Mitä mieltä olette vanhemmat, lapseni menee ensi syksynä tokalle ja meidän kaupungissa ei ole enää tokaluokkalaiselle järjestetty iltapäiväkerhoa, nyt lapsi on iltapäiväkerhossa.Aamuisin pitkän matkan vuoksi viemme hänet kouluun.
En tiedä miten järjestän ensi vuoden, pärjääkö 8 vuotias lapsi esim. klo 13 eteenpäin täysin yksin kotona klo 16.30 asti? Itse ajattelisin , että ei pärjää. Ahdistaa kun tietää , että jotenkin pitäisi ensi vuosi järjestää, mies ei voi työtänsä räätälöidä. Itselläni on määräaikainen työ ja tiedän , että siinä ei ole mahdollisuutta mihinkään puolikkaisiin , koska yksi jo meidän työporukasta tekee osa-aikaista. Minun työsopimus päättyy keväällä ja olen jo harkinnut , että etsisin jostain osa-aikaista työtä.
Niin ..siis kysymykseen eli kertokaa rehellisesti pärjääkö tuon ikäinen vielä noin paljon yksin. Lapsella ei ole sisaruksia, joten hän olisi ihan yksin , talo hieman korvessa.
En tiedä miten järjestän ensi vuoden, pärjääkö 8 vuotias lapsi esim. klo 13 eteenpäin täysin yksin kotona klo 16.30 asti? Itse ajattelisin , että ei pärjää. Ahdistaa kun tietää , että jotenkin pitäisi ensi vuosi järjestää, mies ei voi työtänsä räätälöidä. Itselläni on määräaikainen työ ja tiedän , että siinä ei ole mahdollisuutta mihinkään puolikkaisiin , koska yksi jo meidän työporukasta tekee osa-aikaista. Minun työsopimus päättyy keväällä ja olen jo harkinnut , että etsisin jostain osa-aikaista työtä.
Niin ..siis kysymykseen eli kertokaa rehellisesti pärjääkö tuon ikäinen vielä noin paljon yksin. Lapsella ei ole sisaruksia, joten hän olisi ihan yksin , talo hieman korvessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jätä yksin.Minä en jättäisi vielä 11 vuotiastakaan.
ekaluokkalainen yksin kotona aamut ja iltapäivät. Itse niin halusi, vaikka useaan otteeseen pitkin syksyä kysyin, että haluaako hän iltapäiväkerhoon vaihteeksi. Erittäin hyvin pärjäsi, suorastaan ihmettelin, miten niin hyvin meni. Hän oli iloinen vastuusta, jota sai kantaa itsestään. Kun tulin töistä kotiin, hän oli aina tehnyt läksyt ja jonkun etukäteen sovitun kotityön (yleensä astianpesukoneen tyhjennys) ja syönyt etukäteen sovitun välipalan.
Nyt olen äitiyslomalla, joten olen taas kotona ja hän ei ole läheskään niin itsenäinen, kun minä kannan vastuun. Mutta edelleen on iloinen, jos minulla sattuu olemaan jotain menoa ja hän saa tulla tyhjään kotiin ja olla iso poika.
Mielestäni ei ole mitään ongelmaa jättää tuon ikäistä yksin kotiin, jos hän vain niin haluaa. Eri asia tietenkin sitten, jos lapsi pelkää tai ei yhtään viihdy yksin. Viihtymiseenkin auttaa se, että etukäteen on sovittu, mitä milloinkin tekee.
Poika on aika paljon yksin iltaisin ja jopa öisinkin, vuorotyöstäni johtuen.
Nyt kun hän täytti 10v, niin kunnallinen päivähoito-oikeus päättyi ja pitää itse järjestää lapselle hoitomuoto, jos sitä tarvitsee.
Poika kulkee taksilla ja asumme aikalailla syrjässä maaseudulla, naapureitakaan ei ole näköpiirissä.
Viime lukukauden alusta alkaen aloimme totutella yksinoloon, tai oikeastaan poika itse halusi olla yksin kotona.
Tähän asti on mennyt hyvin, vaikka itselläni huoli koko ajan töissä ollessani ja koitankin saada pojan useimmiten johonkin kavereittensa luokse, jossa hän olisi varmasti turvassa, onneksi on hyviä tuttavia, joille poika on tervetullut.
Yksin ollessaan hänellä on koira seuranaan ja puhelinsoiton päässä on apua, jos tulee jokin hätä.
Hän itse kertoo viihtyvänsä hyvin yksin, mutta, itselläni ei oikein ole mielenrauhaa näinä päivinä.
Minusta pojan ikäisellä ei ole mitään velvollisuutta opetellakaan olemaan vielä yksin koko työpäiviä,muutamia tunteja kylläkin, eikä hänelle pitäisi sysätä tuollaista vastuuta, mutta olosuhteista johtuen näin joudumme toimimaan ajoittain.
Tuolla joku kirjoitteli että, hänellä lapset olleet niin ja niin kauan yksin, pienestä pitäen.
Täytyy muistaa kuitenkin että, vastuu on vanhemmilla, vaikka ovatkin toisaalla.
Itselläni ei ole vielä tuon ikäisiä lapsia, mutta itse ainakin olen ollut ekaluokkalsiesta yksin kotona ainakin jonkin aikaa. Toki asiaan auttoi se, että puhelinyhteys äitiin oli koko ajan, jos siltä tuntui ja ei se työpaikkakaan kovin kaukana ollut. Koulumatkan varrella itse asiassa..
Kai lapsellanne kotona on puhelinyhteys toiseen vanhemmista? Ja mietin sitäkin, että eikö lapsella ole mahdollisuutta esim. silloin tällöin olla jonkun tutun tai kaverin luona iltapäivää? Tai sitten, en tiedä tästä, mutta mietin, olisiko hoitaja kotiin mahdollinen?
Itse olen kyllä sitä mieltä, että tuon ikäinen lapsi pärjää jo ihan hyvin. Totuttelua se tietysti vaatii, ja harjoittelua, niin kuin kaikki uudet asiat. Mutta sanotaanko vaikka, että lapsi ei itse sitä vastuuta ota, ellei sitä hänelle anneta..Eikä hän sitä muuten opikaan..
joku pärjää ja joku ei. Meillä ei ekaluokkalainen tahdo jäädä iltsiin vaan tule ekotiin jatkuvasti ja loistavasti tulee toimeen. Nyt onkin harkinnassa koko homman lopetus kun ei siellä käy kuitenkaan..
Vaikka iltis on monessa paikassa vain ekoille, niin ainakin täällä tokaluokkalaiset pääsee myös jos tarvetta on ja on siellä ollut joku kolmonenkin parina päivänä viikossa. Tosin järjestäjä on muu kuin kunta...
Iltapäivähoitoa voi löytyä myös perhepäivähoitajilta sillä seudulla. Sekin on tarkoitettu usein ekoille, mutta voihan paikka löytyä isommallekkin lapselle. Myös puskaradion kautta voi joku hoitovapaalainen ottaa iltapäiväksi hoitoon...
hankittiin hamsteri seuraksi kun lapsi pelkäsi olla yksin kotona. Sen jälkeen kun hamsteri tuli taloon, ei pelkoja ilmennyt.
Pystyisitkö ottamaan asian puheeksi oman työnantajasi kanssa? Vanhemmat voisivat mielestäni enemmän rohkeasti ottaa puheeksi huolensa lapsista. Olet oikealla asialla, eikä työn tekeminen ole kovin tuottoisaa, jos on jatkuvasti paha olla siitä, että lapsi on yksin kotona.
Meidän 11-vuotiaskaan ei halua olla yksin, mutta sen ikäisellä on jo niin paljon helpompi olla kavereiden kanssa jonkun luona ja silloin kaikki sujuu hyvin. (8-vuotiasta en kyllä uskaltaisi jättää kaverin kanssa.)
Kyllähän lapsi "selviää" yksinkin tuon ajan, mutta kyllä jotkut lapset myös pelkäävät ollessaan yksin ja tuntevat itsensä yksinäisiksi. Olisiko naapurissa ketään kotona olevaa äitiä tai mummoa, joita voisi pyytää ainakin hätäavuksi tai joku toinen samanluokkalainen, joille ehkä yhdessä voisitte järjestää jonkun hoitajaksi.
Kysele vielä iltapäiväkerhosta ja naapureista, olisiko heillä tietoa muista, joilla on sama ongelma. Toivotaan, että tilanne ratkeaa parhain päin. Niinhän yleensä käy.