Nyt kun imetys on omalta kohdaltani päättynyt, olen katsonut taaksepäin ja miettinyt kulunutta puoltatoista vuotta. Ennen kuin lapsi syntyi, pidin itsestään selvänä, että imetys on ensisijainen vaihtoehto, jos ei jostain syystä onnistu, niin sitten annan muuta.
Varmasti usea suunnittelee asian juuri näin, mutta eihän aina mene niinkuin suunnittelee.
Meillä sujui, alusta pitäen, en nyt kehu, että olis kauheen ihanaa aina ollut, varsinkaan alussa.
Imetys oli mielestäni tärkeintä lapselleni ja olin valmis tekemään töitä sen onnistumiseksi...
Järkytyin, kun tajusin, millainen imetyksenvastainen mafia jyllää yhteiskunnassamme, kaikkien ihmisten asenteissa, ulottuen jopa neuvolaan ja synnytyslaitokselle.
Lapseni kasvoi maidolla hyvin kokoajan, ensimmäiset 7 kk
Raivostutti, että jatkuvasti sai puolustella valintaansa kaikille ja selittää, miksi imetän...
Muutamia kommentteja lapseni elämän varrelta:
Synnärillä: Hyvinhän se sujuu ja jos ei suju, annetaan pullosta lisää
Anoppi: Älä pitkään imetä, lapsesta tulee sylivauva (?),
anna jo kiinteitä, niin minäkin tein (lapsi 2kk), vieläkö sitä maitoa riittää, kyllä se pian loppuu (lapsi 4kk),
lapsesta tulee riisitautinen, jos et anna muuta, rinnat menee pilalle, jos pitkään imettää (ei ole menneet =),
pitäähän sinun välillä levätä (en tuntenut olevani kovinkaan uupunut),
Eihän se opi syömään, jos liian kauan imetät..
Neuvola: kannattaa jo antaa vähän kiinteää,, että oppii syömään (5kk, kasvu ok)
täytyy äidillä olla omaa aikaa (oli minulla omaa aikaa, enkä tunne, että olisin ajan vähyydestä kärsinyt)
Hyvä ystävä: siis et kai sä aijo imettää täällä kahvilassa, mä en ikinä imettänyt, kuin kotona..
Sit nää kummalliset kyselijät, joita riittää joka lähtöön... Miks hemmetissä mun pitää selittää puol tuntemattomille, tai kenellekään, miksi imetän, miksen lopeta, aivan kun tämä olis joku hemmetin huono tapa :-/
Mistä tää asenteellisuus johtuu? Mä kun luulin, että imetys on aivan normaalia ja lapselle parasta... En usko, että pullosta ruokkivalle äidille lähes ventovieraat tulee kyselemään, että miksi et imetä (paitsi tällä palstalla anonyyminä).
Varmasti usea suunnittelee asian juuri näin, mutta eihän aina mene niinkuin suunnittelee.
Meillä sujui, alusta pitäen, en nyt kehu, että olis kauheen ihanaa aina ollut, varsinkaan alussa.
Imetys oli mielestäni tärkeintä lapselleni ja olin valmis tekemään töitä sen onnistumiseksi...
Järkytyin, kun tajusin, millainen imetyksenvastainen mafia jyllää yhteiskunnassamme, kaikkien ihmisten asenteissa, ulottuen jopa neuvolaan ja synnytyslaitokselle.
Lapseni kasvoi maidolla hyvin kokoajan, ensimmäiset 7 kk
Raivostutti, että jatkuvasti sai puolustella valintaansa kaikille ja selittää, miksi imetän...
Muutamia kommentteja lapseni elämän varrelta:
Synnärillä: Hyvinhän se sujuu ja jos ei suju, annetaan pullosta lisää
Anoppi: Älä pitkään imetä, lapsesta tulee sylivauva (?),
anna jo kiinteitä, niin minäkin tein (lapsi 2kk), vieläkö sitä maitoa riittää, kyllä se pian loppuu (lapsi 4kk),
lapsesta tulee riisitautinen, jos et anna muuta, rinnat menee pilalle, jos pitkään imettää (ei ole menneet =),
pitäähän sinun välillä levätä (en tuntenut olevani kovinkaan uupunut),
Eihän se opi syömään, jos liian kauan imetät..
Neuvola: kannattaa jo antaa vähän kiinteää,, että oppii syömään (5kk, kasvu ok)
täytyy äidillä olla omaa aikaa (oli minulla omaa aikaa, enkä tunne, että olisin ajan vähyydestä kärsinyt)
Hyvä ystävä: siis et kai sä aijo imettää täällä kahvilassa, mä en ikinä imettänyt, kuin kotona..
Sit nää kummalliset kyselijät, joita riittää joka lähtöön... Miks hemmetissä mun pitää selittää puol tuntemattomille, tai kenellekään, miksi imetän, miksen lopeta, aivan kun tämä olis joku hemmetin huono tapa :-/
Mistä tää asenteellisuus johtuu? Mä kun luulin, että imetys on aivan normaalia ja lapselle parasta... En usko, että pullosta ruokkivalle äidille lähes ventovieraat tulee kyselemään, että miksi et imetä (paitsi tällä palstalla anonyyminä).
Vastaukset 33
Vanhimmat
Imettäminen vaatii nyky-Suomessa hyvää itsetuntoa. On pystyttävä sulkemaan korvansa jatkuvalta vähättelyltä, latistamiselta ja pelottelulta. On surullista, että moni äiti silkkaa epävarmuuttaan lopettaa imettämisen; eihän se mitenkään voi riittää, kun kaikki koko ajan niin sanovat.
Kyllä se fanaattisuus on jossain muualla kuin esimerkiksi meissä parjatuissa taaperoimettäjissä. En ole koskaan kuullut täällä tai muuallakaan kenenkään esittävän sellaisia mielipiteitä, että taaperoimetys olisi ainoa oikea vaihtoehto, joka kaikkien tulisi valita tms. Sen sijaan monet katsovat voivansa puhua taaperoimetyksestä ikään kuin ilmiöstä, joka pitäisi suunnilleen lailla kieltää. Aika fanaattista. Täysimettäjiä herjataan vauvan nälkiinnyttäjiksi jne. vaikka jokainen tuntemani pitkään täysimetetty vauva on ollut ihana pallero.
Nämä jutut ovat lähinnä koomisia omasta näkökulmastani, eivätkä vaikuta omiin ajatuksiini tai tekoihini. Mutta toisaalta ne ovat osa yhteiskuntamme imetysvastaisuutta, joka varmasti vaikuttaa tulevien ja tuoreiden, kokemattomien äitien asenteisiin ja itseluottamukseen.
Ruokin lastani pullosta, tosin ihan omalla rintamaidolla, kun ei yksinkertaisesti rintaa syö. Ja kyllä on minulle tullut sanomaan niin tuttu kuin tuntematonkin että miksi ruokin pullosta, miksi en imetä, lapseni ei saa läheisyyttä tarpeeksi jne jne. Ja kun niin kovin mielelläni imettäisin mileummin kuin lypsäisin.. kommentit satuttaa varsinkin kun kovasti on yrittänyt saada sitä luonnistumaan ja yritän edelleen..
on se kummalista että imettäjältä voidaan kysellä ihan mitä vain ja arvostella/kyseenalaistaa hänen tekemiään valintoja mutta, syystä tai toisesta, imettämättömältä ei saa kysyä ettei vain vahingossa tule paha mieli... en tosin haluakaan kysellä, eihän tuo minulle kuulu, ne jotka haluavat kertovat kyllä itse.
täysin saman lauseen olen kuullut useampaankin otteeseen: "Älä pitkään imetä, lapsesta tulee sylivauva (?)" mitä v*ttua?!? mitäs sitten vaikka sylivauvan (mitä se nyt tarkoittaakin) saisinkin aikaan, ihan varmasti tulee aika ettei syli enää kelpaa. eihän kukaan yritä opettaa jo sylilapselle suomalaiselle kulttuurille tyypillistä kosketuksen ja läheisyyden välttelyä, jopa pelkoa?
"on se kummalista että imettäjältä voidaan kysellä ihan mitä vain ja arvostella/kyseenalaistaa hänen tekemiään valintoja mutta, syystä tai toisesta, imettämättömältä ei saa kysyä ettei vain vahingossa tule paha mieli... "
On tiettyjä ihmisiä, jotka kuvittelet voivansa udella ja tivata keneltä tahansa, mitä tahansa. Nämä samaiset korppikotkat sukulaisineen nokkivat tasapuolisesti kaikkia; jokainen omista lähtökohdistaan, arvostellen toisin valinneita. Jokaiselle löytyy joku nokkija ja nokittava. Osansa saavat niin lapsia tehneet, kuin tekemättä jättäneet, miehet ja naiset, lapset ja vanhukset, koiralliset ja koirattomat jne.
On helppo sanoa, ettei tarvitse välittää tai kuunnella. Kun vain jaksaisi olla välittämättä, vaikka olisi mielensä pahoittanut. Ja tietysti voisi pyrkiä siihen, ettei itse olisi muita nokkimassa, vaan yrittäisi toimia rakentavasti.
en tajua missä te tällaisiin ihmisiin törmäätte. voiko se olla paikkakuntakohtaista tai jotain. ite asun jyväskylässä,en oo täällä tollaseen törmännyt. molemmat mummot ovat puhuneet mulle imetyksen tärkeydestä, isomummokin samaa mieltä. kaverit ovat kyselleet lässähtääkö rinnat jne, mutta mitään imetysvastaisuutta en oo huomannut. synnärillä opetettiin oikeat otteet ja neuvottiin heti jos meinasi tulla jotain ongelmaa, sanottiin että vauva kyllä saa tarpeeksi maitoa vaikkei aina siltä tuntuisi. neuvolasta kun kysyin että pitääkö antaa korviketta kun maito ei tunnu riittävän, sanoi ettei missään nimessä, vaan pitää lisätä tilausta vai miten se nyt sanotaan... kyllä täällä on kaikki tutut ja tuntemattomat ihan imetyksen puolesta liputtavia fiksuja ihmisiä. muutamaan äitiin olen törmännyt joiden mielestä imetyksestä hössötetään liikaa ja jotka olivat sitä mieltä että se tyrkytys ja vouhotus saivat heidät "imetysvastaisiksi"
ei ainakaan voi imetysvouhutus saada imetysvastaiseksi. Ei tosiaankaan ole ollut tuollaista myönteistä palautetta.
En tosin niitä pahimpiakaan kommentteja ole kuullut ja esimerkiksi neuvolassa ei olla kommentoitu puoleen tai toiseen imetystä. Paitsi äitiysneuvolan täti, joka pojan ensimmäisen kahden viikon aikana kävi kotona kolme kertaa punnitsemassa varmuuden vuoksi ja joka kerran sitten ihmetteli, että kyllä se tosiaan kasvaa, vaikka saa vaan rintamaitoa. Ja jokunen lääkäri on pitänyt imetystä (pitkää) turhana, mutta moni lääkäri on pitänyt erittäin hyvänäkin.
Hyvä, jos ei kaikkialla ole samanlaista, mä olen vaan jotenkin kurkkua myöten täynnä niitä ihmisiä, jotka ei näe imetyksessä mitään positiivista, tai höpöttävät vaan niitä asioita, mitkä voi mennä pieleen tai ovat jotenkin äidille haitallisia (?)
Että niiden pelossa nyt sit pitäis imetys lopettaa?
Tottakai ongelmia voi tulla vastaan, niistä selvitään sitten tavalla tai toisella.
Mun anoppi on ehkä pahin pirujen seinillemaalaaja lähes joka asianssa (tietäisittepä vaan, mitä kaikkea kamalaa voi sen mielestä tapahtua, kun lapsemme menee perhepäivähoitajalle...)
Olen oppinut sujauttamaan kaiken toisesta korvasta ulos, mutta imetyksen alussa otti vähän koville, onneks on netti.
Jotenkin kummallisinta tässä ilmiössä on se, että muut tuntuvat olevan äärimmäisen huolissaan, asioista joita minä en lainkaan pitänyt ongelmina, esim. yöheräämiset, julkisilla paikoilla imettäminen (lapsi ei pullolle koskaan oppinut), imettämisen sitovuus (?), oman ajan puute (?), minun fyysinen ja henkinen jaksaminen...
Neuvolassakin oikein painotettiin, että täytyy olla omaa aikaa, no tottakai, mutta jos ei koe itse ongelmaksi em. asioita, niin mitä niitä tarttee muidenkaan pohtia ja vatkata.
Itse olen asenoitunut niin, että tämä ei kuitenkaan ikuisuutta kestä, joten olen lapsen käytettävissä, niin paljon kuin tarvitsee. Nyt loppuvaiheessa tosin rupes jo väsyttämään ja ärsyttämään (olen raskaana rv 19), vaikka lapsi itse päätti lopettaa, joten ollaan kumpikin tyytyväisiä...
Meillä kun kävi neuvolan hoitaja kotikäynnillä, niin luuli, että vaaka on rikki, kun pojan paino oli noussut syntymästä yli 400g viidessä vuorokaudessa :))
Ihmettelin synnärillä, kun siellä olisi pitänyt kello kädessä imettää ja kun vauva käskettiin herättää, eikä hän jaksanut herätä syömään niin ratkaisu oli valmis = pullosta maitoa!! Eipä tyttö sitäkään huolinut.. tietämättömänä ja epävarmana annoin kolme kertaa sitä yrittää, neljäs hoitaja kun tuli pulloa ehdottelemaan totesin että EI..
Noh, tämän seuraavan kanssa en aio osastolle jäädäkään vaan synnytetään polikliinisesti ja tullaan rauhassa kotiin imettämään alusta alkaen :)
Olen myös ihmetellyt tuota imetysvastaisuutta. Miksi niin luonnollisesta asiasta on tehty niin "omituista". Moni lopettaa imettämisen siksi, että kokevat sen raskaana, mutta henkkoht niitten alkuvaikeuksien jälkeen ja vaikeuksien, joita on mahtunut koko imetysmatkalle, niistä huolimatta olen kokenut imetyksen helpommaksi monissa tilanteissa kuin pullojen kanssa pelailun.
voi liioiteltuna tulla luonnoton ja yleinen mielipide nyt vaan näyttää olevan se, että taaperoiden imetys ei enää normaalin rajoihin kuulu. Ei täällä mielestäni muuten ole mitään imetysvastaisuutta.
Tämä taaperoimetyksen luonnottomaksi kokeminen taitaa taas olla näitä "joukossa tyhmyys tiivistyy" -juttuja.
On se vaan niin luonnotonta, luonnotonta, juu luonnotonta!
Akat hokee hokemasta päästyään, ja kukaan ei uskalla ajatella omilla aivoillaan.
Minust täällä keskusteluissa useinmiten paistaa läpi sellainen ajatusmalli, että se mikä on minun mielestäni hyvä, on oltava kaikille hyvä, ei osata ns. "mennä toisen saappaisiin", että ehkä joku toinen ajatteleekin eri tavalla ja on yhtä lailla oikeassa...
Näkökulmia on niin monia. Minä voin myöntää heti, että en tiedä korvikkeen antamisesta mitään, koska lapseni ei koskaan sitä suostunut juomaan. Joku voisi ajatella, että annoin periksi, en viitsinyt tyrkyttää (korviketta siksi, koska en saanut herumaan pumpulla äidinmaitoa).
Kuskasin siis lasta lähes aina mukanani mielummin... Kummaa on se, että jos täällä kirjoittaa kokemuksistaan, niin joku täysin ventovieras voi tuomita ja naulita seinään ja haukkua vielä vaikka miksi vain sen vuoksi, että on kokenut asian toisin...
Täällä jyllää suvaitsemattomuus, ei suvaita mitään muuta kuin omia ajatuksia, useinmiten.
Itselläni oli melkoinen yllätys Taysin käytäntö kun synnytin tisen lapseni. Esikoinen joutui synnytyksen jälkeen lastenosastolle infektion takia ja siellä rohkaistiin ja opastettiin imetykseen todella hienosti.
Kun sitten menin samaiseen taysiin synnyttämään kakkosta puolitoista vuotta myöhemmin ja synnytys sujui normaalisti ja lapsi sai olla kanssani osastolla oli tyrmistykseni melkoinen. kätilöt halusivat antaa pulloa. Kävivät joukolla ihmettelemässä kuinka osaan jo imettää vaikka juuri olen synnyttänyt. Vaativat että pitää opetella pistään vauvalle vaippaa vaikka kyseessä on toinen lapseni jne. Ja kaikista pahinta oli että imetykseen ei rohkaistu, vaan halusivat antaa tuttelia koska ei se maito kuulemma koskaan kenelläkään nouse ennen kolmatta päivää rintoihin ja lapsi siis siten tarvitsee tuttelia. Luovutettua maitoahan heillä ei ollut koska se oli tiukalla joten tyrkyttivät tuttelia. Ja ilmeisesti suurimmalle osalle äideistä saivat myytyä omaa näkemystään.. liekö tutteli ollut sponsorina vai miksi... mutta tuttelia kävivät jääkaapilla ahkeraan laittamassa pulloihin.
Mitäs tuohon voi sanoa kuin että ihmettelen.
Kovastikaan en haluaisin mennä kolmatta synnyttään taysiin mutta ei kai muu auta kun asuu Tampereella.
Itse imetin tätä kakkosta myös puolitoista vuotta. Huomasin kanssa tämän imetyksenvastaisuuden. Toisaalta on pistänyt silmään myös päinvastainen eli imetysmafia haukkuu kaikkia jotka ei syystä tai toisesta imetä. Joka tapauksessa, oma äitini on esim ekan puolivuotisen jälkeen kysellyt koko ajan vieläkö imetän, miten siitä maitoa voi tulla edelleen, onkohan normaalia että imettää vuoden ikäistä tai yli vuoden ikäistä, lapsi on jo vuoden iässä iso poika ei tarvitse rintaa... Lisäksi kamaluutta lisäsi perhepedissä nukkuminen.
Neuvolassa on koko ajan kauhisteltu kuinka viitsii imettää pitkään. Joka ikisellä neuvolakäynnillä on kysytty vieläkö imetän ja sanottu että kannattaisi lopettaa että ei lapsi tarvitse maitoa kuin muutaman ekan kuukauden, sen jälkeen ei ole todistettavaa hyötyä imetyksen tehosta... hoh hoijaa.
Toivottavasti kun itse valmistun kätilöksi olen parempi hoitaja kuin tapaamani sairaalan ja neuvolan väki.
Itse synnytin TAYSissa esikoiseni 2-vuotta sitten, ja jäi ihan imetysmyönteinen olo. Tuo tuntui kyllä riippuvan ihan siitä keitä sattui omahoitajiksi osumaan, naapurisängyssä olevalle kiikutettiin musta korvikepulloa aika helposti. Itse olisin ollut ekana yönä aika herkkä antamaan lisämaitoa siinä kohtaa kun tyttö oli ollut tissillä 5 tuntia putkeen, mutta hoitaja suhtautui jälkikäteen mietittynä aivan loistavasti. Hän kertoi että on ihan tavallista että vastasyntynyt nostattaa maitoa noin ja muuten vaankin haluaa olla rinnalla, eikä nälästä todennäköisesti ole kyse. Olisin kuitenkin saanut sitä lisämaitoa jos olisin pyytänyt, mutta jätin sitten pyytämättä. Ja maito nousikin sitten hienosti ja nopeasti. Imetys sai hyvän alun, eikä lapsi sitten koskaan saanut yhtään korviketta.
Toistani olen kyllä nyt menossa synnyttämään Vammalaan, vaikka olenkin tamperelainen. Voi sinne mennä kun menee vaan... VAS on kuulemma ihan aidosti imetysmyönteinen paikka, ei vain paperilla.
Neuvolakokemuksetkin vaihtelevat tampereellakin paljon, taas riippuu terkkarista. Itselläni sattuu olemaan sellainen terkkari joka ei ole koskaan kyseenalaistanut maidon riittävyyttä (tietysti painonnousu ja pissan riittävyys ym. on kyselty), ja hän kannustaa edelleen jatkamaan jos haluan vaikka puhutaan jo raskaudenaikaisesta- ja tandemimetyksestä!
Sehän riippuu kätilöstä. Meillä kakkonen syntyi varhaisilla viikoilla pienipainoisena, paino laski tokana päivänä 7% syntymäpainosta, tyttö tärisi ja vapisi, sokerit alhaiset (2,3) kaksi kertaa mitattuna.
Yökätilö totesi, että no, jos te nyt haluatte antaa lisämaitoa niin voihan sitä tietty antaa mutta kyllä täysimetetyillä lapsilla luonnostaankin verensokeriarvot heittelevät imetyskertojen välillä.
Uskomatonta ammattitaidottomuutta. Onneksi olen itse lääkäri ja tyttöni sai lisämaitoa kolme ekaa päivää, nyt täysimetyksellä jo 3 kuukautta...
Meillä on hyvin samanlainen kokemus! Kun aloin odottaa esikoistani, luulin aidosti, että vauvoja imetetään, siis että suurin osa äideistä ilman muuta näin tekee, jos vain suinkin pystyy.
Ensimmäisen järkytykseni koin synnytysvalmennuksessa. Imetystunnilla kysyttiin ensiksi, kuinka moni on jo päättänyt olla imettämättä. Siis mitä?! Perään seurasi pitkä litania siitä, kuinka "korvike on aivan yhtä hyvää ravintoa", "pullollakin kasvaa terveitä lapsia" jne. Sen jälkeen tutustuttiinkin erilaisiin rintapumppuihin ja tuttipulloihin. Lopuksi läväytettiin piirtoheittimeen kalvo "Rintamaito on lapsen parasta ravintoa" ilman sen kummempia kommentointeja. That's it.
Alusta asti imetystäni on kommentoitu ihmetellen, vähätellen, epäillen ja ivatenkin. "Jos meinaat sen imettämällä saada kylläiseksi, niin sitten kuule saatkin imettää ja imettää "(kätilö synnärillä, vauva 1vrk); "Ei sieltä tule maitoa, katso nyt vauvan ilmettä, ei sieltä mitään tule" (vauva 1kk); "Kyllä se maito pian loppuu, kun noin usein imettää" (vauva 1,5kk), "Vauva pitää sinua pelkkänä huvituttina!" (vauva 7vko) "Et kai enää yöllä anna syödä?" (vauva 2kk), "Tätä menoa pojasta tulee sylivauva, eikä tilannetta voi enää myöhemmin korjata" (vauva 3kk); "Nyt pitäisi vauvan jo viimeistään saada myös oikeaa ruokaa" (vauva 3,5kk) jne. jne. Puhumattakaan sitten siitä, mitä kommentteja olen saanut jatkettuani imetystä yli vuoden iän. Ainakin hammaslääkäri kehotti lopettamaan imettämisen HETI (vauva oli 11kk), äidinmaito kun on "myrkkyä hampaille" :O
Että joo, kummastella täytyy. Ja samaan syssyyn ihan pikkuisen taas ihmetellä, kuinka korvikeruokkijat tuntevat tulevansa syyllistetyiksi imettämättömyydestään...
Meillä hammashoitaja on ollut äitiysneuvolan lisäksi ainoa joka piti positiivisena sitä että imetin vielä yli vuoden ikäistä. Äitiysneuvolassa hoitaja oli aivan innoissaan, kun imetin ensimmäistä, vaikko odotinkin jo toista.
Hammashoitaja ei pitänyt lainkaan pahana imetystä. Kummallista, että ihmiste pitäisi olla alansa ammattilaisia, ja tieto heillä on kuitenkin usein aivan päinvastaiset tiedot imetyksestä.. Tuntuu, että tieto on välillä aivan mutuilua ja omia henk. koht mielipiteitä...
kommenteista on mielestäni tuo, että vauvasta tulee sylivauva, jos imettää. Eikös vauvat ole sylivauvoja ensimmäiset kuukaudet riippumatta siitä imettääkö vai ei? Ja kuka ei haluaisi pitää vauvaansa sylissä niin paljon kuin mahdollista? Minusta ainakin tuntuu, ettei kukaan vauvoistani (joita on jo neljä ollut) ole päässyt sylistä pois juurikaan kun ei me vanhemmat (ja sisarukset) olla maltettu laskea heitä käsistämme. Kyllä nuo nyt isompina jo ihan itsenäisiä ovat ja hyvin pärjäävät siitä huolimatta tai sen ansiosta.
että ei kai se maito nyt sen pahempaa hampaille ole kuin muutkaa ruuat. Jos ei imetä, niin silloin antaa jotain muuta ja usein isompia vauvoja tai lapsia nimenomaan imetetään esimerkiksi aamupalan tai iltapalan yhteydessä, jolloin se happohyökkäys tulee joka tapauksessa.
Ehkä asia on eri, jos taaperoa imetetään vielä monta kertaa yössä. Itse en edes jaksaisi siihen ryhtyä.
Löysin sattumalta divarista sellaisen kirjan, joka on opas nuorelle äidille, kirjoitettu muistaakseni heti sodan jälkeen, muistaakseni kirjan nimi oli nuoren äidin opas.
Lueskelin sitä, kun odotin esikoistani. Kirja oli mielestäni äitiä kohtaan tosi vähättelevä ja saarnaava, aivan, kuin äidillä ei olisi ollut aivoja ollenkaan. Siinä oli juuri näitä juttuja, että lasta ei saa pitää liikaa sylissä, itkuun ei saa reagoida, ettei lapsesta tule tyrannia ja sit just tämä imetysoppi oli valloillaan, että pitää imettää kellon mukaan välittämättä lapsen huudosta, jos lapsi itki nälkäänsä, niin sokerivettä piti antaa, ei maitoa, ettei oppinut siihen, että saa periksi kaiken :/
Muutenkin kirja oli aika karua luettavaa, tosin opin vähän paremmin ymmärtämään äitini sukupolvea... Äitini on, kuten kirjassa neuvotaan, sidottu sänkyyn kiinni, kun oli vesirokko ja opetettu potalle sitomalla pottatuoliin kiinni...
Ajat muuttuvat ja mielestäni ehdottomasti parempaan suuntaan, silti vieläkin törmää kummallisiin uskomuksiin ja jopa juuri sellaisten kohdalla, kenellä nimenomaan pitäisi olla se uusin tieto.
Anoppini, joka ei imettänyt, kun neuvola kielsi rintatulehduksen takia kuvittelee vieläkin, että lehmänmaito- vesi, johon on sekoitettu vehnäjauhoa on täysin yhtä hyvää, kuin äidinmaito... Hänelle nyt vaan sattui hieman uppiniskainen miniä, joka teki aivan kummallisen tempauksen, imetti melkein 1,5 vuotiaaksi saakka :D, vaikka monta kertaa anoppi jaksoi ääneen ihmetellä, että onko tuosta mitään hyötyä...
Mikä ihme siinä on, että sinun pitää viestistä toiseen jauhaa noita samoja asioita? Ei kyllä näytä että olisit itsekään sinut oman imettämisesi kanssa, ainakin se näköjään vieläkin vie suuren osan aivokapasiteetistasi. Kyllä kaikki on jo lukeneet kuinka monta kuukautta olet imettänyt ja mitä anoppisi on sanonut, vaihda jo aihetta.
mikäs sun aivokapasiteettia sitten varaa? eipä ollut älykkään ihmisen viesti..
jos olet kyllääntynyt kirjoittajan teksteihin niin tässä pieni vinkki: NIITÄ EI OLE PAKKO LUKEA! siirryt vaan seuraavaan viestiin tai ketjuun, se ei ole edes kovin vaikeaa =D=D=D
nuo anopin kommentit nyt vasta ekaa kertaa. Toiset kun eivät ole täällä jokaista viestiä lukemassa kokopäiväisesti.
Se että kiinnostaa keskustella aiheesta tarkoittaa mielestäsi sitä, että ei ole sinut asian kanssa... aika huvittava tulkinta :) Saatan välillä toistaa itseäni, niinkuin kaikki joskus tekevät, kamalaa ;)
Niin, tämä on edelleenkin IMETYSpalsta ja täällä saa keskustella kaikkeen imetykseen liittyvästä. Hyvänen aika, jos aihe ei kiinnosta, älkää lukeko!!
Minua ainakin kiinnostavat kaikkien imetyskokemukset ja saamat kommentit. Itse asiassa järkyttyneenä taas totesin, että juuri nuo Valois*in mainitsemat asiat olen itsekin kuullut miljoonaan kertaan. Ja jos suuri osa niistä on peräisin jostain sodanjälkeisistä oppaista, niin huhhuh; kun noita uskomuksia viljelevät pahimmillaan vielä nk. asiantuntijatkin :O
Aloittelen vasta tällä palstalla. Olen menossa lähipäivinä synnyttämään esikoistani.
Miten se on imetyksenvastaista jos tarjotaan lisämaitoa? Tai mitä rintamaidon tarjoamisella pullosta on tekemistä imetyksenvastaisuuden kanssa?
Olenko miniä siis imetyksenvastainen ihminen kun olen jo ostanut kaappiin valmiiksi myös korviketta ja kasan tuttipulloja? Olen myös suunnitellut että kun vauva on vähän vanhempi, lypsän maitoa pulloon jotta mies voi hoitaa ruokinnat ja voin itse olla pidempään pois kotoa?
Tämä kaikki siis tietenkin sillä olettamuksella että asiat menevät hyvin ja maitoa tulee.
Itse kertoilin ajatukisstani neuvolassa ja minulle kirjattiin tietoihin että suhtaudun negatiivisesti imettämiseen. Jep jep. En minä niin sanonut, vaan totesin että jos ei imetys onnistu niin sitten annan korviketta. Olenko siis imetyksenvastainen kun tällaisia mietin ja pyrin omasta mielestäni olemaan realisti???
En myöskään ymmärää ap:n kirjoituksessa sitä, miten synnärin kommentti lisämaidosta olisi niin imetyksenvastainen.
En osaa sanoa miten tulen suhtautumaan ns. julksilla paikoilla imettämiseen, mutta epäilen että tulen sitä välttämään. Jokainen tehköön tyylillään, mutta itse mieluummin otan vaikka ritnamaitoa pulloon kuin alan tissiä kaivamaan esille vaikkapa kahvilassa.
Lisäksi olen palaamassa töihin melko varhaisessa vaiheessa, eli meillä osan vanheimpainvapaasta pitää isä. Tämä on meidän perheessä taloudellisesti järkevä ratkaisu, ja toisaalta en näe tämän imetyksen lisäksi muita syitä miksi isä ei voisi olla täysipäiväinen vanhempi. Eli taas päästiin siihen joko pumpattuun maitoon tai korvikemaitoon.
Eli nyt kun olen kirjoittanut ajatuksiani, niin kysynkin olenko sitten imetyksen vastainen henkilö? Näin voisin päätellä kun luen kirjoituksia täällä.
Eli jos täysimetät olet imetysfanaatikko ja jos mietit myös muita vaihtoehtoja niin olet imetystä vastaan - niinkö???
"Miten se on imetyksenvastaista jos tarjotaan lisämaitoa? Tai mitä rintamaidon tarjoamisella pullosta on tekemistä imetyksenvastaisuuden kanssa?"
Jos vaikkapa jo synnytysosastolla tarjotaan lisämaitoa pullosta (vaikkei sille olisi varsinaista tarvetta), on se omiaan häiritsemään imetyksen käynnistymistä. Ensiksikin äidin oma maidonnousu sujuu paremmin, jos sille on tilausta eli vauva imee. Toiseksi tuttipullo ja rinta vaativat erilaiset imuotteet eli pullon tarjoaminen voi haitata vauvan imuotteen omaksumista.
Rintamaidon tarjoamiseen pullosta pätee sama. Toki sitä voi pullostakin tarjota, mutta itse pitäytyisin siinä rinnassa ihan alkuajat.
"Olenko miniä siis imetyksenvastainen ihminen kun olen jo ostanut kaappiin valmiiksi myös korviketta ja kasan tuttipulloja?"
No ei kai se sinua imetysvastaiseksi tee. Tietysti taustalla ehkä kummittelee se, että lähtökohtaisesti jo epäilet imetyksen onnistumista. Kun kenties paras tae sen onnistumiselle on luottaminen itseensä, äitiyteensä ja siihen että se onnistuu.
"Olen myös suunnitellut että kun vauva on vähän vanhempi, lypsän maitoa pulloon jotta mies voi hoitaa ruokinnat ja voin itse olla pidempään pois kotoa?"
Näinhän voi tehdä.
"Jokainen tehköön tyylillään, mutta itse mieluummin otan vaikka ritnamaitoa pulloon kuin alan tissiä kaivamaan esille vaikkapa kahvilassa."
No tässähän on vähän sellaista imetysvastaisuutta ;) Ainakin koet imetyksen jotenkin noloksia asiaksi? No ei, tietysti kukin tekee miten tekee, julkisella paikalla ei ole pakko imettää, on lastenhoitohuoneita jne.
"Lisäksi olen palaamassa töihin melko varhaisessa vaiheessa, eli meillä osan vanheimpainvapaasta pitää isä. Tämä on meidän perheessä taloudellisesti järkevä ratkaisu, ja toisaalta en näe tämän imetyksen lisäksi muita syitä miksi isä ei voisi olla täysipäiväinen vanhempi."
Tämä on teidän perheenne ratkaisu. Muistathan, että imetystä ei tarvitse lopettaa, vaikka palaisitkin töihin?
Synnytyssairaalassa tämä kyseinen kommentti oli ainoa neuvo, mitä sain imetykseen...
tällä palstalla hieman enemmän, huomaat kyllä, mikä on imetyksen vastaista imettäjien mielestä ja mikä ei. Usein ainut ohje imetysongelmiin on "anna korviketta" ja se on imetyksen vastaista. Aivan eriasia sitten on, jos korvikkeeseen joudutaan siirtymään, koska se imetys ei ihan oikeasti onnistu yrityksistä ja haluista huolimatta.
Jos sitä korviketta ei tyrkytettäisi sairaalassa ensimmäisenä vaihtoehtona, niin monen imetys onnistuisi paljon paremmin. Olen monilta kuullut, että ei maito riitä kun jo sairaalassa jouduttiin antamaan korviketta. Harvalta maito nousee saman tien, joten ihan tavallista on, että sairaalassa tyrkytetään sitä korviketta ja ehkä jopa perustellusti joudutaan antamaan, mutta se ei tarkoita, ettei se maito nousisi seuraavana tai sitä seuraavana päivänä ja sen jälkeen ei tarvittaisi. Ei tästä mainita mitään missään.
Sinä voit tietysti antaa mieluummin lypsymaitoa pullosta kahvilassa, siitä vain. Minä taas koen sen äärettömän hankalaksi ja vaikeaksi. Ensinnäkin en aina osaa tarkkaan ennakoida menojeni pituutta ja maidon tarpeellisuutta, toisekseen se maito ei säily ihan loputtomiin pullossa. Kolmanneksi sen lypsäminen ei ole aina ihan helppoa, eli ei onnistu niin, että imetät vauvan ennen lähtöä ja sitten vielä lypsät pulloon matkaeväät. Jos käytät pakastettua maitoa, niin missäs sen sulatat ja lämmität reissussa... Ja vielä, lypsetty ja pullotettu sekä pullossa seisonut maito ei ole enää niin hygieenistä kuin imettäessä.
Meilläkin isä piti vanhempainlomasta pitkän pätkän ja syötti silloin lypsymaitoa pullosta. Korviketta ei lapsi koskaan saanut.
mä just mietin sitä että minkä takia se, että tekee jotain toisella tavalla koetaan että se on jonkun toisen asian vastaisuutta?
..... siis jos mä en imetä kahvilassa, ei kai se tarkoita että välttämättä mulla nyt olisi jotain sitä/niitä vastaan jotka tekevät niin???
.... tai jos annetaan vaihtoehdoksi kerviketta niin onko se niin että sitten on jotain itse imetystä vastaan?
Tämän mustavalkoisempaa keskustelua harvoin näkee missään... onpa tosiaan arka aihe tämä imetys! Yksi tapa sopii toiselle, toinen toiselle - mutta eihän se että itse tekee jotain välttämättä tarkotia että tuomitsee jonkun toisen tekemiset?
Jos varustaudun korvikkeella jo ennen vauvan syntymää, en ole alitajunnassa miettimässä että imetys ei onnistu. Haluan vaan varmistua että ei sitten tarvitse lähteä ryntäilemään kauppaan JOS tilanne tulisi. Otinhan vakuutuksenkin enkä silti alitajunnassani ajattele että lapseni sairastaisi erityisen paljon. Tai jos nyt satun tykkäämään suklaasta enemmän kuin vaniljasta niin ei kai se sitä tarkoita että en koskaan voisi syödä vaniljaa?
aika defensiiviseltä, fanaatikolta siis...miksi luulet ettei imetys muka onnistuisi?
imetysvastainen yleisesti ottaen, mutta vaikuttaa että olet imetysvastainen oman ja lapsesi kohdalla. tai tietämätön? oletko käynyt synnytysvalmennuksessa? kannattaisi jos odotat esikoista, siellä kerrotaan myös imetyksestä.
tai mene imetystukilistan saitille, se on nähdäkseni paras tietolähde imetyksestä. itsekin olen saanut siletä apua
Kävimme 8kk neuvolakäynnillä ja siellä terveydenhoitajakin sanoi "annat korviketta ja soseita", minä sanoin,että ei kun minä imetän eli rintamaidolla mennään...mua huvitti,että eka ehdotettiin ja mainittiin korvike jopa neuvolassa??? Onko jotenkin harvinaista imetys 8kk vauvan kohdalla?? Vai mistä tää johtuu?
omia kokemuksia täällä helsingissä:
-Naistenklinikalla 3 vrk:n synnytksen jälkeen sain ekan yön nukuttua ja painotin kätilölle osastolla että tuo vauvan kansliasta HETI kun herää nälkäänsä mun rinnalle. sanoin ettei saa missään tapauksessa antaa korviketta. herään aamulla nukutun yön jälkeen ja vauvaa (joka on siis vielä sikiö) on ruokittu korvikkeella.
-Neuvolan Täti (mua nuorempi) sanoi 4 kk:n iässä että pitäis ruveta antamaan kiinteitä. Jouduiin kertomaan hänelle nykyisistä imetyssuosituksista ja tilaamaan 2plus -lehden.
-omalääkäri lauttasaaressa sanoi vuoden iässä paheksuvasti että pitäis jo lopettaa imetys. jouduin häntäkin informoimaan nykyisistä imetyssuosituksista ja kertomaan että vauvan immuunijärjestelmä on valmis vasta 2 vuoden iässä, josta 2 vuoden osittaisimetyssuositus.
-perheneuvolan täti (itseäni nuorempi) sanoi vauvani ollessa 11 kk että hänen puolestaan imetyksen sais jo lopettaa (hakeuduin perheneuvolaan, koska liitto oli hajoamassa)
-ystävä-äiti, jolla 2 päivää vanhempi poika kysyi kun lapsemme olivat 8 kuisisa, miksi ihmeessä imetän vielä.
Olimme samaisen äidin kanssa vajaata vuotta myöhemmin viikon lomalla poikiemme kera. hänen poikansa söi marie-keksejä ja joi sokerimehua, ei suostunut syömään oikeeta ruokjaa, ja oli KOKO ajan väsynyt. oma poikani söi kuiin hevonen kaikkea, ja imi joka päikkärillä tissiä.
että silleen. kyllä luonto tietää!