Kariutuneet ihmissuhteet satuttavat, sitä antautuu rakastamaan ja sitten kaikki meneekin rikki. Seurauksena on tunnevammaisuus ainakin jonkin aikaa.
Miten sen jälkeen tunnistaa rakastaako toista vai pitääkö vain toisesta? Onko se uskaltamisesta kiinni, että uskaltaa tunnustaa rakastavansa? Vai voiko ihminen mennä rikki sillä tavoin ettei enää osaa rakastaa?
Miten sen jälkeen tunnistaa rakastaako toista vai pitääkö vain toisesta? Onko se uskaltamisesta kiinni, että uskaltaa tunnustaa rakastavansa? Vai voiko ihminen mennä rikki sillä tavoin ettei enää osaa rakastaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
jonkun asian arvostamista, haluamista, ihailua jne.. ei se lopu koskaan. Kohteet muuttuu ja aina ei kykene ilmaisemaan tunteitaan, mutta tunteet on.
että voi tulla solmuja tunne-elämään niin ettei pysty ilmaisemaan rakkauttaan.
Varmasti voi, mutta jos itse huomaa asian ja pystyy siitä huolestumaan, voi tilanteen vielä korjata, uskoisin... kella tunteitasi läpi ja hanki apua, jos tarvitsee.
että ex ei ole enää mielessä, vertailukohteena tai tosiasiallisena kaipuun kohteena. Kyllä se rakkaus tai rakastuminen sieltä taas sitten tulee, kun entisen pölyt on laskeutuneet lopullisesti.
Jos et tiedä rakastatko häntä, tee unitesti: katsele häntä, kun hän nukkuu. Jos mielesi täyttyy hellyydestä, rakastat häntä. Jos hymy pyrkii huulillesi, olet alkamassa rakastaa. Jos mitään ei tapahdu etkä tunne mitään, et rakasta (ainakaan vielä).