Narttu on 1 vuotta ja 2 kuukautta. Voimakasta murrosikäoireilua ei ole havaittu, mitä nyt jotain pientä käskyjen kyseinalaistamista. Nyt koira on alkanut rähisemään tutuille koirakavereille ja leikit ovat arveluttavia. Saattaa yhtäkkiä ärähtää ja käydä kaverin kimppuun. Ruvennut puolustamaan turhan kiihkeästi keppejä ja tuntuu hiiltyvän ilman järkevää syytäkin.
Mietin koiran kaverihistoriaa ja totesin, että kukaan koira ei ole juurikaan alistanut sitä elämänsä aikana. Joten onko narttuni ego saanut kasvaa kasvamistaan ja nyt sitten tilanne on se että se hyppii kaikkien silmille?
Lähinnä kaipaisin kokemuksia, onko vastaavaa muilla ja onko moinen muutos mahdollisesti pysyvä? Pitääkö koirakaverien kanssa touhuamiset unohtaa? Koiralla ei ole kuin 2-3 vakinaista kamua, joiden kanssa on nähty pennusta pitäen. Kaikki uroksia.
Kun toiset koirat eivät tilanteessa alista sitä, niin auttaako se, jos minä kiellän ja alistan sen tilanteessa esim. maahan? Kerran koira sai takaisin samalla mitalla eräältä nartulta, kun uhitteli toiselle sille ja oli todella nöyränä sen jälkeen. Eli tuntuu että narttuni kaipaa palautusta maan pinnalle, mutta miten sen saa palautettua?
Kommentteja, kokemuksia, vinkkejä, mielipiteitä?
Mietin koiran kaverihistoriaa ja totesin, että kukaan koira ei ole juurikaan alistanut sitä elämänsä aikana. Joten onko narttuni ego saanut kasvaa kasvamistaan ja nyt sitten tilanne on se että se hyppii kaikkien silmille?
Lähinnä kaipaisin kokemuksia, onko vastaavaa muilla ja onko moinen muutos mahdollisesti pysyvä? Pitääkö koirakaverien kanssa touhuamiset unohtaa? Koiralla ei ole kuin 2-3 vakinaista kamua, joiden kanssa on nähty pennusta pitäen. Kaikki uroksia.
Kun toiset koirat eivät tilanteessa alista sitä, niin auttaako se, jos minä kiellän ja alistan sen tilanteessa esim. maahan? Kerran koira sai takaisin samalla mitalla eräältä nartulta, kun uhitteli toiselle sille ja oli todella nöyränä sen jälkeen. Eli tuntuu että narttuni kaipaa palautusta maan pinnalle, mutta miten sen saa palautettua?
Kommentteja, kokemuksia, vinkkejä, mielipiteitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
on kokemuksia, mutta ei tähän ole mitään yksiselitteistä, yksinkertaista kikka-kakkosta, vaan kaikki asiat koiran elämässä pitää käydä läpi.
Rähjäävän koiran saat kun:
kotiin tullessa innostat innokasta koiraa "kun se on niiiin iloinen" LOPETA TÄMÄ
koira niin iloisena nuolee naamaa ja käsiä, kun se niin tykkää LOPETA TÄMÄ
koira niiin innoissaan haluaa ulos, ei meinaa pysyä pöksyissään LOPETA TÄMÄ
koira niiin innoissaan haluaa moikata kaveria, vettää niiin innoissan remmissä LOPETA TÄMÄ
koira lenkillä saa haistella kaikkea ja ihan milloin haluaa ja mihin suuntaan haluaa LOPETA TÄMÄ
koira pikkupissatuksen aamulla LISÄÄ AIKAA, PIDEMPI LENKKI
koira saa ruokaa ilmatteeksi tekemättä mitään LOPETA TÄMÄ
hihnassa mennään eteenpäin, sinne minne omistaja haluaa, haistelematta ja muita huomioimatta, mieluiten tunnin verran jolkotellaan joka aamu ennen ruokaa. Hädät pysähdytään välillä tekemään, omistajan määräämään paikkaan ja sitten taas jatketaan matkaa.
Voi olla monelle liian vaikeaa "kun se koira niin haluaa ja sen pitää saada..." EI KOIRAN PIDÄ SAADA vaan ansaita
Koira on onnellinen kun se on rauhallinen, sillä on mieli tasapainossa, ei innosta värisevässä mielentilassa.
Jos koirasi yrittää rähjätä, kiellä sitä, älä hyväksy minkäänlaista, edes pienen pientä murahdusta. Vaadi koiraltasi hyvää käytöstä. Osoita että sinä määräät, ei koirasi.
Tätä asiaa on hirmu vaikea mitenkään yksiselitteisesti kirjoittaa, tästäkin jäi nyt puuttumaan paljon.
Ja voit laittaa rähisevän koirasi kyljelleen rauhoittumaan, silittelet sitä rauhoittavasti ja päästät nousemaan vasta kun on rauhoittunut. Ei siis mitään selätys-mätkäytys-kuritusta vaan kyljelleen-rauhoitus.
Ei mitään sanallisten käskyjen käyttöä tilanteissa, vaan esim tiukka EI ta TSS tai TZZZ tai ÄRRHHH. ei kuitenkaan huutamalla vaan tiukasti. Huomaat kyllä mihin äännähdykseen ja äänensävyyn koirasi reagoi.
Ihan selvää murkkuilua ja rajojen hakemistahan tuo käytös on koirallasi. Et kertonut mistä rodusta on kyse? Kun nyt on niin, että jotkut koirarodut eivät vain yksinkertaisesti tule toimeen samaa sukupuolta olevien koissujen kanssa enää murkkuiän jälkeen - ei vaikka aiemmin oltaisi oltu parhaat kaverukset. Mutta jos se ärisee uroksillekin, niin voi olla, että koirasi vaan on erittäin epäsosiaalinen yksilö, joka ei todellakaan halua muiden koirien seuraan. Sekin on ihan ok, eikä mikään vika tai ongelma. Ehkä koirasi luonne on dominoiva. Sellainen koira kyllä mielellään pomottaa muita. Eli nyt jätätte ne koiramoikkailut kokonaan pois.
Älä ikinä selätä koiraasi! Selätys on todella vanhanaikainen koirankoulutustapa, eikä sillä saada aikaan mitään hyvää. Koiran uhma vaan kasvaa.
Ohituksissa koirasi on käyttäydyttävä kunnolla, eli muille koirille ei hihnassa äristä. Ohitusharjoituksista on tälläkin palstalla kirjoitettu paljon.
Murkkuikäisen koiran kanssa tarvitaan pitkää pinnaa ja äärimmäistä kärsivällisyyttä. Ole johdonmukainen ja reilu koirallesi. Vaadi siltä asioita jotka se jo osaa ja palkitse ja anna paljon hyväksyntää. Jos koirasi tekee väärin, niin kerro sille heti esim. tiukalla äänensävyllä, että nyt meni metsään.
Kyseessä on saksanpaimenkoira. Tosiaan tuntuu aikamoiselta yhtäkkiseltä muutokselta, kun parhaat kaveritkin saavat hammasta, ja niitä pomotetaan. Narttu on aina vähän tiettyjä pomottanut kavereitaan, jotka yhtään antavat uhman merkkejä, mutta kuitenkin "hyvänmaun rajoissa". Kyseessä taitaa siis olla melko dominoiva tapaus. Ihmisiä se ei ainakaan VIELÄ ole yrittänyt uhmata suuremmin.
Kiitos neuvoista. Jätämme koirakontaktit toistaiseksi pois ja keskitytään ihan perusjuttuihin. Kärsivällisyyttä kasvatellaan! :)