Neljäs vuosi on meneillään yliopistossa, enkä käytännössä tunne täältä ketään! Muutama puolituttu harkkapari on, muttei niidenkään kanssa ole tullut sen enempää juteltua.
Kyllä nyt vois edes jokunen kaveri olla kun opiskelijoitakin täällä on yli 10000! Fuksivuotena ajattelin, että nyt jos en väkisin tutustu muihin, niin jään täysin yksin.... ja ikävää olla oikeassa. Vaikka oonkin perusluonteeltani vähän syrjäänvetäytyvä, niin olis kyllä kiva välillä olla muidenkin kanssa tekemisissä.
Lisäks tuntuu todella pahalta kun vanhemmat, jotka asuu toisella puolella Suomea, soittavat viikottain ja kyselevät kuulumisia opinnoista ja muustakin mitä oon touhunnu. Aina pitää valehdella kaikesta ku ei viitti etenkään sairaalle äidille tunnustaa, etten oo kyenny tekeen mitään enkä oo ollu muiden ihmisten kanssa missään tekemisissä.
Aika sairasta että koko lapsuuden on odottanu sitä, että pääsee itte päättään asioistaa ja alottaan oman elämisen, niin kaikki onkin pelkkää masennusta ja yksinäisyyttä.
Kyllä nyt vois edes jokunen kaveri olla kun opiskelijoitakin täällä on yli 10000! Fuksivuotena ajattelin, että nyt jos en väkisin tutustu muihin, niin jään täysin yksin.... ja ikävää olla oikeassa. Vaikka oonkin perusluonteeltani vähän syrjäänvetäytyvä, niin olis kyllä kiva välillä olla muidenkin kanssa tekemisissä.
Lisäks tuntuu todella pahalta kun vanhemmat, jotka asuu toisella puolella Suomea, soittavat viikottain ja kyselevät kuulumisia opinnoista ja muustakin mitä oon touhunnu. Aina pitää valehdella kaikesta ku ei viitti etenkään sairaalle äidille tunnustaa, etten oo kyenny tekeen mitään enkä oo ollu muiden ihmisten kanssa missään tekemisissä.
Aika sairasta että koko lapsuuden on odottanu sitä, että pääsee itte päättään asioistaa ja alottaan oman elämisen, niin kaikki onkin pelkkää masennusta ja yksinäisyyttä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä niin, että aikuisen elämä ei ole sitä, mitä lapset ja nuoret kuvittelevat. Eli asioiden eteen pitää tehdä työtä työtä ja työtä, oli se sitten opiskelu, työelämä, ihmissuhteet, kodin puhtaus, hyvä body jne. Jotenkin häiritsee kun tuntuu, että kaikki pitäisi tulla itsestään; kaunis koti, hyvä palkka ja paljon ihmissuhteita jne... Aikuisen elämä on valintoja ja sen oivaltamista, että kukaan muu ei puolestasi tee mitään, kaikki pitää itse hankkia. Toiset kasvatetaan tähän jo pieninä, joten tuntuu kuin he olisivat aktiivisia luonnostaan, toiset eivät kykene hoitamaan raha-asioitaan, opiskelujaan, ihmissuhteitaan, vartaloaan, kotiaan jne...
Itse olen myös yksinäinen ja ujo, mutta koitan tehdä näin nelikymppisenä asian kanssa töitä ihan toisella tapaa kuin nuorempana. Ja se kantaa hedelmää, ujous on karissut hieman ja vaikka en vuosien seurustelusuhdetta olekaan löytänyt olen löytänyt lyhyempiä ja mukavia ihmisiä elämääni ystäviksi muuten.
Monesti olen miettinyt, että kun olisi oivaltanut asian jo nuorempana niin olisi varmaan se perhekin. Joillekin sosiaaliset taidot kehittyvät hyviksi jo lapsina ja sitten on meitä, jotka joudumme ne opettelemaan tietoisesti. Älä jää sinne yksinäisyyteesi vaan ala juttelemaan ihmisille. Muista että olet nyt siellä neljä vuotta eristäytynyt, niin hetkessä et pysty verkostoa luomaankaan, mutta kun vain näet vaivaa niin pikkuhiljaa asiat muuttuvat. Turha olla nyhverö ja tyytyä yksinäisyyteen kun aina voi valita toisinkin. Ei se onni puusta putoa, mutta vaivaa näkemällä saat sen. Kokemus puhuu.
Joo, noin sen täytyy olla! Ite oon aina miettiny että miten jotkut ovat kuin syntyneet sosiaalisiksi ja itse en koko hommaan kykene millään, vaikka sisältöä ja jutteluhalua mussa riittäisikin!
Johtuu kai kotikasvatuksesta, kun on opetettu vaan häpeemään itseään ja ainoa harrastus on ollut TV ja tietokone.
Olempa minäkin jo keski-iässä ja aika yksinäinen ollut aina. Tuo kirjoitus oli hyvä ja siinä on paljon asiaa, mutta halusin lisätä sen että rehellisyys itselle ja toiselle on myös aika tärkeä juttu. Tällä tarkoitan että ainakin mulle on löytynyt sitten ystäviä kun en yritä olla jotain muuta kun olen. Ja olen kyl kaikille potentiaalisille ystäväehdokkaille sanonut sen että mä olen ujo enkä tiedä miten täs nyt pitäisi toimia, mut todellakin haluan ystäviä.
Se että uskaltaa olla se rassukka mikä on, eikä väkisin koita olla se cooli ja haluttu.
Koskaan ei oo liian myöhäistä aloittaa jotain keskenjäänyttä.
Vaikka tutustumista uusiin ystäviin tai ahertamista opintojen parissa. Aloita jostain pienestä ja jatka siitä sitten. Vaikka laittamalla tähän sähköposti osoittees ja kaupunki jossa asustat. Sillä moni on samassa tilanteessa. Ehkä jopa löydät siten mielekkäitä ystäviä mutta luovuttaa ei kannata. Valitamme monesti liikaa toimimisen sijasta.