Mitä ihmettä nyt teen? Mokasin vkonloppuna, oltiin tyttöporukalla ulkona ottamassa vähän viunaa, ja porukka vähän hajaantui.. Menin taksilla vähän pidemmälle yhteen lesbobaariin ja löysin sieltä kivaa seuraa. Olin yön hänen luonaan. Kavereille väitin menneeni kotiin.
Maanantaina sain tekstarin missä udeltiin että ihan mun näkönen mimmi oli nuoleskellut jossain jonkun tytön kanssa, olinko se minä. Vastasin kauhuissani että en tietenkään, mitä te oikein kuvittelette. Kukaan kavereistani ei voisi koskaan ajatella että olen umpilesbo joten olen nyt pulassa.
Toisaalta tekis mieli astua ulos kaapista mutta sitten taas toisaalta ihan hyvin mennyt tähänkin saakka, välillä olen löytänyt ihan kivaa tyttöseuraa salaakin.. Tänään sain kuulla ekan kerran kuiskutusta töissä että toi on kuulemma lesbo ja naurua perään.. En tiedä miten jaksaisin kuunnella tuollaista, olin sitten kaapissa tai en. En ole tottunut elämään kaapin ulkopuolella, koska peitin itseltänikin "taipumukseni" niin kauan ja väitin kavereilleni että neitsyys on mennyt mutta että en halua jaella itseäni jokaiselle vastaan tulevalle miehelle ja säästän suurimman osan avioliittoon jne jne..
Miten pahasti kaverini mahtavat loukkaantua jos kerron totuuden ja olen heille tässä asiassa valehdellut? Tietysti ymmärrän, että jos he nyt tosissaan suuttuvat tai nauravat, niin miten he nyt voisivat olla oikeita ystäviäni, mutta eipä mulla todellakaan ole muitakaan kavereita.. :(
Luulen että odotan mihin suuntaan nuo juorut menee.. Jos se unohdetaan niin hyvä. Jos se vaan leviää niin sitten mitä? Vaihdan kaupunkia?
Maanantaina sain tekstarin missä udeltiin että ihan mun näkönen mimmi oli nuoleskellut jossain jonkun tytön kanssa, olinko se minä. Vastasin kauhuissani että en tietenkään, mitä te oikein kuvittelette. Kukaan kavereistani ei voisi koskaan ajatella että olen umpilesbo joten olen nyt pulassa.
Toisaalta tekis mieli astua ulos kaapista mutta sitten taas toisaalta ihan hyvin mennyt tähänkin saakka, välillä olen löytänyt ihan kivaa tyttöseuraa salaakin.. Tänään sain kuulla ekan kerran kuiskutusta töissä että toi on kuulemma lesbo ja naurua perään.. En tiedä miten jaksaisin kuunnella tuollaista, olin sitten kaapissa tai en. En ole tottunut elämään kaapin ulkopuolella, koska peitin itseltänikin "taipumukseni" niin kauan ja väitin kavereilleni että neitsyys on mennyt mutta että en halua jaella itseäni jokaiselle vastaan tulevalle miehelle ja säästän suurimman osan avioliittoon jne jne..
Miten pahasti kaverini mahtavat loukkaantua jos kerron totuuden ja olen heille tässä asiassa valehdellut? Tietysti ymmärrän, että jos he nyt tosissaan suuttuvat tai nauravat, niin miten he nyt voisivat olla oikeita ystäviäni, mutta eipä mulla todellakaan ole muitakaan kavereita.. :(
Luulen että odotan mihin suuntaan nuo juorut menee.. Jos se unohdetaan niin hyvä. Jos se vaan leviää niin sitten mitä? Vaihdan kaupunkia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kiellä ponnekkaasti olevasi lesbo. Silloin he tuntevat tai heidän pitäisi tuntea syyllisyyttä sinusta levittämistään juoruista. Ihmiset, jotka tuntevat syyllisyyttä, ovat helppoja manipuloitavia.
Toisaalta voit myöntää avoimesti olevasi lesbo, mutta että myönnät vain koska sinusta sellaista puhutaan. Olet siis marttyyri ja taas pelaat syyllisyydellä.
Pelureille osoitetaan, että täälläkin osataan pelata, konnille, että tässäkin päässä osataan olla konna, vilpittömän rehellisille ihmisille tullaan vilpittömän rehellisesti ulos kaapista.
...ja kun tuo pieni morkkiksesi menee tuosta ohi, kuittaa koko juttu vain mehevällä naurulla, HITTOAKO se kenellekään kuuluu mitä puuhaat tai kenen kanssa.
Arvailkoot rauhassa! Mä pitäisin narut omissa lapasissa ja heittäisin vaan huumoria kehiin siten, että eivät TODELLAKAAN tiedä missä menet!
Kokonaan toinen kysymys on sitten tykönäsi sekä keskenäsi miettiä ja ratkoa asia pidemmällä tähtäimellä. Vai pidätkö vain pikku kivaa silloin tällöin naisten kanssa? No, tuskin sun sitäkään tarvii tänään ratkaista... kaikki ajallaan, right?
kertomisen jälkeen alkaa helpottua. Itse taidan tällä hetkellä elää sitä odotteluaikaa. "Kaikki" tietävät, mikä ja kuka olen naisiani, mutta "kaikki" eivät osaa vielä suhtautua asiaan luontevasti. Osa taas on osannut alusta asti.
Tuo tekstariepisodi olisi oikeastaan ollut sinulle hyvä paikka yksinkertaisesti kertoa näille kyselijöille, että kyllä, se olit sinä, olisiko jotain jatkokysymyksiä. Itsellänikin oli aikoinaan vastaavia tilanteita, joihin en kuitenkaan silloin osannut tarttua.
Ja mitä tulee loukkaantumiseen... Huomaan valitettavan usein itsekin ajattelevani, että mitä jos kertomattomuuteni loukkaa jotakuta. Joskus jopa ajattelen, että mitä jos elämäntapani loukkaa jotakuta. Mielestäni tällaiseen syyllisyydentunteeseen ei kuitenkaan kannata vaipua. Ehkä sinuakin loukkaa heidän epäilyksensä, mutta lopettavatko he juoruilua yms. silti? On myös heidän ongelmansa, jos eivät ymmärrä, ettei tuollaisesta asiasta ole helppo kertoa. Oletettavasti hekään eivät ole kertoneet sinulle olevansa heteroseksuaaleja...?
Päätät tietysti itse miten teet. Ehkä on hyvä idea kuunnella juoruja hetki. Saatpahan ehkä selvyyden heidän asenteensa homoseksuaaleja kohtaan. Toisaalta itse haluaisin uskoa, että avoimena oleminen lopulta palkitsee.
kerro totuus,mutta toisaalta et ole tilivelvollinen kenellekkään kertomaan suuntautumisestasi,ja luulen että osa jo arvaakin lesboutesi,minä aikonani kun vihdoin uskalsin kertoa oli yllätys melkoinen kun läheiseni sanoivat tietäneensä sen jo kauan ja asia ok,myös tyttäreni suhtautuu hienosti,eli jos ystäväsi suuttuu he eivät ole olleetkaan ystäviä.
Tsemppiä paljon.
Voi sinua. Jos sinun mieli tekee astua kaapista ulos edes lähimmillesi, niin tee se. Silloinhan huomaat kuka on todellinen ystäväsi ja kuka ei. Jos he eivät jostain syystä hyväksy sinua sellaisena kuin olet niin kannattaa unohtaa tuollaiset "ystävät" kokonaan.
Ei varmaan kannata juosta ulos ja kiljua olevansa lesbo, mutta ehkä säästäisit sillä itseäsi jos lähimillesi kertoisit. Ja sinun lesboudessasi ei ole mitään havettävää tai tyhmää, vika on niiden suvaitsemattomien ihmisten korvien välissä, ei sinussa.
Itsellenikin on käynyt niin , että puolitutut töissä puhuvat selän takana ja naureskelevat (vaikka en varsinaiseti kellekään heistä ole kertonutkaan), mutta minä en niistä välitä. Sitä paitsi naurajien joukossa voi olla niitä, jotka itsekin ovat lesboja ja haluavat itsekin sen peittää sen ja pelkäävät vielä enemmän tulevansa itse julki. Niin minulla ainakin on käynyt.
Työpaikan ihmiset eivät välttämättä muutenkaan ole niitä todellisia ystäviä, kun vaihdat työpaikkaa joskus, niin huomaat sen kyllä että ystävät jäävät sinne eikä heistä enää kuulu mitään. Todellinen ystävyys on eri asia. Ja toisaalta sinä vastaat vain omasta elämästäsi et muiden. Toisin sanoen älä välitä heistä. He itse ovat taviksia, sinä olet rohkea jos uskallat olla oma itsesi.
Jos kerran kysyt, että "Miten tulla ulos kaapista", uskon että oikeasti myös haluatkin sieltä ulos. Mieti, miten paljon helpottavampaa olisi, kun kaverisi tietäisivät! Voisit elää ja olla kokonaan sinä peittelemättä mitään puolia itsestäsi.
Minä siis ainakin kannustaisin sinua tulemaan ulos. Eihän sinun tarvitse sitä kenellekään toitottaa, kunhan vastaat jos joku kysyy. Äläkä murehdi muiden mahdollisesta loukkaantumisesta...tuskin hekään ovat sinulle varta vasten kertoneet omaa seksuaalista suuntautumistaan.
Vaikka hyväpä minun on puhua, kun olen vielä itsekin kaapissa. :) Tosin nyt olen jo raotellut aika lailla ovea ja jotkut kavereista ehkä jo tajuavatkin jotain...odotan vain hetkeä, että joku kysyisi suoraan tai asia tulisi ilmi ihan muuten vain. Jotenkin karsastan sitä, että minun pitäisi ottaa aihe oikein puheeksi tyyliin "Hei, minulla on nyt teille ilmoitusluontoinen asia..."
Tutustuin naiseen,jonka kanssa vaihtelimme tekstareita ja soittelimme harvase päivä.Sitten alkoi tapaamispaineet..sovittiin päivä ja mulla oli kauheen levottoman onnellinen olo..kaverini kai huomasi tämän,mutteivat kyselleet mitään. Lähdinpä sitten kaverini mukaan pitkälle automatkalle ja tartuin härkää sarvista ja rykien sain kerrottua asiani..hetken kaverini ajoi hiljaa ja antoi renkaiden syödä tietä,sitten avattuaan suunsa,sieltä kuului: en kyllä ihmettele yhtäään,sähän oot sellanen omien polkujes kulkia.Ja asia oli siin..tästä rohkaistuneena kerroin muillekin kavereilleni asiasta.Vain yksi tippui kelkasta kokonaan pois. Tuomitsijoita on joka paikassa,mutta kuittaan asian aina sanomalla,että helppohan se on toisia arvostella,kun ei nähdä omassa silmässä roskia.
Ja mulla on ollut hyvä olla itseni kanssa kaikki nämä vuodet kun voin olla avoimesti se mikä olen.
Huh, vähän pelotti että käsketäänköhän mut täällä vaan ottamaan itteeni niskasta kiinni ja avaamaan suu, mutta ei. Paljon hyviä vinkkejä tuli, ja taidan yhdistää niistä kaksi, sillä se tuntuu juurikin minulle ja läheisimmilleni parhaalta tavalta kertoa..
Aion siis todellakin tulla kaapista ulos, aloin haaveilemaan juuri siitä, että kuinka ihanaa olisi, jos saisin olla vain minä, ei tarvitsisi esittää baarissa flirttailevansa miesten kanssa ja oikeasti suunnilleen pidätellä oksennusta.
Pelottaa vain hiukan kun meillä ei taida kaveriporukassa olla ainuttakaan lesboa, että kuinka moni karsastaa minua tämän jälkeen, peläten että aion iskeä tai jotain.. :S Toivottavasti joku muukin uskaltaa myöntää mahdollisen lesboutensa niin en olisi heti yksin..
KIITOS kannustavista ja rohkaisevista vastauksistanne, nyt on todella hyvä olo. :) Ei tarvitse sitten töissäkään "hävetä" sillä jos vielä suoraan kuulen jotain hirnumista niin menen kysymään että anteeksi mutta haittaako tämä jotenkin sinua, vai tunnetko kiinnostusta? Onneksi mahdollinen työpaikan vaihto voi tapahtua tämänkin vuoden puolella, joten olisi kiva aloittaa puhtaalta pöydältä itsenään..
Jaksamisia teille, arvon rouvat ja neidit, suur-kiitos.
Hei, hienoa jos kommenteista oli sinulle apua! Ole rohkea, minä ainakin uskon että kaikki menee lopulta paremmin kuin hyvin! :)
Minullakin on toiveissa, että saisin viikonlopun aikana kerrottua edes yhdelle ystävälle...Jos vain tulisi sellainen luonteva ja hyvä tilaisuus...
Tsemppiä! :)
Hankala sanoo mitä tekisin sun kengissäs...
Haluan ainakin ajatella, et pystysin tuleen kuorestani ja kertoo totuuden, mut sit todellisuudessa...en tiiä.Jokatapauksessa neuvon sua ottaan nyt härkää sarvista ja sanomaan kavereilles miten homma on.Koska JOS asiat menis hankalaksi siellä missä asut, voit aina muuttaa pois ja varmasti saat uusia, parempia, kavereita.Sanot vaikka niille, et valehtelit koska pelästyit etkä heti tienny mitä laittaa ja muuta sellasta, mut että joo se oli minä ja oon oikeesti lesbo ja tadaa.Älä myöskään aliarvioi kaveritas, ihan hyvin joku niistä saattaa olla bi/lesbo myös.Oo itses paras kaveri ja tee täyskäännös elämässäs, jossain vaiheessa se tulee kuitenkin julki(kun kyllästyt selitteleen mikset oo VIELÄKÄÄN löytänyt sitä miestä tai ees jotain ihastusta josta puhuisit jatkuvasti korvat punasina.Ja kuule, kyllä porukka alkaa jo vähemmästäkin epäileen).Musta ois nolompaa selitellä myöhemmin kymmenen vuoden päästä, kun juttu oli jo vuosia sitten aika selvää.
Ei ihmiset oo niin tyhmiä:) Nyt rohkeesti ulos vain.
Kerroin ystävilleni pikku hiljaa ja toisille sanoin aivan kasvotusten koska tiesin heidän ymmärtävän. Nyt ystäväni tietävät ja voin olla aivan rennosti salailuitta heidän kanssansa.