Olen ollut aina äärettömän lapsirakas ja potenut suunnatonta vauvakuumetta muiden vauvoja sylittäessäni. Ajattelinkin ennen kolmannen lapsen syntymää, että vaikeista odotuksista huolimatta haluan suurperheen. Kolmannen syntymän jälkeen ( jolloin olin vasta 26v)en ole kuitenkaan potenut minkään asteista vauvakuumetta, vaikka vauvoja lähipiirissä on useampia ollutkin. Kuvittelin, että vauvakuume on ja pysyy, itse on vain päätettävä koska lapsiluku on sopiva! Tänä kesänä miehelleni tehtiin sterilisaatio pitkän harkinnan tuloksena, koska emme kumpikaan enää halua lisää lapsia.
Minusta on ihanaa, kun voin rauhassa lukea tai ommella ilman, että joudun vaihtamaan vaippoja välillä tai lähteä lenkille - ihan yksin.
Olen onnellinen perheen äiti ja ylpeä kolmesta "lahjasta" jotka minulle ja miehelleni on.
Olenko siis kummajainen kun iloisten siitä, ettei minun tarvitse vaihtaa vaippoja, valvoa öitä tai tyynnytellä koliikkivauvaa?
Minusta on ihanaa, kun voin rauhassa lukea tai ommella ilman, että joudun vaihtamaan vaippoja välillä tai lähteä lenkille - ihan yksin.
Olen onnellinen perheen äiti ja ylpeä kolmesta "lahjasta" jotka minulle ja miehelleni on.
Olenko siis kummajainen kun iloisten siitä, ettei minun tarvitse vaihtaa vaippoja, valvoa öitä tai tyynnytellä koliikkivauvaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja osuutesi olet tehnyt, jos niin voi sanoa. Meilläkin on 3 lasta, kaikki on hyvin kun itse tietää, mitä haluaa. Ympäristön mahd painostukset ai, ettekö vielä yritä sentään POIKAA sivuutamme hymähtelyllä.........
Meillä kaksi ensimmäistä lasta oli koliikkivauvoja, joten heidän jälkeen meni muutama vuosi ilman vauvakuumetta. Nyt, kun kolmaskin on saatu jo leikki-ikäiseksi ilman suurempia ongelmia, vauvakuume iskee taas toisinaan. Meillä on kuitenkin päätetty, ettei lapsia enää tule. Haikealta se välillä tuntuu, mutta olen lohduttautunut sillä, että saan helliä (toivottavasti) tulevia lastenlapsia sitten joskus.
..ole mikään kummajainen!
kyllä kolmen lapsen äidillä haasteita riittää ja voimia kysytään.
minusta on viisasta perheen kokoa suunnitellessa ottaa huomioon myös oma jaksaminen ym vaikka vauvat ovatkin älyttömän ihania kapistuksia!
suurperheestä itsekin haaveilin.
kaksi vanhinta on jo koululaisia ja pienemmät ovat nyt 2,5vuotta ja elokuussa 1 vuotta täyttävä ja aivan rehellisesti tunnustan:en enää jaksaisi raskautta ja synnytystä ja kaiken rumban alusta alkamista.
Nautin näistä neljästäni ja olen heistä kiitollinen mutta myönnän myös,ettei minun voimani riittäisi useampaan...eikä se minusta tee huonoa niin kuin ei sinustakaan.
pois turha syyllisyys!
harvinaisen fiksulta ihmiseltä,noin se kuuluu mennäkin,sellainen määrä lapsia,joista oikeasti sitten on iloa ja jaksaa hoitaa ja jää omaakin aikaa,hyvä,hyvä!
että olet jaksanut hoitaa 3 lasta, itselläni on vain yksi ja sekin tuntuu välillä ylivoimaiselta..
Sama tunne täällä... Meillä on 4 lasta ja nyt tuntuu että meidän kopla on täysi.
Nyt on jo aikaa itsellekkin. Jaksaa työelämässäkin jo paremmin kun ei ole yöherääjiä.