Anteeksi nyt vaan mutta en koe minkäänlaista sympatiaa alkoholisteja kohtaan. Mun äidin alkoholismi on pilannnut mun elämän totaalisesti. Lapsuus oli yhtä helvettiä ja nyt 20-vuotiaana itsetuntoni on kärsinyt, enkä osaa iloita mistään.
Miksi alkoholisteja paapotaan? Suomalainen yhteiskunta oikein ihannoi viinanlipittäjiä.
Alkoholisteilla on myös kaikenlaisia sivuoireita kaiken ryyppäämisen takia mm. vapinaa, masennusta yms. ja sitten lääkärit syytää lääkkeitä vapinaan, masennuksenn ja unettomuuteen, kun kaiken aiheuttaja on alkoholi. Kyllä olen sen nähnyt niin monta kertaa. Alkoholistit myös valehtelevat, yrittävät kaikin tavoin peittää omaa ryyppäämisestään. Sitten syytetään kaikkia muita jopa omia lapsia. Senkin olen kokenut kun äitini kännipäissään uhkasi viiltää ranteensa auki, soitti ambulanssin ja valehteli siellä sitten että olen tehnyt niin ison puhelinlaskun että hän on ihan masentunut ja haluaa viiltää itseään. Tulivat sitten sieltä ambulanssista mulle huutamaan, että mitä olen sanonut äidilleni.
Kuinka paljon olen itkenyt äitini takia, kuinka paljon olen saanut kärsiä paskaa siltä naiselta. Nykyään se ei voi juoda, ku puhkes psykoosi kaikesta juomisesta.
Rakastan äitiäni, mutta alkoholismi on itse hankittu sairaus ja alkoholistit vois miettiä mitä heidän juomisensa aiheuttaa perheenjäsenille. Musta ei varmaan ikinä tule tasapainosta ihmistä tän takia. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Miksi alkoholisteja paapotaan? Suomalainen yhteiskunta oikein ihannoi viinanlipittäjiä.
Alkoholisteilla on myös kaikenlaisia sivuoireita kaiken ryyppäämisen takia mm. vapinaa, masennusta yms. ja sitten lääkärit syytää lääkkeitä vapinaan, masennuksenn ja unettomuuteen, kun kaiken aiheuttaja on alkoholi. Kyllä olen sen nähnyt niin monta kertaa. Alkoholistit myös valehtelevat, yrittävät kaikin tavoin peittää omaa ryyppäämisestään. Sitten syytetään kaikkia muita jopa omia lapsia. Senkin olen kokenut kun äitini kännipäissään uhkasi viiltää ranteensa auki, soitti ambulanssin ja valehteli siellä sitten että olen tehnyt niin ison puhelinlaskun että hän on ihan masentunut ja haluaa viiltää itseään. Tulivat sitten sieltä ambulanssista mulle huutamaan, että mitä olen sanonut äidilleni.
Kuinka paljon olen itkenyt äitini takia, kuinka paljon olen saanut kärsiä paskaa siltä naiselta. Nykyään se ei voi juoda, ku puhkes psykoosi kaikesta juomisesta.
Rakastan äitiäni, mutta alkoholismi on itse hankittu sairaus ja alkoholistit vois miettiä mitä heidän juomisensa aiheuttaa perheenjäsenille. Musta ei varmaan ikinä tule tasapainosta ihmistä tän takia. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
sepustuksista, joita olen ikinä lukenut.
Vai oikein ambulanssin henkilökunta tuli huutamaan LAPSELLE! Laita seuraavalla kerralla jokin raja mielikuvituksellesi, niin joku voi erehtyä vaikka uskomaan sepustustasi.
Ja muuten:
En ole koskaan kenenkään huomannut ihannoivan alkoholismia, päinvastoin. Minua inhottaa se kaksinaamainen suhtautuminen alkoholiin, mikä tässä maassa on.
Yksi tapa on pitää hiivatin hienona sitä, että juodaan oikein kalliita juomia. Hah! Ihmiselimistö juopuu samalla tavalla kalliista juomista kuin halvoistakin, samaa sontaa kaikki. Siis elvistellään tietyn tasoisella alkoholin käytöllä, mutta halveksitaan sitä, joka alkoholisoituu. Näinhän se menee.
Alkoholismi on sairaus Kelan tautiluokituksessa. Jos se sinua kovasti pännii, yritä saada se poistetuksi sieltä.
Äläkä jatka surkeilua lasisella lapsuudella. Sinulla on kaikki elämäsi rakennusaineet joka tapauksessa itselläsi. Käytä niitä! Ja lopeta rypeminen itsesäälissä ja toisen ihmisen syyttämisessä.
Ei voi olla totta... En ole keksinyt mitään. Kaikki mitä kerroin on TOTTA! Todellakin ambulanssissa työskennellyt nainen tuli mulle vihaisena huutamaan.
Niin, todellakin elämäni on ollut niin kauheaa että kun kerron siitä osa ihmisista ei edes usko.
Juuri tämän takia en ole saanut mitään apua masennukseeni, koska kukaan ei usko.
Hyvä että täällä sentään on ihmisiä, jotka uskovat ja tietävät miten pahalta se tuntuu. Kirjoitukseni varmaan kuulosti vihaiselta ja katkeralta, mutta sellainen musta on tullutkin vuosien mittaan..
Ja vielä sulle joka epäilet mun kirjoitusta. Et varmasti itse ole kokenut mitään vastaavaa tai sitten itse juot paljon alkoholia.
Tiedätkö miltä tuntuu kun talvipakkasella kännissä riehuvat ihmiset heittävät ulos asunnosta tai että joku yrittää raiskata sut omassa kodissasi? Tiedätkö, häh?! Tai että äitisi uhkaa viiltää ranteensa auki ja sun pitää piilottaa kaikki terävät esineet? Jos sulla on samanlaisia kokemuksia niin tule sitten mulle aukomaan päätäsi.
Ehkä hakeutua vertaistuki ryhmään jota kutsutaan al-anon ryhmäksi. Alkoholistien läheiset ja puolisot, alateen on alkoholistien lapsille, tai sitten joku hyvä terapeutti tms.
Olen alkoholisti isän lapsi ja alkoholisoiduin itse alle parikymppisenä, puhuminen näistä asioista kannattaa. En alkoholisoitunut tahallani, en vain tiennyt mihin ne muutamat eka kännit johtivat.
Liikaa sokeria syöneitten mänttien itse aiheuttama tauti se on, voi filttihattu!
Vapina- masennus- ja unilääkkeet alkkarit joutaisivat kyllä itse maksamaan, ettei Kela niitä ilmaiseksi niille jakaisi!
Yritä tulla toimeen itsesi kanssa. Otan osaa...
"Liikaa sokeria syöneitten mänttien itse aiheuttama tauti se on, voi filttihattu!"
Ei tyypin 1 diabetes mistään sokerista johdu, tyypin 2 diabetekseen sillä on merkitystä. Älä siis yleistä!
Oletko niin kännissä, vai muuten vain tyhmä ettet tiennyt.
Olen alkoholistiäiti.
Minulla oli onni saada viinapirusta niskalenkki, kymmenien vuosien juomisen jälkeen. Lasteni elämään minun juomiseni jätti jälkensä, sehän on selvä. Terapian avulla he ovat selvinneet, ja pari heistä oppi viinalla itseään lohduttamaan.
Voit selvitä tuon vihasi ja inhosi avulla pitkiäkin aikoja, mutta viisas selviytymiskonsti se ei ole. Etsi apua, kysele, kuuntele, mieti - ja pelasta itsesi. Kärsityt vastoinkäymiset voivat kääntyä voimavaraksi, sitten joskus. Pelasta itsesi.
http://www.al-anon.fi/cgi-bin/linnea.pl?document=nuorille
Yleensä alkoholistiperheen lapset ottavat itselleen jonkin roolimallin, jonka taakse kätkeytyen he jaksavat elää ja selviävät elämästä alkoholistin lapsena.
Alkoholistin lapsi myös poikkeuksetta syyllistää itseään, eli pitää itseään syyllisenä siihen, että isä/äiti juo ja että vanhemmat myös jatkuvasti riitelevät. (näin toimii lapsen mieli)
Tämän lisäksi alkoholistin lapsi joutuu jatkuvasti pelkäämään, ja elämään ahdistavassa epävarmuudessa, sekä häpeilemään, salailemaan ja jopa valehtelemaan vanhempansa juomisesta johtuen.
Ja vielä lisäksi lapsi joutuu jatkuvasti elämään alkoholistin ehdoilla, eli valvomaan öitään silloin kun alkoholistikin valvoo, hiipimään hiljaa omassa kodissaan silloin kun alkoholistikin krapulassaan hiipii, olemaan varovaisesti ärsyttämästä alkoholistia silloin kun tämä hakee uutta syytä juomiselleen jne...
Alkoholistin lapsi elää siis täysin alkoholistin elämää, ja sen lisäksi vielä kantaa jatkuvaa syyllisyyttä vanhempansa pahoinvoinnista ja juomisesta, sekä vetää perässään valheellista roolia.
Tätä voidaan kutsua lapsuusajan alkoholismiksi , ja tämä alkoholismi ei ole lapsen omaa syytä.
Kaiken huipuksi tämä lapsuusajan alkoholismi jätetään aina käsittelemättä, koska meillä ei ole organisaatiota, jossa kaikki alkoholismista kärsineet lapset pääsisivät sairauttaan käsittelemään.
(ainoa paikka taitaa olla Minnesota-hoidon läheisviikonloppu)
Näillä lapsuusajan alkoholismista kärsineillä ihmisillä on koko loppuelämänsä ajan epänormaali suhtautuminen alkoholiin ja alkoholismiin. Tästä johtuen alkoholismi on meillä edelleen tabu, asia josta ei osata eikä oikein halutakaan puhua. Tämä aiheuttaa sitten vääriä käsityksiä koko ongelmasta ja varsinkin sairaudesta nimeltä alkoholismi.
Pidän tätä myös suurinpana syynä siihen, että päättäjät eivät osaa oikein johtaa päihdepolitiikkaamme.
Kun kysyit, onko muilla samankaltaisia kokemuksia, voin vakuutta sinulle että et todellakaan ole yksin. Sinun kanssasi samanlaisessa tilanteessa elää satojatuhansia suomalaisia.
Näille kaikille tarvittaisiin pikaista apua, ja on tutkittu, että vertaistuki olisi parasta mahdollista apua juuri alkoholistin lapsille. (muistaakseni HS).
On ihan sama sanotaanko alkoholismia sairaudeksi. Siinä on ihan samoja piirteitä kuin sairaudeksi luokitelluissa muissa riippuvuussairauksissa. Toiseksi alkoholi on tappava aine ja äkilliseen ryyppäämisen lopettamiseen voi kuolla myös. Sairautena sitä voi kuvitella siinä mielessä, että äitisi ei varmaan nuorena suunnitellut hankkivansa alkoholistin uraa ja tuhoavansa lapsiensa elämää ja omaansa myös. Alkoholi on vaan niin hirveä, riippuvuutta monelle aiheuttava aine, ja sairautena sellainen, että usein siitä ei edes haluta parantua. Aivot muuttuvat pysyvästi pitkään juoneilla, ja usein vasta erittäin kovat menetykset voivat antaa potkua raitistumiselle. Kuiville voi päästä, jos oikeasti haluaa ja siinä vaiheessa sitä "paapomista" tarvitaan. Yhteiskunta ei vaan saisi jättää näiden sairaiden ihmisten vastuulle lapsia, vaan pelastaa heidät huostaanoton kautta.
Hae itsellesi apua Alateen tai Al-Anon -ryhmästä, katso netistä, ryhmiä löytyy melkein joka paikasta. Sinun täytyy etsiä itsellesi apua eniten, äidin on haettava itselleen, jos haluaa. Jos hän ei halua, kukaan ei voi auttaa.
Tätä samaa paskaa joku heittää tänne säännöllisesti. Sairaus se on ja piste. Oikein löytyy diagnoosikin.
Kai sulle joku viisaampi ehti jo selittää, (en jaksanut lukea vastauksia, enkä edes viestiäsi kuin silmäillen, mutta näin on. Ja en ole kännissä kun tätä kirjoitan. Elämän potkima ihminen, joka yrittää selvitä päivän kerrallaan selvänä.
Itse taidat olla sellainen Pyhimys, joille on varattu paikka taivaassa pulppuavan puron äärellä, jossa voit juoda raikasta vettä yhdessä kauriin, lampaan ja leijonan kanssa ja kaikilla on niin kivaa. Usko siihen paskaan. Mun taivas on ihan toisenlainen. Luultavasti Sun äitisi on siellä.
Moro, sano komeet toisilleen!
Eli toi mun otsikko ei ollut sen kirjoituksen pointti, mutta näköjään jotkut ei osaa lukea rivien välistä. Eli alkoholismi kyllä luokitellaan sairaudeksi ja sitähän se onkin kun oikein pahaksi menee, MUTTA kyllä se on osittain ainakin itseaiheutettua. Eli jos pidättäytyy alkoholin juomisesta niin ei silloin voi tulla alkoholistiksi.
Alkoholismi ei ole sairaus niin kuin esim, diabetes.
Alkoholismiin ei sairastuta yhtäkkiä ilman omaa vaikutusta. Alkoholin juominen on oma tietoinen valinta, diabetekseen ja syöpään sairastuminen ei ole oman valinnan tulos.
Ja olen ihan varma että osa ihmisistä jotka tähän viestiin vastasivat suuttuivat sen takia, koska juovat itse ja oikeuttavat sen sillä että "alkoholismi on sairaus, olen siis sairas, mulla on syy juoda". Ja kun joku uskaltaa kyseenalaistaa tämän niin heti suututaan. Ei kovin aikuismaisia vastauksia osalta.
Kiitos tuesta muille, joilla on samoja kokemuksia.
http://www.aal.fi/
T. Jaatinen, toipunut päihdeperheen penska
Kuuluu nuoruuteen tuo mustavalkoisuus, kyllä se siitä kai selkiintyy...
Kuule, tuo on miljoona kertaa kuultu väite, että juopot menevät tuon sairaus-käsitteen taakse piiloon. Mieti joskus sitten isompana asia uudelleen. Mene vertaisryhmään ja keskustele ja kuuntele. Lue enemmän, luule vähemmän.
No itseasiassa olen myös lukenut alkoholismista ja oli muuten mielenkiintoinen teos. Siinä nimittäin juuri sanottiin että alkoholistit piiloutuvat sairaus-käsitteen taakse ja oikeuttavat juomisensa sillä. Kuule "kuiville päässyt äiti" miten voisit ikinä ymmärtää miltä lapsistasi on juomisesi tuntunut kun itse olet ollut se ryyppäävä osapuoli?
Ensinnäkään en tullut tänne keskustelemaan alkoholismin tieteellisistä nimityksistä, vaan ajattelin vaan kertoa miltä musta on kaikki nää vuodet tuntunu ja ajattelin että ehkä täältä voisi saada ymmärrystä. Suomessa on varmasti paljonkin vanhempiensa ryyppäämisestä kärsiviä lapsia.
"Kuuluu nuoruuteen toi mustavalkoisuus, mieti isompana asia uudelleen" Voi kuule, kukahan se teini on ku tulee kännipäissään yöllä kotiin naama veressä ja itkua vääntäen ja minä pentu 20-vuotias putsaan veret äitini kasvoilta ja sanon että kaikki järjestyy, älä itke.
Olen niin paljon nähnyt huonosti käyttäytyviä, kännissä riehuvia "aikuisia", jotka sukkahousut rikkinäisinä ja puhe sammaltaen vaappuvat tuolla kadulla. Kyllä moni teinikin on fiksumpi kuin näin käyttäytyvä "aikuinen".
Mene itseesi. Katso peiliin.