Älkää liiotelko

Niin käsitys autismista vammana on todella itseään toteuttava ennustus. Ei autismin kirjon oireet sinänsä ole vamma, ellemme me tee siitä vammaa ja kohtele muksuamme vammaisena.

Ilman vanhempien tahtoa lahjakas lapsemme pantiin laitokseen 9-vuotiaana. Aurorassa häneltä otettiin pois kaikki, mistä hän nautti. Musiikki, käsityöt, kielet, liikunta... Syötettiin pillereitä ja lihotettiin muodottomaksi möykyksi.

Kun nimenomaan autismin kirjon lapsi tarvitsee juuri sitä mistä nauttii.

Asperger-pojallemme suositeltiin koulun aloittamisen lykkäämistä vuodella, vaikka tämä osasi lukea sujuvasti jo kolme-vuotiaana. Nyt ekaluokkalaisena hän valittelee, että koulunkäynti haittaa hänen opiskeluaan, koska siksi aikaa täytyy jättää tähtitieteen ym. kirjat sivuun.

Asiahan on aina tapauskohtainen, mutta helposti assi kokee muutenkin olevansa liian alhaisella luokalla.

Autismi, saati ainakaan lieväksi autismin versioksi luokiteltu Aspergerin syndrooma EI ole vamma, vaan neurologinen poikkeavuus joka voi saada aikaan ihmeitä. Minä esimerkiksi olen 16-vuotias diagnosoitu autismin kirjon kantaja, ja vaikka olenkin sosiaalisesti melko syrjäinen (johtuen taitamattomuudestani hahmottaa tavallista ihmisten välistä vuorovaikutusta), näytän tiedollisen ja kielellisen lahjakkuuteni blogissani:

http://8musicantor8.blogspot.com/

Lukekaa tekstejäni, jos teitä aikuisia vain kiinnostaa, sillä ne EIVÄT ole mitään tavanomaisinta teiniangstailua vaan jotain paljon suurempaa. Samalla saatte esimerkin siitä mitä myönteistä autismin kirjolaisuuteen voi liittyä. Profiilia tarkastelemalla voitte varmistua iästäni.

Assi-lapsi on tosiaan monien ihmisten mielestä "autisti, siis vammainen". Ei siis monikaan ihminen tiedä juuri mitään autismista, autisminkirjosta eikä vammaisuudesta!

Se, että AS:ssa on myös vahvuuksia, unohtuu tosi usein. Se unohdus on erittäin vakava. Mihinkähän sitä voisi verrata. Ehkä siihen, että Stradivarius-viulua kohdellaan niin, että unohdetaan sen arvokkuus soittimena ja kohdellaan sitä vain "outona polttopuuna" ja lykätään uuniin.

Tässä 9 vuotta vanhassa ketjussa on kaksi havainnollista mainintaa siitä, miten assi-lasta on pahasti aliarvioitu:
- "...mitä tehdä,kun on sanottu,et lapsi ei voi aloittaa vielä koulua,koska on autismilapsi,mutta jo lukee vanhoja koulukirjoja innoissaan siis tämänkin "autistilapsi" on EDELLÄ normaalia kehitystä ja on todellakin valmis menemään kouluun ja tehokkaalle opettajalle!"
- "Asperger-pojallemme suositeltiin koulun aloittamisen lykkäämistä vuodella, vaikka tämä osasi lukea sujuvasti jo kolme-vuotiaana. Nyt ekaluokkalaisena hän valittelee, että koulunkäynti haittaa hänen opiskeluaan, koska siksi aikaa täytyy jättää tähtitieteen ym. kirjat sivuun."

Jäin pohtimaan yhden kirjoittajan lausetta: "Kun nimenomaan autismin kirjon lapsi tarvitsee juuri sitä mistä nauttii." Niin se on. Jos psykiatrisen hoidon nimessä assi-lapselta riistetään juuri se mistä hän nauttii, on aiheellista kysyä, toimiiko sellainen minkäänlaisena hoitona vai onko se todellisuudessa hoidon vastakohta. On assi minkäikäinen tahansa, hän elää täysipainoisesti nimenomaan niiden asioiden kautta, jotka häntä kiinnostavat, joista hän nautii ja joissa hän tuntee olevansa vahvasti mukana, sisällä ja elossa. Eli siis vahvuuksiensa kautta. Niiden kautta hän kehittyy parhaiten. Niiden kautta hän eniten edistää terveyttään.

Eräs kirjoittaja sanoi: "Assia ei kiinnosta sosiaaliset pelit vaan oppiminen." Se on juuri näin. Jos tämä assi-lapsen arvokas oppimiskiinnostus jää huomiotta tai jos se jopa törkeän tietämättömyyden takia tukahdutetaan, menetetään enemmän kuin osataan kuvitellakaan.