Olisi elämä aika tyhjää ja merkityksetöntä ilman lapsia. Lapsen lapset ovat tosiaan lahja nähdä itseään pikkiriikkisen verran. Luonteessa, eleissä, ulkomuodossakin. Silmien pilkeessä, luonteen laadussa. Metkaa meininkiä, naurattaa. Ihanaa kun ei ole kasvatuspaineita, saa vaan rakastaa.
Ihana olla nainen, ja ymmärtää miksi?
On olemassa.
12503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
siitä, että elämä ilman lapsia olisi aika tyhjää ja merkityksetöntä.
Siinä olen täysin samaa mieltä, että lapsenlapset tuovat elämään suunnattomasti iloa ja rakkautta.
Viimeistään heidän myötään ymmärrämme elämän ihmeen ja jatkuvuuden, ehkä myös oman paikkamme ja vastuumme elämässä. Ja eiköhän tämä koske molempia sukupuolia.
Olen elänyt ennenkin. En elä lasteni kautta vaan nautin elämästä lasten lasteni kanssa enemmän.
ovat elämän tarkoitus? Minulla ei ole kumpiakaan ja siltä luulen löytäneeni elämän syvimmän tarkoituksen.
En todellakaan. Olisinhan sokea. "elämän tarkoitusta" tuskin kukaan pystyy ratkaisemaan. Omakohtaisesti olen juuri nyt sillä paikalla elämässäni. Pohdin elämän ja elämää suurempaa tarkoitusta. Mitä seb jälkeen kun elämää ei ole? Erilaisuuden hyväksyn ihmisissä ja heidä elämässä. Tunnen paljon lapsettomia ihmisiä ja myös jotka ovat adoptoineet, keinohedemöityksen tuloksena saaneet lapsensa. Elämä on monimuotoista.
ihanaa ihmistä, joilla ei ole lapsia. Omille lapsillenikin olen sanonut, että on heidän asiansa saavatko biologisia vai adoptoituja lapsia vai eivät kumpiakaan. Maailmassa meitä ihmisiä alkaa olla liikaa. On paljon vanhempia, jotka eivät huolehdi jälkikasvustaan. Kyllä ilman lapsia voi elää ihan täysipainoista elämää.
Voi syntyä juuri siitä että jos minulla ei ole niin tuo toinen ei saa olla onnellinen. Minä olen ja osaan olla onnellinen toisenkin puolesta.
Ei keneltäkään ole pois toisen onnellisuus ja sen huomaaminen. Ilo tarttuu.
sama ajatus sopii kyllä hyvin omaan elämääni.
Näinkin hassusti voi käydä.
Yhä useammin olen huomaavani, etsiväni ja löytäväni lapsissani muutamia vuosi sitten kuolleen mieheni piirteitä, sanoja, ilmeitä ja jopa äänenpainoja.
On tietysti kaipuuta ja ikävää mutta myös todiste siitä, että elämän ketjussa lenkki omalla paikallamme olemme ja omat piirteemme saattavat kulkea pitkällekin jos on vain silmää nähdä ja korvaa kuulla.
Aivan, siinä se suuri lohtu, ilo, miksi elää.
paremmin ku miehet vaikka ei kaikki.Poikkeuksia on.Ja lastanlapset on tietysti parempia ku omat.
Ku kyllästyy niin lähettää ne kotiin vain!
raamatusta Apost.teot 17:26-27.
Sana tekee eläväksi. Lapsien ja kanssaihmisten kera.
Hyvää päivän jatkoa!