Kaikki on vuoden alussa.
Lukion ensimmäisellä alko syömisen seuraaminen.
Lukion tokalla oltiin lähenemässä syömättömyyttä.
Lukion kolmannella anorektikko (40/168)=sairaalakunnossa, mutta eivät jaksaneet välittää koska pysyin jaloillani.
Lakin saadessa 2,5vuotta bulimiaa takana, vuosi anoreksiaa, olin muiden mielestä normaalipainonen, itse halusin laihduttaa.
Nyt: lähentelen alipainoa, oksennan joka päivä 2-3 kertaa (joskus 1), saan mahdollisuuden oksentaa aina kun haluan.
Tavallaan haluan lopettaa, toisalta se on huumetta, josta ei pääse eroon.
Osaan salata (suurimman osan ajasta) poikakaverilta, joskus harvoin jään kiinni. Ja aina se ei edes uskalla sanoa vaikka huomaa. Miks siis lopettaa jos kukaan ei välitä, ei halua sanoa, ja ite saa siitä niin paljon mielihyvää.
Muita?
Lukion ensimmäisellä alko syömisen seuraaminen.
Lukion tokalla oltiin lähenemässä syömättömyyttä.
Lukion kolmannella anorektikko (40/168)=sairaalakunnossa, mutta eivät jaksaneet välittää koska pysyin jaloillani.
Lakin saadessa 2,5vuotta bulimiaa takana, vuosi anoreksiaa, olin muiden mielestä normaalipainonen, itse halusin laihduttaa.
Nyt: lähentelen alipainoa, oksennan joka päivä 2-3 kertaa (joskus 1), saan mahdollisuuden oksentaa aina kun haluan.
Tavallaan haluan lopettaa, toisalta se on huumetta, josta ei pääse eroon.
Osaan salata (suurimman osan ajasta) poikakaverilta, joskus harvoin jään kiinni. Ja aina se ei edes uskalla sanoa vaikka huomaa. Miks siis lopettaa jos kukaan ei välitä, ei halua sanoa, ja ite saa siitä niin paljon mielihyvää.
Muita?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ekana vuonna lukiossa mulle alkoi pikku hiljaa kehittyä ortoreksia. Mä lenkkeilin joka päivä ja söin mahdollisimman paljon hedelmiä yms. ja vältin rasvaa ja herkkuja. Sit se alko vähitellen muuttuu anoreksiaks. Tuli huono omatunto vaikka söis yhden omenan. Nyt mul on kuukauden ajan ollu bulimiaa. Voisin sanoa et oon bulimarektinen. Kohtauksia tulee ainaki kaks kertaa viikos ja muut päivät on melkein paastolla. oon nyt lukion tokalla. kukaan ei tiedä tästä.
mulla on ollut bulimia noin 2 vuotta ja tiedän et vanhemmat tietää siitä, samoin sisarukset ja yks kaveri, mutta ne ei tunnu välittävän. kerran äiti vaan sanoi että ei viitsisi aina oksentaa mut ei se muuta ole ikinä sanonut. joten ei mulla ole minkäänlaista motivaatiota tai syytä lopettaa, koska se ei tunnu muita kiinnostavan miten mulla menee.
Mulla on bulimia jatkunut jotain 3 vuotta. Olin sillon jotain 16. Ennen bulimiaani olin jotain 6 kiloa ylipainoinen ja nyt olen saavuttanut ''alipainon'' ja aion kyllä vielä laihduttaa, koska olen vasta 167/50. Oksennan päivittäin 5-10 kertaa ja viikonloppuna vielä enemmän. Olen oppinut oksentamana vatsalihaksilla, joten oksentaminen on nopeaa ja melko vaivatonta. Pidän oikeastaan oksentamisesta, koska se on vaan niin helpottavaa ja se lamaannuttaa suuren stressin määräni ja vielä kun ei tarvitse aina edes työntää sormia kurkkuun. Olen kaikista iloisin siitä, että olen vihdoinkin laihempi, vaikka en vielä mikään ruikku olekaan.
Uskon että perheenjäseneni tietyllä tavalla tietävät että sairastan bulimiaa, mutta he tietävät myös etten hoitoon mene vasten tahtoani ja että he eivät minua voi pakottaa mihinkään mihin en halua ryhtyä. Olenhan täysi-ikäinenkin.
Ja on muitakin, joiden uskon tietävän. Itse asiassa aika pitkä litania, joka on katsellut minun laihtuvan yli 20kg... Mitäs olette mieltä? Sinä joka olet 168/40 olet ainakin laiha. Toivottavasti joskus löydät halun parantua, minä tuskin löydän ja laihdun entisestään.
Tarkoitin että joka OLIT 168/40. Et siis ilmeisesti tällä hetkellä kuitenkaan?
juu olin 40/168, nykyään painan 50-51. VÄHÄN terveellisemmissä mitoissa... mut silti tuntuu aina kun on jonku painon saavuttanu et haluaa vielä vähän pois (painoin siis parhaimmillani anoreksian jälkeen 60).
"Tavallaan haluan lopettaa, toisalta se on huumetta, josta ei pääse eroon."
Niin se on minullekin. Toisaalta tuntuu, että on pakko lopettaa ja haluaisinkin parantua tästä. Mutta toisaalta en edes tahdo. Yleensä hoen itselleni "kyllä lopetan tän tässä ihan kohta, ei se mitään vaikka nyt kerran tai pari vielä oksentaisi". Todellisuudessa en kuitenkaan taida ihan lähiaikoina olla lopettamassa..
Mullakin tuli aluksi kauhea mielihyvä oksentelusta. Tuli sellainen voittajan tunnelma: olin voittanut läskin, olin voittanut ruoan, sain sen pihalle. Nyt minua enemmänkin ärsyttää mennä oksentamaan. Vihaan itseäni, kun koko ajan pitää vaan ahmia..
Mulla ei oo lähelläkään alipainoa painoni, pikemminkin kävin juuri keventäjien sivuilla, ja sen laskuri sanoi, että minun pitäisi pudottaa 5% painostani.. toisessa paikassa olin juuri normaalin puolella.. Mutta normaalipainoisena saa kuitenkin olla aika pullukka..
itselläni 10vuotta bulimiaa takana..
nyt pian tulee 4kk täyteen kun en ole oksentanut.
helppoa ei ole ollut,,mutta haluan parantua..
haluan nauttia elämästä..voimia sinulle