Meillä on lapsen lapset sijoitettu kriisiperheeseen ja olemme kuukauden aikana nähneet yhden kerran kolme tuntia ja nyt on ilmoitettu että kuukausi pitää olla että ei saa käydä katsomassa, joten onko tässä lapsen etuja ajateltu, mutta kun sijaisperhe sanoo että olivat kovin levottomia meillä käynnin jälkeen, tottakai olivat levottomia kun pienet kokeneet paljon lyhyen ajan sisällä. Ja yhteyden pito on ollut hyvin nihkeää ei mielellään haluta että pidetään mitään yhteyttä.
Ollaan ehdotettu että lapset tulisivat meille asumaan (ei vielä huostaanottoa tehty), mutta jotenkin tuntuu että siihen ei haluta suostua.
Ollaan tavallinen työssäkäyvä perhe ja nämä lapset olleet meillä todella paljon aikaisemmin niin tuntuu kyllä tosi pahalta ja julmalta lapsia kohtaan kun ovat pieniä vielä niin yritetään katkaista sukulaisyhteydet.
Ollaan ehdotettu että lapset tulisivat meille asumaan (ei vielä huostaanottoa tehty), mutta jotenkin tuntuu että siihen ei haluta suostua.
Ollaan tavallinen työssäkäyvä perhe ja nämä lapset olleet meillä todella paljon aikaisemmin niin tuntuu kyllä tosi pahalta ja julmalta lapsia kohtaan kun ovat pieniä vielä niin yritetään katkaista sukulaisyhteydet.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tuli tosi paha fiilis lukiessani tekstiäsi. Mutta tiedän, että kaikki mitä sanot, on totta. Juuri edellä mainitsemallasi tavalla homma toimii, on lähipiiristä kokemusta. On vaikea uskoa, että vielä tänä päivänä sosiaalityöntekijät sallivat em. asioita tapahtuvaksi. Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että tuo kaikki on vain peliä. Sijaisperhe kun sanoo, että lapset ovat levottomia teillä käynnin jälkeen, niin se riittää. Ja siinäkin on todennäköisesti takana se, että sijaisperhe ei vain syystä tai toisesta halua tukea teidän ja lasten välistä yhteydenpitoa. Onko heillä kenties motiivina saada pitää lapset itsellään? Vai pitäisikö heidän kuljettaa lapsia teidän luoksenne ja kokevat sen hankalaksi? Sen verran olen kuitenkin näissä kuvioissa pyörinyt, että teidän pelinne on pelattu, mikäli ette nyt pidä todella puolianne. Jos teillä on mahdollisuus, ottakaa juristi. Ja muistakaa, sosiaalityöntekijöiden edessä me kaikki olemme lainsuojattomia. Tuo kuulosti niin julmalta, että korjaan sen verran, että kyllä sielläkin joukossa toki on asiansa osaavia, ammattitaitoisia ihmisiä. Ja heille suotakoon heille kuuluva arvo!
Enpä tiedä mikä sijaisperheen motiivi on, mutta olettamukseni on että haluavat pitää lapset itsellään. Mutta kaikkemme teemme jotta saadaan lapsiin säilytettyä side joka kuitenkin on ollut aika vahva.Ja uskon ja toivon että jos vanhemmat suostuvat että lapset meille muuttaisivat niin kaiken järjen mukaan pitäisi se huomioida ja noudattaa uutta lakia, missä pitäisi ensin kartoittaa sukulaisuussuhteet.
just siihen lakiin sun kannattaakin ensimmäiseksi vedota.
minun laspet eivät näe sukulaisiaan, kun hyvä jos kerran vuodessa jouluna ja nyt viime joulukin meni niin etteivät sukulaiset tavanneet lapsiani. En sitten tiedä näkevätkö nyt tänä vuonnakaan!Minulla lapset käyvät 2x kuukaudessa.
pääsi tapahtumaan, ettette päässeet itse hakemaan lapsia teille turvaan, ennen viranomaisia?
Kyllä se vain niin on, että jos olet työelämässä mukana ja lapset tarvitsevat äkkinäisesti sijoituspaikan ja et satu omistamaan paksua lompakkoa niin et kyllä pysty ottamaan alle kouluikäisiä ja ilmoittamaan töihin että sori nyt vaan että pidanpä tässä muutaman kuukauden palkatonta lomaa ja ehkä sitten palaan töihin.
Lapset tosiaan oli meillä joitakin päiviä mutta töihin oli palattava.
yrititkö kysellä sossulta korvauksia.
Heillä on velvollisuus maksaa lasten hoidosta ja kulujen korvauksista myös sulle, vaikka oletkin isovanhempi.
Ei varattomuus saa olla sukulaissijoituksen esteenä.
Se olisi mahdollistanut, et olisit voinut olla kotona sen aikaa, et hoitopaikat ym. olisi saatu järjestettyä ja ei ne korvaukset olisi loppuneet edes siihen et olisit palannut töihin, ne vaan vähän pienenee, koska sossu maksaa päivähoitokulut.
Yritä nyt äkkiä päästä neuvottelemaan noi asiat kuntoon ja juttele pomosi kanssa, et voisit ottaa vaikka kesälomasi tai talvilomasi ja palkatonta vapaata siksi aikaa mitä asioiden hoitamisessa menee.
Heti maanantaina nyt sossulaan ja lapset teille.
Mitä pidemmälle tilanne pääsee menemään, sitä vaikeammaksi se tulee.
Saisitko lasten vanhemmilta tukea ajatukselle.
Usein vanhempien toivomuksia kuunnellaan vielä tässä vaiheessa.Tsemppiä, jään pitämään peukkuja sulle.
soskusta, koska ensin täytyy kartoittaa lasten lähisukulaiset ja viimeisenä vaihtoehtona sijaisperhe.
meillä kun otettiin lapset huostaan, niin kysyttiin lasten isältä, hänen vanhemmiltaan ja minun vanhemmilta. kaikki haastateltiin. kukaan ei pystynyt ottamaan, joten lapset meni sijaisperheeseen. lapset vietti kaikki äitini lomat äitini luona. missä minäkin sain olla. sukulaisten läheisyys on todella tärkeää lapsille.
oli vaikea saada lapset takaisin. sijaisperhe oli usein vasta karvaan, mutta sit onneksi lopulta onnistui.
korvaukset, jne. Lapsilisät ja muut jatkossa.
Jos vaan jaksatte ja haluatte ja lasten vanhemmat ovat suostuvaisia teille sijoitukseen niin rohkeasti vaan sisään tähän suomalaiseen viranomaiskoneistoon, sosiaaliviidakkoon.
Lasten oireilut kuuluvat ja ovat osa jokaisen lapsen elämää, siinä vaiheessa kun heidät on erotettu vanhemmistaan, läheisistään minkä tahansa kriisin kautta; eron, huostaanoton jne.
Se että joku "asiantuntija", kriisiperhe, alkaa puuttumaan lasten sijoitus- ja tapaamisasioihin tälläisen oireilun perusteella
kertoo ja pitäisi kertoa myös sijoituksen tehneelle viranomaiselle
ettei kyseisellä kriisiperheellä riitä ammattitaito
tähän yhteiskunnan kustantamaan kriisiperheenä toimimiseen.
Toivotaan, että lasten lasten asiat loksahtavat kohdalleen ja lasten tilanne teille läheisinä huomioidaan juuri siten kuin myös ls.lain mukaan kuuluukin.
Laki velvoittaa, että teillä on oikeus jatkossa ainakin saada pitää yhteyttä lapsiin. Lasten ollessa sijaisperheessä saattaa käydä niin, että yhteydenpito yritetään rajoitaa minimaaliseksi. Jos sijaisvanahemmat vain keksivät sanoa sossuille jotakin negatiivista teistä, niin se on sitten siinä. Toivottavasti lapset ovat jo sen ikäisiä, että heille voi sitten selittää, miksi yhteydenpito on rajoitettu.
Olen pahoillani, että olen näin negatiivinen, mutta väitän olevani realisti. Kuten sanoin jo aiemmin, olen katsonut tätä hommaa riittävän läheltä ymmärtääkseni mistä näissä kuvioissa on kyse. Olen nähnyt, kuinka täysin toimiva, elämässä vahvasti kiinni ollut tuttavarouvani on ajettu henkisesti loppuun tässä rumbassa. Ja siinä vaiheessa hävisivät kaikki vastuunkantajat asian suhteen.
Valitettavast lapset ovat nin pieniä, että niille on mahdotonta selittää miksi ei olla käyty katsomassa ja sepä se pahin pelko on kun lapset niin pieniä , unohtavat äkkiä meidät kaikki sukulaiset ja silloin ne siteet tulee pakostakin katkeamaan.
Mutta kaikkeni yritän jotta saan lapset meille jolloin sukulaisuussuhteet säilyisivät mutta ihminen on kyllä aika pieni yksin sosiaaliviidakossa.
Ja kyllä ihmettelen sosiaalin toimintaakin kun tasan tarkkaan tietävät että olen aivan alusta asti ollut huolehtimassa lasten hyvinvoinnista ja ovat meillä paljon olleet.
jos biologiset vanhemmat suostuvat. Ainoastaan biologisten vanhempien kielto voi estää sukulaissijoituksen. Muuten se on tehtävä uuden lain mukaan AINA.
Sijaisperheellä ei ole sellaista asemaa teidän asiassanne, että he voisivat ottaa mitään kantaa. Asia on yksin sukulaisten, sossun ja biologisten vanhempien sekä tietysti noiden pienten lasten päätettävissä.
sukulaissijoitusta ei tarvi sossujen tehdä jos katsovat että eivät sovi tehtävään, koska heidän täytyy pystyä pitään sossun asettamat rajat omalle lapselleen ja noudattaa tapaamis sopimusta ja yhteydenpitoa, ja tulla myös kaikkien muiden sukulaisten kanssa toimeen.....
siihen aikaan kun suvussa asiat hoidettiin
niin lapset olisivat menneet mummolaan ja sieltä olisi sitten (joskus mahdollisesti)
laitettu ilmoitus sossuille että täällä ovat.
Miten sitten lasten päivähoidot, lapsilisät ja muut olisivat hoidetut, onkin taas oma juttunsa.
Paljon on maailmalla mummojensa hoitamia lapsen lapsia ..... "asuttiin/asuin mummolla" jne .......
viranomaiset pistää köyhät mummot kyykkyyn. Sitä se on.
mummolle kuuluu samat maksut, kuin sijarillekin, että ei pitäis olla raha esteenä.
Toivottavasti toi uusi ls.laki nyt toimii, kuten se on tarkotettu. Tässä on hyvä testi.
Toivottavasti tämä mummo tulee tänne vielä kertomaan, miten homma etenee.
lapset ja vanhemmat erossa toisistaan.
Miksi ihmeessä mummon pitäisi asettaa tapaamisrajoituksia omille lapsilleen, jotta nämä eivät saisi tavata niitä lapsenlapsia. Ole hyvä ja selitä tämä.
Miten jos toinen vanhemmista on suostuvainen että lapset tulee ja toinen ei. Onko se silloin toivotonta saada lapsia. Vanhemmat eronneet ja toinen on asiaan vastannut että sopii ja toinen on niin sekaisin asiasta että ei itsekkään tiedä mitä tehdä. Mutta toisen mummun kanssa jutellut ja hän on hyvin positiivisesti suhtautunut asiaan.
Ja maanantaina laitan heti asian eteenpäin ylemmälle taholle näistä tapaamisista koska mielestäni nyt toimitaan väärin perustein.
sillä vanhemmalla on enemmän painoarvoa, kellä lapset on olleet, jos hänellä on ollut huoltajuus.
Yhteishuoltajuudessa molemmat on kait saman arvoisia. en tiedä sitten, miten vaikuttaa se, että on jouduttu juuri siltä vanhemmalta lapset pois ottamaan, mut ei kait sen enempää kuin muissakaan tapauksissa. Vanhempien mielipidettä yleensä kuullaan. Nimittäin jos toimitaan oikein.
Onko monesta lapsesta kysymys?
En ymmärrä tota tilannetta, kun lopullista huost.ottopäätöstä ei edes ole vielä tehty, niin mulla on sellanen käsitys, että voisitte sukulaisina, esim. huoltajan pyynnöstä hakea lapset pois koska vaan. Jos huoltaja on päättänyt järjestää hoidon tavallaan itse.
Pakkohan niiden olis silti teille maksaa lasten hoidosta, luulisin. Kysys nyt ihan joltain asianajajalta oikeesti, et miten lain mukaan menee ja voi menetellä.
Nää meidän yhdet sijoitetut oli sukulaisten toimesta lähetetty lastenkotiin, kun eivät enää jaksaneet hoitaa ja äidistä ei ollut tietoa, niin mulle sanottiin, että äiti olisi voinut hakea lapset kotiin koska vaan, jos olisi halunnut, koska mitään päätöstä ei vielä ollut.
Sen takia tätä ihmettelen nyt, että oikei rajotuksia heti ruvetaan suunnittelmaan. Toi ei ennusta hyvää tulevaisuudessa, jos nyt jo ollaan noin tiukkoja.
Siinä tulisi myös kunnalle säästöä, kun ei tarvis mitään perustamisrahaakaan maksaa, kun saatte varmaan kotoa lasten kaikki vaatteet, lelut ja tarvikkeet. Mahd. sänkyjä myöten.
Sitte vielä sekin, että yleensä halutaan, että hoitaja on kotona, mutta koska lapset jo ovat tottuneet teihin ja teillä olemaan, niin ei ole heille kovinkaan suuri muuto, että kunhan toipuvat sij.kodista muutosta, niin voit mennä töihin takas, jos vielä jaksat. Toisaalta jos on useampi lapsi, niin saatat saada sen verran korvausta, ettei ihan pakko olis töihin edes mennä, ellet sitten ajattele urakehitystä ja eläkettä ym.
Kahdesta lapsesta on kyse ja yhteishuoltajuus on käsitykseni mukaan.
Ja toinen vanhemmista on ottanut minuun yhteyttä ja pyytänyt että haen lapset koska ei itse enään jaksa.
Ja sosiaalityöntekijä on minulle painottanut että huostaanottoa ei ole vielä tehty ja käsitykseni mukaan ei ole mitään papereita täytetty.
Ja se että me sukulaiset ei saada kuukauteen nähdä niin vanhemmat saavat käydä vain kerran viikossa katsomassa kuulemma lasten parhaaksi.
Enkä ajattele urakehitysta, mutta sen verran kuitenkin olen ajatellut että tänä päivänä työpaikka ei ole niin varma että haluan jatkaa töissä ja haluasin tähdätä lasten kanssa siihen että jompi kumpi vanhemmista pystyisi jossain vaiheessa lapset ottamaan.
Ja ikää meillä isovanhemmilla on 40 joten ikä ei pitäisi olla este.
ikä rasitteena jaksamisen kannalta.
Tuossa iässä on pakko todella pitää siitä työpaikasta kiinni, jos on muutamankin vuoden kotona, niin eipä taida olla enää asiaa takasin, sitten olet jo "liian vanha".
Mutta eihän se työhön meno pitäisi ollakaan ongelma, kuten jo aikasemminkin sanoin, niin lapsille ei tapahdu mitään kovin dramaattista muutosta, koska ovat jo teillä muutenkin tottuneet elämään, joten mitään pitkää sopeutumisaikaa ei tarvita.
Ha, haa, vai lasten parhaaksi, miten niin.
Miten voi olla lasten paras, että eivät tapaa vanhempiaan ja aivan vieraat ihmiset heitä hoitavat. Sillonhan se on tietysti lasten parhaaksi, jos perimmäinen tarkoitus on vierottaa lapset kokonaan koko suvusta, ettei lapset muistaisi teitä ollenkaan. Liian aikaista ruveta vierottamaan lapsia, kun ei ole edes huot.ottoa tehty. Taitaa mennä vähän asioiden edelle se perhe ja muutoinkin ylittävät valtuutensa.
Ei kati kuitenkaan lapset joutuneet kokemaan mitään traumaattista vanhempien taholta? Oliko siis kysymyksessä vain huoltajan tötaalinen väsähtäminen ja kuitenkin hän hoiti lapset turvaan teille, siis ei minkäänlaista hylkäämistä eikä mitään sellasta pahaa, mistä voitais syyttää???
Ei mielestäni mitään kamalan dramaattista tapahtunut.
Lapset ovat olleet aina puhtaissa vaatteissa, syöneitä ja ainakin yritetty hoitaa niinkuin vanhempien pitää lapset hoitaa, mutta tullut ero ja yksinhuoltajuut ja riidat toisen kanssa tapaamisajat sun muuta joihin myös meidät sotkettu mukaan ja sosiaalin kanssa oltu tekemisissä jo pidemmän aikaa näiden riitojen takia.
Ja sitten vanhempi kenellä lapset etupäässä asuivat tuli totaalinen väsymys lapsiin ja onneksi osasi ajoissa pyytää apua vaikka ei ollut helppo paikka koska yrittänyt sinnitellä viimeisillä voimavaroilla että jaksaa ja pärjää.
hyvin vastuullisesti toimi ihan loppuun asti, ei pitäisi olla kenelläkään mitään valittamista.
Voimiaan ei voi kukaan siten säädellä, että etukäteen tietäis koska ne loppuu.
Voisitko ajatella, että jos tämä toinen vanhempi hakis lapset takasin sulle ja saisit sossun maksamaan päivähoidon ja lapsilisät tulis sulle ja sitten ehkä jotain hoitotukea, niin pärjäisitkö taloudellisesti lasten kanssa, ettei huost.ottoa tarvis tehdä ollenkaan, vaan lapset olisi mummolassa hoidossa ja sossu vain tukisi lasten teillä oloa taloudellisesti.
mieleen, uutta lakia huonosti tuntevana, että voiko sossu kieltää sukulaissijoituksen vedoten isovanhempien ikään?? Yleensähän lapset sijoitetaan siten, että sijaisvanhemmat voisivat olla ikänsä puolesta myös näiden lasten vanhempia - ei siis siten että 55-vuotias mummo voisi saada 2-vuotiaan lapsenlapsensa.
Entäs, vaaditaanko sitten näiltä sukulaisilta Pride-kurssin käymistä?? Erään tuttavani kanssa kävi siten, että sisarensa tyttö huostaanotettiin muutaman kuukauden ikäisenä ja kun tuttavani ilmoitti haluavansa tytön, kaupungin sossut sanoivat, että ensin täytyy käydä Pride-kurssi ja tytön täytyy olla sen aikaa lastenkodissa! Tilanne raukesi siihen, että tuttavani suostui oheishuoltajuuteen ja sai lapsen heti mukaansa - eli kaupunki pesi kätensä ja vältti kaikki maksut.
hoitaa, niin annetaan lapset vaikka ukko mustalaiselle mukaan. Rahasta on tässäkin ilmeisesti kysymys, että kenelle halutaan maksaa ja kelle ei.
Käsitykseni mukaan uusi ls.laki lähtee vain ja ainoastaan lapsen parhaasta ja siitä, ettei saisi omistaan erottaa, jos vain suinkin on sukulaissijoitus mahdollinen. Ei tiettävästi ole ikärajoituksia tai muitakaan. Johan nyt olisi aivan älytöntä jo jotain kursseja vaatia omilta isovanhemmilta, jotka tähänkin asti ovat osanneet lapset hoitaa.
Sukulaissijoituksessa ei saa sukurakkautta halventaa valtion viranomaisten taholta, että vaaditaan kurssi sukulaislasten hoitamiseen. Sensijaan ehdottomasti kurssi on vaadittava ulkopuolisilta sijaishoitajilta, eikä Pride-kurssi minusta kelpaa. Siellä ei sijarit ole pätevöityneet mihinkään, kuten palstalta voimme lukea.
minä en ole koskaan mitään Pride-kurssia käynytkään, eikä sitä ole edes vaadittu.
Ansioni lastenhoidosta näkyvät muuta kautta.
Toistan:
"
Sensijaan ehdottomasti kurssi on vaadittava ulkopuolisilta sijaishoitajilta, eikä Pride-kurssi minusta kelpaa.
"
Sijareille pitää kehittää ammatillinen ja pätevöittävä kurssi, mikään lahko ei kelpaa.
nyt poistettua nää vuodet, jotka olen lapsia hoitanut väärin perustein ilman kurssia?
Kuinkahan iso vahinko on mielestäsi tapahtunut, kun mulla ei ole ollut ammatillista pätevyyttä.
Olen ollut vain ihan tavallinen äiti, yhtä tyhmä ja kelvoton, kuin omillenikin.
Nyt pitäis jo kurssittaa itseään isovanhemmaksikin, ettei tulis mitään peruuttamattomia mokia tehtyä.
Onhan mulla noi omat koekaniineina siinäkin, mutta tuskin sijoitettujen lasten lapsille kouluttamaton isovanhempikaan kelpaa.
Mitäköhän Pride-kouluttajat tohon vastais?
Sitten haluaisin tietää, paljonko kunnat pulittavat Pride-koulutuksesta verovaroja kouluttajille. Kuten näkyy, ilmankin pärjää.
Silti, olen sitä mieltä, että kun nyt sijaritoiminnasta tulee entistä ammattimaisempi ja tarve on huutava, niin noi 16.000 sijoitettua ansaitsevat koulutetun henkilökunnan ja sijareille tarvitaan räätälöity ja pätevämpi opetus kuin muutaman tunnin Pride, jonka joku nunna muistaakseni on keksinyt.
enemminkin pätevien soveltuvuustestien kannalla ja että pitäisi ne motiivit vähän paremmin ottaa esille ja huomioon jo ennen ensimmäistä sijoitusta.
Mielestäni ammatillisuus ja sitä kautta myös korvauksen merkitys eivät ole ollenkaan huono asia, koska silloin sijari on sisäistänyt luultavimmin tehtävänsä oikein, eikä kuvittelekaan mitenkään uhrautuvansa/tai saavansa lahjaksi toisen lasta itselle.
Tuolla yhdessä ketjussa on juuri sellainen valitettava uusi sijariehdokas, joka jo etukäteen suree mahdollista lapsen kotiutumista.
Sijariudesta pitäisi jättää pois kaikki se vanhakantainen kaiku hyväntekeväisyydestä ja liiallinen tunteilu pois.
Sijarihomma pitäisi laskea ammatiksi, muiden joukkoon ja siitä pitäisi maksaa kunnon korvaus sellasille, jotka ymmärtävät oikein työn luonteen ja ovat muutoinkin alalle soveltuvia.
Erityisen tärkeää olisi jatkuvasti painottaa sitä pyrkimystä, et kaikki voisivat palata kotiin, että sij.perheessä eläminen, olisi yhä useammalle lapselle vain väliaikaisratkaisu.
Kaikin puolin muutenkin pitäisi noita asenteita rustata. Sanoisin, että myös pitäisi ruveta harjottamaan lievää painostusta, esim. päihdevanhempia kohtaan, että lasten kotiin tulo ei olisi vain joku ihme oikeus, vaan, että vanhempien velvollisuus olisi laittaa asiansa siihen kuntoon, että lapset voivat palata kotiin.
Nyt tuntuu, että vähän joka suunnalla luovutetaa liian helpolla, ei edes viitsitä yrittää.
Vanhemmilta ei vaadita tarpeeksi ja toisaalta ei tarjota tarpeeksi myös tukea asioiden selvittelyyn. Kaikenlaista on nimellisesti tarjolla, mutta onko kukaan todella paneutunut vanhempiin, jotka tarvitsevat pitkäaikaistakin tukea selviytyäkseen.
Minusta sosiaali puolella on liikaa lume-toimintaa joka näyttää hienolta vain paperilla, mutta ei oikein toimi käytännössä.
Myös ihan yleisellä tasolla pitäisi enemmän tuomita vanhempia, jotka liian kevyesti laiminlyövät velvollisuutensa.
Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsistaan, ei mitään selityksiä.
Apukoneistot käynnistetään siinä vaiheessa, kun vanhemmat ovat parhaansa yrittäneet, mutta eivät joko pärjää tai jaksa, mutta ensin pitää yrittää kaikkensa.
Toisaalta pitäisi istten rajottaa sellasten vanhempien oikeuksia, jotka eivät kertakaikkiaan välitä, mitä oikeuksia he tarvitsevat. Saattavat jopa itse sanoa, että katuvat koko lapsen tekoa jne.
Kun täällä on saanut näitä eril. tarinoita lukea, niin tuntuu, että sellaisilla vanhemmilla, jotka oikeesti välittävät ja yrittävät, ei ole lapsiinsa mitään oikeuksia, mutta toisaalla taas vanhemmat joita ei vois vähempää kiinnostaa lapsen todellinen tilanne, saavat käyttää oikeuksiaan, ihan vain huvin vuoksi ja lapsensa haitaksi, rajattomasti.
Pitkä kirjoitus asiaa koko matka.
Ammatillisuus ei kuitenkaan ole satavarmasti mikään tae siitä, että lapset saisivat ihmismäisen kohtelun sijoituksessa. Voi olla niinkin, että pirut piiloutuu ammatillisuutensa taakse ja tuhoavat piilossaan lapsia. Ei ammatillisuus tai jokin räätälöitykään koulutus poista hulluutta mihinkään ihmisen päästä. Kyllä voi olla tavallisia priden käymättömiä sijaisäitejä, joilla on oikeita paukkuja ja ovat luonnostaan uteliaita ihmisiä ja tietävät mitä vastuu-sana tarkoittaa.
Vähän ihmettelen, mitä varten isovanhempia kehotetaan juristi hankkimaan, kun ei isovanhemmilla ole kuitenkaan mitään juridisia oikeuksia lapsen lapsiinsa. Rahat vaan menee hukkaan. Eikä isovanhemmat saa alkaa omimaan yhtään sen enempää toisen lapsia kuin kukaan muukaan. Anopit ja mummot on kärkkäitä työntämään nenänsä nuorten lastenkasvatukseen ja varsinkin ne, jotka itse aikanaan olisivat tarvinneet puuttumista lastensa hoitamiseen tai ovat olleet masentuneita, niitä ei vaan muisteta. Pikkasen hillitympää kaupankäyntiä toisten lapsilla toivoisi noille isovanhemmille päin.
juristia, koska uuden ls.suojelulain mukaan sukulaissijoitus tulee olla vaihtoehdoista ensimmäisenä, eli tässäkin tapauksessa last.suojelulain mukaan isovanhemmilla on lain tuoma ensisijainen "oikeus" lapsiin.
Vain lain noudattamista valvomaan, olisi hyvä käyttää juristia.
Toivottavasti ei kuitenkaan tarvi niin pitkälle mennä, vaan asiat hoituu parhain päin ilmankin.
Jos biologiset vanhemmat ja mummo yhdessä sopivat lasten sijoittamisesta mummolaan ei mitään juristia tarvita. Sossu sen juristin tarvitsee, jos ei suostu.
Sitten on niin, että jollei biologiset vanhemmat halua lastaan mummolaan sijoitettavaksi, niin sitä ei mikään juristi saa muuksi muuttumaan ihmisoikeuksia rikkomatta. Tosin en väitä, etteikö ihmisoikeuskia lastensuojelussa rikota, joten ...