pistän tämän nyt tännekkin palstalle..
hei!
olen raskaana viikolla 37 ja pelkään joka päivä,joka tunti että menetän mieheni.en tiedä miksi.aina kun hän lähtee töihin,pelkään että matkalla tapahtuu jotain.jos hän ei töitten jälkeen ole samaan aikaan kotona melkein jo soitan hänelle ja varmistan että kaikki on hyvin.välillä joudun varmistamaan että hän on päässyt ehjänä töihin.hänellä ei ole mitään sairauksia joten tämäkään ei voi olla syynä.haluan että mieheni saa kaiken mitä haluaa koska ajattelen että elämän on oltava onnellinen ja koskaan ei tiedä mikä on viimeinen päivä.tämä pelko on ottanut jo ison vallan elämästäni,en haluaisi pelätä mutta en voi sille mitään.olenko tulossa hulluksi vai olenko jo hullu?
mietin kuolemaa yksin sängyssä,ollessa kotona ja joka minuutti.luen kaikki aiheet kuolemasta jotta arvostaisin elämää ja joka hetkeä.tuntuu kuin pelkäisin elämän loppuvan.en jaksaisi olla tälläinen,haluan nauttia elämästä ja olla onnellinen.en kestäisi ilman miestäni,en oikeesti tiedä mitä tekisin jos menettäisin hänet.ennen raskautta tilanne ei ollut näin paha.
mikä minun on?pitääkö hakea apua?vain asiallisia kommentteja,kiitos.
hei!
olen raskaana viikolla 37 ja pelkään joka päivä,joka tunti että menetän mieheni.en tiedä miksi.aina kun hän lähtee töihin,pelkään että matkalla tapahtuu jotain.jos hän ei töitten jälkeen ole samaan aikaan kotona melkein jo soitan hänelle ja varmistan että kaikki on hyvin.välillä joudun varmistamaan että hän on päässyt ehjänä töihin.hänellä ei ole mitään sairauksia joten tämäkään ei voi olla syynä.haluan että mieheni saa kaiken mitä haluaa koska ajattelen että elämän on oltava onnellinen ja koskaan ei tiedä mikä on viimeinen päivä.tämä pelko on ottanut jo ison vallan elämästäni,en haluaisi pelätä mutta en voi sille mitään.olenko tulossa hulluksi vai olenko jo hullu?
mietin kuolemaa yksin sängyssä,ollessa kotona ja joka minuutti.luen kaikki aiheet kuolemasta jotta arvostaisin elämää ja joka hetkeä.tuntuu kuin pelkäisin elämän loppuvan.en jaksaisi olla tälläinen,haluan nauttia elämästä ja olla onnellinen.en kestäisi ilman miestäni,en oikeesti tiedä mitä tekisin jos menettäisin hänet.ennen raskautta tilanne ei ollut näin paha.
mikä minun on?pitääkö hakea apua?vain asiallisia kommentteja,kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa neuvolassa ottaa asia puheeksi ensi kerralla. ja ehkä miehesikin kanssa asiasta keskustella.
Mnulla oli sama juttu kun odotin ensimmäistäni, mutta kyllä se aikanaan menee ohi.
Onnea vaan odotukseen :)
kun odotin ensimmäistäni, minulla oli ihan sama tunne lähes koko ajan. En tiedä, mistä se tuli, mutta jotenkin tuntui, ettei elämästä voisi selvitä enää ilman miestä, kun pieni vauvakin on tulossa. Kaikista pahinta, mitä ikinä voisi tapahtua olisi, että mies kuolisi, siitä ei selviäisi.
Tunne meni ohi, kun vauva syntyi ja huomasin, että kyllä me parjättäis kahdestaankin. Se ei tietenkään tarkoita, että miehen kuolema olisi ollut yhdentekevää, mutta ymmärsin, että pärjäisin jotenkin ilmankin häntä.
Paha miehen kuoleman pelko tuli taas kakkosta odottaessa, mutta kun odotin kolmatta ja nyt neljättä, ei tunnetta enää ole. Nyt olen ihan varma, että elämä jatkuisi ilman miestäkin, jos pakko on.
En toki edelleenkään toivo, että hän kuolisi ja olisihan se äärettömän rankkaa ja ei pelkästään minulle, vaan myös lapsille. Mutta me pärjättäisiin ja se tieto riittää minulle. Ei tarvitse koko ajan pelätä.
Toivottavasti sinullakin tunne menee ohi, kun olet sopeutunut lapsen kanssa elämään.
Mulla pelotti kans kun odotin meidän esikoista.
Edelleen pelottaa, mutta ei ihan jokapäivä että menetän mieheni tai vauvan.. Mutta kun ei anna itsensä murehtia asioita joihin ei voi vaikuttaa niin ehkä tää joskus unohtuukin..
olin nla työssä 10 v yhteensä ja muistan et toi oli aika yleistä. raskaushormonit herkistää niiin.
oon iteki nyt raskaana ja välil ajattelen ihan selvästi että pahinta elämäs olis se jos mieheni kuolis. ollaan puhuttu täst isännän kanssa ja hän ymmärtää kyllä että mieheen tietty turvaa täs vaiheessa kovasti.
pelkoni ei ole sitä rataa että joka pvä tms miettisin sitä mutta selvästi tulee useemmin mieleen.
suosittelisin että puhuisit asiasta nlassa, etenkin jos viel mietit vauvankin menetystä; kriteerit pelkopolille täyttyy. raskaana ollessa on useita pelkoja ja ei ole mikään meriitti selvitä kaikesta yksin. apua saa ja pitääkin kertoa avoimesti kuin asia on. se helpottaa kyllä sitten kun saa puhuttua asiat.