vai ehkä sittenkin melko nolo ajatus. Joskus eli lähes aina mennessäni nukkumaan käperryn sänkyyn ja halaan tyynyä ja ajattelen, että siinä olisikin oma rakas, joka halaisi minua. Siitä tulee hyvä ja rauhallinen olo, joka sitten melko pian särkyy, kun tajuan, että sehän on pelkkää turhaa kuvitelmaa kun olen niin surkea tapaus ettei minusta kukaan tykkää.
Vielä kauniimpi ajatus
eräs eräs eräs
7829
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
paitsi, että en halua rikkoa illuusiota halaamalla elotonta tyynyä. Kuvittelen vain, että hän nukkuu selkäni takana ja minun on turvallista nukahtaa...
Miksi ajattelet olevasi surkea tapaus?
Anna tuulen puhdistaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisin. Kevätmyrskyn kastella, mekko liimata kiinni vartaloosi. Olet kaunis, kaunis ja maailma on sun.
Ajatus meistä kahdesta. Yhdessä tässä kylmässä maailmassa tukemassa toisiamme. Antamassa lämpöä ja rakkautta jotta jaksaisimme hymyillä ja antaa sen tunteen ympäröidä meidät ainiaaksi jääden mieliimme kauniina muistona. Yksinäisinä synkkinä päivinä muisto meistä vie vaikka vain hetkeksi pois ajatukset niihin kauniisiin hetkiin jotka toivoisi vielä kokevan edes hetken ja se toive kantaa minua eteenpäin.
Toivottavasti et ole vielä luovuttanut, sillä ehkäpä löydät hänet johon voit turvautua silloin kun eniten sitä tarvitset. Minulta lämmin halaus sinulle.
Miksi olisit sen surkeampi tapaus kuin kukaan muukaan? Emme me parisuhteessa olevatkaan mitenkään täydellisiä ole..tavallaan surkeita tapauksia yhtä kaikki..mutta itsesäälissä ei kannata ryvetä. Kannattaa vaan todeta, että kaikki me olemme toisaalta surkeita, toisaalta ihania, ennen muuta ainakin inhimillisiä olentoja. Itsesäälissä rypeminen on väärin nimenomaan itseä kohtaan. Nauti nyt siitä tyynystä ja usko siihen, että joku päivä siinä on oikeasti joku.
niin estynyt, etten edes kykene tutustumaan muihin. Itsetuntoni on lapsuuden/nuoruuden pohjalta olematon, koen itseni täysin arvottomaksi, rumaksi, huonoksi, tyhmäksi ja kaikin tavoin vastenmieliseksi enkä pysty uskomaan että joku pitäisi minusta. En koe ansaitevani rakkautta, tunnen tekeväni väärin jos ajattelen, että joku voisi tykätä minusta. Tiedän kyllä sen, että nämä ovat pelkästään itsestäni muodostamia uskomuksia, mutta en vain pääse yli niistä millään.
Eikö mielipiteesi itsestäsi ole turhaa kuvitelmaa :)
Kaikissa on pakko olla jotain hyvää ja ainutlaatuista, sinussakin.
kaunista. Usko itseesi ja rohkeasti vain juttusille toisten kanssa. Ei kukaan ole toista parempi, arvosta itseäsi. Kun tulet toimeen itsesi kanssa niin sen huomaa muutkin. Ei ne kaikki parisuhteessa olevat ole sen täydellisempiä kuin kuka tahansa täällä muistakaan. Tasapuolisella kohtelulla ja toisen arvostamisella pääsee pitkälle. Ihmisiä on monenlaisia ja jossain on hän joka on sinuakin varten.