rippivaatteet

Vaatteethan saa kirkosta. Ei sen väliä ole mitä sen alban alla on, tietenkään. On ihan hoopoa mennä ostamaan vaatteita peitettäväksi. Mitä järkeä. On tainnut lapsi taas puhua läpiä päähänsä ja äiti uskoo vai mitä?

Hämmästynyt nainen kirjoitti:

Vaatteethan saa kirkosta. Ei sen väliä ole mitä sen alban alla on, tietenkään. On ihan hoopoa mennä ostamaan vaatteita peitettäväksi. Mitä järkeä. On tainnut lapsi taas puhua läpiä päähänsä ja äiti uskoo vai mitä?

Lue lisää

Eipä oo lapsi ite ollut menossa ostoksille vaan kyllä minä äitinä olen sitä mieltä, että juhliin puetaan siistit juhlavaatteet, eikä mitään rytkyjä. Kotiimme saapuu sentään paljon sukulaisia ja ystäviä ja toivon, että hekin ovat pukeutuneet juhlavaatteisiin. Kiitos edellisille vastaajille asiallisista vinkeistä.

pukeudutaan kirjoitti:

Eipä oo lapsi ite ollut menossa ostoksille vaan kyllä minä äitinä olen sitä mieltä, että juhliin puetaan siistit juhlavaatteet, eikä mitään rytkyjä. Kotiimme saapuu sentään paljon sukulaisia ja ystäviä ja toivon, että hekin ovat pukeutuneet juhlavaatteisiin. Kiitos edellisille vastaajille asiallisista vinkeistä.

Lue lisää

Olen kanssassi samaa mieltä,että sillon kun juhlii niin pukeudutaan sen mukaan.
Taannoin olin minäkin kirkossa katsomassa ripille pääsyä,oli aika hupaisaa kun valkoisen ALBAN alta pilkisti kirkkaanpunaiset kumitossut.
Nuorten juhlavaatteissa nyt on valinnanvaraa ,ja niitä voi käyttää myöhemminkin ,jos sattuu oleen joitan vastaavia menoja.
Vaatetuksen kun ei tarvii olla enään valkoinen väriltään ,niinkuin ennen,vaan siisti.

LISÄKSI JOTKUT EIVÄT KUNNIOITA JUHLIAA VAAN SAAPUVAT MILLAISISSA RYTKYISSÄ TAHANSA ONNITTELEMAAN.

En tarkoita että olisi frakki tai iltapuku päällä ,vaan puhtaat siistit vaatteet ,tukka kammattuna ja suihkun raikkaana.

PÄÄSEE VAIN KERRAN kirjoitti:

Olen kanssassi samaa mieltä,että sillon kun juhlii niin pukeudutaan sen mukaan.
Taannoin olin minäkin kirkossa katsomassa ripille pääsyä,oli aika hupaisaa kun valkoisen ALBAN alta pilkisti kirkkaanpunaiset kumitossut.
Nuorten juhlavaatteissa nyt on valinnanvaraa ,ja niitä voi käyttää myöhemminkin ,jos sattuu oleen joitan vastaavia menoja.
Vaatetuksen kun ei tarvii olla enään valkoinen väriltään ,niinkuin ennen,vaan siisti.

LISÄKSI JOTKUT EIVÄT KUNNIOITA JUHLIAA VAAN SAAPUVAT MILLAISISSA RYTKYISSÄ TAHANSA ONNITTELEMAAN.

En tarkoita että olisi frakki tai iltapuku päällä ,vaan puhtaat siistit vaatteet ,tukka kammattuna ja suihkun raikkaana.

Lue lisää

ehkä on hyvä miettiä myös sitä tapahtumaa, onko se teatterinäytös? Tai rehellisesti eli sydämenuskossa toteutettu tapahtuma? Että mistä siinä on tai ainakin pitäisi olla kyse.

Tärkeintä on mitä on vaatteiden alla.

Tietysti pukeutuminen tilanteen mukaan on soveliasta... Mutta on irvokasta näytelmää että pukeutuu hienosti "kunnioittaakseen" tilannetta, ja kuitenkin sydän on Jeesuksesta kaukana? Silloin kunnioitus on kunnioituksen irvikuvaa, ehkä jopa pilkkaamista. Jumala katsoo sydämeen. Mikä on sisimmän asenne Jeesusta kohtaan, hänen sovitustyötä kohtaan?

Siitähän tässä ns. konfirmaatiossa on kyse...

Ihminen ei pelastu hyvillä töillään, ei kauniilla eleillään, ei omin pyrkimyksin. Pelastus on Jeesuksessa ja saadaan ottamalla Hänet henkilökohtaisesti vastaan: sitoutumalla Häneen koko elämällä.

Jos nuori ei ole tähän valmis HÄNEN EI PITÄISI MISSÄÄN NIMESSÄ ryhtyä esittämään mitään irvokasta teatterikappaletta ihmisten edessä. Koko toimitus on silkkaa hölynpölyä silloin. Jumalan edessä kaikki on kuitenkin alastonta ja paljastettua. Sanokaa lapsille ja tuttujen lapsille: - Hei, mieti tosissaan, uskotko Jeesukseen ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle, sitoutua Häneen tästedes kaikissa ajatuksissa ja teoissa, rukoillen ja etsien ensisijassa Jumalan tahtoa elämäsi asenteissa ja ratkaisuissa?

Sitä kristillyys on! Ja wau, se on hienoa ja toimii! Silloin kun ollaan rehellisiä. Mutta jos kyse on jostakin muotomenosta, rituaalista, suvun perinteistä niin huh huh, vähän liian vakavien asioiden kanssa ilveillään...

Siis. Jos kyse on ilveilystä, näytöksestä - valehtelemisesta - että nuori ihmisten edessä tunnustaa uskon, jota hänellä ei ole - lausuu muutamia ulkoa opittuja hurskastelevia sanoja ja nauttii ehtoollisen ulkonaisena toimituksena - joka on hänen kohdalla vain rituaali, koska siitä puuttuu uskon tuoma sisältö - parhaatkaan vaatteet ei muuta asiaa toiseksi: ilveily on Jeesuksen ristintyön halventamista, täysin epäkunnioittavaa käyttäytymistä Jumalaa ja tavallaan myös kirkkovieraita kohtaan. Kun istut kirkonpenkissä, ajatteletko: nämä nuoret pilkkaavat rehellisyyttä ja minua lausuessaan edessäni sanoja joita eivät tarkoita?

Mutta jos sydämenasenne on oikea. Nuori on rehellinen ja tarkoittaa mitä sanoo ja tekee. Ja nauttii ehtoollisen uskossa. On ihan sama millaisiin rääsyihin hän tai kirkkovieraat on pukeutuneet; saatte ihanasti, vapautuneella ilolla ja hyvällä mielellä yhdessä kiittää ja ylistää ihanaa Jeesusta, joka tekee rippijuhlasta sen miksi se on tarkoitettu, juhlan.

Tämä on vakava moraalinen kysymys muutenkin... Kauhean paljon satsaamme ulkokuoreen, pukeutumiseen, ulkonaiseen vaikutelmaan. Kuitenkin voimme samanaikaisesti harrastaa törkeää valehtelua. Valehtelemme puolisolle, vanhemmille, lapsille, ystäville ja tutuille. Kaikenlaisia puolitotuuksia, väritettyjä totuuksia, valkoisia valheita aina sopivan paikan tullen. Niinkö teemme? Voi meitä jos niin teemme.

Ulkonainen vaikutelma on yhtä tyhjän kanssa kun sisin on täynnä törkyä ja saastaa...
Sieltä muutoksen pitäisi lähteä, sisältä? Siitä rippitoimitus kertoo:
Sitoutumisesta Jeesukseen, joka on "tie, totuus ja elämä."

Totuus ja valhe eivät sovi yksiin.

mamabeard kirjoitti:

ehkä on hyvä miettiä myös sitä tapahtumaa, onko se teatterinäytös? Tai rehellisesti eli sydämenuskossa toteutettu tapahtuma? Että mistä siinä on tai ainakin pitäisi olla kyse.

Tärkeintä on mitä on vaatteiden alla.

Tietysti pukeutuminen tilanteen mukaan on soveliasta... Mutta on irvokasta näytelmää että pukeutuu hienosti "kunnioittaakseen" tilannetta, ja kuitenkin sydän on Jeesuksesta kaukana? Silloin kunnioitus on kunnioituksen irvikuvaa, ehkä jopa pilkkaamista. Jumala katsoo sydämeen. Mikä on sisimmän asenne Jeesusta kohtaan, hänen sovitustyötä kohtaan?

Siitähän tässä ns. konfirmaatiossa on kyse...

Ihminen ei pelastu hyvillä töillään, ei kauniilla eleillään, ei omin pyrkimyksin. Pelastus on Jeesuksessa ja saadaan ottamalla Hänet henkilökohtaisesti vastaan: sitoutumalla Häneen koko elämällä.

Jos nuori ei ole tähän valmis HÄNEN EI PITÄISI MISSÄÄN NIMESSÄ ryhtyä esittämään mitään irvokasta teatterikappaletta ihmisten edessä. Koko toimitus on silkkaa hölynpölyä silloin. Jumalan edessä kaikki on kuitenkin alastonta ja paljastettua. Sanokaa lapsille ja tuttujen lapsille: - Hei, mieti tosissaan, uskotko Jeesukseen ja haluat antaa koko elämäsi Hänelle, sitoutua Häneen tästedes kaikissa ajatuksissa ja teoissa, rukoillen ja etsien ensisijassa Jumalan tahtoa elämäsi asenteissa ja ratkaisuissa?

Sitä kristillyys on! Ja wau, se on hienoa ja toimii! Silloin kun ollaan rehellisiä. Mutta jos kyse on jostakin muotomenosta, rituaalista, suvun perinteistä niin huh huh, vähän liian vakavien asioiden kanssa ilveillään...

Siis. Jos kyse on ilveilystä, näytöksestä - valehtelemisesta - että nuori ihmisten edessä tunnustaa uskon, jota hänellä ei ole - lausuu muutamia ulkoa opittuja hurskastelevia sanoja ja nauttii ehtoollisen ulkonaisena toimituksena - joka on hänen kohdalla vain rituaali, koska siitä puuttuu uskon tuoma sisältö - parhaatkaan vaatteet ei muuta asiaa toiseksi: ilveily on Jeesuksen ristintyön halventamista, täysin epäkunnioittavaa käyttäytymistä Jumalaa ja tavallaan myös kirkkovieraita kohtaan. Kun istut kirkonpenkissä, ajatteletko: nämä nuoret pilkkaavat rehellisyyttä ja minua lausuessaan edessäni sanoja joita eivät tarkoita?

Mutta jos sydämenasenne on oikea. Nuori on rehellinen ja tarkoittaa mitä sanoo ja tekee. Ja nauttii ehtoollisen uskossa. On ihan sama millaisiin rääsyihin hän tai kirkkovieraat on pukeutuneet; saatte ihanasti, vapautuneella ilolla ja hyvällä mielellä yhdessä kiittää ja ylistää ihanaa Jeesusta, joka tekee rippijuhlasta sen miksi se on tarkoitettu, juhlan.

Tämä on vakava moraalinen kysymys muutenkin... Kauhean paljon satsaamme ulkokuoreen, pukeutumiseen, ulkonaiseen vaikutelmaan. Kuitenkin voimme samanaikaisesti harrastaa törkeää valehtelua. Valehtelemme puolisolle, vanhemmille, lapsille, ystäville ja tutuille. Kaikenlaisia puolitotuuksia, väritettyjä totuuksia, valkoisia valheita aina sopivan paikan tullen. Niinkö teemme? Voi meitä jos niin teemme.

Ulkonainen vaikutelma on yhtä tyhjän kanssa kun sisin on täynnä törkyä ja saastaa...
Sieltä muutoksen pitäisi lähteä, sisältä? Siitä rippitoimitus kertoo:
Sitoutumisesta Jeesukseen, joka on "tie, totuus ja elämä."

Totuus ja valhe eivät sovi yksiin.

Lue lisää

http://keskustelu.suomi24.fi/autoilu_show.fcgi?category=95&conference=4500000000000575&posting=22000000035455737