riehuja yksin

Mitä rotuja koirassa on? Jos seropissanne on aktiivisia rotuja, niin koira voi olla yksinkertaisesti tylsistynyt ja etsii virikkeitä ympäristöstään. Lisää aivopuuhaa ja toimintaa koiralle, se saattaa rauhoittaa.

Toisaalta koira voi myös kärsiä jonkin asteisesta eroahdistuksesta, jos on tottunut siihen että joku on koko ajan kotona. Siinä tapauksessa teidän täytyy vähitellen totuttaa koira yksinoloon.

Olisiko teillä mahdollista rajata koiran oleskelutila? Pienempi liikkumatila joskus rauhoittaa myös. Kannattaa testata jos jokin aktivointilelu tai luu pitäisi koiran poissa pahanteosta. Toisten mielestä taas aktivointilelut ja muu pureskeltava vain lisäävät koiran puuhasteluhalua, joten teidän pitää testata mikä olisi teidän koiralle sopiva keino.

ja eroahdistusta!!

mitään koiraa ei tulisi opettaa siihen että on aina seuraa.. pennusta asti heti pitää opettaa oleen yksin

tosiaan jos koirassa on jotain työ koiraa, metsästyskoiraa ja on aktiivinen niin se tuhoaa kodin ellet tee sen kanssa sitä mihin koira on jalostettu!

kokeile laittaa vaikka maito purkkeihin nameja ja teippaa ne kiinni, 1,5l limu pulloon papanoita ja siihen pari reikää.. niissä on sille puuhaa kun on yksin.

ja ps jätä luita sille vain kun on yksin , kun olette kotona ota ne pois.

Ihan pentukoiran käytökseltä kuulostaa. Meillä rajattiin aluksi yksi huone lapsiportilla koiran käyttöön, ja kaikki irtain kanaverkon taakse. Siis siellä pidettiin koiraa vain ollessamme itse poissa.

Mutta tuhoja tuli silti, varsinkin kaikki sopivasti suuhun käyvät kaukosäätimet ja hyvältä tuoksuvat rasvapurkit sekä kengät saivat elämänsä päätöksen rakkaamme hampaissa. Ja kun ei touhu muuten riittänyt, tuli neiti omasta kämpästään itseään paljon isomman aidan yli tuhoamaan muuta mukavaa.

Taitaa nuoret koirat pureskella kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Pari ekaa vuotta pitää vaan olla ylivarovainen, eli nostaa kaikki tärkeimmät tavarat katonrajaan tai kaappiin. Pentukoirilla on uskomattomasti energiaa, ja ne kaipaavat ihan älyttömästi toimintaa. Omistajasta riippuu, millaiseen toimintaan tuon energian saa suunnattua. Kannattaa olla tarkkana ja kehua oikeasta toiminnasta.

Mietin, että tuo kaiken tuhoaminen johtunee osittain myös siitä, että koirat ovat kuin pieniä vauvoja. Eli kaikki täytyy laittaa ensin suuhun... Ainakin meidän neidillä se pätee vieläkin, vaikka viisivuotissynttärit lähestyvät...

Meillä jo neljäs metsästyskoiranpentu ja kaikki ovat pikku hiljaa oppineet olemaan yksikseen kotona. Nytkin kun lähden kauppaan nostan kaikki tärkeät ja pennulle vaaralliset tavarat riittävän ylös, tosin huonekalut ovat aina vähän kärsineet, mutta niitä saa uusia, sitten kun pentu ei enää tee tuhoja. Tein myös vessapaperin tyhjistä hylsyistä nami kätköjä, jota jätän availemaan, kun lähden ulos. Sisäsiistiksi ollaan jo hyvää vauhtia oppimassa, mutta hihnassa kävely (vetäminen) ja toisien koirien kohtaaminen (murinaa ja paniikki), teettää vielä paljon töitä. Katsekontaktin löytyminenkin on vielä hakusessa. Kuitenkin sitkeällä harjoittelulla saadaan tulosta aikaan.
Jokainen pentu on järsinyt asunnostamme jotakin, sekä kenkiä ja laukkuja ym. mutta jo parivuotiaana ovat kaikki olleet hyvin käyttäytyviä tyttöjä.

Tuo on ollut teillä jo odotettavissa. Koira on vielä "lapsi", joten siltä ei voi odottaa kovinkaan rauhallista käytöstä tuossakaan iässä.

Saanko kertoa, mitä omani on tehnyt?

Se on repinyt:

-sohvan
-maton
-tyynyjä
-kaskuja
-sanomalehtiä
-kenkiä
-vaatteita
-roskapusseja ym.

Arvaa mimmoinen hävitys täällä on ollut? Ja tulee varmasti vielä olemaankin! Eikä multa voi vielä loppua pinna liiaksi, pentu tekee repimistöitä heti, kun olen sulkenut oven perässäni vain osoittaakseen mieltä.

Omallani on kyllä aktivointipalloja, leluja (turvallisia jättää pennulle kun niistä ei irtoa mitään), nameja piilotettuna kaikkialle. Yksi hyvä on jättää limupullo lattialle, jossa on sisällä koiran herkkuja. Se on tosi hyvä keino, ainakin minulla toimii! Se ei muista minua ollenkaan kun annan pullon sille ja astun ovesta ulos.

Vastaus tulee jo viestissäsi. Puolivuotias pentu on kovin aktiivinen ja teidän omanne ehkä tavallistakin aktiivisempi. Pitäisikö sen yhtäkkiä osata olla rauhallisesti ja yksinkin kuin itsekseen? Tätä täytyy opetella yhdessä ja kärsivällisesti. Tai sitten voi panna pennun TAAS kiertoon.

Vaikka pentu olisikin opetettu yksinoloon, jokainen koiran ottava tietää nostella tavaroita pennun ulottumattomiin jopa yksivuotiaaksi asti. Tämä ei kai tullut teillekään yllätyksenä? Jos taas pentu aivan silmittömästi tuhoaa, se on paniikissa ja kärsii pahasta eroahdistuksesta. Se ei ole sitä itselleen toivonut, eikä ole voinut kotejaan valita. Se on kuitenkin vielä nuori ja voi oppia olemaan yksin, jos olette valmiita harjoittelemaan joka päivä. Siis myös kun olette kotona, tehkää parin sekunnin ja parin minuutin poistumisia usein. Joka päivä.
Työlästä?
Toki, mutta työ kannattaa tehdä, ettei tarvitse kärsiä ongelmasta seuraavaa 15 vuotta. Koirankaan. Itsestään eroahdistus ei jotenkin vain poistu. Harjoiteltava on. Googlaamalla tai kirjastosta löytyy asiallista tietoa. Pennun on tunnettava olonsa turvalliseksi myös yksin, joten mitkään huutamiset ja kolinapurkit lähtiessä eivät tietenkään paranna sen oloa.
Aloittakaa harjoitukset kuin luovutusikäisen kanssa. Tänään.

Meillä oli sama tilanne yhden koiran(cava-vauva) kanssa monta vuotta sitten. Laitoimme videonauhurin päälle kuvaamaan(näkyi olohuone, käytävä, osa keittiöstä) tilannetta lähtiessämme pois kotoa.
Auton äänen lakatessa kuulumasta tämä koira hyppäsi olohuoneen pöydälle, heilutti raivokkaasti häntäänsä ja kävi "töihin". Repi pöydällä olevia lehtiä raivokkaasti, pudotti ne lattialle silputen niitä samalla. Juoksi käytävän kautta keittiöön ja takaisin olohuoneeseen, koko ajan tehokkaat pienet silppurihampaat toimivat tuhoisan tehokkaasti. Repi käytävän pikkumaton suikaleiseksi, puri (raateli)eteisen jalkalistaa pitkältä matkalta. Huomasi sandaalini eteisen lattialla, katkoi toisesta kaikki remmit ja pureskeli pohjaa. Kävi näykkäisemässä vanhempaa koiraa joka nukkui sohvalla - vanhempi koira ajoi pois.
Koira teki paljon muutakin pahaa, eri päivinä tosin.

Kysyin kasvattajalta neuvoa, hän sanoi koiran olevan murkkuiässä ja neuvoi meitä olemaan kärsivällisiä, pahanteko loppuu koiran kasvaessa, koiraa ei hyödytä torua, koska se ei osaa yhdistää jälkikäteen saatuja toruja tekemäänsä pahaan.
Pahanteko loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin kestettyään parisen kuukautta.

Meillä tämä riehunta loppui pennun täytettyä 8kk. Aikuisena tämä koira oli todellinen unelma, helppo koulutettava, tottelevainen ja täytyy mainita, että olin todella ylpeä kun tämä koira kulki aikuisena käskystä vierelläni irti ollessaan (silloin sai vielä pitää koiraa irti, kunhan koira oli hallinnassa ja tämä koira oli).

Uskoisin, että teidänkin koiralapsenne rauhoittuu saavuttettuaan tuon 8kk "maagisen" iän. Koville ottaa joidenkin koiralasten murkkuikä.

ps.miten koiranne onnistui rikkomaan tuon kahvipannun??