Vauvakuumeen tapaista siis täälläkin päin... Reilu kolme vuotta seurusteltu miehen kanssa ja yhdessä asumme nyt. Mies hiukan vanhempi ja vakitöissä ja itse valmistun toukokuussa hoiva-alalle ammattikoulusta. Olen siis 18v. Kuumeilua esiintynyt jo jonkin aikaa ja miehellekin olen asiasta jutellut. Hän ei ole lämmennyt ajatukselle, mutta ei täysin tyrmännytkään. Itse olen aina halunnut saada lapsia nuorena.
Ajoitus pikkuiselle tuntuisi mitä parhaimmalta.. Valmistun pian ammattiin, ehtisin olla työssäkin jonkin aikaa.. Toki myöhemminkin ehtisi myös, mutta... Olen miettinyt ja pohdiskellut.. Olisinko todella valmis? (en usko että kukaan on koskaan täysin valmis.) Olisinko hyvä äiti? Olisinko valmis kantamaan täydellisen vastuun pienen ihmisen elämästä? En oikein osaa selittää sitä :D
Kenelläkään muilla ajatuksia samantapaisia? :)
Ajoitus pikkuiselle tuntuisi mitä parhaimmalta.. Valmistun pian ammattiin, ehtisin olla työssäkin jonkin aikaa.. Toki myöhemminkin ehtisi myös, mutta... Olen miettinyt ja pohdiskellut.. Olisinko todella valmis? (en usko että kukaan on koskaan täysin valmis.) Olisinko hyvä äiti? Olisinko valmis kantamaan täydellisen vastuun pienen ihmisen elämästä? En oikein osaa selittää sitä :D
Kenelläkään muilla ajatuksia samantapaisia? :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei!
Olen 18 kohta 19 täyttävä lukiolainen. Syksyllä pitäisi lakki saada.
Minulla ihan hirmuinen vauvakuume ollut jo pari vuotta, mutta olen malttanut jo näinkin pitkälle odottaa. Tosin meilläkään ei mies ole lämmennyt kovinajatukselle. Sanoo että joskus viiden vuoden päästä. Mutta miten ikinä voisi odottaa niin kauan??? kun tämä kaksikin vuotta on tuntunut ikuisuudelta!! Nyt olisi oiva tilaisuus ainakin meillä (miäli mies siis olisi suostuvainen), kun koulujen väliin minulle jäisi kuitenkin melkein vuosi! Olisi mukava vaihtaa ajatuksia kanssasi.
Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä(näppäimistöni on hieman rikki):
Täällä myös kuumeilija. Olen 19-vuotias ja valmistun myös lähihoitajaksi. Vauvakuume on vaivannut jo jonkin aikaa ja tuntisin olevani valmis lapsen saantiin. Mies ei myöskään täällä suunnassa ole kovin innokas ajatukselle. Mies on minua vanhempi ja käy töissä. Miten päästä tästä kuumeesta ja jaksaa vielä odottaa? selviytymis keinoja??
Laittakaa ihmeessä posti osoitteeseen [email protected] niin voidaan vaihdella ajatuksia ja muitakin kuulumisia :)
Itse olen 18v opiskelija ja odotan esikoistani. Minä ja avomieheni ei voitaisi olla enää onnellisempia odotuksesta :) Ei meinaa malttaa odottaa kesään jolloin nyytin tulisi syntyä! Viikkoja on tällä hetkellä 19, joten puolivälissä ollaan. Ei voi sanoa että 18v olisi liian nuori vanhemmaksi, se on niin paljon ihmisestä itsestään kiinni. Jos olet vastuuntuntoinen ja muutenkin tasapainossa (eikä mies änkyröi ajatukselle vastaan) niin antakaa mennä! :)
Sittenpähän keski-iässä millon jotkut alkavat vasta hankkia ensimmäisiä muksujaan olette jo kasvattaneet lapsenne aikuisiksi ja voitte elää villisti ja vapaasti.
Muutenkin, nuorena sitä jaksaa!
Joo no tota, sain tietää tossa n. kuukausi sitten että odoton lasta, olen vasta 17 vuotias. Tuli tosiaan aika yllätyksenä. Ollaan seurusteltu poikakaverini kanssa 9kk mutta tunnettu ollaan kyllä varmaan pari vuotta kunnolla. Poikakaverini otti asian tosi hyvin ja on tukenu mua onneks, päätös tehtiin yhdessä, että pidetään lapsi. mun mielestä abortti tuntuu ihan hirveältä ajatukselta. Päässä on kyllä pyöriny kaikenlaista ja tosi monia kysymyksiä, mutta neuvolassa on osattu kyllä auttaa ja vastata kysymyksiin. Haluaisin tulevalle lapselleni vain hyvän ja tasapainoisen elämän ja että isä sekä äiti olisi kotona. Ton alkoholin kanssa on tullu kyllä läträttyä aika paljon, mutta kun sain tietää olevani raskaana se loppui kuin seinään, ei oikeestaan tee edes mieli juoda enää. vielä kun sais ton poikakaverin vähän vähentämään!! Opiskelut pitää keskeyttää, mutta päätin kyllä jatkaa sitten taas kun pystyy.
Voin sanoa että voimia tää vie kyllä tosi paljon. Mutta onhan tää kyllä ihana ja hienokin asia, lapsi on aina!!
Onnea ja jaksamista teille molemmille. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja nyytit saa olla terveitä
Heh, eikös olisi parempi toisinpäin?! Elää villisti ja vapaasti ENNEN perheen perustamista? Mieti nyt vähän... Lapsesi tulee olemaan loppuiän projekti, se äitiys ei lopu 18 vuoden päästä! Ja paljon parempi oppia ensin elämään itsekseen ja oppia huolehtimaan itsestään kuin jos alkaa kokemattomana leikkiä kotia.
Ja mistäs sen tietää, ku oot 40, niin voi olla niin, että olet isoäiti ja sitten sinulla on niitä mummotettavia??? Ei siinä niin vain lähdetäkään seikkailulle kaukomaihin, vaan saatat joutua valitsemaan sen Tallinan risteilyn. Aijjai. En minä ainakaan haluaisi olla mummo 40 -vuotiaana. Huhhuh...
Ei meillä ainakaan isoäidit oo lastenlastaan hoitaneet. Joskus kyllä kitisevät, kun ois kiva, jos tulis yökylään jne. Mutta en malttais luopua, kun on niin pieni ja ihana vielä. Ja rahallisestikin pärjätään ihan omillaan. Eikä pelota yhtään, jos tulisin isoäidiksi 40-vuotiaana, niin tuli minunkin äitini. Säälittää enempi ne nelikymppiset lapsettomat, jotka odotti, odotti ja nyt sitten joutuvat hyväksymään lapsettomuuden ja se ainoa oikeakin tuli ja meni, kun ei ollutkaan tarpeeksi hyvä. Ja urakin oli vain kaunistelua: kaikki menee mikä tulee. Mieluummin elän ja vanhenen suuren perheen keskellä kuin kouluttaudun johonkin "hyvään ammattiin" ja metsästän loputtomiin sitä unelmien miestä. Äiti on talon sielu ja toivottavasti minusta on paljon iloa ja pullantuoksua myös lapsenlapsilleni, kun niitä joskus saan. Jokaisella on oikeus nauttia omasta tiestään. Kaikki vain eivät osaa..
Minusta olisi ihana olla mummo 40 vuotiaana. Ja oma äitinikin tykkää siitä nimittäin kokemusta on.
odotappa vielä se aikaa, etä mieskin lämpenee. ikävä jäädä yksin, kun mies ei ollutkaan vielä valmis!
Ei kukaan ole koskaan valmis äidiksi. :)
Ja en ehkä ihan tänne osastolle kuulukkaan niin nuori olen silti. Tuon lapsen isän kanssa ollaan oltu yhdessä nyt 3 ja puoli vuotta ja puolitoista vuotta asuttu saman katon alla. Viime kesänä päätettiin että saa tulla jos on tullakseen ja kuitenkin vasta lokakuussa ilmoitti tämä meidän prinssi itsestään. Kummatkin tehdään töitä joten tulot on taattu äippäloma ajallekkin (kuten varmasti tiedät että opiskeliana saat minimi äippärahan) Päätimme myös ostaa 2 siskoa ulos yhdestä omistamastamme asunnosta ja nyt kolmioon muutetaan sitten kesällä. Todettiin nimittäin samantien että tämä miedän "bile" kaksio on liian pieni. :D Mutta jo kun pohdit asioita osoitat olevasi valmis äidiksi enemmän kun moni muu. Mieli korkealla, mutta varautua voi myös pettymyksiin. Lapsia ei tehdä, niitä saadaan :D Raskaus on rankkaa aikaa, kaikki ei aina suju kun oppikirjoissa. Pitää varautua siihen että lapsi haluaakin tulla ennenaikojaan maailmaan tai käy jotain muuta. Mutta itse olen selvinnyt raskauden huonoista puolista sillä että meidän pieni herra ilmoittelee itsestään jo selvästi pienillä potkuilla jotka pelastavat ainakin tämän mamman päivän :)
Enemmän iloa kun harmia.
Onne yritykseen jos tulette siihen tulokseen että vauva on tervetullut :)