Onko teistä koskaan sairautenne aikana tuntunut, että haluaisitte parantua ja syödä normaalisti, lihoa?
Musta ei. Se on outoa, mä kyllä tiedän että oon sairas ja mua pelottaa mutta en vaan jostain syystä osaa/tahdo lopettaa, saattaa kuulostaa tyhmältä.
Sillon kun olen syönyt, olo on ihan kauhea. Itken, satutan itseäni ja olen ihan hukassa. Mutta jos olen päättänyt etukäteen elää 200 kcal/pvä kahden viikon ajan ja onnuistun siinä (kuten nyt) niin olo on mahtava. Musta tuntuu tavallaan kun olisin ihan terve. Oon iloinen ja pirteä, eikä mua kauheesti huolestuta mikään, oon jopa melkeen tyytyväinen ulkonäkööni. Kaikki ahdistus iskee kunnolla vaan sillon kun oon syönyt.
En ihan ymmärrä itteäni. :/
Musta ei. Se on outoa, mä kyllä tiedän että oon sairas ja mua pelottaa mutta en vaan jostain syystä osaa/tahdo lopettaa, saattaa kuulostaa tyhmältä.
Sillon kun olen syönyt, olo on ihan kauhea. Itken, satutan itseäni ja olen ihan hukassa. Mutta jos olen päättänyt etukäteen elää 200 kcal/pvä kahden viikon ajan ja onnuistun siinä (kuten nyt) niin olo on mahtava. Musta tuntuu tavallaan kun olisin ihan terve. Oon iloinen ja pirteä, eikä mua kauheesti huolestuta mikään, oon jopa melkeen tyytyväinen ulkonäkööni. Kaikki ahdistus iskee kunnolla vaan sillon kun oon syönyt.
En ihan ymmärrä itteäni. :/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla tulee niin. Usein laihdutus tökkää siihen että havahdun..
esim. että
-hyvin mahdollista että en koskaan kykene saamaan lapsia (kuukautiset jääneet pois jo vuodeksi, en ole uskaltanut kertoa kellekään..ennen kesää käyn lääkärillä, todella haluan lapsen :()
-oonko tosiaan kauniimpi luurankona, kaljuna, harmaaihoisena kuin paksut tuuheat hiukset, kirkas iho, hampaat ja silmät ja ihanan pyöreät rinnat..
ja tahdonko tosiaan tappaa itseäni tällä..
Mutta lopulta aina palaan samaan ... että se neljä kiloa pois, ni lopetan. Ja ynt päätin, että vaikka tuntuu että pitäisi lopettaa laihdutua, niin jatkan, koska tiedän että lopulta päädyn samaan tilanteesen, että haluan laihtua.
Mulle ei kuitenkaan tule huonoa omatuntoa jos syön esim. 1200 kcal päivässä, jos teen sen tiedostaen ja harkiten ja kunhan se on alle peruskulutuksen (1300-1400kcal)
Joo näin on mullakin. Olo on kamala kun on syönyt, alkaa ahdistaa niin et ei voi sanoin kuvaillakaan sitä tuskaa mitä ruoka sisälläni aiheuttaa. Siksi päätinkin taas olla syömättä!
Anoreksia vaikuttaa aivoihin, eikä siinä oikeasti ole järjen kanssa paljon tekemistä. Kun aivoissa on liian vähän rasvaa, niin välittäjäaineiden toiminta hidastuu. Tämä vaikuttaa ajatteluusi ja muuhunkun aivotoimintaan esim. keskittymiseen ja muistiin. Miten sitten voi koskaan parantua? Niin kauan kuin olo on mukava, eikä terveyshaittoja juuri ole, niin aika vaikea on saada itsensä kuiville. Tarvitaan siis joku pysäyttäjä. Toivottavasti se ei sinun kohdallasi ole sydämen rytmihäiriöt tai pyörtyminen lenkkipolulle. Joku älyää pyytää apua ja saa tukea paranemiseen. Joku menee niin pitkälle, että muiden on pakkokeinoin puututtava asiaan. Tässä on se pointti, miksi jaksan kirjoitella tälle palstalle. Eli, jos vielä ei ole ihan anoreksian lonkeroissa, voi olla toivoa, että joku ymmärtää tarttua apuun. Jos siellä päässä vaikka kerran päivässä olisi terve ajatus, niin siihen kannattaa tarttua kiinni. Lue kirja Gisela van der Ster: Lupa syödä.