törmättiin merkilliseen

Koulussahan ei juuri koskaan saa allekirjoittaa mitään kaunolla. Kokeissa jne KIRJOITETAAN nimi niin että siitä saa selvää. Tuonikäisellä on tuskin vielä vakiintunutta signeerausta muutenkaan. Pelkkä kaunolla kirjoitettu nimi ei ol signeeraus.

Tehkääpä niin, että istutte pojan kanssa pöydän ääreen ja suunnittelette pojallenne hienon signeerauksen loppu elämäksi. Sen tulee olla riittävän nopea kirjoittaa ilman kaikkia koukeroita, jotta hän jaksaa tehdä sen aina samoin. Reaalielämässähän kirjoitetaan vielä nimen selvennys.

Ns. kaunokirjoitus eli käsialakirjoitus on tapettu jo aikaa sitten. Me yli kolmekymppiset opettelimme ensin tikkukirjaimet ja sitten ryhdyttiin harjoittelemaan "kaunoa", eikä sen jälkeen mitään muuta ollutkaan. Ei meitä opetettu "tekstaamaan". Noh, nyt ekaluokkalaisille opetetaan tekstaaminen, minkä jälkeen yritetään saada heidät kirjoittamaan ns. sidottua tekstausta, nykyajan käsialakirjoitusta. Harmi vain, että nykykirjaimet on "yksinkertaistettu" niin viimeisen päälle virtaviivaisiksi, että niiden "sitominen" toisiinsa on paljon vaikeampaa kuin entisen koukeroisen kaunon kirjoittaminen. Sidotun tekstaamisen harjoittelu alakoulussa jää vähäiseksi, koska oppilaat käytännössä kirjoittavat muistiinpanonsa, koevastauksensa yms. tekstaten.

Lopputulos on se, että lapset kirjoittavat kaunoa vain pakon edessä, ja opettaja joutuu aina vastaamaan samaan kysymykseen ("Pitääkö kirjoittaa kaunoa, voi ei, onko pakko?") ja vaikka yrittäisikin pakottaa, lopputulos saattaa silti olla käytännössä sitä tekstausta.

Yläkoulun opetussuunnitelmaan ei enää kuulu ryhtyä kädestä pitäen opettamaan aakkosten kirjoittamista, eikä opettaja välttämättä itse edes osaa niitä tyyppikirjaimia, jotka oppilaille on opetettu, koska hänhän käyttää vanhan ajan kaunoa. Hänen tehtävänsä on sitä paitsi opettaa tekstin rakennetta, tekstilajeja, argumentointia jne. eikä sitä, miten kirjoitetaan a.

Käsialojen kehittymättömyyteen vaikuttaa tietysti sekin, että nykynuoret kirjoittavat enimmäkseen koneella. Joka tapauksessa tilanteesta on turha syyttää yläkoulun opettajaa. Mekaaninen kirjoittaminen opitaan, tai sitten, alakoulussa. Käsialan kehittyminen sen jälkeen edellyttää suhteellisen runsasta käsin kirjoittamista. Se, että äikänope vaatii kirjoittamaan äikän aineet käsialakirjoituksella, ei riitä, vaan käsialan pitäisi harjaantua muidenkin aineiden tunneilla ja vapaa-aikana. Näin ei kuitenkaan käy, kiitos tietokoneiden ja uusien tyyppikirjainten.

Koulussa on joka tapauksessa ihan varmasti tarjottu moneen kertaan lapsellesi tilaisuus opetella käsialakirjoitusta. Eri asia sitten on, onko hän ottanut siitä vaarin tai kuinka tärkeänä asiaa ylipäänsä pidetään.

ainakin kirjoitan melkein aina kaunolla, paljon nopeampaa kirjoittaa. Koulussakin vaaditaan, ainakin äidinkielen kirjoitelmissa, kaunokirjoitusta. Mopokorttiinkin tuhersin ala-asteella opitulla kaunokirjoituksella nimeni, vaikka näyttävätkin yhä melko harakanvarpailta. Kauppakuittiin suttaan aina jonkinlaisen hämähäkin.