Lapsi on vuoroviikoin äitillä ja isällä. Naisystävän kaveri on ottanut päänvaivakseen vuoroviikon ja on jopa niin huolissaan että oli kysynyt "psykologilta" eli työkaveriltaan järjestelyn toimivuutta.
Tuomio oli kuulemma se että ei ole lapsen edunmukaista. Kuulemma lapsi ei tiedä missä koti on.
Minulehan ei ole asiasta suoraan kerrottu vaan, voivoteltu seläntakana naisystävälleni.
Kysymys kuuluukin että mikäsitten olisi lapsen parhaaksi, onko äiti vai isä parempi huoltaja vai mistä ihmeestä on kysymys? Kuka voi arvioida yhteishuoltajuuden yleisesti, eikö pitäisi arvioida tapauskohtaisesti?
En kyllä millään haluaisi joka toinen viikonloppu tapaamisia, liian vähän yhdessäoloa.
Kertokaas nyt kuinka teidän lapsiinne on vaikuttanut vuoroviikko järjestely?
Hyvää kevään odotusta! :)
Tuomio oli kuulemma se että ei ole lapsen edunmukaista. Kuulemma lapsi ei tiedä missä koti on.
Minulehan ei ole asiasta suoraan kerrottu vaan, voivoteltu seläntakana naisystävälleni.
Kysymys kuuluukin että mikäsitten olisi lapsen parhaaksi, onko äiti vai isä parempi huoltaja vai mistä ihmeestä on kysymys? Kuka voi arvioida yhteishuoltajuuden yleisesti, eikö pitäisi arvioida tapauskohtaisesti?
En kyllä millään haluaisi joka toinen viikonloppu tapaamisia, liian vähän yhdessäoloa.
Kertokaas nyt kuinka teidän lapsiinne on vaikuttanut vuoroviikko järjestely?
Hyvää kevään odotusta! :)
Vastaukset 36
Vanhimmat
Varsinkaan kovin nuorilla lapsilla (ala-asteikäiset ovat vielä aika nuoria).
En sitten tiedä, jos kodit ovat hyvin lähekkäin toisiaan, eli oleelliset muutokset ovat pieniä. Yleisesti ottaen sellainen käytäntö luo sekavuutta lapsen elämään. Yhden kodin tulisi olla selkeä tukikohta, toisen muu tärkeä paikka.
On totta että vähäiseksi jää aika lapsen kanssa, jos näkee vain joka toinen viikonloppu. Osa ihmisistä ratkaisee sen näillä keinoin: messenger tai skype pitkän matkan päähän, voi keskustella ja webkameran ansiosta nähdä toisensa sovittuina kellonaikoina, tuntuu läheisemmältä. Sähköpostit, kirjeet ja puhelut. Lähempänä asustelevat. Viikonloppujen lisäksi koulupäivän jälkeen yhtenä - kahtena iltana lasten tulo. Koulutehtävien teko ja sitten mukavaa yhdessäoloa, palautus "tukikohtaan" n. tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa, jotta uni tulee riittävän ajoissa, eikä verota seuraavaa koulupäivää. Joillakin ratkaisuna on myös, että lapset tulevat joka viikonloppu, koulunkäynnin ajat eli arkipäivät ovat lähihuoltajallaan. Lomat sovitusti tietenkin niin, että joskus lähihuoltajakin tekee jotain lomalla lasten kanssa. (Yleensä siis haluaa.)
Ei vuoroviikko lapsia vahingoita. Eikä ala-asteikäinen ole nuori vuoroviikkoon.Alle vuoden ikäinen on.
Miten muka vuoroviikko ei olisi lapsen edun mukaista? Lapselle on hyvä olla vanhempiensa (kummankin) lähellä. Ei lapsi kiinny paikkaan, vaan ihmiseen.
kimpsusi ja kampsusi aina viikon jälkeen eri osoitteeseen, toimi aina hiukan eri säännöillä eri paikassa, ja katso sitten kuinka hyvältä se sinusta tuntuu.
Varsinkin alle kouluikäinen on erittäin nuori, ja ala-asteikäinen vielä nuori lapsi.
Missä vaiheessa se alettaisiin ymmärtämään, että pieni ihminen ei ole yhtä valmis ja sopeutumiskykyinen kuin terve aikuinen? Kodin turva on tärkeä asia. Ja totta kai kumpikin vanhempikin ovat tärkeitä, yhtä paljon. Jos lapsellinen eroaa, hänen pitää ymmärtää, että oman ikävänsä edelle tulee asettaa lapsen turvallinen ja pysyvä käytäntö kodin kanssa. Löytää muita keinoja yhteyden ylläpitämiseen. Tai sitten on parempi olla eroamatta ja tehdä töitä sen liiton eteen, jotta lapsi ei joutuisi myöskään asumaan tunneilmapiiriltään turvattomassa kodissa.
Niin yksinkertaista se on. Asetu hetkeksi lapsen asemaan ja unohda omat halusi ja tunteesi, ja mieti sitten, mikä hänelle olisi parasta.
»Missä vaiheessa se alettaisiin ymmärtämään, että pieni ihminen ei ole yhtä valmis ja sopeutumiskykyinen kuin terve aikuinen?»
Kuka nyt ylipäätään on valmis ihminen? Ihmeellistä sepustusta.
Entä mistä olet keksinyt ettei lapsi ole yhtä sopeutumiskykyinen kuin aikuinen? Voipi olla jopa toisinpäin, eli lapsi on sopeutumiskykyisempi ainakin joissakin asioissa.
Mielestäni kaikkein naurettavinta on korvata aikuisen läsnäolo jollain skypeillä. Skype ei todellakaan korvaa läheisyyttä.
Entä sitten sekavat tapaamiset: joka toinen viikonloppu sotunnaisina iltoina.. siinähän lapsi on aivan sekaisin eikä todellakaan ikinä tiedä milloin on missäkin. Tosin valitettavasti sekaisia tapamisiakin joskus pitää sopia, esimerkiksi vuorotyöläisilllä.
Minä pidän mahdollisimman säännöllistä vuoroasumista parhaana mikäli se suinkin on mahdollista. Ja ETENKIN pienten ja hyvin pienten lasten kanssa. Teini-iässä lapset voivat jo paremmin itsekin päättää milloin on kummassakin kodissa.
Mutta sellainenkin on aivan kauheaa jos vanhemmat ovat fyysisesti läsnä mutta henkisesti poissa. Jos vanhempi chattailee omiaa tai muuten on omissa oloissaan ja lapsi katselee siinä vieressä saamatta mitään kontaktia. Parempaa läsnäoloa olisi se, että joku juttelisi lapsen kanssa edes skypellä.
»On totta ettei (vuoroviikkoja) suositella Varsinkaan kovin nuorilla lapsilla (ala-asteikäiset ovat vielä aika nuoria).»
Kuka ei suosittele? Asiasta jotain tietävät vai tänne palstalle kirjoittavat?
Älä väitä tosiasioiksi asioita jotka eivät ole tosia. Väitteen esittäjällä on todistusvelvollisuus.
Mä olen kans jostain lukenut että vuoroviikkoja ei suositella kovin pienille lapsille. Enpä minäkään muista tarkemmin tutkimuksen nimeä tai mistä olen sen lukemut, mutta sellainen tutkimus on tosiaankin tehty.
Ehkäpä googlettamalla asiasta löytyisi enemmän tietoa.
..jo ennen väitteen esittämistä, jotta voi laittaa edes jonkinlaisia todisteita.
asiaan tarvitse roppakaupalla todisteita etsiä nettikeskusteluun? Kysypä vaikka yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liitoista, niin varmasti saat sen tutkimuksen käsiisi!
Ainakaan meidän perheessä ei ole omakohtaista tarvetta vuoroviikkosysteemiin, joten en ole perehtymyt asiaan tarkemmin. Luusisi sinun olevan perehtynyt siihen vuoroviikkotutkimukseen itsekin, jos olet aiheesta oikein innostunut puolesta puhumaan.
Mitä todisteita sinulla on siihen, että vuoroviikkosysteemi olisi lapselle paras? Missä todisteet?
Sopii tosiaan googlettaa jo ennen väitteen esittämistä. Tämä siis sekä väitteen esittäjälle että feikille jolle vastaan.
..omakohtaisesti.
Kun nyt lähdette siitä että kaikki perusteet kaikelle googletetaan, niin kyllä vain: voitte googlettaa myös minun perusteeni. Onko tällainen keskustelu hedelmällistä?
Minäkin olen lukenut jostain että maailma on litteä. Ehkäpä googlettamalla löytyisi parempaa tietoa.
Hmm.. pitäisikö koittaa vaikka "Flat Earth Society"
siltä litteästä maailmastasi ja soittaa vaikka sine yksin- ja yhteishuoltajien liittoon, niin ei tarvitsisi hernettä nenään vetää tuollaisesta asiasta.
Sitä paitsi, vaikka olisi mitä tutkimuksia puolesta ja vastaan, niin yksi malli sopii yhdelle lapselle ja toinen tapaamismalli toiselle. Ei se ole mikään automaatti, että vuoroviikkosysteemi olisi se ainut oikea.
Mitäs jos aloittaisit sen googlettamisen vaikka sillä, että etsisit taustatietoa omille väitteillesi? Ne kun taitavat perustua aivan 100% varmaan faktatietoon ja linkki löytyy sinne varmaankin kädenkäänteessä, kun oletat, että kaikki muutkin muistavat tarkkaan aivan kaiken mitä ovat joskus lukeneet.
Hyvä jos teillä toimii noinkin.
Lapsi sopeutuu jos on pakko, mutta aikuinen laittaisi kampoihin, koska ei suostuisi vaihtamaan joka toinen viikko kotiaan. Kuka ajattelee lapsen tunnetta rauhallisesta, pysyvästä ja turvallisesta kodista? SE on pääpointtini.
En väitä ettäkö kaikilla kävisi niin, että lapsen elämään toisi enemmän sekavuutta ja turvattomuutta tuo systeemi. Mutta olen nähnyt monia, joiden koulut, kaverisuhteet ja ylipäätään onni ja iloisuus tuosta kärsii. Toki saa olla enemmän kummankin kanssa, ja reiluahan se on kaikille sen kannalta, kuinka paljon saa olla itselle rakkaan ihmisen kanssa.
Ei tietenkään skypet ja messengerit korvaa aikuisen läsnäoloa. Mutta ikävään ne auttavat, ja siihen, jos voi keskustella kasvotusten kuitenkin koulupäivästään ja kertoa asioista joita kavereidensa kanssa tekee. Sen mitä tekisi muutoin kotona kasvotusten, jos vanhempi on kiinnostunut lapsensa kuulumisista. Väittäisin että intensiivisempään ja kiireettömämpään keskusteluun tuota kautta voi päästä. Koska varaa aikaa juuri sitä tarkoitusta varten. Halata ei netin kautta voi, se on totta. Läheinen kyllä voi olla muutoin, lähellä toista ja kiinnostunut hänen asioistaan, sanoilla lohduttaa, neuvoa, tukea ja auttaa. Sitä kaikkea, mitä lapsi vanhemmaltaan MYÖS tarvitsee.
Olen täysin samaa mieltä tuosta, olipa tapaamisjärjestely mikä tahansa, tärkeintä on sen pysyvyys. Niinpä esim. tietyt illatkin olisivat aina samat. Monilla koulunkäynnin ja etäisyyden vuoksi kouluviikot on parasta rauhoittaa täysin yhden kodin suunnalta tapahtuvaksi. Jos kodit ovat hyvin lähekkäin, voi tilanne olla toinen.
Pienen lapsen mieleen kuitenkin eniten vaikuttaa se, miten hänen rakkaat ihmisensä - isä ja äiti, pystyvät asiat sopimaan ja hänen parastaan ajattelemaan.
Käsitykset lapsista ja tarpeesta suojella heitä voivat poiketa, kaiketi tärkeintä on siinä kohtaa miettiä asioita uudelleen, jos näkee lapsen oirehtivan - väsymys, syrjään vetäytyneisyys, ilottomuus, jatkuvat kiukuttelut, epäsosiaalinen käytös, kouluvaikeudet ja vaikeudet kavereiden kanssa. Jos taas lapsi voi hyvin, niin silloinhan ei kannata lähteä toimivia systeemejä muuttelemaan.
Oma käsitykseni perustuu lastensuojelualan ammattilaisten näkemykseen ja suosituksiin kyseisestä asiasta. Vuoroviikkosysteemejä ei suositella, kun tehdään tapaamissopimuksia. Perusteina lapsen elämän rauhallisuus, toinen pysyvämpi koti, jossa aikaa vietetään enemmän, ja jonka käytännöt ja säännöt opastavat lasta elämässään toista kotia enemmän.
Teillä voi toimia toisinkin, en vähättele teidän kokemustanne. Te olette varmastikin riittävän aikuisia siihen, että pystytte luomaan riittävän yhtenäiset kodin säännöt ja perusrutiinit lapsellenne. Pienillä lapsilla ne ovat varsinkin turvallisuudentunteen kannalta hyvin tärkeitä. Tämän voi lukea mistä tahansa kasvatusoppaasta. Kyse on pienen ihmisen psyykkisestä kehityksestä, ei sen enemmästä tai vähemmästä.
Elatusvelvollisten liiton sivuilla on hyvä artikkeli tästä, ruotsissa on tutkittu vuoroviikko asumista ja todettu sen sen olevan erittäin edullista lapsella.
Tämä on taas tätä normaali paskaa jota koitetaan toitottaa äitien eduksi joka tuutista.
mutta haluaisitko sinä itse vaihtaa kotia viikon välein? Harvaa aikuista pompotellaan kahden kodin välillä samalla tavoin kuin lapsia.
Lapsella on kyky sopeutua kaikenlaisiin olosuhteisiin, mutta se ei välttämättä tarkoita lapsen parasta. Mikä on sopiva yhdelle, niin voi olla epäsopiva tapa toiselle.
jos olisit sitä häneltä suoraan kysynyt. Miten tämä selkäsi takana on siis tapahtunut, koska sinua on huolesta informoitu?
vuoroviikosta? Taitaa naisystäväsi ajatella että saa riesakseen lapsen koko viikoksi, joten on ottanut viisaan ystävänsä tukemaan hänen ajatustaan....
Miusta tuo vuoroviikko systeemi ei oo hyvä. Lapsen elämä menee vaa sekasin ko pitää joka toinen viikko olla eripaikassa. Vaikka muute mikää ei muuttuskaan ni ei se miusta silti oo hyvä juttu. Eikö lapsi vois olla vaikka viikolla yhen yön isän luona ja sit viikonloppusin? Tai sitten vaikka useempi viikko äitillä ja sit vaikka viikko isällä. Tääkin vaihtoehto ois miusta parempi.
niin lapsi pysyköön omassa kodissaan ja vanhemmat muuttakoot joka toinen viikko. Järjestelmä tietysti vaatii kolme asuntoa tai armeliaat ystävät/sukulaiset, jotka ovat valmiit ottamaan vaivoikseen sinkkuviikkoa viettävän vanhemman.
Kun tätä systeemiä on kokeiltu jonkin aikaa, niin todennäköisesti siitä luovutaan aika pian. Sen verran hankalaa on kodin vaihto joka toinen viikko.
Ajatelkaa lapsenne parasta älkääkä tehkö hänestä heittopussia, jolla ei ole omaa kotia ollenkaan, vaan joka kiertää isän luota äidin luo tai päinvastoin.
Ei heittopussia.
Voin vain sanoa puolen vuoden kokemuksella asiasta, että se viikko-viikko oli paras systeemi. Mutta aina on näitä idiootteja jotka väittää sitä vastaan, ja yllättäen ne ovat yleensä aina naisia koska he kokevat sen loukkaavan äitiyttään kun eivät voi sanoa itseään Yh.
Ongelmaksi se muodostuu vasta niinikään kouluiässä jos vanhemmat asuvat eri paikkakunnilla, mutta sekin ongelma ratkeaa jos toinen vanhempi käy siellä toisella paikkakunnalla töissä ja voi näin viedä lapset aina töihin mennessään kouluun ja tarhaan.
En osaa antaa linkkiä, mutta ihan pohjoismaissa on tutkittu, että viikko-viikolla no ollut positiivista vaikutusta verrattuna muuhun.
Ja tämähän ei sitten toimi jos, niinuin yleensä, äiti riitauttaa asian, äidin etu on jos vanehmpien välit on riitaisat, MUTTA tätähän ei tervejärkinen äiti/vanhempi tee.
Se voi toimia täydellisesti VAIN, jos kumpikaan vanhempi ei halua toiselle pahaa eikä valtaa toiseen nähden, koska molemmissa tapauksissa lapsi on se välikappale.
..sen vanhemman, jonka mielestä joka-toinen-vkl -tapaamiset ovat paras lapselle, pitäisi tyytyä siihen etävanhemman osaan.
No kuka sen päättää?? en minä haluaisi että toinen jää vähemmälle, taij toiseksi lapsen elämässä. Jos asuu vain joka toinen vkl niin väkisinkin niin käy..
Ei väkisin käy niin että lapsella on vain joka-toinen-vkl -vierailupaikka. Mutta jos toinen vanhemmistä on sitä mieltä että lapselle riittää satunnainen vanhempi, niin sellaista haluavan vanhemman pitäisi tyytyä toisarvoisen vanhemman rooliin.
Päivittäin olen tekemisissä lapseni kanssa vähintäänkin puhelimen tai netin kautta, ja tapaan useimminkin, vaikka sopimuksessa seisoo joka toinen vkl.
En ole satunnainen vanhempi, vaan yhteishuollon jakava, vanhempainiltoihin ja harrastusreissuihin osallistuva vanhempi.
Vaikka lähikodin vanhemman kanssa emme voineetkaan jatkaa saman katon alla, oli lapselle parasta jäädä tuttuun kotiin ja ympäristöön ja tuttuihin jo valmiisiin koulu- ja kaverikuvioihin sinne asumaan. Sinä vähättelet minua satunnaiseksi vain siksi, että olen toiminut siten, että lapsellani elämään tuli mahdollisimman vähän muutoksia. Minun ei ollut mahdollista hankkia itselleni kotia hänen vierestään. Se ei tarkoita että suhteemme lapsen kanssa olisi mitenkään satunnainen tai etäinen, vaikka aluksi teki varsinkin minulle tiukkaa olla näkemättä häntä joka päivä.
Minä olen tehnyt ja teen sen parhaani minkä voin, kun lapseni parasta ajattelen, eikä perheemme ollut mahdollista pysyä ehjänä.
Lapseni kertoo minulle elämästään sekä hyvät että huonot asiat, hän halaa ja istuu sylissäni kun näemme, hän kertoo rakastavansa minua silloinkin, kun en ole itse sitä sanonut ensimmäisenä. En koe millään muotoa olevani hänelle "satunnainen vanhempi". Olen täysillä kiinni hänen elämässään - suuri kiitos siitä kuuluu tietenkin myös exälleni, joka on pitänyt minua joistakin asioista ajan tasalla, ja joka on aina ymmärtänyt, ettemme ole kilpailijoita, vaan lapsellemme rakkaimmat ihmiset.
Joo mutta jos tarkoituksena on että lapsi säilyttää samanlaiset välit yms. molempiin vanhempiin. Siinä voi käydä niin että iän karttuessa etääntyy siitä joka-toinen-vkl vanhemmasta, muutenkin kun ei elä tavallista arkea, yms. Tottakai toinen voi päättää että jättäytyy vähemmälle ja muuta, mutta jos haluaa olla samallalailla osana lapsen elämää kuin ennen eroa, niin ei minusta voi sitä pois ottaa. Ei lapselta eikä "toiselta" vanhemmalta. Ei sitä toinen eroavista vanhemmista voi päättää yksin.
Tutkimuksissa on todettu että vuoroasujalapset voivat paremmin kuin muut erolapset ja he saavat enemmän "aikuisaikaa" jopa kuin ydinperheiden lapset. Perusedellytykset kuntoon - siis kodit riittävän lähellä, asialliset välit ja minimoidaan kampsujen kuljetustarpeet. Yhtä paljon "muuttoja" tulee joka-toinen-vkl-järjestelyssä mutta vuoroasumisessa saa olla pidempään yhdessä paikassa.
http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2007-10-06,104:2:490384,1:0:0:0:0:0:
..tulee muuttoja monen tällä palstalla suosittelemassa "joka-toinen-vkl 1-2 arkipäivää" -systeemissä. Siinähän lapsi on aina liikkeessä.
Kuka paskan sopan keittää - niiden lapset sen syö.
Yrittäkää olla eroamatta arvon narsistiset ihmiset. Täällä maailamssa on teitäkin tärkeämpiä ihmisiä olemassa, uskokaa tai älkää:
Omat lapsenne.
Jos ette sitä tajua tai halua tajuta - sitten pitää erota ja lapsethan sen sopan maksaa.
Suurin osa eroista on ns. "mukavuuseroja", ei vain sovittu yhteen tai rakkaus lopppui ...
Niin se vaan on että vanhemmiten se yhteiselo ei ole enää mitään parikymmpisten romanssia.
Väkivalta ja pettämisasiat on oma lukunsa.
Ihmisten kyky sietää ns "vaikeuksia" näyttää olevan olematon nykyään.
..jos toinen lähtee. Ei ketään voi väkisin pitää, vai mitä.
Voi hyvin olla ettei exäsi noin vaan suostu viikonloppuvanhemmaksi. Tai sitten naisystävälläsi on oma lehmä ojassa ja haluaisi saada lisää lapsetonta aikaa - siis että sinusta tulisi etä ;)
En ikinä suostuisi vuoroviikkoihin lapsen suhteen. Lapsi joutuisi kokoajan muuttamaan ja olisi kuin heitto pussi... Lapsen elämä yhtä muuttamista.. Typerää ja itsekästä toimintaa vanhemmilta.
mitenniin? minusta on väärin jos toinen vanhempi "omii" lapsen, ja toinen näkee vain joka toinen vkl.
Ei sekään ole kyllä lapselle oikeuden mukaista. Ja yleensä aina äidit saavat nähdä tai pitää lapsiaan enemmän mikä se se on, jos kuitenkin on hyvä ja huolehtiva isä, miksi jäädä vähemmälle lapsen elämässä, tai lapsi isän elämässä. Ihmettelen vaan..
Asiasta tehtiin väitöskirja jossa kysyttiin asiantuntijoiden, lasten, mielipiteitä asiaan. Vuorottelu oli selkeästi paras vaihtoehto. Yhteskunnan vanhakantaiset ja epätasa-arvoiset, vanhoihin aikoihin perustuvat mallit ovat itseasiassa vahingollisia lapsille!
Katsokaa Jyväskylän yliopiston kirjaston sivuilta Hennariikka Linnakoski. Saa ladattua elektronisena.