lisäksi hieman sikiön nopeasta kehityksestä:
17 päivän ikäisenä sikiöllä on omat verisuonet
24 päivän ikäisenä sikiön sydän sykkii säännöllisesti
6 viikon ikäisenä sikiön luusto on täysin kehittynyt, sen refleksit toimivat ja sen aivotoimintaa voidaan rekisteröidä.
8 viikon ikäisenä sikiön vatsa, maksa, munuaiset ja aivot ovat täydessä toiminnassa.
12 viikon ikäisenä sikiö nielee ja oksentaa lapsivettä.
4 kuukauden ikäisenä sikiön sukupuoli on selvästi nähtävissä, se pystyy tarttumaan käsillään, uimaan, potkimaan ja tekee kuperkeikkoja.
http://foorumit.fffin.com/archive/index.php/t-745.html
________________________________
”näin lapseni abortin jälkeen
Kirjoittanut: äiti70 9.6.2006 klo 16.58
Minulle tehtiin lääkkellinen keskeytys 8 6, sen seurauksena minut päästettiin sairaalasta heti, kun verta alkoi vuotamaan. En päässyt pitkälle kun, tunsin jonkin isomman siteessäni. Menin lähimpään vessaan, ja siinä hän oli. Minun tuleva vauvani, pienet kädet sormineen, jalat, pää. Menin shokkiin välittömästi, minä olin tappanut hänet. Vain minä tein sen ratkaisun.En vieläkään pysty hyväksymään asiaa. Olisin antanut mitä vain jotta olisin saannut asian tekemättömäksi. Mitä helvettiä ajattelin...
Muistan vain sen kuvottavan olon ja ahdistuksen tunteen ja paniikin odottaessani häntä. En osannut ajatella järkevästi. En anna tätä itselleni ikinä anteeksi ja se on rangaistukseni loppu elämäni.
En tuomitse muita, tämä on minun tarinani.”
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000017074094
Vastaukset 28
Vanhimmat
Aika huikeata, että 8 viikon ikäisellä sikiöllä on aivot TÄYDESSÄ toiminnassa! Laitettiin nähtävästi biologian kirjoitus hiukan uusiksi :D
En ymmärrä itsekään, miksi tuo kyseinen aloitus poistettiin, koska siellä oli erittäin hyvää tietoa ja sivustoja sikiöiden iästä ja raskausviikoista jne.
60 % keskeytyksistä tehdään ennen rv 7. Tällöin alkion koko on noin puoli senttimetriä.
Yleensä kun tosiaan nuo ampiaiset nähdään ihan sellaisinaan eikä niitä tarvitse etsiä jopa 10 cm halkaisijaltaan olevan verimöykyn sisältä... (Ampiaiset tosiaan myöskin ovat vähän tukevampaa tekoa kuin se alkio "samankokoisena"... Ihan juuri sen tähden, että se ampiainen on valmis ampiainen ja se alkio on tosiaan alkio...) Senhän takia todellakin sitä alkiota on aika mahdoton nähdä. Yleisestihän tuon max. muutamamillisen olennon löytäminen voi olla aika haastavaa.
Tottakai on mahdollista nähdä se otus sieltä, varsinkin pidemmälle ehtineissä keskeytyksissä (siis lääkkeellisissä pääasiassa yli rv 12). Ei vain todellakaan todennäköistä.
>>60 % keskeytyksistä tehdään ennen rv 7. Tällöin alkion koko on noin puoli senttimetriä.>Yleensä kun tosiaan nuo ampiaiset nähdään ihan sellaisinaan eikä niitä tarvitse etsiä jopa 10 cm halkaisijaltaan olevan verimöykyn sisältä... (Ampiaiset tosiaan myöskin ovat vähän tukevampaa tekoa kuin se alkio "samankokoisena"... Ihan juuri sen tähden, että se ampiainen on valmis ampiainen ja se alkio on tosiaan alkio...) Senhän takia todellakin sitä alkiota on aika mahdoton nähdä. Yleisestihän tuon max. muutamamillisen olennon löytäminen voi olla aika haastavaa.
Unohtui tuossa ”täydessä työn tohinassa” kommentoida sitä asiaa, johon otsikolla viittasin. :)
Kun puhutaan esim. ”täydessä työssä”, ”täydessä valossa”, ”täydessä toiminnassa”, ei täydessä-sana yleensä/välttämättä tarkoita maksimaalista työtehoa, maksimaalista valoa, maksimaalista toimintaa jne., mutta olet oikeassa; tässä yhteydessä tuo täydessä-sana ON harhaanjohtava!
Jos katsellaan tosiaan noita tilastoja keskeytyksistä (Stakes, raskauden keskeytys 2006):
(Mä pidän konkreettisista luvuista :D)
Ennen 13 rviikkoa keskeytyksistä 2/3 on tehty lääkkeellisesti. Ja reilu 30 % imukaavinnalla (lukumäärällisesti reilu 3100). Lukumäärällisesti ennen tätä tehtiin noin 9900 aborttia.
Tiedossa on tosiaan, että aborteista 60 % tehdään ennen rv 7. Siis kokonaismäärästä (10645) lukumäärällisesti vajaa 6400.
Yleisesti ottaen keskeytyksistä ennen rv 9 abortit tehdään lääkkeellisesti ja rv 9-12 imukaavinnalla.
Siis kun vähennetään ennen rv 13 tehdyistä keskeytyksistä (9900) ennen rv 7 tehdyt (6400) ja kaavinnalla tehdyt (3100), jää jäljelle lääkkeellisesti rv7-rv12(9) tehdyt abortit eli noin 400 kpl. Jotta virherajat tulee huomioiduksi, niin sanotaan että 500 kpl.
Näissä 500 kappaleessa on siis mahdollista NÄHDÄ tuo yli 5 mm kokoinen sikiö, joista tässä nyt puhutaan.
Jos halutaan puhua niistä ampiaisen kokoisista ja niiden näkemismahdollisuuksista, pienenee tuo luku edelleen aika reippasti.
Se tosiaan selittää, miksei tälläkään palstalla juuri näy niitä, jotka olisivat sen sikiön tuossa vaiheessa nähneet. Sehän on vain max 5 % abortintehneistä.
Minusta otus on ihan söpö nimike kuvaamaan kaikkea pientä ja elollista :D
Joo, onhan se todennäköisyys pieni, mutta kuten tuokin aloituksen linkin takaa löytyvä ketju paljasti, niin noita alkionsa/sikiönsä nähneitä on! Ja kyllä silti jopa alle 5mm pitkän alkion voisi nähdä ihan paljain silmin ja erottaa siitä pään, vartalon, raajat jne., sillä näemmehän paljain silmin hyvin esim. kekomuurahaisenkin, joka on useimmiten noin 4-7 mm pitkä (ja siitäkin on erotettavissa kaikki sen osat). Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa- olen tutkinut lasten kanssa niitä ja niiden touhuja paljon. :)
>>Se tosiaan selittää, miksei tälläkään palstalla juuri näy niitä, jotka olisivat sen sikiön tuossa vaiheessa nähneet. Sehän on vain max 5 % abortintehneistä.
"Jos minä olisin tekemässä aborttia (en tekisi kuin hengenhädässä) ja näkisin lapseni, järkyttyisin varmasti pahasti (aivan kuten tuossa kyseisessä ketjussa ne kaksi) olisi se sitten kuinka pieni tahansa!"
Lähtökohtahan varmaan silloin on, että jos niin uskot sinulle käyvän, niin et tee aborttia!?
Jos tosiaan se mahdollinen näkeminen jotenkin on olennaista sille, tekeekö keskeytyksen vai ei, kannattaisiko ehkä miettiä asiaa etukäteen? JA siis tutkia etukäteen, mitä sisältään on poistamassa?
Minä taas tiesin ja tiedän, että PALJON painavampia tekijöitä oli ne, miksi abortin tein, kuin se pieni riski, että olisin sen alkion saattanut nähdä!
Jos kokee että ne syyt abortille ovat vähemmän tärkeitä kuin mahdollinen kuolleen alkion/sikiön näkeminen, niin silloinhan keskeytystä kannattaa varmaan harkita uudelleen! Tai tehdä keskeytys joko hyvin aikaisin tai sitten kaavinnalla, jos ei näkemistä kestä!
"Minusta taas otus ei ole koskaan hyvä sana kuvaamaan ihmistä, ei edes ihmisalkiota, koska otus-sana viittaa ainakin minun ajattelussani vahvasti eläimeen tai johonkin örkkiin. :D"
Niinpä. Ja ihminen (etenkin alkio) todellakin on myös eläin ja örkki.
Kuolemasta ja surusta jälleen. Vainajan näkeminen on suuri osa suruprosessia. Joissakin tapauksissa se on jopa edellytys sille, että surusta päästään yli.
mm. sodassa omaisensa menettäneille, joiden omaiset eivät koskaan palanneet rintamalta, surupsosessi on huomattavasti raskaampi kuin niille, jotka ovat vainajan nähneet.
Eli kaiken kaikkiaan ihan kuka tahansa halausi varmasti nähdä vainajan, vaikkakin alkion tai sikiön, jotta asian yli pääseminen helpottuu. Jos joku järkyttyy tapaamisesta, niin silloin on melko varmaa, että, abortti ei muutenkaan ollut paras vaihtoehto hänelle. Ajatella mikä suru sitten olisi jälkikäteen jos edes tätä viimeistä kohtaamista ei olisi ollut...
Itselleni ainakin näkeminen oli oikein terapeuttista. En nähnyt siis kuin ultrakuvan alkiostani. Oli jotain konkreettista, ns silmästä silmään pystyi "pyytämään anteeksi".
En ymmärrä miksi joku järkyttyy kuolleen näkemisestä... Varsinkin jos on tietoinen, että on odotettavissa vainaja. Totta pirussa se järkyttää jos se kesken kauniin sunnuntai lenkin tupsahtaa tielle. Mutta jos tiedetään, että nyt tehdään jotain jossa tulee ruumiita, ei sen pitäisi järkyttää. Aloituksessa lainatut tekstit olivat ilmiselvästi taas niiltä naisilta, jotka eivät tienneet mitä tekevät... Sääli että semmoisia on...
Olen itse käynyt katsomassa lähisukulaistani kuolleena. Halusin kai käydä läpi kaikki vaiheet, jottei jälkikäteen kaduttaisi, miksen sitä "hyvästelyä" tehnyt. Omalta itseltään hän näytti. Mutta toki siis tiesin, mitä odottaa ja hän kuoli vanhuuden tuomiin sairauksiin.
Minä sanoisin oman suruni(?) abortista käyneeni läpi pääasiassa jo ennen aborttia ja sen aikana.
Mutta ihmettelen kanssasi sitä, että ihmiset noin järkyttyy kuolleen näkemisestä. Jos tietää, mitä odottaa, ei se järkytykseltä tunnu. Ja jos tuntee alkion/sikiön kehitysvaiheet ja tietää ja tuntee tehneensä oikean ratkaisun sen kehitysastefaktasta huolimatta(tai juuri sen tähden), en ymmärrä, miksi pitää järkyttyä siitä, mitä on tiennyt tapahtuvan. Sääli tosiaan, että on ihmisiä, jotka näin isoja ratkaisuja elämässä tekevät tietämättöminä siitä, mitä ovat tekemässä. He todennäköisesti ovat juuri niitä, jotka jossain vaiheessa elämäänsä olisivat aborttia katuneet joka tapauksessa. Vaikka sitten seuraavien raskauksien yhteydessä, koska ei kai kukaan oikeasti voi loppuelämäänsä kulkea tietämättä millaisia ihmisen sikiöt ovat. Olisivathan he siten järkyttyneet todennäköisesti ihan ilman sitä konkreettista oman sikiön näkemistäkin.
Joskus jossain tälläisessä "näin oman lapseni" jutussa oli selvästi nähtävissä se, että abortoinut vasta nähdessään tajusi, että se olikin oma lapsi ja se lapsi oli kuollut...
Tuntuu itsestä pirun ihmeelliseltä, että jotkut tekevät elämää ja kuolemaa koskevia päätöksiä niin heppoisesti, etteivät edes teidä tekevänsä niin iso päätöstä. Oli nimitys mikä tahansa alkio, sikiö solumöykky tai lapsi, niin asia on sama. Abortissa tapetaan oma jälkeläinen. Tämän perusasian toivoisi kaikille olvan ihan pirun selvä jo toimenpidettä miettiessä.
Abortin saannin pitäisi siinä mielessä olla hiukan vaikeampaa, että varmistetaan kaikkien tietävän edes perusasiat etukäteen, ettei konkretisoidu jostain syystä (toinen raskaus tai alkion oletettu näkeminen) vasta jälkeenpäin, kun tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Myös minä kävin menetykseni läpi silloin ajankohtaisena. Jälkeenpäin en ole vielä ollut surullinen kertaakaan. Mutta on hyvä tietää, että jos joskus tulisinkin taas olemaan surullinen tapahtuman takia, niin se on vain normaalia elämää. Elämään kuuluu menetyksetkin... En sitten kuvittelisi, että olen päästäni sekaisin kun vanhoja muistelen. Suuremman surun ja menetyksen itse kyllä koin sen illuusion rikkoutumisesta, että minä en voi tulla tahtomattani raskaaksi ja minä en aborttia tekisi. Siis suuremman surun koin tästä kuin siitä, että menetin lapsen (jolla ei ollut minulle arvoa) tai mahdollisuuteni äitiyteen (johon en koe minkäänlaista houkutusta muutenkaan).
>>"Jos minä olisin tekemässä aborttia (en tekisi kuin hengenhädässä) ja näkisin lapseni, järkyttyisin varmasti pahasti (aivan kuten tuossa kyseisessä ketjussa ne kaksi) olisi se sitten kuinka pieni tahansa!"
Lähtökohtahan varmaan silloin on, että jos niin uskot sinulle käyvän, niin et tee aborttia!?>Jos tosiaan se mahdollinen näkeminen jotenkin on olennaista sille, tekeekö keskeytyksen vai ei, kannattaisiko ehkä miettiä asiaa etukäteen? JA siis tutkia etukäteen, mitä sisältään on poistamassa?>Niinpä. Ja ihminen (etenkin alkio) todellakin on myös eläin ja örkki.
onnistuin hävittämään koko pitkän kirjoitetun viestin... huoh. Taitaa siis nyt tulla paljon suppeampi :D
Siis käsittääkseni olen täälläkin toiminut juuri siten, että kehoitan menemään sikiön kehityksestä kertoville sivustoille katsomaan miltä todellakin sen ikäiset alkiot näyttävät ja kuinka kehittyneitä ovat jne.
Tähän samaan tähtää myös se, että kehoittaa ihmistä ajattelemaan sitä omaa raskautta ja tunteitaan sitä sisällään olevaa ihmisenalkua kohtaan ja kuinka paljon haaveilee jo vauvasta. Eli kuinka konkreettisena itse lapsen jo siinä vaiheessa näkee ja minkä ratkaisun se kyseinen päätöksentekijä tilanteen faktat tuntien uskoo olevan kaikkien asianomaisten kannalta paras ratkaisu. Ja se ratkaisu, jonka kanssa hän uskoo parhaiten pystyvänsä loppuelämänsä elämään.
Jos joku alkaa selostaa minun maailmankatsomuksen omaavalle ihmiselle, että "se alkio näyttää jo ihan pikkuihmiseltä, vaikkei kokoa olekaan kuin muutama mmm, ja se on jo ihan oikeasti ihan valmis IHMISYKSILÖ, jonka kehitystä ei missään tapauksessa saa päättää, kun sehän on IHMINEN, koska se nyt vain on niin väärin, kun se näyttää niin kauhealta noissa aborttikuvissa, ja että sitä ei koskaan kadu, että pitää lapsen ja kaikki tulee olemaan tosi ihkuu, vaik ois yksinhuoltaja, tai pieniä lapsia tai mitään turvaverkostoa ei ole, kunhan se lapsi vain saa syntyä," en voisi kuin hivenen huvittuneena hymähtää. Ei realistin, luonnontieteistä ja erilaisista maaimankatsomuksista jotain tietävään uppoa tuollaiset litaniat.
Siksi on tärkeätä, että ne aborttia harkitsevat kuulevat myös ne realistiset näkökannat, jotka korostavat sen päätöstä tekevän omiin ajatuksiin ja tunteisiin panostamista ja niiden tärkeyttä lapsen parhaan kannalta.
Meistä kukin voi tuoda vain oman näkökantansa näihin keskusteluihin, ja jonkun toisen näkökanta tuntuu jollekin ihmiselle tärkeämmältä ja jollekulle toiselle taas toinen. Jos ihminen ei pidä minun maailmankatsomustani omaan näkemykseensä sopivana, eihän hän silloin minua kuuntele, vaan esimerkiksi juuri tuota litaniaa, joka minun päätöksiini ei vaikuttaisi mitenkään. Ja niin tulee ollakin.
"Abortin saannin pitäisi siinä mielessä olla hiukan vaikeampaa, että varmistetaan kaikkien tietävän edes perusasiat etukäteen, ettei konkretisoidu jostain syystä (toinen raskaus tai alkion oletettu näkeminen) vasta jälkeenpäin, kun tehtyä ei saa tekemättömäksi."
Miksiköhän muuten aborttia harkitsevan käteen ei voitaisi lätkäistä lääkärillä, jolla hakemus tehdään, vaikka sikiön kehityksestä kertovaa nivaskaa, jossa olisi vaikka sitten ihan alkion/sikiön kuvia eri raskauden vaiheissa? Kun jokaisen raskausviikot kerran määritetään jo aika alkuvaiheessa aborttia haettaessa, niin jos ihan oikeasti näkisi kuvan sen ikäisestä sikiöstä, jota sisältään on poistamassa, niin eikö sen luulisi aika helposti konkretisoituvan?
"Tuntuu itsestä pirun ihmeelliseltä, että jotkut tekevät elämää ja kuolemaa koskevia päätöksiä niin heppoisesti, etteivät edes teidä tekevänsä niin iso päätöstä. Oli nimitys mikä tahansa alkio, sikiö solumöykky tai lapsi, niin asia on sama. Abortissa tapetaan oma jälkeläinen. Tämän perusasian toivoisi kaikille olvan ihan pirun selvä jo toimenpidettä miettiessä."
Aivan. nimityksellä ei todellakaan ole merkitystä, koska jokaisen tiedossa pitäisi olla, että raskauden päätteeksi kohdusta ulos tulee se oma vauva. Ehkä sitten jotkut joutuvat tuon päätöksen tekemään niin paniikin vallassa, etteivät ehdi näitä perusasioita miettimään lainkaan. Ihemetyttää kyllä, että jos kerran löytää tiensä netin keskustelupalstalle kuuntelemaan solumöykyistä, miten ei löydä tietään vaikka tuonne raskaussivustoille? Vai onko se lopulta vain sitä tahtoa sulkea silmänsä todellisuudelta, niin ei päätöksen tekeminen ole liian vaikeaa? Toisaalta silloinhan se jälkikäteen tuleva tietoisuus kostautuu paljon pahempana, jos ei kerran tekoaan ole alunperin oikein syin tehnyt. Silloin varmaan hämärtyy myös se ratkaisun varmuus, koska vasta jälkeenpäin saa tietoonsa osan tärkeästä informaatiosta. Kun itse on tiennyt ja ottanut selvää noista asioista jo ennen aborttia, on päätös siten faktat tietäen tehty, eikä sitä ole järkevä kyseenalaistaa myöhemminkään. Onhan silloin keskeyttämiseen johtaneet syyt olleet merkittävämpiä ehdottomasti kuin ne lapsen pitämistä puoltavat (vaikka sitten sikiön kehitysaste), kun niitä kerran on ydhessä vertailtu ja punnittu.
"Myös minä kävin menetykseni läpi silloin ajankohtaisena. Jälkeenpäin en ole vielä ollut surullinen kertaakaan. Mutta on hyvä tietää, että jos joskus tulisinkin taas olemaan surullinen tapahtuman takia, niin se on vain normaalia elämää. Elämään kuuluu menetyksetkin... En sitten kuvittelisi, että olen päästäni sekaisin kun vanhoja muistelen. Suuremman surun ja menetyksen itse kyllä koin sen illuusion rikkoutumisesta, että minä en voi tulla tahtomattani raskaaksi ja minä en aborttia tekisi. Siis suuremman surun koin tästä kuin siitä, että menetin lapsen (jolla ei ollut minulle arvoa) tai mahdollisuuteni äitiyteen (johon en koe minkäänlaista houkutusta muutenkaan)."
Toistat niin samaa kuin mitä omissa ajatuksissani on :)
>>Aloituksessa lainatut tekstit olivat ilmiselvästi taas niiltä naisilta, jotka eivät tienneet mitä tekevät... Sääli että semmoisia on...>Joskus jossain tälläisessä "näin oman lapseni" jutussa oli selvästi nähtävissä se, että abortoinut vasta nähdessään tajusi, että se olikin oma lapsi ja se lapsi oli kuollut...>Abortissa tapetaan oma jälkeläinen. Tämän perusasian toivoisi kaikille olvan ihan pirun selvä jo toimenpidettä miettiessä.>Abortin saannin pitäisi siinä mielessä olla hiukan vaikeampaa, että varmistetaan kaikkien tietävän edes perusasiat etukäteen, ettei konkretisoidu jostain syystä (toinen raskaus tai alkion oletettu näkeminen) vasta jälkeenpäin, kun tehtyä ei saa tekemättömäksi.
>>Tähän samaan tähtää myös se, että kehoittaa ihmistä ajattelemaan sitä omaa raskautta ja tunteitaan sitä sisällään olevaa ihmisenalkua kohtaan ja kuinka paljon haaveilee jo vauvasta. Eli kuinka konkreettisena itse lapsen jo siinä vaiheessa näkee ja minkä ratkaisun se kyseinen päätöksentekijä tilanteen faktat tuntien uskoo olevan kaikkien asianomaisten kannalta paras ratkaisu. Ja se ratkaisu, jonka kanssa hän uskoo parhaiten pystyvänsä loppuelämänsä elämään.>Siksi on tärkeätä, että ne aborttia harkitsevat kuulevat myös ne realistiset näkökannat, jotka korostavat sen päätöstä tekevän omiin ajatuksiin ja tunteisiin panostamista ja niiden tärkeyttä lapsen parhaan kannalta.>Aloituksessa lainatut tekstit olivat ilmiselvästi taas niiltä naisilta, jotka eivät tienneet mitä tekevät... Sääli että semmoisia on...>Joskus jossain tälläisessä "näin oman lapseni" jutussa oli selvästi nähtävissä se, että abortoinut vasta nähdessään tajusi, että se olikin oma lapsi ja se lapsi oli kuollut...>Abortissa tapetaan oma jälkeläinen. Tämän perusasian toivoisi kaikille olvan ihan pirun selvä jo toimenpidettä miettiessä.>Abortin saannin pitäisi siinä mielessä olla hiukan vaikeampaa, että varmistetaan kaikkien tietävän edes perusasiat etukäteen, ettei konkretisoidu jostain syystä (toinen raskaus tai alkion oletettu näkeminen) vasta jälkeenpäin, kun tehtyä ei saa tekemättömäksi.
"Mutta mutta... kun monelle asia on kaikin puolin niin vieras, ettei niitä selkeitä näkemyksiä ihan noin vain muodostu..."
Ja selkeitä näkemyksiäkö muodostuu, jos emme tuo esiin kaikkia mietittäviä puolia? Eikö selkeitä näkemyksiä luulisi muodostuvan juuri sillä tavalla, että tuodaan esiin eri näkökantoja ja niiden lukija miettii, mitkä niistä koskettavat häntä itseään, mitä niistä hän pitää tärkeimpinä ja kyselee lisäneuvoja niiltä, joiden kommentit tuntuvat olevan lähinnä omaa ajatusmaailmaa, tai mitä ei ymmärrä ja etsii sitten lisää tietoa niistä?
"Realistiset näkökannat taas ovat hyvin subjektiivisia asioita/kokemuksia.. :)"
öö, miten niin? Miten ne ovat yhtään sen subjektiivisempia kuin nuo lässytyspuheet, joiden mukaan alkio on ihan ihku ihminen ja ihan oikeen näkönenkin? Tai ne, että "lasta et kadu koskaan, mutta aborttia aina?"
Pikemminkin sanoisin, että ne realistiset näkemykset alkion kehityksestä, biologiasta ja eri ihmisten ajatusmaailmoista tai siitä, miten oikeasti nainen uskoo lapsen kanssa selviytyvänsä ihan siinä omassa reaalitodellisuudessaan ja omissa olosuhteissaan (jota me pyydetään miettimään), ovat PALJON todellisempia. Tuskin tosiaan esimerkiksi alkion kehitys on mikään subjektiivisesti tarkasteltava asia. Mutta se on, miten sen kehityksen sijoittaa omaan maailmankuvaansa ja siihen, mitä tuntee sitä sisällään olevaa alkiota kohtaan ja siihen, mikä siitä olisi tulossa. Ja se on aborttipäätöksen kannalta olennaista ja muodostuu tosiaan vain sen itsensä ja omien ajatustensa kuuntelemisen kautta.
En ymmärrä edelleenkään, jos väität, että me emme toisi esiin myös alkion/sikiön kehityksen aspekteja ja erityisesti sitä, että naisen tulee todellakin tietää, mitä on menossa tekemään. Koska juuri sen asian ymmärtämiseen ja naisen todellisten ajatusten esiinnostamiseen oikean tiedon valossa mekin pyrimme.
>>"Mutta mutta... kun monelle asia on kaikin puolin niin vieras, ettei niitä selkeitä näkemyksiä ihan noin vain muodostu..."
Ja selkeitä näkemyksiäkö muodostuu, jos emme tuo esiin kaikkia mietittäviä puolia? Eikö selkeitä näkemyksiä luulisi muodostuvan juuri sillä tavalla, että tuodaan esiin eri näkökantoja ja niiden lukija miettii, mitkä niistä koskettavat häntä itseään, mitä niistä hän pitää tärkeimpinä ja kyselee lisäneuvoja niiltä, joiden kommentit tuntuvat olevan lähinnä omaa ajatusmaailmaa, tai mitä ei ymmärrä ja etsii sitten lisää tietoa niistä?
Oletko sinä edes lukenut viestejäni, joita kirjoitan täällä kyselijöille? Tai luitko edes tuota äskeistä viestiäni?
Ja todellakin minä olen ollut niitä, jotka tänne ovat tuoneet niitä oikeita tietoja ihan oikeilta raskaussivustoilta ja ihan oikeilta raskauden keskeytyssivustoilta ja ihan oikeilta tilastotietosivuilta ja ihan oikeista tutkimuksista, joita aiheesta on tehty.
Kuin myös minä olen tuonut ihan sitä oikeaa tietoa, mitä se alkio/sikiö luonnontieteemme tietojen mukaan voi tuntea tai osata.
Olen äärettömän pahoillani, jos sinun mielestäsi alkion/sikiön kehityksestä kertova faktatieto on liian "asenteellista" niin, ettei sitä saisi täällä esittää.
Olisko sinusta se "oikea faktatieto" sitten aborttikuvien katseleminen?
"
Näin ollen, kuten jo niin monesti aiemminkin on nähty on aivan sama vaikka sitten linkitettäisiin suoraa niihin kuviin, ne kun poistetaan joka tapauksessa.. selityksiä on ennenkin turhaan kyselty. Ylläpito rikkoo omaa linjaansa, ja aborttiväen ei kannata vinkua sitten niistä suorista kuvalinkeistä kun ei säännönmukasetkaan kelpaa.
tätä, kun ei tiedetä alkionkehityksestä yhtään mitään. Kyllähän sen abortoidun sikiön näkee, ihan niinkuin keskenmenneenkin sikiön, mutta opettele nyt ensin, että missä järjestyksessä elimet kehittyvät ja usko vasta sitten kaikkea pas**a mitä netti sulle työttää.
Nykyään osa sairaaloista tekee sitten lääkkeellisiä keskeytyksiä ihan rv 12 asti. Tämä ei ole mitään urbaania legendaa. Näin esim. Päijät-Hämeessä.
Noihin kehitysvaiheisiin en ota mitään kantaa, mutta rv 12 on siis se vaihe kun useat kunnat tarjoavat nk. niskapoimu-ultraääntä, jokainen siinä käynyt voi ymmärtää vähän sitä missä noilla viikoilla liikutaan.
mutta pitemmälle edistyneissä raskauksissa aborttipotilaan täytyy olla sairaalassa. Häntä ei voida lähettää kotiin kokemaan keskenmenoa/synnyttämään yksinään.
rv18 "synnytin" sikiön pois.3päivää meni sairaalassa.Ensimmäisenä päivänä aloitettiin käynnistämällä synnnytys,toisena päivänä sikiö tuli ulos ja kolmantena pääsin kotiin.
Älkääkä nyt saako sydäriä,ei se sikiö elävänä syntynyt saati yrittänyt itkeä.(nämä urbaanilegendat)
millä syyllä tai miksi noin myöhään?
....
Näin sen mikä sieltä mun sisältäni tuli. Olin jo onneksi tullut sairaalasta kotiin, kävin vessassa ja se plumpsahti ulos silloin. En kyllä erottanut siitä oikein mitään, se oli vain sellainen verihyytymä-kudosmöykky (juuri oli tullut 9 raskausviikkoa täyteen). Silloin ei oiken tuntunut miltään, olin koko keskeytyksen jälkeen jotenkin vielä niin shokissa ja "turta", mutta myöhemmin teki kyllä pahaa. Mietin sitäkin, olisiko mun pitänyt ottaa se ja haudata johonkin... vähän outoa kai tuollaisia miettiä, mutta sellainen ajatus kuitenkin jotenkin vaivasi mieltä :/
jotenkin raakaa ajatella, että se pieni ihmisenalku vedetään wc:stä alas. Tuonkin ikäisellä sikiöllä on jo tuntoaistikin toiminnassa, vaikka kipua sen ei sanota vielä tuntevan...
Seethem-nimimerkin takana on tämä kuvottava Pro Life -niminen kristillisfasistinen liike. On aivan oikein katkoa tällaisen toiminnan siivet heti alkuunsa, sillä heidän mielipiteissään ei ole mitään hyvää. Yhdysvalloissakin liike tullaan saamaan kuriin sen jälkeen, kun sinne tulee täysipäinen presidentti.
Sillä sivustolla ei ollut Pro lifen kanssa mitään tekmistä!