Kääpiömonninen

Nuolimonnisista (corydoras hastatus) minulla on
kokemusta reilun vuoden ajalta (akvaarioista yli
15 v.). Laji on yksi suosikeistani ja tällä
hetkellä akvassani (160 l) polskii 13 yksilön
parvi.

Nuolimonniset ovat tietäkseni aavistuksen verran
kääpiömonnisia pienempiä, mutta käytännössä kyse
taitaa olla millimetreistä, joten ei sitä aina
huomaa. Kaupoissa näkemäni yksilöt ovat olleet
noin sentin puolentoista pituisia ja siten siis
vielä keskenkasvuisia. Itselläni ovat
kotiuduttuaan ja runsaalla ruokinnalla kasvaneet
puolessa vuodessa noin 2,5 sentin mittaisiksi.
Joten kyllä pienet monnisetkin kasvavat
nopeastikin, jos viihtyvät ja ruokaa on
runsaasti. Vanhimmat yksilöni ovat uusimpiin
tulokkaisiini verrattuna aikamoisia jötiköitä. :)

Laji on herkkä, varsinkin muuttovaiheessa.
Itselläni yksi tai kaksi yksilöä menehtyi aika
usein ensimmäisen viikon aikana, vaikka vesiolot
yms. näytti olevan kondiksessa. Harmittavaa, kun
moisen sintin hinta on kolmesta kympistä
ylöspäin. Eli tarkkana saa olla kotiuttamisen
yhteydessä.

Pidemmän päälle ovat osoittautuneet kestäviksi,
kunhan ovat tottuneet akvaarion oloihin. Jos
akvaario-olot ovat sopivat ja hoitorutiinit
kohdallaan, ei niiden hoitoon mitään ihmekikkoja
tarvita ja ne viihtyvät vallan hyvin. Kuitenkaan
EN SUOSITTELE ALOITTELIJALLE, sen verran herkkä
laji on kyseessä.

Viihtymisestä sen verran, että viihtyvät selvästi
paremmin suurena parvena. Itselläni oli aluksi
vain n. 5 yksilön parvi. Eivät näyttäneet voivan
mitenkään huonosti, mutta piilottelivat paljon ja
yksilöt liikkuivat aika paljon yksinään. Niitä
sai aina katseella metsästää kasvien joukosta.
Joitakin kuukausia sitten kasvatin parven koon
tuohon 13:een ja ero käyttäytymisessä on
huomattava! Nuolimonniset liikkuvat nyt lähes
aina ainakin pareittain, useimmiten isommissa
porukoissa, ja uskaltautuvat rohkeasti
etualallekin. Ruoka-aikoina saattavat kaikki
13:kin parveilla etualalla tabujen kimpussa.
Lumoava näky!! Suosittelen siis ehdottomasti
ainakin 10 yksilön hankkimista.

Toinen tärkeä asia on muut akvaariokumppanit.
Nuolimonniset ovat erittäin pieni laji ja
joutuvat siten herkästi muiden hätyyteltäväksi.
Koska ne ostettaessa ovat usein vielä
keskenkasvuisia, saattavat ne olla monelle toisen
lajin edustajalle houkutteleva suupala.
Ensimmäiset hankkimani yksilöt meinasivat kadota
taistelukalan suihin. Toisena esimerkkinä
mainittakoon, että esim. kardinaalikalat
hätyyttelevät niitä aika herkästi, varsinkin
ruoka-aikaan. Vaikkeivät hätyyttelijät
varsinaisia vammoja aiheuttaisikaan, ei tee
herkille piskuisille monnisille hyvää olla
jatkuvasti hätyytettyinä. Stressantuneina niiden
elinikä lyhenee. Tankkitoverit on siis harkittava
huolella.

Esimerkiksi neonterat ja sinineontetrat ovat
sopivaa seuraa - todennäköisesti, en ole itse
kokeillut. (Jompaa kumpaa lajia aion hankkia,
kunhan vaan osaisin päättää kumpaa :) Näyttävät
myös tulevan erinomaisesti toimeen
miljoonakalaurosten kanssa - naaraat ovat joskus
jo liian suurta seuraa. Juuri milliuroksia pidän
omien nuolimonnisteni seurana. Vesiarvot eivät
tosin tässä ole aivan ihanteelliset, mutta jos
millit ovat sopeutuvaista laatua (lue: suomessa
kasvatettuja) niin homma voi onnistua.

Yleensähän sanotaan, että monniset eivät tarvitse
hirveästi kasvillisuutta akvaarioonsa, koska
niiden kotiseudullakaan ei sitä hirveästi ole.
Nuolimonniset kuitenkin selvästi viihtyvät juuri
kasvien joukossa ja kotiseudullaankin ne elävät
juuri kasviston seassa. Ne lepäilevät usein
kasvien lehdillä ja liikkuvat muutenkin eniten
niillä akvaarion alueilla, joilla on kasvien
tarjoamaa suojaa. Runsaasti siis kasveja
nuolimonnisakvaan!

Monniset eivät syö leviä, vaikkakin luin jostain
kerran, että nuolimonniset söisivät punaleviä!
Tätä tiedonlähdettä en valitettavasti muista,
mutta perään kuitenkin todettiin että tälle
tiedolle ei ole toistaiseksi todisteita....
Käytännössä olen huomannut, että nuolimonniset
uivat varsin ahkerasti kasvien joukossa, kuono
lehtiä pitkin viipottaen. Luulen niiden kuitenkin
olevan enemmän kiinnostuneita lehdille, levän
joukkoon, jääneistä ruuan murusista, kuin
varsinaisesta levästä.

Yksi tärkeä seikka huomioitavaksi on myös akvassa
olevat laitteet. Nuolimonniset ovat sen verran
pieniä, että ne pystyvät helposti tunkemaan
itsensä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin - ja
kuolevat jos eivät pääse pois/irti. Itse menetin
karanteenissa yksilön, koska se tunki itsensä
EHEIM 2010:n taakse. En siis suosittele EHEIMin
20-sarjan sisäsuodattimia pienten monnien kanssa
samaan akvaan!


Kääpiömonnisista (corydoras pygmaeus) minulla ei
ole henk. koht. kokemuksia ollenkaan. Ovat
kuitenkin kooltana ja tavoiltaan aika lähellä
nuolimonnisia, joten yllä olevat ohjeet sopivat
varmaan kääpiömonnisiin.

Kolmas käppänälajihan on pikkumonninen (corydoras
habrosus). Näitä minulla on 7 yksilön parvi. Tämä
laji kasvaa jo hieman isommaksi, noin 3 -3,5 cm
pituiseksi. Isomman kokonsa puolesta se pärjää jo
hieman isommassa seurassa - esim. em.
taistelukala ei ole tuottanut ongelmia. Viihtyy
myös huomattavsti enemmän pohjalla, vaikka
polskii se tämäkin laji keskivedessä ja kasveja
pitkin aika usein.


Loppukaneettina voin todeta, että nuolimonniset
ovat vallan upea laji. Väreillä ne eivät pahemmin
koreile, mutta sopivassa valossa niiden pyrstön
tyven valkoiset täplät hohtavat kuin pienet
lyhdyt. Ja pysähtyessään keskiveteen niiden evät
väpättävät kuin siivet - syy miksi kutsunkin
omiani vesikeijuiksi. :) :)

Mutta painotettakoon vielä kerran, että
nuolimonninen on HERKKÄ LAJI, joka vaatii
harrastajalta KOKEMUSTA. Perusasioita ei kannata
tämän lajin kanssa ruveta harjoittelemaan. Samaa
sanoisin myös kääpiömonnisista. EIVÄT SIIS SOVI
ALOITTELIJOILLE!

Jos akvaariokokemusta ei ole vielä kovinkaan
paljoa, mutta perusasiat ja rutiinit ovat
hallussa, ja haluaa jonkin pienen monnislajin,
niin suosittelisin tuota pikkumonnista. Sekään ei
mikään aloittelijan ensimmäisten lajien joukkoon
sopiva ole, mutta vaikuttaa kestävämmältä kuin
nuolimonniset ja kääpiömonniset.

Toivottavasti tästä on apua. :)

ei mulla muuta kun kerran ajattelin ostaa niitä
kääpiömonnisia mutta niitä piti olla vähintään
10kpl muuten ne kuolis suruun tai jotain
sellaista se eläinkauppias väitti. kymmenen ois
maksanu aika paljon joten ei ollut sillä hetkellä
varaa

Siitä levänsyönnistä,että luin jostain että
nuolimonninen olisi levänsyöjä(?!!!!!!!!!),ja
ihmettelin sitä aluksi,ja en todellakaan uskonut
että se söisi levää,joten päätin kysyä.Joten et
kai enää ihmettele....?

Joku tietämätön kirjoitti:

Siitä levänsyönnistä,että luin jostain että
nuolimonninen olisi levänsyöjä(?!!!!!!!!!),ja
ihmettelin sitä aluksi,ja en todellakaan uskonut
että se söisi levää,joten päätin kysyä.Joten et
kai enää ihmettele....?

Nuolimonni (Otocinclus sp. ,kuuluu imumonneihin)
syö levää, nuolimonninen ei.

Satutyttö kirjoitti:

Nuolimonni (Otocinclus sp. ,kuuluu imumonneihin)
syö levää, nuolimonninen ei.

Monnit ja monniset tuppaavat näköjään edelleenkin
menevän ihmisillä sekaisin. Yrittäkäämme pärjätä
tässä nimien sekamelskassa. :)

Tuo em. viittaamani kirjoitus jossa epäiltiin
nuolimonnisten syövän punaleviä puhui kuitenkin
ihan oikeasti corydoraksista eikä otoista. En
tässä yritä väittää, että hastatukset olisivat
jotain levänsyöjiä - omasta mielestäni ne eivät
sitä ole, enkä ole kotikipoissanikaan huomannut
mitään tähän viittavaa. Otoille levät sitävastoin
maistuvat.

Ah, kunpa vain kuitenkin muistaisin mistä
ihmeestä olen tuon jutun lukenut.... sen verran
mielenkiintoinen "poikkeama" se oli.....