Tätäkö tämä on olen ollut raittiina n.15kk.Syön depis lääkkeitä ahdistushäiriöön.Sekään ei riitä menee jonkun verran bentsojakin.Vähän olen rauhoittunut.Käyn kirjastossa,uimassa ja ryhmissä mut perusvire on apaattinen.Hyviäkin hetkiä on ollut entisiin paheisiin en aio palata.Oisko vinkkejä mitä tehä jos depis iskee.
Raitistunut onneton
tätäkö tämä
7675
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun joutuu rakkaimastaan eroon niin se tekee kipeää. Juopolle tulee jossain vaiheesa kuivattelun aikana olo niin mahdottomaksi, että on ikään kuin pakko juoda päänsä selväksi. Se taas paluttaa nöyryyden ja uskon siihen hommaan, että miksi raitistella.
Itsellä on raittiutta takana useita vuosia- Välillä iskee kummallinen apatia -miksi minä, -miksi minulle kävi näin? -enkö voisi vähän maistaa....
Muistelen vieläkin kaiholla hetkiä kun rakastelin Jack daniels pullon kanssa takkatulen ääressä...oli se ihanaa.
Saattaa olla, että joskus vetäsen kännin, tiedä häntä.
Yhtenä vaihtoehtona on omistautua sairaudelle täysin. Käydä ryhmissä jokapäivä, muistuttaa itseään joka päivä että on kipee jne...siinähän vasta se itsetunto kohoaa.
Pyysit neuvoa, jätän neuvomisen tovereille.
Sanon yhden asian: Muista, että kohtuus kaikkessa, kohtuudessakin!
tai sanotaan suoraan, että maailman paras yleislääke ihan kaikkeen on ulkoilu/ kuntoilu/ liikunta.
jos sitä pystyy harrastamaan yhdessä jonkun/ muitten kanssa niin se kruunaa tapahtuman.
myös muut harrastuksen ja mielellään yhdessä muitten ihmisten kanssa antavat sen sosiaalisen, hyvin tärkeän annin.
näin se "palo" sammutetaan oikein.
ei ole pakko juosta, voi vaikka sauvakävellä tai laskea pulkalla.
Hyvän mielen saa myös muiden auttamisesta ja kannustamisesta. Empaattisuus tarttuu, olen sen kaiken kokenut/nähnyt.
Älä unohda lääkitystä.
on nyt ottanut ihan toisen ihmisen vakiintuneen tunnuksen ja jatkaa "omaa kivaa" hauskuuttamistaan. aiemmin ei tuota varastamista sentään ole minun kohdalle sattunut, pelkästään matkimista. pitäisikö olla otettu ?
ääliöksi sanoisin , ellei se loukkais ääliöitä.
jos se on sinusta hauskaa nii pidä koko nimimerkki. mutta osaatko kirjoittaa mitää muuta kuin matkittua ? kysyy oikea vee-e .
Oletpas nerokas, voi helvetti. Vielä aloitat ja siiten vastaan vielä itsellesi. Todella hauskaa on taas jollain murrosikäisellä joka huutele puskista. Olisit edes mies ja kirjoittasit omalla nimimerkillä.
Mikä on suhteesi alkoholiin vai tahallasiko vaan ärsytät?
rahaa väärennetään ja nyt olen päässyt samaan sarjaan.
kun katsot peiliin niin kukahan siellä katselekaan vastaan ?
jos näet siellä minut niin...sittenhän näet :))))
olen silloin vissiin ollut panemassa muijaasi. niin jos sellainen olis olemassa. anteeksi. en muistanut :))))
on tuosta ekojen vuosien "tuulikaappi"-ilmiöstä itselläni aika paljon.Ekat kolme ja puoli vuotta meni siihen,että tunsi itsensä vaan koko ajan alakuloiseksi ja kateelliseksi muille,joilla lähti elämä menemään eteenpäin.Tuttua on,kuinka mikään ei tuntunut miltään.Alussa ei meinannut edes pystyä kulkemaan ihmisten ilmoilla,kun tuntu että kaikki vaan tuijotti.Oma holisoitunut peilikuva kulki alitajunnassa mukana,vaikkei oikeesti siltä näyttänytkäänYlipäätään tuntui ,että mitä järkee koko touhussa on.Harjoitteluaika oli pitkä,mutta kyllä se sitten vaan lähti menemään.Kaikenlaisissa ryhmissä tuli käytyä tosi paljon ja vaikkei osannutkaan kunnnolla puhua,niin parhaat vinkit ja todelliset timantit tuli sitten muitten suusta.Eikä vaatinut muuta kuin kuuntelemista.
Nykyään on tuntee jo itsensä ihmiseksikin.On hyvä työpaikka ,ihmissuhteita ,harrrastuksia mitä vaan itse tykkää tehdä ja vain taivas rajana mitä sitten ikinä haluaakaan tehdä.
Joskus tietenkin matalampiakin fiiliksiä,mutta ne kuluu elämään.Ei kestettäisi alamäkiä ilman ylämäkiä ja päinvastoin.
Eippä muuta kun nautitaan raittiista elämästä ja viikonlopusta ja kyllä se sin(k)ullekin päivä vielä paistaa.Ja rinta pystyyn kaikki tällä samalla tiellä menevät ,sillä se raittiin porukan osuus ihmisistä ei todellakaan ole kovin korkea.Ainakin omalta osalta on pakko sanoa,että ihmeitä tapahtuu.