Hei!
olen tällä hetkellä kovin masentunut, tuntuu, että haluaisin vain olla yksin ja itkeä.
Sitten minulle tulee aina masennuksen kylkiäisenä pakoneuroosi, eli joku asia jää päälle,,joku joka on esim. pitänyt selvittää, kysyä ja vaikka se selviää niin silti mulla soi se päässä..olen yrittänyt itselleni sanoa, että unohda jo,,että lopeta, ja välillä siinä onnistunkin.
Sitä ei luota niinku enää itseensä, vaikka kyllähän meistä nyt jokaisen pitää luottaa itseensä.
Olen joskus vuosia sitten käynyt psykiatrilla ja hän määräsi minulle seronil 20mg, olen nyt taas aloittanut sen syömisen, välillä oli taukoa, vaikka olisi kannattabut varmasti syödä sitä koko ajan.
Onko muilla samanlaisia ongelmia?
Sitten olo on kauhean levoton ja sellainen jännittynyt...liittyykö masennukseen?
olen tällä hetkellä kovin masentunut, tuntuu, että haluaisin vain olla yksin ja itkeä.
Sitten minulle tulee aina masennuksen kylkiäisenä pakoneuroosi, eli joku asia jää päälle,,joku joka on esim. pitänyt selvittää, kysyä ja vaikka se selviää niin silti mulla soi se päässä..olen yrittänyt itselleni sanoa, että unohda jo,,että lopeta, ja välillä siinä onnistunkin.
Sitä ei luota niinku enää itseensä, vaikka kyllähän meistä nyt jokaisen pitää luottaa itseensä.
Olen joskus vuosia sitten käynyt psykiatrilla ja hän määräsi minulle seronil 20mg, olen nyt taas aloittanut sen syömisen, välillä oli taukoa, vaikka olisi kannattabut varmasti syödä sitä koko ajan.
Onko muilla samanlaisia ongelmia?
Sitten olo on kauhean levoton ja sellainen jännittynyt...liittyykö masennukseen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä tuo on minulle tuttua. Terapeuttini neuvoi, että opettelisin rentoutumaan, kun olin kovin jännittynyt. Lainasin kirjastosta rentoutus-cd:n, jossa neuvottiin rentoutumista tyyliin "laita vasen käsi tuikasti nyrkkiin...". Sitten piti tuo käsi ehkä kymmenen sekuntin kuluttua rentouttaa. Samaa jännitystä ja rentoutusta piti tehdä toiselle kädelle, hartioille ym. Aluksi minun oli hyvin vaikea keskittyä ja oli kuin olisin ollut itseni ulkopuolella. Mutta päivittäinen harjoittelu auttoi muutamassa viikossa ja opin todella menemään aivan rennoksi. Ei rentoutuminen ole mikään taikatemppu, mutta se todella vaikuttaa ja sen vaikutus ei häviä. Se tavallaan muuttaa pysyvästi rennommaksi ja auttaa mielen tasapainoon. Nyt minulla on uusi cd lainassa ja se on mielikuvarentoutumista. Se on aivan ihastuttava menetelmä ja siinä luodaan itselle "turvahuone". Se on vielä parempi kuin tuo ensimmäinen menetelmä.
"turvahuone". vielä parempi..kun oppii ymmärtämään itseään ja muita?
Ihmisen ulkokuori> ulkoinen minä, jota niin kovasti palvotaa ja jonka vuoksi otetaa "siipeen".> Turvahuoneessa, sisällä ahdistutaan ja saadaan paniikki? itku ja hammastenkiristys?> Turvahuoneessa on "omatunto, itsetunto, jota ei osata käsitellä. Hiljaisuudesssa se nousee pintaan> tulee paniikki, tulen hulluksi?> Mutta se omatunto, itsetunto onkin itse "Kristus JA Pyhähenki".
Silloin kun IHMINEN oppii kuuntelemaan hiljaisuutta/ omaatuntoa/ kristusta. Silloin ihminen on tasapainossa, elämänsä kanssa. Pyhähenki> hiljaisuudessa kirkastaa sielun, pesee puhtaaksi omantunnon, jne. jne.
Uudestisyntynyt MIES 55v.
Sellainen olo, että on niinku pakko ajatella, että ei niinku uskalla olla ajattelematta, ei voi olla irti, vaikka haluaisi, koska kummminkin tietää asian..niitä pakkoajatuksia,hölmöä, mutta TOTTA!
Turvahuone tai turvapaikka on traumaterapiassa käytettävä mielikuvapaikka, jonne voi siirtyä, kun tulee aivan mahdottoman voimakas (paha) tunne. Se on menetelmä, joka pitää opetella ja sitä käytetään itsensä rauhoittamiseen. Olen juuri aloittamassa traumaterapian ja turvapaikan luominen on tärkeä alkuosa sitä. Nykyään minulla ei ole oikeastaan yhtään tunteita, en pysty esimerkiksi tuntemaan vihaa, suuttumusta, mutta en iloa tai rakkauttakaan. Pari kuukautta sitten oli yksi tunne, haikeus, joka tuli suunnattomalla voimalla. Se tuli, kun terapeuttini sanoi minulle, että joudun vaihtamaan tuon pitkäaikaisen terapeuttini koulutukseltaan diagnoosiini sopivampaan. Sekään ei tullut terapeutin luona, vaan vasta toisena päivänä kotona, kun ei ollut muita ihmisiä läsnä. Kertoessani täällä turvapaikasta, tahdon auttaa ja rohkaista muita, joita se voisi myös auttaa. Tahdon kertoa avun saamisen ilosanomaa. Minulla on usko, kuten sinullakin, mutta se on oma hiljainen uskoni, jolla en tahdo tehdä kenellekään väkivaltaa. Minulle on uskonkin avulla tehty väkivaltaa ja yritän päästä siitäkin traumasta ulos, etten häpeäisi itseäni ja uskoanikin. Häpeäkin on kuin salassa, sitäkin voin tuntea toistaiseksi vain aniharvoin.
Minullakin oli noita pakkoajatuksia. En muistanut paristakymmenestä ensimmäisestä vuodstani juuri mitään. Terapian avulla aloin muistaa ja virta oli aivan mahdottoman voimakas, johti minut aika syvään masennukseen, harhanäkyihin, unettomuuteen ym. Olen kirjoittanut noita ajatuksiani itsekseni vihkoon. Sillä tavalla pääsin edes jotenkin irti noista ajatuksista terapiakäyntien välillä. Tiedän, että on olemassa ajatusten pysäytysmenetelmiä, mutta en osaa niitä.
Mitä ovat ajatustenpysäytysmenetelmät?
Tekeekö niitä joku vai onko ohjeita jossakin?
En tiedä sen enempää, mutta psykoterapeutit osaavat opettaa niitä. Voithan koettaa kysyä Psykologia-palstalla nimimerkki Psykopatologialta. Hän on psykoterapeutti ja varmaan osaa kertoa (jos ryhtyy kertomaan).
"hän antaa meille sisäisen RAUHAN"
On kahta tyyppiä USKOA.
- joka erottaa
- joka yhdistää
Kumpaakahan se luoja oikein tarkoittaa ?
Uskoa
- jossa vaaditaan luopumaan synnin teoista (teko uskovat)
- usko joka poistaa synnin ( pystyy erottamaan, eikä ole enää halu tehdä.) Pimeydestä valoon.
Kummassakin tapauksessa minun sydämelläni on kakkosvaihtoehto. Teen lähimmäistyötä eläkeläisten parissa(päiväkerho), mielenterv. potilaille vertaistukihenkilö.
Olin seitsemäntoista vuotta samassa tilassa? mielestäni, kuin sinä nyt. Lukkiutunut, sulkeutunut, hiljainen,arka. Vain omaan napaan tuijottaja.
SORi vaan jos tämä loukkaa. Kyllä voin tilanteesi käsittääkkin. Valitettavaa, jos ei siitä pääse palautumaan.
Mutta sanassa sanotaan; JUMALALLE on kaikki mahdollista. Sen ymmärtää, kun itse on kestänyt 53v. kestäneen tuskan ja yksinäisyyden, epävarmuuden ja lopulta loppuunpalamisen.
Siunausta elämääsi.
Uudestisyntynyt MIES 55v.
En ole mikään julkisyntinen enkä elä rietasta elämää, en ole koskaan elänytkään. Tiedän, että oikea usko yhdistää ja usko poistaa synnin. Sisäinen rauha minulla on ollut jo yli kaksikymmentä vuotta eikä se ole mihinkään kadonnut edes masennuksen syövereissä. Se on ainoa, joka on säilynyt tämän kaiken keskellä. Mutta tuo syyllisyys on erikoinen asia. Mikään synnintunnustus ei saa sitä minusata pois, ei mikään vakuuttelu. Se kai johtuu tästä tilastani. Terapeuttinikin on avoimesti kristitty ja olen jonkin veraan hänen kanssaan puhunut uskosta ja hän on rohkaissut minua. Olen kirjoittanut kaikki uskonnolliset vaiheeni hänelle ja hän on ne lukenut, mutta se asia on ollut niin vaikea, että se pahensi masennustani, veti sumuverhon päälleni. Kuitenkin uskoni on paljon auttanut ja antanut voimia niinä pitkinä raskaina pimeinä vuoisina, joita elin.
Ei kirjoituksesi minua loukkaa. Tiedänhän, että tarkoituksesi on hyvä. Mutta uskon ja tiedän todeksi, ettei kukaan saa tehdä mitään (minulle) väkisin (enää). Sen seuraukset vain pahentaisivat tilaani. Elin monet vuodet ajattelematta itseäni tehden vain koko ajan työtä ja huolehtien muista, en itsestäni. Se oli keino, jolla selvisin menettämättä järkeäni kokonaan. Kun lopulta aloin ajatella itseäni, vajosin masennukseen, suureen voimattomuuteen. Aloin muistaa kaikkea ikävää, jonka olin niellyt ja unohtanut.
Kiitos vielä jälkimmäisestä vastauksestasi. Meillä oli aikaisemmin sähköt poikki myrskyn vuoksi, enkä voinut vastata. On mukava kirjoitella uskosta, vaikka tällä palstalla sitä vähän vainotaankin, mm. nimimerkki Daidaihin kirjoitukset ilmiannettiin ja poistettiin. Toivon, että oma uskoni pääsee vähitellen ulos "purkistaan", jonne olen sen joutunut laittamaan.
"Sitten olo on kauhean levoton ja sellainen jännittynyt..."
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Hae luontaistuotekaupasta "Mäkikuisma uutetta" tai vastaavaa ? ....puhu siellä...myyjätm tietää paremmin...
Ei jää koukkuun ja rauhoittaa....
"luonto paras lääkitsiä"
Haluan vain muistuttaa, että kannattaa selvittää, voiko mäkikuismaa käyttää omien lääkkeiden kanssa, esim. oman masennuslääkkeeni kanssa se ei sovi.
= = = = = = = = = = = = = = = =
Jos olet pieni puu tuulisen mäen
rinteellä niin ole kaikkein paras
pieni puu juuri sillä paikalla.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~