Sukutunne

On monissa suvuissa jouduttu siihen, että vain hautajaisissa tavataan.

Meidänkin suvussa se todettiin, ja niinpä on yritetty edes joskus kerätä joukkoa koolle hiukan iloisemmissa merkeissä.
Mutta aina on oltava aihe, joka ikään kuin velvoittaa osallistumaan juuri sinä päivänä: syntymäpäivät, rippijuhlat tms.
Jos vain muuten kutsuu porukkaa vaikka Juhannuksen viettoon, puolilla on muuta menoa.

Kyllä ne sukulaissuhteet ovat huomattavasti hiipuneet. Eipä kai suuremmin kiinnosta kumminkaan päin. Eikä meillä ole sellaista "perinnettä", ei suuremmin synttäreitä, no, yo.juhlia on ollut pienessä piirissä. Kyllähän joskus tavataankin, lähinnä omaa alenevaa heimoa, kaukaisemmat sukulaiset eivät eroa muista ihmisistä seurustelumielessä. Jotenkin "ventovieraista" tulee parempia tuttuja.
He eivät kaivele turhaan "historiaa" sen enempää kun katsoo tarpeelliseksi kertoa. Ei siinä "historiassakaan" hävettävää ole, ei edes ole ollut kunnon riitoja. Ehkäpä siksi etteivät sukulaiset ole "iholla."
Myös omaan perikuntaan on hoidettu asiat kohtuullisen viileästi. Apua annetaan, jos sitä pyytävät. Tyrkytetä ei neuvoja eikä talkootyötäkään.
Toki tämä on sanottu kerran selvästi. Saavat elää omaa elämäänsä rauhassa. Ainahan sitä on jelpitty, kun on pyydetty.
Minusta on tärkeätä huomata juuri se seikka, että ei tuppaudu liikaa toisten asioihin; ei sukulaisten eikä naapureidenkaan.

ylen kirjoitti:

Kyllä ne sukulaissuhteet ovat huomattavasti hiipuneet. Eipä kai suuremmin kiinnosta kumminkaan päin. Eikä meillä ole sellaista "perinnettä", ei suuremmin synttäreitä, no, yo.juhlia on ollut pienessä piirissä. Kyllähän joskus tavataankin, lähinnä omaa alenevaa heimoa, kaukaisemmat sukulaiset eivät eroa muista ihmisistä seurustelumielessä. Jotenkin "ventovieraista" tulee parempia tuttuja.
He eivät kaivele turhaan "historiaa" sen enempää kun katsoo tarpeelliseksi kertoa. Ei siinä "historiassakaan" hävettävää ole, ei edes ole ollut kunnon riitoja. Ehkäpä siksi etteivät sukulaiset ole "iholla."
Myös omaan perikuntaan on hoidettu asiat kohtuullisen viileästi. Apua annetaan, jos sitä pyytävät. Tyrkytetä ei neuvoja eikä talkootyötäkään.
Toki tämä on sanottu kerran selvästi. Saavat elää omaa elämäänsä rauhassa. Ainahan sitä on jelpitty, kun on pyydetty.
Minusta on tärkeätä huomata juuri se seikka, että ei tuppaudu liikaa toisten asioihin; ei sukulaisten eikä naapureidenkaan.

Lue lisää

Lasten ja heidän perheiden kanssa on paljon yhteyksiä, tapaamisia ja yhdessäoloa.

Jotenkin vaan valikoituu ne muut sukulaiset joiden kanssa enenpi tapaillaan.
Kaikkien kanssa yhteydenpito:Se on mahdoton tehtävä, eikä edes tarpeellinen.
Sedälläni mm. oli 13 lasta. Heidän suuret sukunsa, lapsensa ja heidän lapsensa,,,, niinkuin ennen oli paljon lapsia.
Ei mitenkään olisi mahdollista edes tuntea kaikkia.
Nykyisin enin osa naisistakin on työelämässä.
Sieltä jo koostuu suuri tutava- ja ystäväpiiri.
Ei ihminen voi kaikkeen keretä.

On jotkut omat sisarukset ja serkut joiden kanssa sitä yhteyttä tulee pidettyä.
Oltiin viimevuonna kaksilla syntymäpäivillä. Toiset laivalla, 60 v, toiset kesämökillä heinäkuussa 70 v. molemmat tosi mukavia ja tosi erilaisia.
Olis kivaa kun ihmiset viettelis päiviään,, nykyään vaan moni lähtee niitä karkuun jonnekin,
kuka minnekin.
Voishan sitä juhlistaa sitä, että on niinkin kauan saanut elää, mutta ne nyt on kyllä jokaisen omia päätöksiä,, tehdä mielensä mukaan.

Suku on suuri voimavara ja korvaamaton tuki, toki se voi olla myös "pahin".
On surullista huomata, miten esim. perintöriidat ja kateus voivat erottaa sisaruksia toisistaan.Vanhempien pitäisi olla mahdollisimman tasapuoliisa kaikkia lapsiaan kohtaan. Vielä vanhempien kuoltua mitataan perinnöilla ja tavaroilla vanhempien rakkautta.

Omat lapset, heidän puolisonsa ja lapsenlapset ovat minullekin se lähipiiri, jolle mielelläni annan aikaani, voimiani ja varojanikin.Vuorovaikutus on hedelmällistä puolin ja toisin. Paljon on karsiutunut tuttavapiiriä ja kaukaisempia sukulaisia joulukorttiasteelle, lopulta sen kortin lähettäminenkin jää. On surullista, että monia sukulaisia näkee usein vain hautajaisissa. Hiljattain ovat vanhempani siirtyneet manan majoille, ja edustan itse suvun vanhinta ikäpolvea. Koetan jatkaa äitini roolia lähisuvun kokoavana voimana.

Mallamargareetta kirjoitti:

Suku on suuri voimavara ja korvaamaton tuki, toki se voi olla myös "pahin".
On surullista huomata, miten esim. perintöriidat ja kateus voivat erottaa sisaruksia toisistaan.Vanhempien pitäisi olla mahdollisimman tasapuoliisa kaikkia lapsiaan kohtaan. Vielä vanhempien kuoltua mitataan perinnöilla ja tavaroilla vanhempien rakkautta.

Omat lapset, heidän puolisonsa ja lapsenlapset ovat minullekin se lähipiiri, jolle mielelläni annan aikaani, voimiani ja varojanikin.Vuorovaikutus on hedelmällistä puolin ja toisin. Paljon on karsiutunut tuttavapiiriä ja kaukaisempia sukulaisia joulukorttiasteelle, lopulta sen kortin lähettäminenkin jää. On surullista, että monia sukulaisia näkee usein vain hautajaisissa. Hiljattain ovat vanhempani siirtyneet manan majoille, ja edustan itse suvun vanhinta ikäpolvea. Koetan jatkaa äitini roolia lähisuvun kokoavana voimana.

Lue lisää

siis nuo riidat omaisuudesta. Pitäisikö nyt eläissään merkitä mitä kellekkin haluaa antaa...
Etteivät riitelisi. Vai ajattelisivatko, miksi toi sai ton. Mullehan se olisi kuulunut.
Pitäisikö jo ennalta kertoa miksi hän saa tämän, kun aika jättää.
Ihanteellista taitaisi olla, ettei olisi mitään jättämistä. Eipä olisi riitojakaan. Vaan kun elämään kuuluu myös tavaraa jotka ovat omistajalleen tärkeitä. Ei siinä ajatella aina sitä kuka myöhemmin sen saa.
Pitäisikö iskostaa perillisille lause: roskalavalle kaikki kuoltuani, ilman sarvia ja hampaita. Ja ilman riitoja.

ajastin kirjoitti:

siis nuo riidat omaisuudesta. Pitäisikö nyt eläissään merkitä mitä kellekkin haluaa antaa...
Etteivät riitelisi. Vai ajattelisivatko, miksi toi sai ton. Mullehan se olisi kuulunut.
Pitäisikö jo ennalta kertoa miksi hän saa tämän, kun aika jättää.
Ihanteellista taitaisi olla, ettei olisi mitään jättämistä. Eipä olisi riitojakaan. Vaan kun elämään kuuluu myös tavaraa jotka ovat omistajalleen tärkeitä. Ei siinä ajatella aina sitä kuka myöhemmin sen saa.
Pitäisikö iskostaa perillisille lause: roskalavalle kaikki kuoltuani, ilman sarvia ja hampaita. Ja ilman riitoja.

Lue lisää

On ympärillä. Voi kahden aikuisen -vaikka ikää olisi 50- välit niin lukkiutua perintöasioiden takia.
Kai ajatuksen kulku jotenkin hämärtyy, jonkun pienen tavaran takia. Ei tule ajatelleeksi onko se sen arvoista,että välit menee lopuksi ikää?
Tärkeämpiä olisi ne hyvät ja tasapainoiset ihmissuhteen !
Miniät ja vävyt ovat ulkopuolisia ,noin lain mukaan !Mutta voivat puolisoa painostamalla päästä pitkällekin.

Parasta olisi olla kaikesta jonkinlaista testamenttia. Jos keneltä jotain jää!
Harvalla varmaan lienee, ainakaan kaikkia eriteltynä.
Itsestä tuntuu, kun täältä poistuu,vievät varmaan kaikki vanhat grääsät ulos ja polttavat rosiolla koko roinan !
Sehän on sitten heidän asiansa !

meri-kukka98 kirjoitti:

On ympärillä. Voi kahden aikuisen -vaikka ikää olisi 50- välit niin lukkiutua perintöasioiden takia.
Kai ajatuksen kulku jotenkin hämärtyy, jonkun pienen tavaran takia. Ei tule ajatelleeksi onko se sen arvoista,että välit menee lopuksi ikää?
Tärkeämpiä olisi ne hyvät ja tasapainoiset ihmissuhteen !
Miniät ja vävyt ovat ulkopuolisia ,noin lain mukaan !Mutta voivat puolisoa painostamalla päästä pitkällekin.

Parasta olisi olla kaikesta jonkinlaista testamenttia. Jos keneltä jotain jää!
Harvalla varmaan lienee, ainakaan kaikkia eriteltynä.
Itsestä tuntuu, kun täältä poistuu,vievät varmaan kaikki vanhat grääsät ulos ja polttavat rosiolla koko roinan !
Sehän on sitten heidän asiansa !

Lue lisää

Tuli mieleen sinkku-äidinkielenopettajan testamentti kummipojalleen. Täti kuoli syöpään alle 60 vuotiaana, joten osasi ennakkoon tehdä testamentin omaisuudestaan ja talostaan, jonka oli rakentanut syntymäkotinsa lähettyville.
Kun tuli kesä, lomalle tullut opiskelija, perijäpoika ajoi traktorin talon viereen ja heitteli yläkerrasta alkaen kaiken itselleen tarpeettoman lavalle.
Sisaret katselivat etäämpää sydän hyytelönä: olisihan tuosta voinut ottaa muistoja talteen.

Jokin järkevä järjestely tarvittaisiin jäämistötavaralle, ettei päädytä kaatopaikalle eikä roviolle niiden kanssa.
Melkein 100 vuotias anoppi on ikänsä kutonut ja tehnyt huusholliinsa kotiteollisuustuotteita. Olen pessyt, huoltanut, rullannut pölyttömään paikkaan. Seuraava sukupolvi ei huoli. Minunkin kaappini ovat jo täynnä. Sama juttu sukulaisilla.

Ei pitäisi kerätä aarteita maan päälle. Aika ja ihmiset muuttuvat. Se, mikä kävi ennen, ei käy enää.