Katsoin The Ringin ja kadun syvään.*

ja myönnän, että se on kammottava pätkä.

Arvaas mitä, mulla kerran aukesi televisio itsestään ja sieltä tuli pelkkää lumisadetta... pelästyin ihan hirveästi, koska olin juuri nähnyt kyseisen leffan. Mutta jos se sua yhtään lohduttaa, ei se tyttö sitten tullutkaan sieltä. Se on sittenkin vaan elokuva.

Sinun iässäsi pelkäsin Kruegerin Freddyä. Nykyään nähtynä kyseiset pätkät on melko typeriä (Painajaiset Elm Streetillä).

Mullekin tulee leffoista traumoja helposti, yksi leffa saattaa vaivata jopa vuoden. Juuri tuo ring oli tämmöinen ja muutamat ufoleffat. En minä oikeasti usko noihin, mutta silti tulee vaan pelkoja.. t: mies 26v.

Leffa on kyllä JÄÄTÄVÄ. Itse sain vilunväristyksiä nähtyäni saman leffan aina iltasella kun tv ei ollut päällä. Onneksi tuo meni ohi pian. Enää en uudelleen tuota elokuvaa suostu katsomaan. Pitäisköhän tunnustaa: Olen yli 30-vuotias eli kyllä se vaikuttaa meihin vanhempiikin ihmisiin samalla lailla.

Mä lopetin 15-vuotiaana kauhuelokuvien katsomisen miltei kokonaan, koska sain niistä itselleni vain uusia ja typeriä pelon aiheita. Nyt vanhempanakaan, 25-v, en katso mielelläni kauhuelokuvia, koska saan niistä oikeasti huonoja vaikutteita enkä meinaa uskaltaa nukkua, kun pelkään kaikkia kummituksia ja mörköjä. Ringin on nähnyt ja se oli kamala. Jostain syystä pelkään vieläkin sitä tyttöä, vaikka elokuvan katsomisesta on jo aikaa. Et ole ainut pelkojesi kanssa. Jos niitä tulee usein, kannattaa oikeasti rajoittaa kauhuelokuvien katsomista. Jotkut ihmiset vain ovat herkempiä ja omaavat liian vilkkaan mielikuvituksen, jolloin alkaa imemään pelkoja elokuvista ja muualtakin.

Olen myös nähnyt Ringin muutama vuosi sitten ja vaikka katsoin sen päiväsaikaan,niin oli kyllä hemmetin pelottava!
Olin kyllä silloin yksin kotona,kaiken lisäksi heti leffan jälkeen lankapuhelin soi,uskalsin kyllä vastata,ja kuka siellä oli? No lehtikauppias!:)

Olen nähnyt pienestä asti kauhuleffoja,mulla oli siis melko vapaa kasvatus,koska näin jo noin 10 vanhana manaajat,hohdot,elm streetit...Pahimmasta päästä oli kuitenki uinu uinu lemmikkini,kun meillä oli silloin vielä kissa itellä..

No,itse pääsin noista kaikista traumoista ajan kanssa,pimeän pelkoa on vielä hieman,mut ei paljon muuta.

Hei, voisitko jutella jonkun aikuisen (äitisi) kanssa pelostasi? Kauhuelokuvat tehdään tarkoituksella kammottaviksi ja niissä on kaikkea mielikuvituksellista. Ne saavat aikaan vaikutelman, että "näin on" vaikkei olekaan.
Neuvoni on, että älä katso edes kavereittesi painostuksesta tuollaisia elokuvia vähään aikaan. Itse joutuu sitten maksamaan seuraamukset.
Katso vastapainoksi mukavia elokuvia ja ulkoile. Keksi ajatuksillesi muuta tekemistä. Kukaan ei tule sinua kotoasi ahdistelemaan peilin kautta tai muuten. Se on vain mielikuvituksesi, joka alkoi käydä kierroksilla elokuvan jälkeen.

Mielestäni kauhuelokuvat voivat olla lapsille vahingollisia. Tuollaisten elokuvien sisältämän pelon käsittelyyn tarvitaan "aikuisen" mielen tasoa, aina sekään ei riitä. Me ihmiset ollaan niin erilaisia, ja herkät ihmiset ottavat tuollaiset elokuvat voimakkaammin.

Juu, katsoin myös kyseisen elokuvan ja yksin nukkuminen oli parin viikon ajan ihan hirveää. Pimeän pelkoni voimistui ja sairas mielikuvitukseni alkoi mässäillä erinäisillä kauhukuvilla, pakkoajatuksien ah, niin virkistävässä muodossa. En suosittele Kaunan katsomista. Olin tyhmä ja menin senkin tuijottamaan.
Nyt pelkotilat tulevat säännöllisen epäsäännöllisesti, eikä pelko ole enää vallitseva olotila, onneksi. En enää halua katsoa elokuvia, jotka saavat jo valmiiksi tasapainottoman mieleni järkkymään. Mieluummin katson komedioita, kuin annan masokistisille aivoilleni lisää kidutusvälineitä. (Uskokaa, niitä on jo ihan tarpeeksi omasta takaa!)
Pimeys on paskinta. Se vaan huvittaa, etten ikinä ole pelännyt mitään realistisia uhkia kuten rosvot tai hurjastelijat. Aina ensimmäisenä hiipii mieleen joku haamu tai mörkö...
Sitä en tiedä, miten tuosta yli pääsee! Kannattaa varmaan jutella jonkun kanssa, jos ei ala näkymään valoa tunnelin päässä.
Huomautuksena vielä, että itse olin ihan ikäsuosituksen ohittanut, kun nuo elokuvat näin. Johtuu ihmisen herkkyydestä nuo ylireagoinnit, mutta kyllä ne rajoituksetkin on noissa elokuvissa ihan aiheesta! Kannattaa pitää niitä jatkossa silmällä!

ps. Olin tyhmä siinäkin, että menin ja seurasin kun siskoni pelasi Project Zero - pleikkaripeliä...

Olen 17v. tyttö ja katsellut noita kaikennäköisiä kauhuelokuvia ihan pikkusesta lähtien. Ensimmäisestä kauhuelokuvasta tuli aivan mahdottomat pelot (olin jtn. 7-vuotias ja isommat sisarukset katsoivat jotain elokuvaa. Minäkin sitten tinkasin itselleni oikeuden katsoa kun se oli niin hys hys että piti katsoa VAIN kun vanhemmat oli poissa kotoa ja me hetkisen keskenämme) mutta kyllä siitäkin yli päästiin valot päällä nukkumalla ja kylmällä järjellä (tunnustin viimein äidille miksen suostu nukkumaan omassa sängyssä, ja suorastaan vaadin äitiä kertomaan mitä tehdä jos se murhaaja hyökkää kotiin... Äiti tietenkin yritti selittää ettei ole mitään pelättävää mutta mitäpä siinä...)
Sen jälkeen ei oikeastaan ole ollut muita kuin noita ainaisia murhaaja pelkoja. Jostain syystä kaikki pelot liittyy mulla aina johonkin mystiseen mieheen, joka kaikista maailman ihmisistä haluaa tappaa JUURI MINUT :D Silti olen ihan hulluna kaikennäköisiin kauhuleffoihin.
Voin kertoa jotain juttuja jotka minua auttaisivat luultavasti tuossa tilanteessa. Ensinnäkin, minun täytyisi asennoitua uudelleen: "BRING IT ON, BITCH! YOU WANNA PIECE OF ME, HUH??" Eli, se Samara-pelko ei luultavasti katoa mihinkään. Aina se sieltä luikertelee mieleen "Mitä jos se nyt tulee..." Noh, sitten täytyy miettiä MITÄ JOS. Sitten sinä kiljut, potkit, hakkaat, raavit ja revin sen ämmän liehulettiä niin että sen päänahka repeää. Tästä lähtien alat pitämään kylpyhuoneen ovea niin ettei se ole lukossa. Tiedotat kaikille että menet nyt suihkuun, kylppäri on varattu. Mulla ainakin helpottaisi tieto että voin vain kiljua ja heti joku voi rynnätä sinne auttamaan. Toisekseen, kun mun sarjamurhaajapelot oli pahimmillaan (oikeasti, en laske leikkiä :D) ja piti tietty tulla koulun jälkeen tyhjään taloon joskus sun ikäisenä juuri, aloin ottamaan tavaksi kiertää talon läpikotaisin veitsi ja puhelin kädessä. Naurettavaa ja vainoharhaista, tiedän, mutta silloin se oikeasti helpotti. Nykyään teen samaa mutta PALJON pienemmässä mittakaavassa. Takaovi on aina lukossa ja olen jankannut siitä kaikille perheessä niin kauan että se on siellä selkäytimessä. Sitä ei avata ilman että se laitetaan myös heti takaisin lukkoon. Aina jos porukat häipyy talosta aamulla ku minä jään nukkumaan, varmistan edellisenä iltana että ne varmasti laittaa oven lukkoon perässään. Nyt ne typerät pelot on oikeasti kadonnut melkein kokonaan. Joskus kun vielä pelotti tulla pimeään taloon tässä puolisen vuotta sitten (olin nähnyt pelkooni liittyvän painajaisunen ja se nostatti vanhat jutut uudelleen), olin jo niin väsynyt koko juttuun että oven avattuani huusin samantien "NO NIIN TULIN KOTIIN, JOS AIOT MURHATA MINUT NIIN SÄÄSTÄ MOLEMPIEN AIKAA JA TULE SAMANTIEN TAPPELEMAAN..." Eipä ole enää pelottanut pahemmin :D Mieti jotain keinoja joilla saat vähennettyä sen pelkotilan ylivoimaisuutta. Tai siis, eihän se Samara ole oikea eikä se koskaan sinun kimppuun tule hyökäämään, mutta eihän pelot yleensä olekaan järkiperäisiä. Sun pitää saada joku järkiperäinen ratkaisu siihen. Keksit toimintatapoja sen tilanteen varalta.

se elokuva oli niin järjettömän tylsä, melkein nukahdin kun katsoin sitä. en ymmärrä miten kauhuelokuvia voi pelätä. en tiedä yhtään elokuvaa tai peliä jossa olisin säikähtänyt.

mitkään elokuvat ei oo pelottavii..mut pelit....ne on aivan hirveitä mut pelaan silti sillon ku on kavereita mut sit aina ku oon yksin alkaaki pelottaa. ei niis peleis pelota mitkään muut ku zombit. ja peleihin voi eläytyy niin hyvin ja se on kauheeta ku pitää ite ohjatata sitä hahmoo siin ja jos epäonistuu ni sit siin kuolee. kotonaki oon usein yksin ja meil on sellaset hirveet vanhat portaat ku narisee itekseen ja sit se on kauheeta ku menee portaat alas ni pelkään et sielt takaa tulee joku (niiden portaiden takan on sellanen
tyhjä tila). en oikeen uskalla keskel kirkast päivää edes poistuu huoneestani ennen ku muut on kotona. piti jopa hankkii oveen lukko ettei vaa sielt oikeesti tuu kukaan :'D

se olikin pelottava leffa, mutta katsopa sen jatko-osa ei takuulla pelota enää kumpikaan pätkä, ehkä vähän naurattaa...

Mulla on sama, mut mulla se häviää parissa viikossa. Se on ihan hirveetä, kun tuntuu vaikka, että joku katsoo koko ajan! Itselläni tuli kauheat traumat, kun pihallamme näin mustan varjon, joka meni hirveän nopesti yhdeltä rakennukselta toiselle ja piha valomme syttyivät (menevät päälle kun liikettä näkyy) ja sitten viellä kuului kauhea kolahdus, niin et usko että pelkään nyt mennä ulos pimeällä!!! Minustakin siis tuntuu samalta, enkä pääse yli siitä millään!

Itse kun katsoin manaajan joskus 13-vuotiaana, niin en pystynyt nukkumaan pimeässä vaan piti aina pitää valot päällä. Muutenkin erilaisissa tilanteissa, jossa piti olla yksin, jopa päivällä, pelkäsin.

Onneksi se lähti muutaman kuukauden päästä se pelko.

kauhea. katsoin sen itse joskus 4 v sitten, pelkäsin telkkaria ihan hulluna joku 2 viikko sit se meni ohi, onneks. Suunnilleen 2 v sitten olin kaverini kanssa hänen kotonaan eikä talossa tietenkää ollut muita ja kyseessä oli tietenki vanha omakotitalo. Olimme yläkerrassa kaverini huoneessa ja yhtäkkii telkkari meni päälle me saatiin iha hirvee hepuli siit ei siinä mitää mut sitku oltiin pahimmasta säikhädyksestä päästy yli nii alakerrassa alkaa soimaan lankapuhelin, oltiin iha kauhuissaan :D Onneks se olis sitten äitini mut sai kuulla kuniansa kun vielä tuntemattomasta numerosta soitteli :D

Näin sen leffan jokunen vuosi sitten, ehkä 23-vuotiaana. Ja jännä se oli, vaikka seurassa katsoi. Meidän kissamme, joka liikkuu täysin äänettömästi niin kuin kissat yleensä, hyppäsi syliini aivan "puun takaa" jollain tosi jännällä hetkellä.

Voi Jeesus että säikähdin!

Toinen leffa, joka vielä aikuisiällä nähtynä pelottaa, on Kuudes aisti. Hrrr.

About sinun ikäisenäsi muistan kärsineeni peloista ja painajaisista ja nukkuneeni äidin vieressä jokusen viikon, kun olin katsellut kauhuleffafriikkikaveriltani lainatun Sen ja Uinu uinu lemmikkini. Varsinkin se mörkö, joka jälkimmäisessä sanoo: "Maa miehen sydämen tuolla puolen on hapan." Kamala.

Ehkä 10-vuotiaana sain vielä pahemmat sävärit Noidan käsikirjasta, jonka lainasin kirjastosta. Piti viedä se kirja parvekkeelle, kun en kestänyt nähdä sitä.

Nyt kun katson taaksepäin noihin aikoihin, minua huvittaa. Ihan turhaan minä pelkäsin, kun en niitä kummituksia koskaan nähnyt. Tai no näin, aikuisiällä ja sen kynnyksellä monesti, unihalvausten muodossa, mutta niille on psykologinen selitys. Jotkut näkevät vaikka mitä olentoja, mutta ne ovat harhoja, kuten voi päätellä siitä, että niiden näkeminen lakkaa kun löytyy oikea lääkitys.

Mitäpä jos itse kuvittelisit itsesi sen 10 vuotta vanhemmaksi. Kuvittelisitko siinä vaiheessa 13-vuotiaana kokemasi pelot aiheellisiksi? Muisteletko kauhuissasi, kuinka silloin näit sen yhden leffan, ja hui kauhistus, kuinka siitä leffasta karannut mörkö sitten tuli teille pelottelemaan sinua? Vai ajatteletko todennäköisemmin minun laillani, että huh huh, kaikkea sitä tuli lapsena pelättyä.

hurjan pelottava leffa. Sen jatko-osan loppu kuitenkin oli hyvä kun se päähenkilönainen lopulta meni vapaaehtoisesti itse sinne kaivoon pelastaakseen muut, ja voitti sen hirviön kamppailussa.

Hirviöllä ei siis ollutkaan mitään ihmeellisiä taikavoimia, vaan sen pystyi yksinkertaisesti sysäämään kaivonpohjalle ja hautaamaan sinne. Nauhat tuhottiin ja rauha palasi maailmaan.