On aina ollut vaikeaa
levittää kätensä ja heittäytyä epävarmuuteen.
Antaa itselleen lupa
lentää korkeammalla kuin koskaan.
Tai murskaantua kokonaan, lopullisesti.
Varovasti,
varpaat kuilun reunalla
katse horisonttiin
vavisten nostan käteni vaakaan.
Ei saa katsoa pudotusta,
tiedänhän minä muutenkin että se on olemassa.
Jos tämän nyt teen,
jos heittäydyn tähän rakkauteen,
minä voisin saada kaiken minkä perään olen itkenyt
ja mitä sydämeni on rukoillut.
Ja silti minä tiedän
ei ole olemassa takuuta että rakkaus kantaa.
Tuhannet ajatukset pitkin mieltä
suljen silmät.
Minä jaksan vielä tämän kerran olla rohkea,
sinun vuoksesi.
Haparoiva askel suoraan eteenpäin.
levittää kätensä ja heittäytyä epävarmuuteen.
Antaa itselleen lupa
lentää korkeammalla kuin koskaan.
Tai murskaantua kokonaan, lopullisesti.
Varovasti,
varpaat kuilun reunalla
katse horisonttiin
vavisten nostan käteni vaakaan.
Ei saa katsoa pudotusta,
tiedänhän minä muutenkin että se on olemassa.
Jos tämän nyt teen,
jos heittäydyn tähän rakkauteen,
minä voisin saada kaiken minkä perään olen itkenyt
ja mitä sydämeni on rukoillut.
Ja silti minä tiedän
ei ole olemassa takuuta että rakkaus kantaa.
Tuhannet ajatukset pitkin mieltä
suljen silmät.
Minä jaksan vielä tämän kerran olla rohkea,
sinun vuoksesi.
Haparoiva askel suoraan eteenpäin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet runollasi minulle
kuin ääni joka on menneisyys
Auttaisin runon ihmistä
Jos voisin
Vain hän voi tehdä sen
Mikä olla vois toisin
Hieno pohdiskeleva runo
olet äärettömän taitava tunnelman luoja,
tämäkin runosi on siitä todistus. Muuta en osaa
sanoa.
Upea !