tätä palstaa lukiessa tuli yksi kysymys mieleen. Onko suomessa enää yhtäkään nuorta jotka hankkiutuisivat aatteen takia siviilipalvelukseen tai jopa kieltäytyisi kokonaan asevelvollisuudesta? Nykyään kun tuntuu et kaikki menee vaan joukon mukana. Kukaan ei uskalla tuoda ajatuksiaan esille saatikka sitten tehdä asian hyväksi mitään. Onko nykyään oikeasti lusmuilu se mitä kaikki tekee? Ei armeijaan menokaan aina tarkoita ettei lusmuilisi.. Monethan menevät sinne vain siksi, kun kaveritkin menee vaikka itse ajattelisi toisin. Eikö se ole lusmuilua?
Entä onko siinä sitten jotain kehumista jos joku hullua näyttelemällä on saanut vapautuspaperit? Sehän on lusmuilua asian todellisessa merkityksessä. Itse olen menossa siviilipalvelukseen. Päätin sen jo silloin kun löysin oman aatteeni ja tyylini. Eli siis useita vuosia sitten. Kyllähän ihmiset nenän vartta pitkin katseli kun sai tietää. Mutta vittuako se niille kuuluu. Itseämmehän varten me tätä elämää eletään, ei muita varten. Ja jos suomeen joku sotatila tulisi niin kyllä mä yhtälailla olisin valmis uhrautumaan maan ja läheisten puolesta. Vaikka en armeijaa olisikaan käynyt.
Entä miksi aina sanotaan että 'mene armeijaan, kakara. siellä susta tulee mies.'
onko se mieheksi tulemista että palaa henkisesti vuosia taaksepäin ja menee jonnekin metsään möyrimään ja leikkimään sotaa? ainut ero että aseet ovat oikeita. Itse lähinnä sanoisin että ainakin joissain tapauksissa armeija ei tee pojista miehiä. Vaan nuorista miehistä poikia.
Itse ymmärrän jos jotkut ylistää armeijaa. Kyllä mäkin ehkä pakon edessä menisin jos suomen tila olisi jotenkin uhkaava. Mutta kun se ei ole! Nykyään armeija on lähinnä vain valtion varojen ja nuorten miesten ajan haaskausta.
Ja tähän on kenenkään kakaran turha tulla selittämään mitään omiaan. Ainakin sitten jos luonne on jotain 'mä meen armeijaan ku siellä saa ampuu aseilla. siistii!' tyyppiä. Ajatelkaa tätä asiaa nyt omilla aivoillanne vähän pintaa syvemmältä ja ottakaa kantaa.
Entä onko siinä sitten jotain kehumista jos joku hullua näyttelemällä on saanut vapautuspaperit? Sehän on lusmuilua asian todellisessa merkityksessä. Itse olen menossa siviilipalvelukseen. Päätin sen jo silloin kun löysin oman aatteeni ja tyylini. Eli siis useita vuosia sitten. Kyllähän ihmiset nenän vartta pitkin katseli kun sai tietää. Mutta vittuako se niille kuuluu. Itseämmehän varten me tätä elämää eletään, ei muita varten. Ja jos suomeen joku sotatila tulisi niin kyllä mä yhtälailla olisin valmis uhrautumaan maan ja läheisten puolesta. Vaikka en armeijaa olisikaan käynyt.
Entä miksi aina sanotaan että 'mene armeijaan, kakara. siellä susta tulee mies.'
onko se mieheksi tulemista että palaa henkisesti vuosia taaksepäin ja menee jonnekin metsään möyrimään ja leikkimään sotaa? ainut ero että aseet ovat oikeita. Itse lähinnä sanoisin että ainakin joissain tapauksissa armeija ei tee pojista miehiä. Vaan nuorista miehistä poikia.
Itse ymmärrän jos jotkut ylistää armeijaa. Kyllä mäkin ehkä pakon edessä menisin jos suomen tila olisi jotenkin uhkaava. Mutta kun se ei ole! Nykyään armeija on lähinnä vain valtion varojen ja nuorten miesten ajan haaskausta.
Ja tähän on kenenkään kakaran turha tulla selittämään mitään omiaan. Ainakin sitten jos luonne on jotain 'mä meen armeijaan ku siellä saa ampuu aseilla. siistii!' tyyppiä. Ajatelkaa tätä asiaa nyt omilla aivoillanne vähän pintaa syvemmältä ja ottakaa kantaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä aatteellista on sivarissa? Kaikkihan sinne nykyään menee. Jos kaikki ne nöösipojat (kuten sinä), jotka menevät sivariin menisivät suosiolla vankilaan niin tulevien sukupolvien ei tarvitsisi miettiä tätä valintaa ollenkaan.
Kuten sanoin, olet ns. pelkkä pusi.
menee armeijaan oman aatteensa takia? vai väitätkö, että kaikki menevät armeijaan kun on pakko/"kun kaikki muutkin"?
Suosittelen ottamaan pään pois perseestä ja miettimään mikä on aate. Ei se ole vaan joku sivareitten ja ituhippien juttu.
en tarkoittanut että kaikki menevät armeijaan koska on pakko tai siksi, kun muutki menee. vaan se on ikäänkuin se helpompi valinta. useinhan siviilipalvelukseen menijät saavat kuulla valinnastaan ja kaikki katsoo nokan vartta pitkin. armeijaan mennessä harvemmin joutuu niin sanotusti "silmätikuksi". se on ok jos menee armeijaan aatteen takia. kunhan sen vaan tekee siksi, kun itse haluaa. ei siksi koska haluaa seurata massaa. enemmänkin hain tuossa ensimmäisessä viestissä sitä että on tärkeää tehdä itse omat valintansa. eikä anna minkään ylemmän tahon tehdä niitä valintoja puolestansa.
ja edelliselle vastaajalle: ei siviilipalveluksessa itsessään ole mitään aatejuttua. vaan nimenomaan siinä armeijassa, ja aseista kieltäytymisessä. tämän seurauksena jääkin yleensä vain kaksi vaihtoehtoa, joko siviilipalvelus tai vankila. ja itse mieluummin menen hakemaan työkokemusta kun vankilaan.
ja niille joiden mielestä armeija on jotenkin "tosimiesten juttu". niin mikä siinä kiehtoo? joo, kyllähän siinä vähän näyttää sylvester stallonelta ku seisoo kovan näkösenä ase kädessä ja tihrustaa muita vakavana. mutta tosiasiassa se on raukkamaisuuden merkki. ihmisen pitää olla vahva myös ilman mitään apuvälineitä.
On niin hauskaa lukea näiden intissä käyneiden/muuten vaan intti henkeen ja vereen olevien "tosimiesten" juttuja. Ite olen ns "nöösipoika" joka aikoo suorittaa sivarin.jostain kumman syystä en kuitenkaan koe itseäni kauhean laiskaksi tai miksikään muuksi?
olen 19 vuotta ja työ kokemusta opiskelun ohella takana jo useita vuosia mm 2v raksalla "tosi äijien" kanssa hommissa. useita kuukausia varastoilla ja muuttofirmoissa! eli ei mielestäni mitään nöösäilyä? Voin todeta tähän, että suurin osa frendeistä muista intin käyneistä "tosimiehistä" ketä tunnen ei ole tehnyt päivääkään töitä, vaan lähinnä menee inttiin leikkimään sotaa ku pienenä tuli sekin aika tuhlattua koneella kynäriä takoessa. Sitä paitsi arvostan ainakin ite sitä et saan työkokemusta paperille, kun sitä, että olisin ollut poikain kanssa vähä metsässä rämpimässä. Kyllä noissa leireillä ja erähommissa on jo pentuna käyty seikkailee sen verta, et ei tarvii pahemmin sitäkään harjotella.