En ole masentunut, mutta haluaisin kysyä yhtä asiaa. Miten te oikeasti masentuneet suhtaudutte ns. "wannabe" angsteihin? Kuvittelevat olevansa masentuneita, kailottavat siitä kaikkialla ja kehuskelevat... eivätkä oikeasti tajua mitään... Tuntuuko teistä pahalta? V*tuttaako? Tunnen erään henkilön ja käy heti mielessä, että mitäköhän oikea masentunut kyseisestä henkilöstä ajattelisi...
Kiitos jos jaksoitte lukea.
Ps. Voimia kaikille. Veljeni oli masentunut ja selvisi siitä! (hän oli siis ihan oikeasti masentunut) Elämä voittaa! (:
Kiitos jos jaksoitte lukea.
Ps. Voimia kaikille. Veljeni oli masentunut ja selvisi siitä! (hän oli siis ihan oikeasti masentunut) Elämä voittaa! (:
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nojaa aika lailla menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Välillä ajattelen että kun tietäis edes mistä puhuu.
ihmisiä ja herkempiä ihmisiä.Jälkimmäiset jäävät usein edellisten jalkoihin sivistys yhteiskunnassamme jonka henkinen sivistys on usein viellä kivikauden asteella.Herkät masentuvat helpommin,koska nuo kiviposket eivät tiedä edes mitä masentuminen on.Sairaaloissa taas voidaan katsoa vaikka että ihminen voi olla ikäänsä masentunut?Se voi taas johtua siitäkin,kun sairaalat ovat nähneet potilaansa vain sairaalassa olonsa aikana,eivätkä syntymästään saakka.Olisi melko raskasta elää koko ikänsä masennuksessa,joten kyllä siihenkin syynsä löytyvät.Kyllä ihmisestä iloakin löytyy kaiken taakan altakin.Ja kun annamme maseentuneelle tilaa myös iloita joskus,näämme senkin puolen hänessä.Ei ole mikään pakko painaa ihmistä entisestään alemmas,jossa hän jo on,ei se ole mikään lääketiteen isän laki. Vaan tehdä kaikkensa hänen paranemiseksi.Asian voisivat ymmärtää,myös sosiaalipuoli,ja ellei,niin suomessa riittää kyllä työttömiä virkailijoita,joilla on inhimmillisyyttäkin sisällään,eikä pelkkää piruilua.
Mähän täällä kerran meuhkasinkin noista wannabe-angsteista. Mauttomin tapaus oli eräs nuoriherra, joka esitteli ylpeenä arpiaan aina tyttöjä iskiessään.
Monet wannabet kiinnittävät valtavasti huomiota katu-uskottavuuteensa ja ullkonäköönsä, ihan kuin masennukseen kuuluisivat tietyt vaatteet jne. Mä olen edelleenkin sitä mieltä, ettei kukaan "oikeasti" masentunut ylpeile tai rehvastele asialla.
Onhan se ärsyttävää, kun masennus on joillekin vain osa katu-uskottavuutta, mutta just nyt en jaksa päätäni vaivata mokomalla. "Masennuksellaan" rahvastelevat tekevät lähinnä itsestään naurettavia.