Mite elämää pitäisi jatkaa? Olisiko parempi lopettaa elämä?
Olen nyt 31 vuotias mies joka on sairastunut erittäin pahaan masennukseen. Tämä tuntuu että joka ikinen päivä on eilistä pahempi. Tänään olen aivan pihalla, ja tunnetta on vaikea kuvitella. Nyt tosin se johtuu pitkälti lääkkeistä joita otin eilen illalla.
Paraneeko tästä vai olisiko ikuinen uni parempi?
Aloitan kirjoittamalla elämäntarinani lyhyessä muodossa, ja jos joku sattumalta jaksaa tämän lukea ja ideoita löytyy, olisin kiitollinen.
Onnellinen (?) perhe asui omakotitalossa ja kaikki tuntui turvalliselta... ensimmäiset seitsemän vuotta. Sen jälkeen vanhemmat erosivat. Minä muutin äitini kanssa toiselle puolelle Suomea, ja isä jäi isoveljeni kanssa vanhalla paikkakunnalle.
Menin uudella paikkakunnalla toiselle luokalle, ja siinä kohtaa kaikki tuntui seikkailulta. Kolmannella luokalla isäni ja veli muutti lähemmäksi, ja vietinkin siellä yleensä viikonloput. Äitillä oli kova kuri, ja mitään en häneltä ikinä saanut. Tämän takia viihdyin paremmin isälläni.
Sitten jouduin koulukiusaamisen uhriksi, ja se oli jokapäiväistä. Syyksi riitti yksinkertaiseksi se, että vietin viikinloput muiden kavereiden kanssa toisella paikkakunnalla. Nämä uudet kaverit olivat varkaita jne, joten ajauduin samaan hommaan itse.
Jouduin silti asumaan vielä äitilläni, ja kävin koulua aina yläasteelle saakka. Koulukiusaaminen kävi siinä kohtaa niin rajuksi, että jätin koulun kokonaan.
Jätin myös äitini, ja halusin isäni luokse.
Isän kanssa muutimme toiselle paikkakunnalle, ja veli muutti omaan asuntoon.
Taas oli uusi kaveripiiri, mutta koska olin koulukiusattu niin pyrin välttelemään kaikkea. Olin yksinäinen.
Varkauksia, murtoja ja muita rötöksiä tein aina siihen asti kunnes täytin 17. Muutimme isäni kanssa takaisin paikkakunnalle (kaupunki) josta jouduin lapsena muuttamaan pois.
Aloitin yrittäjäurani, koska koulu ei sopinut minulle.
Homma alkoi toimimaan, ja rahaa tuli. Oli uudet autot ja vaatteet, mutta ei ainuttakaan ystävää.
Olin 20, kun sain ensimmäiset kunnolliset ystävät ja enimmäisen tyttöystävän.
Seurustelin 4 vuotta jonka aikana tein myös konkurssin. Liikevaihto oli parhaimmillaan toista miljoonaa vuodessa, ja kaatuessaan velkaa oli saman verran omassa niskassa.
Eron jälkeen aloin seurustelemaan uuden kanssa, ja samalla tuli hieman enemmän ystäviä. Muutama.
Suhde kesti muutaman vuoden, ja siihen kuului hänen puoleltaan pettämistä sun muuta.
Yrittäjänä olen jatkanut silti tähän päivään asti, mutta mitään ei uskalla tehdä koska ulostto on niskassa. Se vie kaiken mitä saan. Joudun siis tekemään paljon pimeästi ja huijaten, jotta saan rahaa.
Pakoilen velkoja ja yhtä hullua velkoajaa. En omista mitään, en ole kirjoilla missään... olen onneton, yksinäinen ja rikki.
Olen yrittänyt keksiä keinoja ratkaista tilanne, mutta voimat ei riitä. Nyt yritän uutta bisnestä, josta olisi tarkoitus TAAS tulla paljon rahaa. Olen tehnyt ehkä noin 30 erilaista projektia, mutta kaikki kusee. Kaikista on ollut tarkoitus tulla kymmeniä tai satoja tuhansia. Ei ole tullut. Rahattomana teen bisnestä, joten siitä ei tule kuin lisää velkaa.
Olen koukussa, olen velallinen, olen yksinäinen... kavereita on, mutta heitä ei usein näe... ja osittain se on oma vikani kun en jaksa. Eikä ole rahaa, niin en voi mihinkään mennä.
Voimia yrittämiseen ja elämiseen on ollut, mutta nyt muutama kuukausi sitten läheisin ja avuliain ihminen kuoli täysin yllättäen, ja sen jälkeen en ole kyennyt mihinkään. Yritän uusia bisneksiä saada tehdyksi, mutta huomaan että taas on viikko mennyt ja makaan vain yksin kotona... kotona josta kohta tulee häätö kun ei ole varaa maksaa vuokraa.
Olen mirazapin -nimisiä piluja saanut, ja nyt aloitin taas niiden käyttämisen. Sen takia olen kuin unessa tätäkin kirjoittaessani. Tämä ei ehkä ole kovinkaan johdonkumaista kirjoitusta, mutta ehkä joku ymmärtää.
En ole käynyt, enkä ole menossa lääkäriin. Haluan selvitä tästä itse. Haluan tehdä bisneksiä ja saada kaikki velat niskasta. Haluan olla vapaa kaikesta.
Miten saan voimani riittämään? Miten valtion saisi uudistamaan velkaisten elämää? Olkaa itse 10 vuotta velkavankeudessa yksin kaikkine muiden ongelmien kanssa.
Pää hajoaa.
Kunpa olisi valtiolla edes systeemi, että velat niputetaan ja maksan yhdelle taholle. Velkasaneeraukseen en ehkä edes pääse, enkä saa aikaiseksi hakea.
Kun saisin hommat toimimaan ja rahaa virtaamaan, helpottuisi elämä vaikka aina sanotaan, että raha ei tuo onnea. Olen samaa mieltä, mutta elämä olisi helpompaa ja pääsisi ehkä joskus ylös sängystäkin.
En osaa kaikkia ongelmiani kirjoittaa, mutta yksinäinen olen. Todella yksin.
En vain jaksa enää. Haluan pois. Tämä elämä on missattu totaalisesti.
Minulla ei ole sukulaisia jäljellä (äiti on mutta en ole väleissä... veli on, ja hän saanut oman elämän kuntoon). Ei ole ystäviä kun jää kaipaamaan, eikä ole lapsia.
Olisin itseni tappanut jo moneen kertaa, mutta en haluaisi olla luovuttaja, en loukata veljeäni, enkä tiedä miten sen tekisin jotta ei tulisi itselle lisää kärsimystä.
Loppu, rikki.
Olen nyt 31 vuotias mies joka on sairastunut erittäin pahaan masennukseen. Tämä tuntuu että joka ikinen päivä on eilistä pahempi. Tänään olen aivan pihalla, ja tunnetta on vaikea kuvitella. Nyt tosin se johtuu pitkälti lääkkeistä joita otin eilen illalla.
Paraneeko tästä vai olisiko ikuinen uni parempi?
Aloitan kirjoittamalla elämäntarinani lyhyessä muodossa, ja jos joku sattumalta jaksaa tämän lukea ja ideoita löytyy, olisin kiitollinen.
Onnellinen (?) perhe asui omakotitalossa ja kaikki tuntui turvalliselta... ensimmäiset seitsemän vuotta. Sen jälkeen vanhemmat erosivat. Minä muutin äitini kanssa toiselle puolelle Suomea, ja isä jäi isoveljeni kanssa vanhalla paikkakunnalle.
Menin uudella paikkakunnalla toiselle luokalle, ja siinä kohtaa kaikki tuntui seikkailulta. Kolmannella luokalla isäni ja veli muutti lähemmäksi, ja vietinkin siellä yleensä viikonloput. Äitillä oli kova kuri, ja mitään en häneltä ikinä saanut. Tämän takia viihdyin paremmin isälläni.
Sitten jouduin koulukiusaamisen uhriksi, ja se oli jokapäiväistä. Syyksi riitti yksinkertaiseksi se, että vietin viikinloput muiden kavereiden kanssa toisella paikkakunnalla. Nämä uudet kaverit olivat varkaita jne, joten ajauduin samaan hommaan itse.
Jouduin silti asumaan vielä äitilläni, ja kävin koulua aina yläasteelle saakka. Koulukiusaaminen kävi siinä kohtaa niin rajuksi, että jätin koulun kokonaan.
Jätin myös äitini, ja halusin isäni luokse.
Isän kanssa muutimme toiselle paikkakunnalle, ja veli muutti omaan asuntoon.
Taas oli uusi kaveripiiri, mutta koska olin koulukiusattu niin pyrin välttelemään kaikkea. Olin yksinäinen.
Varkauksia, murtoja ja muita rötöksiä tein aina siihen asti kunnes täytin 17. Muutimme isäni kanssa takaisin paikkakunnalle (kaupunki) josta jouduin lapsena muuttamaan pois.
Aloitin yrittäjäurani, koska koulu ei sopinut minulle.
Homma alkoi toimimaan, ja rahaa tuli. Oli uudet autot ja vaatteet, mutta ei ainuttakaan ystävää.
Olin 20, kun sain ensimmäiset kunnolliset ystävät ja enimmäisen tyttöystävän.
Seurustelin 4 vuotta jonka aikana tein myös konkurssin. Liikevaihto oli parhaimmillaan toista miljoonaa vuodessa, ja kaatuessaan velkaa oli saman verran omassa niskassa.
Eron jälkeen aloin seurustelemaan uuden kanssa, ja samalla tuli hieman enemmän ystäviä. Muutama.
Suhde kesti muutaman vuoden, ja siihen kuului hänen puoleltaan pettämistä sun muuta.
Yrittäjänä olen jatkanut silti tähän päivään asti, mutta mitään ei uskalla tehdä koska ulostto on niskassa. Se vie kaiken mitä saan. Joudun siis tekemään paljon pimeästi ja huijaten, jotta saan rahaa.
Pakoilen velkoja ja yhtä hullua velkoajaa. En omista mitään, en ole kirjoilla missään... olen onneton, yksinäinen ja rikki.
Olen yrittänyt keksiä keinoja ratkaista tilanne, mutta voimat ei riitä. Nyt yritän uutta bisnestä, josta olisi tarkoitus TAAS tulla paljon rahaa. Olen tehnyt ehkä noin 30 erilaista projektia, mutta kaikki kusee. Kaikista on ollut tarkoitus tulla kymmeniä tai satoja tuhansia. Ei ole tullut. Rahattomana teen bisnestä, joten siitä ei tule kuin lisää velkaa.
Olen koukussa, olen velallinen, olen yksinäinen... kavereita on, mutta heitä ei usein näe... ja osittain se on oma vikani kun en jaksa. Eikä ole rahaa, niin en voi mihinkään mennä.
Voimia yrittämiseen ja elämiseen on ollut, mutta nyt muutama kuukausi sitten läheisin ja avuliain ihminen kuoli täysin yllättäen, ja sen jälkeen en ole kyennyt mihinkään. Yritän uusia bisneksiä saada tehdyksi, mutta huomaan että taas on viikko mennyt ja makaan vain yksin kotona... kotona josta kohta tulee häätö kun ei ole varaa maksaa vuokraa.
Olen mirazapin -nimisiä piluja saanut, ja nyt aloitin taas niiden käyttämisen. Sen takia olen kuin unessa tätäkin kirjoittaessani. Tämä ei ehkä ole kovinkaan johdonkumaista kirjoitusta, mutta ehkä joku ymmärtää.
En ole käynyt, enkä ole menossa lääkäriin. Haluan selvitä tästä itse. Haluan tehdä bisneksiä ja saada kaikki velat niskasta. Haluan olla vapaa kaikesta.
Miten saan voimani riittämään? Miten valtion saisi uudistamaan velkaisten elämää? Olkaa itse 10 vuotta velkavankeudessa yksin kaikkine muiden ongelmien kanssa.
Pää hajoaa.
Kunpa olisi valtiolla edes systeemi, että velat niputetaan ja maksan yhdelle taholle. Velkasaneeraukseen en ehkä edes pääse, enkä saa aikaiseksi hakea.
Kun saisin hommat toimimaan ja rahaa virtaamaan, helpottuisi elämä vaikka aina sanotaan, että raha ei tuo onnea. Olen samaa mieltä, mutta elämä olisi helpompaa ja pääsisi ehkä joskus ylös sängystäkin.
En osaa kaikkia ongelmiani kirjoittaa, mutta yksinäinen olen. Todella yksin.
En vain jaksa enää. Haluan pois. Tämä elämä on missattu totaalisesti.
Minulla ei ole sukulaisia jäljellä (äiti on mutta en ole väleissä... veli on, ja hän saanut oman elämän kuntoon). Ei ole ystäviä kun jää kaipaamaan, eikä ole lapsia.
Olisin itseni tappanut jo moneen kertaa, mutta en haluaisi olla luovuttaja, en loukata veljeäni, enkä tiedä miten sen tekisin jotta ei tulisi itselle lisää kärsimystä.
Loppu, rikki.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Luin koko kertomuksesi. On siinnä tapahtumia yhdelle miehelle ihan riittämiin.
Tunnut ajattelevan selkeesti.
Vertaistuki on toisille paikallaan, mutta toiset se jumittaa vaan pyörittelemään samoja synkkiä asioita edestakaisin. Olemme niin erilaisia siinnäkin asiassa.
Itse olet elämäsi suunnitellut, ottanut riskit ja tässä ollaan. Ei se paha asia, että yrittää, päin vastoin. ... että ... kaatuu ne suuret laivatkin. Asioiden ja tapahtumien summa.
Sen voin kuitenkin sinulle sanoa varmasti ja luotettavasti, että itsensä tappaminen on huono ja todella raukkamainenkin teko.
Rahaa ja omaisuutta saa aina uutta, mutta sinä olet ainoa maailmassa ja niin erikoinen ja aivan uniikki.
Sinulla on nyt tunnemaailmassasi tietoa ja kokemusta, pettymystä ja kurjat muistot ihan lapsuudesta asti.
Olet varmasti kanssani samaa mieltä, että jotain muuta pitää olla ihmisen elämän perustaksi ja tavoitteeksi, kun vain raha sen tuoma "onni". mikään ei ole maaiman anneista pysyvää ja mihinkään ei voi täällä pysyvästi luottaa.
Toki on ihmisiä joihin voi luottaa ja saa apua pyyteettömästikin. Nää on tosi asioita.
Tämän kaiken epävarmuuden ja tuskan yli, yritän valottaa mieleesi, että on yksi ylitse muiden.
On Jumala, joka on kaiken luonut.
On olemassa Jumala, johon voi kaikessa laittaa luottamuksensa, ja aina käy hyvin.
Se on se usko.
Kaikki tuossa on riippuvaista vain uskosta. Siksi se on kaikille tarjolla ja sitä voi vaikka vaan... kokeilla.
Jumala sanoo : huuda Minua avuksesi hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua.
Vaikka et usko ja olet vaikka vihanen Jumalallekin, kaikesta mitä olet kokenut.
Ota silti selvää, et menetäkkään mitään.
Tule keskustelemaan tuonne Uskonto kilven alle siellä saa jutella asioista vapaammin kuin täällä. Useat ihmiset on niin täynnä vihaa asialle, jota eivät edes tunne. Tai ovat jonkun vastemmielisen tapauksen takia hylänneet koko asian pois elämästään.
Silti Jumala on, ja Rakastaa jokaista ihmistä.
Tule juttelemaan.
Kun nyt on mahdollisuus, käytä aikasi oikeen. Etsi.
En tuputa enkä pakota tätä sinulle, vaan annan mahdollisuuden, kerron vaan mitä itse löysin.
Pillerit vai Jumala, eipä oikeesti ole muita mahdollisuukia.
Mutta on silti mahdollisuus valita.
Siunausta ja parane, lämmöllä Daidaih
En nyt kommentoi muuta kuin tuota:
"Pillerit vai Jumala, eipä oikeesti ole muita mahdollisuukia."
Jos sun mielestä masentuneen ainoot vaihtoehdot on lääkkeet ja Jumala, niin ei se tarkoita, että näin todella olisi. On muitakin vaihtoehtoja, mm. vertaistuki ja psykoterapia.
että pitää sanoa lääkäri/lääkkeiden tuoma apu JA usko Korkeampaan, elävään Jumalaan.
- Ei tuo asia ole vaihtoehto, kuten tuo kirjoitti, vaan toimii myös rinnakkain!
Näin on ollut minulla ja monilla tuntemillani ystävillä, että RINNAKKAIN: Lääketiede ja usko.
Terv. Uskis
Itsemurha on kohtuullisen lopullinen ratkaisu. Ajattele nyt; jos olet valmis tappamaan itsesi, miksi et kokeilisi ensin vaikka lääkäriä ja lääkkeitä. Miksi et myöntäisi kaikille että olet masentunut, etkä kykene työhön. Miksi et myöntäisi, että tarvitset apua, et pärjää yksin. Ei se ole mikään häpeä.
Ihmisiä tässä ollaan, se on oikeastaan yllättävän tavallista, että ei aina jaksa.
Myönnä se itsellesi, ja muille.
Hae apua.
Jos ei mikään auta, niin se itsemurhan mahdollisuus ei kyllä häviä mihinkään. Tee mielummin ennen sitä kaikki mitä et ikinä ennen ole uskaltanut tehdä; eli kohtaat itsesi ja maailman täysin ilman mitään naamioita.
Jos kaiken jälkeenkin kaikki on oikeasti päin helvettiä, niin vedä itsesi jojoon. Todennäköisesti kuitenkin huomaat että päivä paistaa risukasaankin, elämä on ihanaa, elämä on lahja, nauti siitä niin kauan kuin voit.
Aina voi saivarrella.
Ja aina on muitakin vaihtoehtoja, se on totta. Miten kukakin, toistensa kirjeen lukee ja mistä lähtökohdasta kirjoittaa.
Yleensä vaan ... joka tänne kirjoittaa, haluaa vilpittömästi auttaa... tuoda vaihtoehtoja.
Harva meista on valmiita lääkäreitä, ja eipä hekään aina osaa auttaa.
Jumala osaa kaiken, mutta osaako "potilas" ottaa vastaan. Että sekin vielä.!!
Tarkoitus ilmeisemmin olisi, että hän jolle kirjoitamme on se joka ottaa sen mikä itselle tuntee hyväksi ottaa, avukseen tai vinkiksi.
Täällä usein puututaan toistemme kirjoittamiseen .. vaikka pitäisi antaa hänen lukea ja ottaa se mikä hänen persoonaan sopii.
Kuka rakentuu, kun vain arvostellaan tostemme aina puutteelisia kirjoituksia. Etsitään sitä mikä puuttuu.
Hyvä miettiä tätäkin.
Ihan lämmöllä toivon suinausta kaikille, joilla on jotain avuksi jaettavaa. Daidaih
koskaan miettineet, että mitä sillä jumalallanne tarkoitatte?
Kun edes lukisittte Raamattua.
Ei niin että mieli valmiina arvostelemaan, vaan sillä mielellä kuin Raamattu opettaa:
2Piet.1:21
sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
Eli Raamattu on kirjoitettu aikanaan Jumalan Pyhän -Hengen voimasta, eikä sitä ymmärrä nytkään ilman PH voimaa.
Rukoilemalla, pyytämällä Jumalalta saa Hänet oppaaksi.
Mark.1:15
Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi.
Evankeliumi kertoo Jumalan Pojasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka on kantanut syntimme ja sairautemme.
-ymmärrätkö mitä tämä tarkoittaa?
Matt.7:11
Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!
-eli pyytämällä.!! (Jumala anna viisaus ymmärtää)
1 Kor.2:14
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Kun sitten ymmärtää ja käsittää, aukeaa muutkin jumalan ihmiselle tarkoittamat lahjat ja avut:
1 Kor.2:12Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
Ei tämän oppiminen ole vaikeata, Jumala on järjestänyt kaikki ihmisen osalta niin helpoksi, ettei tarvita kuin halua oppia. Sen halunkin Jumala antaa.
Tule juttelemaan uskon osioon. Kysele ja mieti, ei maailma tarjoa mitään mikä pysyy. Jumala tarjoaa iankaikkisen elämän vielä kaiken jo täällä luvatun lisäksi.
Heb.11.1Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Paremman ja ymmärrettävämmän kuvan saa kun lukee jakeita enemmän .. kyseisten paikkojan edeltä ja jäljestä.
Suosittelen, Raamattu esiin.
(ei selvitella täällä enempää, "uskonto kanavat on sitä varten")
siunausta ja lämmöllä Daidaih.
Ja kannattaa ehkä ennemmin lukea tieteenfilosofiaa ja ottaa selville, miten itse luomme merkityksiä.
Ja jos oletetaan, että on todellisuudessa olemassa omista käsitteellistyksistämme riippumaton jokin, johon monet ihmiset käsitteellä 'jumala' tuntuvat viittavan, niin mitä tällä 'jumalalla' on mitään tekemistä minkään uskonnon kanssa tai Raamatun tai minkään muunkaan 'pyhäksi' ihmisten määrittelemän kirjan kanssa. Tai ihmisten luomien moraalinormien tai kulttuuristen/sosiaalisten tapojen kanssa? Ei niin mitään. Ihmiset itse luovat merkityksiä ja viittaavat niillä johonkin. Minusta tuntuu etteivät raamatulla päähän lyöjät ole ikinä edes miettineet totuuden käsitettä.
Itsemurha on kohtuullisen lopullinen ratkaisu. Ajattele nyt; jos olet valmis tappamaan itsesi, miksi et kokeilisi ensin vaikka lääkäriä ja lääkkeitä. Miksi et myöntäisi kaikille että olet masentunut, etkä kykene työhön. Miksi et myöntäisi, että tarvitset apua, et pärjää yksin. Ei se ole mikään häpeä.
Ihmisiä tässä ollaan, se on oikeastaan yllättävän tavallista, että ei aina jaksa.
Myönnä se itsellesi, ja muille.
Hae apua.
Jos ei mikään auta, niin se itsemurhan mahdollisuus ei kyllä häviä mihinkään. Tee mielummin ennen sitä kaikki mitä et ikinä ennen ole uskaltanut tehdä; eli kohtaat itsesi ja maailman täysin ilman mitään naamioita.
Jos kaiken jälkeenkin kaikki on oikeasti päin helvettiä, niin vedä itsesi jojoon. Todennäköisesti kuitenkin huomaat että päivä paistaa risukasaankin, elämä on ihanaa, elämä on lahja, nauti siitä niin kauan kuin voit.
Kirjoitin kahdelle palstalle, ja koska vastaukset ovat lähes samat, kommentoin viestejänne samalla tavalla.
Ekana kiitos vastanneille, ja jos tekstistä ei kaikille selvinnyt niin olen mies, eli en suinkaan ole joutunut mieheni petettäväksi (toisella palstalla kirjoitettiin näin).
Tuota pas*** on elämän varrella ollut paljon, paljon enemmän kuin pystyn edes kirjoittamaan. Jossakin kohtaan minulta vietiin "laillisesti" koko maallinen omaisuus... siitä nousin, mutta konkurssi siitä tuli.
Ainoakaisia asioita miksi olen vielä jaksanut, on yrittäjyys. Uskon että vielä hulluilla hommilla miljoonat kilahtelee, ja elämä on sitä myöden paljon helpompaa. Se ei tuo onnea, sanotaan... mutta minusta raha tuo MYÖS onnea. Minulle se on onnea että saan vuokran maksettua, ostettua jotain kivaa, käytyä matkoilla, en joudu laskemaan mitä maito maksaa jne.
Mutta tältä yrittäjähommalta putoaa nyt täysin pohja, mikäli seuraavat viritelmät kaatuvat. Jos edes pääsen niin pitkälle että homma alkaisi. Sen olisi pitänyt olla toiminnassa jo kauan sitten, mutta kun sängystä on niin vaikea nousta. Saattaa hyvin mennä useampi viikko siten, että en saa mitään aikaiseksi.
Kavereita (?) on baariin, mutta muina aikoina ne ovat aika vähissä. Ja siltikään en jaksa pidellä nyt yhteyksiä. Mutta rahaa ei ole baariin.
Hengissä olevat sukulaisemme (kahta lukuunottamatta) ovat HIMOUSKOVAISIA. He rukoilevat, käyvät kirkossa ja menevät Jumalan johdatuksessa. Mutta miksi heilläkin on sitten niin vaikeata? Ovat ehkä onnellisia, mutta heidän elämänsä on toisten tukemista ja hoitamista. En ymmärrä miten jaksavat. Ja vaikka ovat uskossa ja iloisia, veikkaan että sisällä riehuu epätoivo ja kysymys "miksi minä".
Itse olen välillä rukoillut, mutta se on ollut tosi harvinaista. Nyt tämän läheisen ihmisen kuoleman jälkeen ei tulisi mieleenkään enää pyytää apua taholta, joka ei ole tietääkseni ikinä minulle vastannut, ja hän vei täältä minulle ja monille tärkeän ihmisen.
Jumala on tästä minun jutustani ulkona. Piste. Hän ei minua pelasta. Sosiaalityöntekijät ja sossu yleensäkin on todellakin ulkona. En ole ikinä ottanut mitään rahallisiatukia mistään, enkä ota. Minä olen se henkilö, joka roikkuu köydessä ennen kuin näette minut pyytämässä toimeentulotukea. Piste.
Lääkärit? Ei... menen puhumaan itsemurha-aikeista niin hetken päästä olen tahtomattani lääkehuurussa ja hourulassa. Piste.
Kaverit... en ole heille puhunut asiasta, enkä edes meinaa puhua. Ulkoisesti näyttää että minulla on rahaa ja hyvin menee, joten olen tyytyväinen siihen. Minua ei kiusata enää aikuisena, joten tämäkin asia ei tule kysymykseen. Piste.
Kirjoittaminen Suomi24 -foorumille. Tekisi mieli sanoa PISTE, mutta koska täällä näemmä saa ainakin ymmärrystä ja ehdotuksia, on tämä vielä mukana.
Elämäni on ollut täynnä vaikeuksia, kiusaamisia, huijauksia ja luoja tietää mitä ongelmia, mutta on ollut myös niitä ilon hetkiä, luonnollisesti. Tällä hetkellä ne eivät TIETÄÄKSENI paina vaakakupissa paljoakaan.
Ulkoinen mielikuva on minulle ehkä liiankin tärkeä. Haluan pitää itsestäni huolta, pukeutua trendien mukaan, käydä kunnon parturissa, ajaa kivalla autolla... nautin näistä asioista. Kuten kuka tahansa nuori ihminen. Ulkoisesti minusta ei huomaa ongelmia, mutta jos joku näkisi pääni sisälle...
Nyt tarvitsen vain voimaa siihen, että jaksan tehdä uudet bisnekseni kunnolla. Mikäli näistä ei tule rahaa, on toivo mennyt. Mikäli tulee, en ehkä pääse masennuksesta, mutta se auttaa huomattavasti kun saa laskut pois, ruokaa kaappiin, matkustaa johonkin kauas selvittämään ajatuksia jne.
Kuten aiemmassa postissa kerroin, olen hyvin velkainen ja luottotiedoton ihminen. Joten jos saan rahaa näistä, stressaan jatkuvasti milloin ulosotto löytää minut tai milloin hän saa rahani. Velat on maksettava, mutta hei, miljoona? Siinä on aiheettomia maksuja noin 80%, mutta en ole jaksanut kiistää. En saanut aikaiseksi, ja nyt se on myöhäsitä.
Kaikki rahat pitää laittaa aina tyynyn alle.
Koska ihmisellä on vain yksi elämä (ainakin maan päällä), niin miksi täällä ei anneta toista mahdollisuutta yrittäjille, velkaisille? Miksi valtio ei pyyhi kaikilta tietoja puhtaaksi, ja jokainen saisi alkaa puhtaalta pöydältä? Miksi ihmisiä kidutetaan ja rääkätään?
Ja kyllä, jos minulla on rahaa, niin se ei mene pelkästään omaan hyvääni. Autan tuttuja ja tuntemattomia sekä eläimiä. Lahjoitan keräyksiin, otan kummilapsia, annan rahaa eläin- ja luonnonsuojeluun ym. Eli en ole niin itsekäs ja rahanhimoinen.
Avioerolapsi, koulukiusattu, varas, murtomies, huijari, yrittäjä, konkurssi, petollinen suhde, haukuttu, epäilty, velkainen, läheisten kuolema... siinä elämäni. Missä on se syy elää? Ei oikein valoa näy tunnelissa.
Kiitos kaikille!
haluaisin jotain kommentoida sinulle:)
olen myös yrittäjä, nainen, vuosi takana ja usko lujilla! Miten tää oikein pitäisi pyöriä että saisi edes jonkunlaisen elannon itselleen..siinäpä kysymys!
Tosi huonoja aikoja olen läpi kahlannut elämässäni, alkoholisti isä, riidat öisin, ero, muutto paikkakunnalta toiselle, liikkeen aloitus...
ja usko on tosi kovilla välillä...
mistä kaivan voimia sitten? olen peruspositiivinen ihminen eli jaksan uskoa sillä vaikeimmallakin hetkellä että tästä vielä *bisnes* alkaa kukoistamaan....
alkaako se sitten?...sitä en tiedä mutta ajattelu menee tuota rataa...
toki itkenyt monet itkut kun laskut juoksevat kyllä ajallaan ja bisnes hiljaista:)
pankista en enää lainaa saa...niin sanottiin eli syön elämisrahoja välillä laskuihin!!
ei ole herkkua ei...
mitähän alaa sinä yrität pyörittää..olisi kiva vaihtaa kuulumisia?
haluaisin tsempata sinua vielä yrittämään..onhan sinulla jo kokemusta takana.... ja miten markkinoida tuote näkyville?..siinäpä se onkin.
älä kuitenkaan vaivu epätoivoon...jokainen meistä on joskus lujilla, ei elämä aina ole herkkua...
ajattelen samoin kuin sinä siinä asiassa että raha tuo *onnea*..kun voi ostaa jotain itselleen...matkoja..nauttia kaikesta hyvillä mielin sillä teemmehän jokainen töitäkin sen eteen!!
nousepa sieltä sängystä ylös ja tee asian eteen jotakin, kukaan ei sitä sinun puolesta tee...joten toivotan onnea yritykseesi...onnistut ihan varmasti:)
Ehkä voit yrittää sopia asioista velkojien kanssa. Velkaneuvojaankin kannattaa olla yhteydessä. Ei velat kovin nopeasti itsestäänkään "poistu". Päinvastoin- velkojen korotkin juoksee koko ajan, eli potti senku kasvaa.
Täällä elämässä toki on meitä, joille jostain syystä elämä on kääntänyt selkänsä. Olen itsekin todennut monet kerrat, miten paljon se oloa voisikaan helpottaa, kun auttais viikatemiehen töitä.
Joo, lääkärit kyllä määrää lääkkeitä, jos menee valittamaan oloa. Se on niiden työ. Olen itse huonona aikana (lääkityksestä huolimatta) mennyt lääkärille sairasloman tarpeessa. Olo kun on niin sairas, ettei haluaisi ja jaksaisi/pystyisi töitä tekemään. Olen jopa lähtenyt ovet paukkuen (niin hullu olen!)kun en ole lääkäriä saanut ymmärtämään olotilaani.
Pätkätyöläisenä elämä ei taloudellisesti ole mitään kultalusikka suussa- meininkiä muutenkaan. Olen kuitenkin ottanut oman hyvinvointini vuoksi karenssin... kun ei pysty töihin, niin ei pysty! Laiskuus on luku erikseen.
Ajat sitten olen käsittänyt olevani C-luokan kansalainen. Se johtuu vain siitä, että mieleni ei pysty olemaan nykyajan vaatimusten tasolla. Vihaan kiirettä ja pelkään sosiaalisia tilanteita. En osaa "small talkia" ja muutenkin olen ehkä hieman pohtiva ja hiljainen. Eli en kai ole yhteiskuntakelpoinen. Tietäisin kyllä tuhat ihanaa asiaa, joita tekisin ja ostaisin... kävisinpä jopa parturissakin... jos vain siihen olisi varaa.
Kysyit syytä elämään. Minultakin tuntuu oleva syyt vähissä. Tällä hetkellä oikein kunnon syytä en keksi yhtään. Mitä nyt muita kuuntelee, niin onni useinmiten löytyy näistä asioista: perhe, koti, ystävät, harrastukset (ja niitähä löytyy monenlaista varsinkin jos on rahaa) luonto, lukeminen, jne.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia uusiin ponnistuksiin!
Sinun täytyy ensin todellakin riisua "naamiosi". Eli myöntää itsellesi ja muille totuus siitä mikä tilanteesi on oikeasti. Sen jälkeen sinun ei tarvi enää "leikkiä" näyttääksesi yhtään mitään kenellekään. Tämä ei ehkä auta velkojen maksuun, mutta mitä sitten, et saa niitä kuitenkaan todennäköisesti ikinä maksuun. Jos olet ahkera niin varmasti pääset töihin, palkastasi veloitetaan osa velkoihin, mutta mitä sitten. Ainakin olet rehellinen itsellesi ja muille, näin iso taakka putoo hartioilta. Joskus on lupa olla heikko, silti se ei ole heikkouden merkki.
Itsemurha-ajatuksiin en viitsi edes kommentoida.
Tsemppiä ja onnenhiutaleita sinulle : )
En muuten todellakaan ymmärrä tuota jumala, jumala, jumala ja jeesus hommelia. Uskoontulemisen täytyy olla todella mullistava kokemus mikäli se muuttaa elämän onnelliseksi. Jotenkin minusta tuntuu, että se on jengille eräänlainen pakopaikka. Halu uskoa johonkin ja yrittää sillä selittää asioita itselleen.
En mitenkään väheksy teitä, päinvastoin. En vain ymmärrä. Ehkä se on sama mihin uskoo, jos vain uskoo? En silti ymmärrä miten se auttaa teitä jaksamaan ongelmien keskellä. Onko uskossa tuleminen yhtä nami-nami ja pusi-pusia?
No, itse olen kuitenkin aika pohjalla, vaikka eilen / tänään olikin jo hieman parempi päivä.
Pitänee katsoa miten huominen alkaa, vai alkaako. Tämähän on kuin venäläistä rulettia koko elämä.
Kiitos vastaajille!
Ps. Joku kyseli yrittäjäurani toimialaa. Valitettavasti en sitä viitsi täällä kirjoittaa, koska siitä saattaa jotakin tunnistaa. Bisnekseni nykyään kuitenkin on sitä, että huomenna olen miljonääri tai velka kasvaa.
Ps2. Velkasaneeraus... valitettavasti en edes tiedä enää kaikkia velkojani, eikä kaikki ole edes perinnässä. Muutoinkaan en usko että siihen pääsisin, enkä ehkä jaksaisikaan koko projektia.
Velkavankeuteen, nälkään, venäläiseen rulettiin,
Täytyyhän sitä johonkin USKOA.
Jos ei usko sanaakaan, niin sehän on kaiken LOPPU ?
Ps. 31:3
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta,
vuorilinna, johon minut pelastat.
Kuule..... yritän kertoa muutamalla sanalla :)
Täällä on joku kirjoittajista uskossa Jumalaan.... ok se on ihanaa , sillä olen myös uskossa mutta masennuksessa :(
Olen jo yli vuoden masennuksesta kärsinyt ja nyt olen lääkkeet lopettamassa jo kolme pilleritöntä viikkoa.... kiitos Taivaan Isälle. Koko tämän ajan mua on Jumala johdattanut tietoiseksi siitä, mistä tämä mun masennukseni johtuu ja mitä mun kuuluisi tehdä ,jotta tästä pääsen.
Ok... mutta menneestä on todella vaikea irrottautua, koska siellä on niin paljon mua kaltoin kohdeltu. Saman toistuminen on minut masentanut ( kaltoin kohtelu jatkuu...). Uskon että masennus ihmiselle on UUDEN alku, eli Jumalalle mikään ei ole mahdotonta , kun turvaan Häneen niin menen paranemisessa eteenpäin. Käyn kyllä maallisessa terapiaryhmässä, mutta se on vain ensiapua, kun Jumalalla on tarjottavana syvempi hoito , niin että tulen täydellisesti terveeksi.
Kaikille yksinäisille ja masentuneille suosittelen lämpimästi Taivaan Isän syliä, koska hän on sinut luonut ja tietää vammasi ja haluaa sinut parantaa jos vain haluat. Sanotaan niin että varas on tullut vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan ja sitähän se on koska se yrittää että tekisit itsemurhan , kun taas Jumala haluaa antaa sulle yltäkylläisen elämän.
Luen raamattua aina kun on siihen voimia, sillä uskon että, Kaikkia valtiaan Jumalan sanan tarkoitus on parantaa ihminen henkisesti ja ruumiillisesti. Olen sitä saanut myös kokea. Rukoilemalla lähestyn Jumalaa ja Hän on luvannut lähestyä mua :) ja tunnen sen , koska tiedän että Isä kuuntelee mun huoliani ja saan itkea tuskaani Hänen syllissään ja, se jos mikään hoitaa, kun saan tietää etten ole yksin.
En silti ymmärrä. Miten jumala on sinua johdattanut? Miten turvaan Jumalaan? Taivaanisän syli... miten sinne pääsee? Ei ole mitään syliä eikä kukaan johdata aina edes asunnosta ulos. Paitsi kohta ulosottomies... Onko silläkin jokin tarkoitus? Entä jos haluan että tarkoitukseni on asua tässä kämpässä ja saada nuppi kuntoon? Mitä parempaa siinä on kun tavarat on ulkona?
En edelleenkään halua pilailla, olla ivallinen tai muutoin loukata ketään, mutta KUN EN TAJUA!
Jos katsoo elämääni taakse, johdatus on aina mennyt vikateille. TOSIN, en ole niin masentunut että en ymmärtäisi monella ihmisellä olevan asiat vielä huonommin. Ihmiset näkee nälkää, on sotia ja vaikka mitä sontaa. Siihen nähden minulla menee loistavasti... silti ei tahdo jaksaa.
Nämä saattaa olla tyhmiä kysymyksiä, mutta miten Jumala on johdattanut niin paljon ihmisiä kärsimään... mitä pahaa he ovat tehneet että edes vettä ei riitä, saati ruokaa? Miksi Jumala ei johdata näitä ihmisiä parempaan paikkaan?
En jaksa ymmärtää.
Hyvä, ettäs ilmoittauduit meille.
Myös minä kerroin, että itseäni usko on auttanut vaikeuksissa; antanut pohjan ja sen avun vähintään, että jaksan elää, enkä elä itsetuhoisesti. Myöskään menneisyys ei ole semmonen taakka.
Kyllä, uskoontulo on mullistava kokemus. Sitä sinä vähän liioittelet, kun sanot, että 'onnelliseksi' tekee. Mielestäni täällä ajassa ei kukaan koko ajan ole niinkään onnellinen, mitä lie tarkoittaakin. Luulisin, että vasta rakastuneet ihmiset kokevat olevansa onnellisia tai muuten vain sopusuhtaisen perhekuvion omaavat tms. Ei uskon pointti ole onnellisuudessa, vaan pelastuksessa! Pelastus on käytäntöä (=apua) jo täällä kun eletään, mutta varsinkin sitten perillä Isän luona pelastuneet saavat levon, rauhan, ja sen täydellisen rakkaudenkin. En minä ainakaan varsinaisesti onnellisuutta edes etsi, minulle riittää, että pärjään jotenkin mielekkäästi elellen sen ajan kun on säädetty.
Hyvin sinä kuvaat tyylit 'en mitenkään ymmärrä', 'en vain ymmärrä', 'en silti ymmärrä' ... Sinä olet ihan normaali. Kukaan ei voi ymmärtää tätä puolta elämästä ennenkuin se hänelle kirkastetaan (sieltä ylhäältä). Ei me kukaan omassa voimassa ymmärretä. Jos ole kuullut Pyhästä Hengestä, niin Hän on se joka avaa asiat, monesti vähitellen, joskus myös nopeasti. Minä en olisi ikinä uskonut, että koskaan voin uskoa, ennenkuin Hän johdatti minut paikkaan (kokoukseen), jossa se kolahti, aukeni raolleen. Sitten menin uudelleen ja pian rakosesta jo astuin sisään. Ei nämä ole ihmisen kielellä selitettävissä.
"Itse olen ainakin aika pohjalla" kirjoitat. Se on sikäli hyvä paikka, että näin sinulla on kaikki - - - sorry, keskeytys, jatkan kohta - - -
... niin, että silloin kun on menettänyt mielestään kaikki mahdollisuudet, niin silloinhan sinulla itseasiassa on kaikki mahdollisuudet vielä ja taas olemassa. Tää on tämmöinen pieni älyleikki, tiedän että tunteesi puhuvat muuta, kun asiat painavat.
Sinä pyrit ilmeisesti ihan kaikki omassa voimassasi ja omalla järjelläsi tekemään ja ratkaisemaan, olet sikali minunlaiseni, että alunalkaen tosi vaikea on luottaa ihmisiin. Kaikessa on tonne, että 'minä itte'... jotta kontrolli säilyy. Yrität tuota uskonasiaakin järjen/järkeilyn avulla selvittää, mutta se ei todellakaan ole meidän varassamme, saati järjellä löydettävissä, sillä se annetaan meidän ulkopuoleltani. Sorry, tais tulla toistoa.
Koeta sopivasti uskaltaen luottaa yhteen mahdolliseen apukanavaan kerrallaan. Ei sinunKAAN tarvitse tätä elämää ihan itseksesi ja itsesi varassa selvittää, ei se ole ihmiselle luonnollinen tila. Siksikin tukala olosi on jotenkin tervekin. - Eli sinulle 'entiset sanat', joita monet tässä ovat pyöritelleet, niitä toivon sinulle evääksi jatkoon. Ja uskoa ei voi ennenkuin se annetaan. Sen antamista voi pyytää...
MOTTO: Päivä vain ja hetki kerrallaan. Ei meillä kenelläkään juuri muuta ole. Ala selvittää yksi asiasi kerrallaan, kuitenkin.
Näin minäkin koen, että just se, että Joku tietää kaiken ihan tarkkaan, Hän joka minut on luonut tänne. Minä olen aina ollut aina vähän sairas, sillai psyykkisesti oireileva, lievästi häiriintynyt, välillä enemmänkin. Uskoontulo rauhoitti kovasti ja antoi umpikujaan aukon. Se on se Toivo, jota on vaikea selittää. Sitä ei voi täsmentää, että noh, mitäs tarkkaan ottaen toivot ja tiedät saavasi. Toivo tässä yhteydessä on jokin kuin voima, mikä on lääkkeenä ja lukkona pahaa toivottomuutta vastaa; sekin pieni paraneminen olotilassa on suurenmoista. Toivo paremmasta toteutuu viimeistään perillä Taivaan Kodissa.
Minä siis olen sairaalloinen, kuten moni muukin voi olla millä tavalla tahansa sairaalloinen. Kyllä siis uskoon tullut ja siinä jo vuosia ja vuosikymmeniä kasvua ja kokemustakin saanut, voi yhä olla sairas ja tarvita esimerkiksi masennukseen ja ahdistukseen lääkitystä, kuten minun laitani on. Silti usko auttaa.
Äskeinen kirjoitti: "Kaikille yksinäisille ja masentuneille suosittelen lämpimästi Taivaan Isän syliä, koska hän on sinut luonut ja tietää vammasi ja haluaa sinut parantaa jos vain haluat." - Juuri tämä, että joka suostuu yhteistyöhön Hänen kanssaan, on se avain. Hän parantaa kyllä, toisia hyvin paljon, toisia vähemmän, jotkut kokevat, että ei lainkaan, mutta uskon ydin ei olekaan tässä, vaan iankaikkisessa elämässä pelastuneena. Tämä prosessi alkaa jo täällä ajassa, kunhan me suostumme.
Ilen olen kokenut masentuneenakin ja monissa ongelmissa ajoittain eläneenä, miten helpottavaa on saada antaa selkeät väärintekemisensä (ne jotka parhaiten tiedostaa ja joista todella kärsii) Jeesuksen nimessä Jumalalle anteeksiantamuksen piiriin. Anteeksisaamisen kokemus on suuri ja usein jo se helpottaa huomattavasti oloa sekä myös käytännön asioiden sujumista. Alkaa tuntua siunausta, johdatusta.
Se on justiinsa tässä, että uskon löydyttyä vasta ihminen voi olla yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa Luojansa kanssa ei ennen. Ei Jumala ole automaattisesti hyvä kaikille ja kaikkialla. Se on sidottu siihen, miten ihminen kääntyy puoleensa, miten suostuu yhteyteensä Jeesuksessa. Tämä on vaikea näin äkkiä, mutta Raamattuakin yksin lukiessa tää monillekin selviää. Maailma on synnin alla ja polvesta polveen ihmisten väärien tekojen alla. Aloittaja jossakin kohtaa pohtii kauempana olevaa hätää; nälkää, sairauttaa, kurjuutta, luonnonmullistuksia. Pohtii sitä miksei hyvä Jumala auta. Minä näkisin että tämmöisen hädän alkusyynä kuitenkin on ihmisen synnillinen luonne, kuten riistäminen. Miten onkaan saanut alkunsa ns. kolmas maailma? Miksiköhän varallisuuserot vain suurenevat? Kaikki ihmiset eivät voi kääntyä elävän Jumalan puoleen, kun eivät ole hänestä kuulleet, mutta Raamatusta löytyy, että heistä Jumala huolehtii ilmestymällä heille hyvinkin selkeästi esim. luonnon kautta. Se useinkin voivat saada ns. suoraa ilmoitusta. Länsimaissa taas kaikki maat on evankelioitu, tarjottu on. Vastaanottaja vain on töhnässä.
Tämmöistä tuli mieleeni yön tunteina. Lukekoon ken jaksaa. Väittelyksi tämä ei ole tarkoitettu, vain vapaalle foorumille heitettäväksi.
ei ymmärretä on se, että tämä jumala, johon uskotaan ja joka pelastaa, saa merkityksensä ihmisen mielessä. Yleensä tämä jumala tulee menestyksellisestä, suuresta kulttuuritarinasta (esim. kristinusko), mutta olipa se jumala sitten mikä tahansa muu (vaikka lentävä spagettihirviö) niin se on sosiaalinen rakennelma, ihmisen oma tekele. Mitä tulee mieleen kirjainjonosta "jumala"? Entäpä kirjainjonosta "yhgfcng"? Se, miksi jälkimmäisestä ei tule mieleen mitään (ainakaan useimmille) johtuu siitä, että sellaista termiä ei ole käytössä kulttuurissamme, eikä se siksi viittaa mihinkään muihin sanoihin tai käsitteisiin. Sillä ei ole mitään merkitystä yhteisöllisesti (vaikka yksi ihminen voikin äkkiä keksiä omasta päästä kirjainjonolle jonkin merkityksen, niin se merkitys on olemassa vain hänelle, ei miljoonille muille, mutta jos sitä levitettäisiin miljoonille muille niin siitäkin voisi tulla jumala).
Se, mitä uskovaiset eivät tajua, on se, että sitä tarkoitusta ei anna jumala, vaan he antavat sen itse itselleen. He antavat sen itselleen, mutta merkityksen annon projisoiminen jollekin ulkopuoliselta tulevalle, joka koostuu ihmisen ihanteesta, ihmisen korkeimmista hyveistä (ja korkeimmista paheista, Raamattu huom.), vähentää ihmisen psyyken kokemaa taakkaa, niin sanotusti mieli "siirtää" vastuuta toisaalle. Se, että ihmiset kuvittelevat jonkun kristinuskon kuvaaman Jumalan johdattavan heitä on itse asiassa sukupolvia toistettu kulttuurinen luomus, joka on palvellut milloin mitäkin tarkoitusta, alun perin todennäköisesti yhteisön koossapysymistä yhteisien moraalinormien ja uskomuksien avulla. Sama kulttuurinen luomus eli uskomusjärjestelmä siirtyy sosialisaation myötä sitten seuraaville sukupolville, jotka uskovat saman soopan. Uskonto on ihmisten luoma rakenne ja on olemassa vain ihmisten kautta.
Todellisuus on mitä on, mutta kaikki merkitykset mitä siinä on, perustuvat ihmisen kulttuurille. Ihminen "asettaa" merkityksiä todellisuuteen, valikoi sen mikä on olennaista ja mikä ei, ja oma kulttuurimme määrittää paljon sitä miten koemme maailman.
se, mihin johonkin uskontoideologiaan tunnustautuvat viittavat sillä, että asia "ei ole järjellä ymmärrettävissä vaan tunteella" on muuten ihan toimiva asenne, mutta tätä sisäistä rauhan tilaakaan ei luo mikään jumala tms. vaan ihminen itse. Ja ihmisen kokeman sisäisen rauhan tilalla ei ole mitään tekemistä minkään uskontojärjestelmän kanssa vaan se, että tämä tunne liitetään kristinuskoon, hindulaisuuteen ym. on tulkintakysymys, historian kulun tuottama kulttuurinen traditio. Ihmisen sisäisen rauhan tila ei ole riippuvainen mistään uskontoideologiasta tai mistään muustakaan ideologiasta vaikka uskovaiset niin väittävätkin vedoten kristinuskoon, islamiin jne. riippuen siitä, mitä käsitejärjestelmää ovat päätyneet kannattamaan (joka on yleensä juuri se, mikä heidän kulttuurissaan on vallitseva).
Voisitko heittää sen "järkeilemisen " jo romukoppaan, koska sillä ei ole mitään tekemistä uskon kanssa :)
Ihminen ei ole Jumala, se on new agen eksyttävää hapatusta.
Sydämen usko Jumalaan Isään Luojaan avaa todelliset valtavat näkymät Jumalan mahdollisuuksiin ihmisen elämässä. Tiedän useita ihmisiä , jotka Jumala on parantanut aivan täysin masennuksesta, sitä ei millään järki voi tajuta Jumalan suuruutta ,ei sitten millään, se on vain YKSINKERTAISESTI uskon asia.
Jeesushan itse kärsi ruumiissaan koko ihmiskunnan sairaudet ja siihen kuuluu MASENNUSKIN! Vaikka olosuhteeni sanovatkin toista ja masennus vaivaa , niin voin silti iloita ja KIITTÄÄ Jeesusta siitä että Hän vei ristin puulle masennuksenikin, sillä USKON 100% Jumalan sanaan "Raamattuun"
Ja sitä paitsi joka ainoa ihmissielu joka tähänkin masennus foorumille on kirjoittanut tuskiaan ja tulee kirjoittamaan , niin tietäkää jokainen , että Jeesus on teitä lähellä ja odottaa että pyydätte apua Häneltä sillä Hän on sydänten parantaja!
Psa 34:18 Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Mielenkiinnolla olen seurannut saamiani vastauksia ja neuvoja, mutta lähinnä ainoat neuvot ovat Jumala sekä erilaiset "kerhot" jossa tapaa kohtalotovereita.
Itselläni on se mielikuva, että masennus vähenisi minimiin, mikäli tapahtuisi ihme ja velkalistani sekä luottotietoni puhdistuisivat ja taskussa olisi jopa ylimääräistä rahaa. Uskon, että jos on varaa mennä ja tulla, jaksaisi haalia ystäviä ja herätellä vanhoja kaverisuhteita.
Velka, luottotiedot ja raha... voiko se tehdä onnelliseksi? -Ei voi, mutta onnellisuutta olisi helpompi tavoitella jos olisi katto pään päällä, ruokaa kaapissa ja varaa törsätä sekä tehdä tuttujen kanssa asioita. Ei, kaikki tekeminen ei vaadi rahaa, mutta esim. jokainen harrastus maksaa... ellei sitten kerää perhosia, mutta se ei ole juttuni.
LISÄKSI, jos rahaa olisi ämpärikaupalla, voisin tehdä bisneksiä ja tehdä lisää rahaa. MIKSI AHNEHTIA? Sen takia, koska minulle tulee hyvä olo myös antamisesta. Haluaisin auttaa nälkää näkeviä, syrjäytyneitä ja eläimiä. Haluan nähdä sen ilmeen kun ihminen saa ruokaa tai selviää jostain ongelmastaan. En halua siitä kunniaa enkä nimeäni mihinkään listaan, haluan vain nähdä kun joku saa iloisen / helpottuneen ilmeen.
Ehkä auttamisen ilolla pystyisi jopa unohtamaan tärkeimmän ihmisen poismenon... ehkä edes välillä. Ikinä en tule tätä ihmistä unohtamaan, enkä haluaisikaan unohtaa, mutta...
Jos ihminen ajetaan niin ahtaalle kuin olen, on sieltä todella vaikea nousta enää. Ikää tulee, ja olen vain taakaksi muille. Miksi minulla, miksi ei kaikilla olisi asiat hyvin?
Tiedän, että monella on asiat vielä huonommin. Tämän takia haluaisin olla miljonääri, jotta voisin auttaa muita. Kaikkia ei yksi ihminen voi auttaa, mutta paljon voisi silti tehdä.
Pitänee laittaa lottorivi vetämään, jos sieltä tulisi vastaus.
Täällä joku kirjoitti että Jumala on pään sisällä oleva ajatus, tunne. Olen pitkälti samaa mieltä koska mitään valaistusta en ole nähnyt. Raamattua voidaan siteerata täällä muiden kommentteja vastaan, mutta raamattu ei kuitenkaan ole mikään käsikirja.
Jaksan kuitenkin vielä... yritän uskoa vielä ihmeeseen.
Kiitos kaikille!
Jumala asuu uskovan ihmisen sydämessä ja tottakai tietenkin Jumala tuleee ajatellakin , niinkuin varmaan sinäkin , mutta kyllä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Se että haluisit maallista mammonaa, että voisit auttaa ihmistä on ihan ok, mutta sinunkin auttamisesi on rajallista ja siinähän ihminen tuskastuu entistä enemmän , jos esimerkiksi näkee lähimpiensä kärsivän puutetta ja kaikenlaisia muita kauheita asioita.
Mikset luottaisi ja uskoisi elämääsi ja lähimmäisiäsi suuren Jumalan käsiin , niin saisit rauhan. Alkaisit tosissasi etsimään Jumalan läheisyyttä, niin kakki muukin siinä ohessa järjestyy :)
Mat 6:31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
Mat 6:32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
Mat 6:33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
Mat 6:34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Kuinkahan moni tekee itsarin vain sen tähden että hänelle tarjotaan avuksi vain Jumalaa???????? Näyttäkää minulle sydän jossa Jumala on... Kaivakaa ja näyttäkää. Mitä TODISTEITA teillä on muuta kuin raamattu ja oma usko, mikä on US-KO, ei FAK-TA!
Näyttäkää minulle Jumala. Käskekää hänen puhua minulle! Käskekää hänen antaa POSITIIVINEN merkki.
Kadun puheitani jos olen väärässä.
ei Hän ole ihminen. Ei hänellä ole inhimillisiä "varustuksia"... Siinäpä se.
Kuulehan, voihan Veikkonen! Nyt tuli tosta niin taas esiin, että sinulla on yksi ainoa päähän-pinttymä, SITÄ sinä ajat takaa ja uskot, että näin se on ja sen pitää olla. Ajatteletko, että kaikilla ihmisillä elämä on oman mielen mukaisesti. Harvemmin, eikä ainakaan koko ajan.
Katselet kuin tosi ulkopuolelta ja tosi korkealta "saamiasi vastauksia". Kuulehan, tervetulloo vaan erinäisiin reppanakerhoihin, niissä on elämän makua ja - rakkautta. Siellä pylvään päässä sen sijaan tuulee ja arvot ovat tosi kovat. Itse olen nyt tyytyväinen, kun jokin tapahtumasarja poikkaisi pylvääni ja olen täällä, missä muutkin ihmiset. Suosittelen.
Sinun näkymä hieman suppeaa ja sillei. Olet vaikeuksissa, en sitä kiellä. Oletko ajatellut selvittää vanhat väärintekemisesi ensin ennen tätä Hyvän Elämän Vaatimustasi, mikä sinun nähdäksesi sinulla olisi jonkin tietynlainen. Minä en näe niin, vaikken sinua tunnekaan.
Kauhean kova ja parkkiintunut on pintasi, anteeksi arvostelu, luottamuspula ihmisiinhän sitä myös tekee; mutta kuuntele ja kuuntele uusia ihmisiä; lue tekstejä ja kuuntele syvällisiä ohjelmia. Mene hetkeksi pieneksi ja kuuntele, mitä muut sanovat. Ei mistään muusta syystä kuin että sinä siten saisit apua.
Se että nyt tästä pääset tuohon tilaan, jonka näet päämääränäni... hmmm, ei kyllä omissa voimissasi ehkä toimi, et sinäKÄÄN voi jaksaa. Ei tuo päämäärä välttämättä tuo "rikkautta, rakkautta, vaikutusvaltaa". - Hengellisiä taas ei voi ymmärtää paitsi hengelliset (ne uskikset), sepä ei ole väittelyn paikka. Sanoisit vain edelleen, ettet ymmärrä, ei ole kirkastunut. Se nimittäin ei tarkoita, etteikö totuus just niissä näkymissä olisi. Et sinä ole/tiedä totuus. Elämän remontti voi joskus pyyhkiä tosi syvältä, juurilta. Kyllä sinä sen kestät, mutta löysää vähän ja tee kuin monetkin täälläkin monipuolisesti ovat tuoneet esiin. Koukahda tänne alas kattomaan. - Sinua on vaikea kenenkään auttaa, kun tiedät ihan kaiken kaikesta ja se onkin sitten siinä, PISTE. (Ei, muuten, ole.)
Hyvää yötä ja päivä kerrallaan sinulle tsempit.
Raamattu. - "Mitä TODISTEITA teillä on muuta kuin raamattu ja oma usko, mikä on US-KO, ei FAK-TA! "
- Joo, meillä on Raamattu ja sinullakin varmaan. Sitten sanot ihan oikein, että 'oma usko'. Sen tulee olla kullakin omansa, henkilökohtainen antautuminen Jeesukselle. Ja kun sinulla ei vielä ole sitä, niin et voikaan käsittää. Silloin, sorry faktasi ovat eksyksissä, kuten olivat minunkin lähes 30-vuotiaaksi. Ihan sitä säikähtää kun sen huomaa. Sen, missä faktat ovat. Mutta kuten sanoit, tarvitaan oma henk.koht. usko. Ollet saanut ohjeita, miten siihen voi pyrkiä. Ilman etsikkoaikaa se yleensäkään ei aukea.
Kaikkea onnea ja siunausta sinunkin "Hohhoijaa - haloohei" matkaan!
... ethän sie liene ottanut vastaan - yhtäkään neuvoa ja minkäänlaista tukea ja näkemystä.
NeuvojaKaipaa - vaan vastaan ei ota. Minä itte!
http://fathersloveletter.com/fllpreviewfinnish.htm
umpikujaa kokeville, ahdistuksessa eläville, kaikkensa menettäneille sekä tuo linkki on ihan yhtä hyvä ja ehdottoman tarpeellinen sillekin, joka kokee, että menee ihan hyvin eikä tarvitse mitään. Siinä on kaikki, mitä oikeasti kuitenkin tarvitsemme. - Kiitos kun laitoit tuommoisen tärkeän. Sitä on hyvä lukea itselleen vaikka ääneen, jotta kovaan kalloon menis'. Shalom.