Minulta leikattiin rintasyöpä rintaa säästävällä leikkauksella marraskuussa-07.
Kuinka kauan teillä kohtalosisaret on mennyt aikaa rinnan arven paranemiseen?
Kuinka pian on turvotus,punoitus ja tälläinen kestäneet?
Tuleeko arvesta siisti ajanmyötä?
Kiitos jos jaksatte vastata kysymyksiini.
Kuinka kauan teillä kohtalosisaret on mennyt aikaa rinnan arven paranemiseen?
Kuinka pian on turvotus,punoitus ja tälläinen kestäneet?
Tuleeko arvesta siisti ajanmyötä?
Kiitos jos jaksatte vastata kysymyksiini.
Vastaukset 7
Vanhimmat
meni parisen kuukautta.Vuosi arven vaalenemiseen.
Turvotusta on vielä sädehoitojen jälkeenkin jonkin
aikaa.
on kulunut jo n. 14 vuotta, joten en ihan tarkkaan muista. Mitään kummempaa vaivaa ei kuitenkaan ollut. Ilm. meni suunnilleen samoin kuin edelliselläkin vastaajalla.
Minulla ei varsinaista arpea juurikaan näy.
Tottakai leikkauskohta näkyy, kun esim. nostaa kädet ylös, mutta ei muuten.
Täytyy kuitenkin sanoa, että minulla on sellainen iho, joka paranee uskomattoman hyvin. Esim. kohtu- ja munasarjaleikkauksen arpea lääkäritkin ovat hakeneet.
Kuitenkin eräältä ystävältäni leikattiin myös rintasyöpä säästävällä leikkauksella, eikä hänelle käynyt yhtä hyvin.
En muista kuinka kauan varsinaisen arven paraneminen kesti, mutta sen muistan, että rinta alkoi vähän punoittaa, tuli jotenkin kovan tuntuiseksi ja ilm. oli vähän turvonnutkin.
Ystäväni sitä siinä sitten turhan kauan ihmetteli ennenkuin meni lääkärille ja se oli kohtalokasta.
Kerroin tämän vain siksi, että jos vähänkään epäilet, ettei kaikki ole kunnossa, niin mene syöpälääkärin tutkimuksiin jo ennen määräaikaistarkastusta.
jälkeen imusolmukkeiden poistoarpi jo hyvin vaalea, mutta kasvaimen poistoarpi rinnan alapuolella on punainen, koska haava avattiin uudestaan samasta kohtaa toisessa leikkauksessa, viikon päästä ensimmäisen jälkeen. Se oli jo alkanut parantua silloin:(
On ollut vähän myhkyrää tuossa rinnan sivulla. Ensimmäisessä tarkastuksessa lääkäri sanoi sen olevan normaalia. Viikko sitten toinen tarkastus (ja toinen lääkäri) huomasi pari uutta kovettumaa, ja menen maanantaina ultraäänitutkimukseen. Toivon tietysti kovasti, ettei se ole mitään.
Sitä unohdin kysyä lääkäriltä, miksi ultraääni, eikä mammo. Ultraääni ei löytänyt sitä alkuperäistä kasvainta, vaikka tiesimme, mistä etsiä. Rintakudokseni on kuulemma tiheää. Voikohan siihen maanantaina saatavaan tulokseen luottaa. Se voi olla väärä negatiivinen tulos.
Ainakin kertoisin ja kysyisin lääkäriltä samat asiat, mitkä olet täälläkin esittänyt.
Mikäli asia jää sinua painamaan, et saa yön etkä päivän rauhaa.
Mehän emme kumpikaan ole asiantuntijoita, mutta vähän oudolta tämä tuntuu. Ei tässä kuitenkaan ole varaa minkäänlaiseen epävarmuuteen.
Toivon sinulle voimia tähän jännittämiseen ja koko hommaan.
Tuskin jännittämisesta kuitenkaan koskaan irti pääsee.
Itse kävin n. vuosi sittn selkävaivojen vuoksi magneettikuvauksessa ja luuston gammakuvauksessa. Jälkimmäinen tehtiin leikatun rintasyövän vuoksi vielä näinkin pitkän ajan jälkeen. Syöpää ei ollut, enkä vielä silloin halunnut selkäleikkaukseen.
Nyt tilanne on pahentunut niin paljon, että edessä on mitä ilmeisimmin selän luudutusleikkaus.
Huomenna soitan muutama päivä sitten otetuista selän, lonkkien ja polvien röntgenkuvista, jonka jälkeen luultavasti päätetään mikä leikkaus tehdään ensin.
Minulle on lähiaikoina tullut suoranainen pakokauhu, kun pelkään miten selviydyn selkäleikkauksen jälkeisestä toipilasajasta.
Minulla 05 osapoistolla leikattu rintani oireili aika pitkään. Nestettä oli muutaman kuukauden. Haavakohta muhkurainen. Nyt rinta puolen vuoden sisällä mennyt lommolle...lieneekö sitten nesteen poistumisen takia. Jatkuvasti siihen käsi kyllä menee kokeileen, että onko muhkurat lisääntyneet. Haava kohta on kovempi, kun taas rinta muuten on sellainen "löllömpi" mikä tuntuu normaalimmalta
Mutta kysyn ensi viikolla lääkäriltä, miksi ultraa edes suositeltiin. Saattaa olla, että läpivalaus on seuraavana. Kyllä he parhaansa tekevät, mutta on varmaan vaikeaa muistaa joka potilaan joka yksityiskohta. Tämä oli jo kolmas lääkäri, jonka tapasin.
Kyllä minäkin uskon, että lääkärit parhaansa tekevät, mutta viimekädessä potilas itse kuitenkin kantaa seuraukset, joten kannattaa vaan pitää puoliansa.
Minulle tuli, muistaakseni n. parin vuoden kuluttua syöpäleikkauksesta toiseen rintaan pieni möykky. Lääkärit olivat kyllä sitä mieltä, että se on hyvänlaatuinen. Kuitenkaan kukaan ei voinut olla täysin varma ja erilaisia oletuksia sen laadusta esitettiin.
Lopulta, lähinnä leikatun syövän vuoksi, toinenkin rinta leikattiin, joten minulta on leikattu sitten molemmista rinnoista. Siitä olen ihmeissäni, että vaikka haava oli kohtalaisen pitkä, arpea ei paljaalla silmällä oikeastaan erota.
Minä jännitin tätä toista leikkausta melkein enemmän kuin ensimmäistä ja muistan kuinka mahani meni täysin sekaisin lähes kolmeksi kuukaudeksi. Ilman lääkitystä ei mikään pysynyt sisällä.
Lopuksi selvisi, että kyseessä oli hyvänlaatuinen kysta.
Eilen soitin TYKS:iin selkäni ym. röntgenkuvista. Molemmat polvet odottavat nyt leikkausta, samoin selkä selkäydinkanavien ahtaumien ym. vuoksi.
Sain kuitenkin vähän toivoa, kun lääkäri sanoi, ettei skolioosini ilm. kuitenkaan aiheuta luudutusleikkausta. Sehän helpottaisi tilannetta todella huomattavasti. Varmaa se ei tietenkään vielä ole.
Positiivista oli myös se, että ihme ja kumma, lonkat ovat kunnossa.
Pelkään muutenkin pitkiä nukutuksia, ja varsinkin heräämistä, joka ei ole ihan yksinkertaista, koska minulla on astma ja uniapnea.
Minun on käytettävä CPAP-laitetta ja jos heräämistäni ei tarkkaan valvota, en välttämättä herää ollenkaan. Sitä uniapnealääkäri on oikein korostanut.
Oksennukset ovat myös, viime kertaa lukuunottamatta, jolloin puhuin pitkään anestesialääkärin kanssa, kestäneet parikin vuorokautta. Silloin minulla ei tosin tätä laitetta vielä ollut. Sehän varmasti helpottaa tilannetta.
Niin että kyllä tässä on itse huolehdittava, että kaikki tulee huomioitua.
Koska sinua on jo näin paljon tutkittu, niin tuntuu varsin todennäköiseltä, että kaikki on kunnossa. Mutta, mutta... varmuus on saatava.
Sen olen omalta kohdaltanikin huomannut useaan otteeseen. Kerran syöpä, aina syöpä, siis epäilys.