Reilusti yli 3-kymppisenä ja nykyiseen työhön kyllästyneenä on mieli alkanut haikailla akateemisen ammatin perään... Tässä on pääsykokekirjat hommattu ja lukusavottaa aloiteltu mutta hirvittää. Tarkoitus olisi yrittää joko historiaa tai suomen kieltä päästä opiskelemaan. Lukiovuosista on jo piiiitkästi aikaa eikä perheelliseltä tuo lukurauhan organisoiminen ole ihan ongelmatonta.
Onko muita myöhäisheränneitä ja millaisin miettein?
Onko muita myöhäisheränneitä ja millaisin miettein?
Vastaukset 15
Vanhimmat
pääset ja motivaatio riittää.
Etukäteen ei kannatta hirvitellä, vaan menee päivä kerrallaan niin tehokkaasti kuin pystyy. Minä olen sinua paljon vanhempi ja valmistun ensi kuussa. Koko ajan olen asunut toisella paikkakunnalla, tehnyt kahta työtä ja huolehtinut perheestä. Eikä tippaakaan kaduta.
Hain itsekin päälle kolmikymppisenä opiskelemaan ja nyt pikku hiljaa sitten opintoja eteenpäin. Opinnot saa järkkäiltyä, vaikka olisi "muuta elämää" enemmän. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Tsemppiä!
Ehdottomasti kannattaa. Itse aloitin opiskelut Helsingin yliopistossa (vähän pohjia 70-luvulta) about kolmevitosena. Maisteriksi valmistuin nelikymppisenä. Innostuinpa vielä jatko-opinnoistakin ja väittelin hieman yli vuosi sitten. Hetkeäkään en ole katunut, vaikka opiskelu itsekuria perheelliseltä kysyykin. Toisaalta opiskelu on vanhempana myös helpompaa, koska a) aikaa ei tuhraannu epäolennaisuuksiin ja b) erilaisten opintokokonaisuuksien omaksuminen on helpompaa, koska elämänkokemus auttaa asettamaan aihepiirit niille kuuluvaan kontekstiin. Elämänkokemus on siis etu, ei taakka.
Minä haen tänä keväänä toista kertaa yliopistoon, täytän 30. Ja perhe löytyy, 2 pientä lasta, mies ja asuntolaina, jotka olisi 380 km päässä opiskelupaikkakunnasta :(
Jos käy hyvä tuuri niin "joudun" ottamaan lapset mukaan, jos mies alkaa rakentamaan taloa. Pelottaa ja hirvittää ja kauhistuttaa mutta ei auta. Jos en taaskaan pääse sisään... no, en tiedä mitä sitten...
Ihana kuulla taas etten ole ainoa. Onkohan siellä muuten linjoilla nainen jonka kanssa juttelin viime vuonna?? Joensuuhun hakemassa psykologiaa opiskelemaan...??
...ollaan eli en ole sama. Mutta kyllä tässä hymyt hyytyy kun tajusin, etten saisi aikuiskoulutustukea kuin neljä kuukautta. Nykyistä työtäni en pystyisi osa-aikaisena tekemään. Toisaalta, on ehkä ennenaikaista tällaista märehtiä. Kolme lasta ja asuntolaina, ehkei kuitenkaan mahdoton yhtälö :)
Hyvä ystäväni on kolmen lapsen yksinhuoltaja ja asuntolainaakin on. Hän käy kokopäivätyössä ja opiskelee toisessa kaupungissa. Hänelle oli sanottu, että aikuisten suhteen ollaan hieman ymmärtäväisempiä kuin lukiosta tulleiden opiskelijoiden kanssa - tämä kuitenkin aine- ja yliopistokohtaista. Tällä hetkellä ystäväni tekee kandityötä ja into on säilynyt.
Itse olen hieman nuorempi ja tilanteeni on huomattavasti vapaampi. Olen kuitenkin ollut nyt ensimmäisen vuoteni ajan koko ajan töissä ja hyödyntänyt avoimen yliopiston opintoja sivuaineita suorittaessani. Joitakin perusopintoja ja jopa aineopintoja voi suorittaa täysin paikkakunnasta riippumatta, osassa on joitakin luentoja ja kirjatenttejä. Suosittelen siis vilkaisemaan avoimen yliopiston verkkosivut, ehkä sieltä löytyisi helpotusta sinullekin :)
minäkin... Tai alkuperältään olen, nyt olen vakiintunut tänne etelään. Ouluun siis ;)
Saatko opintotukea kun aikuiskoulutustuki päättyy? Jos nimittäin alat täysiaikaiseksi opiskelijaksi?
Avoimen opintoja muuten kannattaa käyttää hyödyksi. Mullakin on niitä kasassa jo melkein sata... vähentää sitä opiskeluaikaa jonnin verran!
No mää oon aina pitäny ittiä pohojosen tyttönä vaikka Oululainen olenkin :)
Opiskeluongelmat oon ratkaissut siten, että jos semmonen onnenkantamoinen käy, että sisään pääsen, lykkään opintojen aloitusta vuodella, käyn töissä ja säästän rahaa, yritän siinä sivussa avoimen puolella saada kasaan jotain pakollisia perusopintoja. Jos en pääse sisälle, niin sama kuvio; avoimen puolelle kasaamaan perusopintoja. Toki olen opintotukeen oikeutettu mutta vähiin ne eurot käy.
Eiköhän se siitä lähde lutviutuun... Onnea sinullekin ensi kevättä varten!
Joo opintotuki on aika pieni juu, mulla ei sitä olekaan enää ku pariksi vuodeksi jäljellä. Olen ikävä kyllä kuluttanut ne aikaisemmin amk-opintoihin...
Mitenkähän tuota lykkäystä saa... meinaan että eikö siihen pidä olla suht pätevä syy, kuten raskaus tai asevelvollisuus tms? Mutta muuten mullaki on vähän sama taktiikka, avoimessa mahdollisimman paljon opintoja kasaan jos ei pääse vielä sisään.
Mitä sää muuten pyrit lukemaan, vai sanoitkohan sen tuolla aikasemmassa keskustelussa...?
t. edellinen :)
Olen jututtanut noita yliopistossa opiskelleita kavereita ja pitäisi olla mahdollista ilmoittautua poissaolevaksi ilman mitään sen kummempaa syytä, korjatkoon joku jos olen väärässä...
Ainakin Oulun luonnontieteellisessä pystyy ilmottautumaan poissaolevaksi kahdeksi lukukaudeksi. Itse tein nyt niin, että ilmoittauduin läsnäolevaksi ja käyn opintoja toisella puolella Suomea avoimessa, jotka sitten haen sivuaineiksi - sovin tästä amanuenssin kanssa. Näin en tarvitse lykkäystä ja saan lyötyä kätevästi pari kärpästä yhdellä iskulla kun suoritan opintoja ja käyn töissä. Lisäksi säästyin yht´äkkiseltä muuttotohinalta ja olen ehtinyt järjestellä nyt asioita ajan kanssa :)
Opintoaika kuluu, vaikka ilmoittautuisit poissaolevaksi. Raskaus ja armeija ovat muistaakseni sellaisia syitä, jotka eivät kuluta opintoaikaasi. Yliopistosta on myös mahdollista erota 12 kk:ksi.
Helsingin yliopistossa näyttäisi olleen vuonna 2006 perustutkintojen suorittajissa ikähaitarina 17-81 vuotta. Motivaatio ja halu oppia haluamiaan aineita on kaiken a ja o, koulussa kuin koulussa. Ja kuten joku jo mainitsi, kokemus tuo hirmuisasti näkökulmia opiskeluun, puhumattakaan jos on työskennellyt alalla jota meinaa lähteä lukemaan.
Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että tietääkseni 70-luvun paikkeilla avoimessa yliopistossa oli 25 vuoden ALAikäraja :)?
Olen joskus pohtinut, että ehkä nykyisinkin voisi olla alaikäraja yliopistoon. Suoraan lukiosta tulleena ei vielä oikein ymmärrä mistään mitään, iän tuoman kokemuksen myötä asioiden omaksuminen ja yhdistäminen ovat huomattavasti helpompia.
Toisaalta sitten Suomen yliopistoja kritisoidaan siitä, että tuotamme maailman vanhimmat maisterit ja työelämään siirrytään entistä hitaammin. Ainakin näin suurten ikäluokkien eläköitymisen kynnyksellä tämän nähdään uhkaavan kansantalouttamme, kun uutta työvoimaa ei ole saatavilla.
Myynti-siivous-kuljetus... Onnistuu jopa ilman koulutustakin, vaikka lukion jälkeen. Yliopistoon vois hakea myöhemmin.