Meillä sekarotuinen rottweiler sakemanni joku muu -sekoitus, 2 vuotta. Nuorempana oli rohkea eikä pelännyt oikeastaan mitään. Nyt kun ikää on karttunut, niin pelkää lähes kaikkea. Äsken tultiin lenkiltä ja siellä oli niin kova tuuli, että koira ei uskaltanut edes tehdä tarpeitaan. Aina kun auto tulee takaa, niin pyrähtää kauhuissaan kuullessaan sen äänen, mutta rauhoittuu kun näkee että se oli auto vain. Kaikki pyöräilijät on pelottavia, koira rupeaa hiipimään kun joku tulee vastaan. Myös lapset ja kävelijät. Jos kuljemme sellaisen talon ohitse, jonka pihalla joskus on haukkunut koira, niin hiipii jo sata metriä ennen kyseistä taloa karvat pystyssä.
Pelkää ihmisiä, ei anna kenenkään silittää, menee karvat pystyssä selkäni taakse ja yrittää hiippailla lähemmä nuuskimaan, mutta jos vieras liikahtaakin, niin saman tien taas piiloon. Näin käyttäytyy sekä kotiin tulevia vieraita kohtaan että ulkona tapaamiamme tuttuja.
Sen sijaan jos lasten kavereita tulee kylään, niin hyppii vasten ja yrittää paimentaa ts. "olla päästämättä" niitä lapsen huoneeseen. Myös vanhat mummot on pop, niitä kohti kyllä mentäisiin hyppimään ja riekkumaan niin ettei mitään rajaa.
Ainoastaan ainoat isot asiat, mitä kyseinen koira ei pelkää, on ilotulitteet ja ukkonen.
Koira on peruskoulutettu, käyty koirakoulussa, tottelee, luonteeltaan riehakas ja kiihtyvä.
Pelkää ihmisiä, ei anna kenenkään silittää, menee karvat pystyssä selkäni taakse ja yrittää hiippailla lähemmä nuuskimaan, mutta jos vieras liikahtaakin, niin saman tien taas piiloon. Näin käyttäytyy sekä kotiin tulevia vieraita kohtaan että ulkona tapaamiamme tuttuja.
Sen sijaan jos lasten kavereita tulee kylään, niin hyppii vasten ja yrittää paimentaa ts. "olla päästämättä" niitä lapsen huoneeseen. Myös vanhat mummot on pop, niitä kohti kyllä mentäisiin hyppimään ja riekkumaan niin ettei mitään rajaa.
Ainoastaan ainoat isot asiat, mitä kyseinen koira ei pelkää, on ilotulitteet ja ukkonen.
Koira on peruskoulutettu, käyty koirakoulussa, tottelee, luonteeltaan riehakas ja kiihtyvä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sekarotuinen kun on, niin kuin meidänkin rottis, vaika oli Sakemannia25%.
Ettehän vain ole rangaissut, lyönyt koiraa, eristänyt jne..
Älä nyt suutu kunhan kysyn.
Miten paljon saa koirasi olla vain sinun kanssasi?
T:D.....
Oletko jättänyt koirasi hoitoon, tai muuta vastaavaa että on pelästynyt?
Koirilla on hyvä muisti.
En tiedä oletko töissä päivät, mutta jos hakuat koirastasi tasapainoisen suosittelen "äitiyslomaa".
Minä jouduin tekem'ään niin kun edellinen rottikka olikin tiineenä ja sain 9 koiraa vaikka yhden ostin.
Joku nyt teillä mättää ja pahasti.
Jos voit vastata kysymyksiin niin olisi kiva.
T:D....
Ei ole rangaistu väkivallalla. Pentuna kyllä eristettiin eri huoneeseen hyökkäämisen takia ja lopetti sitten puremisen kun kasvoi aikuiseksi. Tai en tiedä onko 2 v edes vielä varsinaisesti aikuinen, vai "nuori koira" - voisiko tuo olla joku vaikea ikävaihe menossa... hm.
Meillä on iso perhe ja koira ei ole pelkästään minun kanssa kaksistaan koskaan. Olemme töissä päivisin, lapsilla lyhyemmät koulupäivät ja ovat koiran kanssa kotona. Yksinoloa ei tule hirveän monia tunteja ja koiralla ei ole eroahdisusta. Minä taidan olla meidän perheessä se lauman pomo, mies on vähän alempana arvoasteikolla =).
Koira ei osoita sellaista järjetöntä alistumista, kuten voisi kuvitella ruumiillisesti kuritetuilta koirilta, eli ei kyyristele pelokkaana oman porukan keskellä. Ja on luonteeltaan juuri iloinen ja kiihtyvä, rakastaa oman perheen lapsia, jotka saavat vaikka vanuttaa korvista. Toisaalta lapset eivät sitä tee, ovat tottuneet aina koiriin pienempinäkin, tämä ei siis ole ensimmäinen koira. Ne vaan nuo ulkoiset ärsykkeet jotenkin saa arvaamattomia pelkopuuskia.
Eli koira otaa jonkun peheestä johtajaksi,ei kaikkia.
tällä hetkellä kun naputtelen, koirrus nakaa sängyllä, ja odottaa.
Tietää että kohta on ruoka aika ja lenkki.
Rakastaa lapsia ja Ukkoa, mutta uskoo minua.
Koirasi on ilmeisesti luonteeltaan hyvin pehmeä - eli muistaa kaikki kokemansa ikävät asia kauan ja hartaasti. Jos hermorakenne vielä on hieman aran puoleinen, niin koirasi käyttäytyy hyvin pelokkaasti. Kovin pehmeäluonteisen koiran kanssa eläminen ei ole aina niin helppoa. Koira tarvitsee paljon positiivista palautetta ja rohkaisua. On tärkeää luoda koiralle myönteisiä oppimiskokemuksia, jotta pelko ja arkuus eivät käänny pelkopuremiseen.
Yritä itse olla kaikissa ohitustilanteissa rentona (=helpommin sanottu kuin tehty!) ja jutustele koiralle mukavalla, pehmeällä äänellä. ÄLÄ kisko kaulapannasta tai pakota ohittamaan vetämällä, vaan anna koiran kohdata pelkonsa omalla ajallaan ja sinun tukemanasi. Eli kun huomaat, että koira alkaa pelkäämään niin pidä hihna löysällä, juttele, anna makupalaa, kannusta. Ja kun pääsette ohi, niin kehu ja palkkaa. Kun aikaa kuluu, niin koirasi oppii ymmärtämään, että eihän ne tilanteet ja ihmiset ja fillarit olekaan niin pelottavia. Ja toimi itse johtajana, eli kohtaa ensin itse se pelottava kohde ja ole kohteen ja koiran välissä turvana.
lÄlä anna muiden ihmistenähestyä ja silittää koiraasi - se on aralle koiralle kamalan uhkaava tilanne kun vieras ihminen tulee käsi ojossa kasvoja kohti! Ei koiran tarvitse olla ylisosiaalinen muille kuin omaa laumaansa kohtaan. Niin kauan kuin oman perheensä kanssa tulee juttuun, niin älä pakota sitä kohtaamaan muiden ihmisten taputteluja. Rotikka ja sakemanni eivät ole niitä sosiaalisempia koirarotuja, eli tuntemattomia ihmisiä ei tarvitse päästää koiran luokse.
En ikinä pentuna kuvitellut, että tästä tulisi pehmeäluontoinen, oli mielestäni silloin kovapäinen, mutta taidat olla oikeassa. Ainakin kuvailusi tuntuu ihan oikealta.
Koira on ollut hirveän helppo kouluttaa. Oppi nopeasti ja toimi kentällä kuin kello, mitä nyt kiihtyi aina jos joku muu koira juoksi lähellä. Mutta sitten yhtäkkiä ei enää iloisesti ottanutkaan vastaan kouluttajaa, joka testasi lähestyttävyyttä. Aikaisemmin oli hyppinyt sen vaatteet kuraiseksi innoissaan, seuraavalla viikolla osoitti levottomuutta kun ohjaaja tuli, ei kyllä yrittänyt pakoon, mutta oli selvästi huolestuneen oloinen kun tämä lähestyi. Nyt olemme muuttaneet pois ja kenttäkäynnit on ohi.
Täytyy kokeilla ohitustilanteita enemmin kaupunkialueella, en ole ehkä tarjonnut tarpeeksi kokemuksia, kun lenkkeilemme niin paljon syrjäseuduilla.
Kiitos neuvoista. Tavallaan minua huojensi kun sanoit, että koiran ei tarvitse olla yltiösosiaalinen vieraita kohtaan. Jostain syystä tuntuu muka niin hienolta, jos koira olisi sellainen. Mutta ihan totta, miksi sen tarvitsisi olla!
Nykyään puhutaan koiran koulutuksessa valtavan paljon myönteisestä tunneoppimisesta, eli että koira saa kokea paljon onnistumisen kokemuksia. Siksi se, että lähtisitte ohituksia treenaamaan kaupunkialueelle on ihan hyvä juttu. Mutta maltti on valttia tässä(kin) asiassa. Eli ei kannata aloittaa liian nopeatsi, vaan ihan alkuun muutama onnistunut ohitus päivässä, sitten lisää ja taas lisää. Näin nuori koira oppii, että ei ne vastaantulijat ihan oikeasti ole pelottavia. Aina onnistuneen ohituksen jälkeen sitten valtavasti kehuja ja palkkaa.
Tuo koiran "epäsosiaalisuus" on monelle koiran omistajalle melkoisen kova paikka. Mutta pysähdy hetkeksi miettimään miksi se olisi niin hienoa, jos koirasi menisi häntä viuhtoen jokaisen ihmisen ja koiran luokse? Eikö tärkeintä ole, että sinulla ja perheelläsi on hyvä ja luottamuksellinen suhde koiraan? On ihan riittävää, että koira on teidän perheessänne perheenjäsen, miksi ihmeessä sen pitäisi kavereerata kaikkien muidenkin kanssa? Monet koiranomistajat vaan pakottavat koiraansa tutustumaan kaikkiin ihmisiin ja muihin koiriin, vaikka omaa koiraa ei kiinnostaisi niin pätkääkään.
Epäsosiaalisuudesta ei todellakaan kannata olla yhtään huolissaan! Toisille koiraroduille ja koirayksilöille vaan on ihan selvää, että se oma perhe on paras, eikä muista ihmisistä/koirista oikein tykätä. Ja ihan oikeasti ei tarvitsekaan tykätä. Se että koira on epäsosiaalinen ei ole mikään vika. Ongelmallista olisi, jos koira ei tulisi toimeen oman laumansa kanssa. Tietenkin koiran tulee olla siten koulutettu, että se sietää ohikulkevat ihmiset ja koirat jne. mutta kenenkään ulkopuolisen ei tarvitse koiraasi silitellä, kun se ei kerran siitä nauti.
Otetaanpa esimerkki ihan ihmisten parista: Oletetaan, että Mari-niminen henkilö tykkää halailla kaikkia kavereitaan ja kokee halailun ihan hyvänä ja lämpimänä eleenä. Kun taas Sari ei tykkää halailusta, hän kokee sen epämiellyttävänä ja liian tunkeilevana eleenä. Kumpi siis on ns. epänormaali? Noh, ei tietenkään kumpikaan. Mari ja Sari vaan ovat yksilöitä ja toinen tykkää läheisyydestä ja toinen taas tuntee sen tukalana.
Itse uskon laumanjohtajateorioihin, jotka on luotu tarkkailemalla mm. susilaumoja. Laumassa sudet elävät omissa porukoissaan, eivät nekään seurustele vieraiden laumojen jäsenien kanssa. Vieraan lauman jäsen kun on aika jotenkin ulkopuolinen ja siten uhkaava.
Luulen, että tuo sakemannin osuus koirassasi on se, joka tekee kouluttamisesta helppoa, sakemanneillahan on paimenkoiralle tyypiliseen tapaan miellyttämisenhalua, mikä taas rotikalta tuntuu konsanaan puuttuvan. Heh.
Tulehan kertomaan tänne vaikka kuukauden päästä miten menee. Eli aikaa noihin harjoituksiin kannattaa varata paljon aikaa ja myös takapakkia tulee. Koirasi on kuitenkin sen verran nuori, että tuo hermorakenne ehtii kehittyä vielä ajan saatossa.
Puhut asiaa tuosta sosiaalisuudesta! Meillä on omasta mielestämme tietenkin maailman ihanin, kohta vuoden vanha walesinarttu joka on yltiösosiaalinen. Kaikki ihmiset ovat ihania, samoin toiset koirat. Takapuoli keikkuen ja häntä viuhuen pitäisi päästä moikkaamaan kaikki tutut ja tuntemattomat.
Onhan se mukavaa että on sosiaalinen ja todella kiltti & ystävällinen koira, mutta välillä tuo sosiaalisuus käy hermon päälle kun ollaan lenkillä, ja eteenpäin ei päästä jos vaikka takaa tulee toinen koira. Pakko on odottaa että saa joko moikata, tai toinen koirakko painelee ohi. Vastaantulevien ihmisten ohittaminen jo sujuu suhteellisen kivasti ja esim. lenkkeililjät ja pyöräilijät saavat mennä ohi ilman moikkailuja, mutta auta armias kun vastaan tulee toinen koira....
Suurin osa ihmisistä kylläkin suhtautuu neitiimme ihailevasti ja positiivisesti: "onpas se iloinen ja reipas" jne., mutta itsestä tuntuu siltä että ihan kaikkia vastaantulijoita ei todellakaan tarvitsisi aina pysähtyä morjestamaan.
Eli pointtini on tässä se, että yltiösosiaalisenkaan koiran kanssa liikkuminen ei aina ole ihan helppoa. Toki olen sitä mieltä, että mieluummin näin, kuin että koiramme olisi agressiivinen tai ylipelokas ja arka.
Meitä ihmisiä on moneen junaan, samoin koiria. ;)