Ihminen voidaan ohjelmoida tuntemaan huonoa omaatuntoa mistä tahansa. Esim. anorexiaa sairastava nuori tuntee huonoa omaatuntoa siitä että on nauttinut ravintoa jota hänen ruumiinsa niin kipeästi tarvitsee. Tämän vuoksi ei voi sanoa että jos esim. itsetyydytyksestä saa huonon omantunnon se on automaattisesti syntiä. Syntilistatkin ovat eri kristityillä ryhmillä erilaisia ja kaikki pitävät omiaan oikeina.
Eli lyhyesti: Omatunto ei kerro sitä mikä on syntiä. Vain sen miten yksilö on ohjelmoitu.
Kontratkaa, olkaa hyvä. (Tai olkaa samaamieltä, käy sekin)
Eli lyhyesti: Omatunto ei kerro sitä mikä on syntiä. Vain sen miten yksilö on ohjelmoitu.
Kontratkaa, olkaa hyvä. (Tai olkaa samaamieltä, käy sekin)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tosi hyvä. En lisää yhtään sanaa.
Itse kun en vielä ollut uskossa, niin ei minullekaan omatunto aina sanonut mikä oli oikein ja mikä väärin. Pystyin arvioimaan asioita lapsena saamani kasvatuksen ja omien elämänkokemuksieni valossa. Ihmisellä on moraali ilman uskoakin.
Anoreksia taas on neuroosi ja se ei liity omaan tuntoon. Neuroosi on oman korvien välin luoma pakkomielle, kun taas omatunto liittyy sieluun.
Täytyy pitää mielessä mikä on synti. Synti on sydämen luopumista Jumalasta. Jokainen asia joka vieroittaa meitä Jumalasta on synti. Synti on vähän laajempi käsite kuin pelkkä oman moraalin ilmoittama paha teko.
Näin sanoo apostoli Paavali kirjeessään Roomalaisille: "..sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä". OMATUNTONI PYHÄSSÄ HENGESSÄ! Pyhä Henki valaisee asiat omalle tunnolle. Aina ei voi omalla järjellä päätellä mikä on synti ja mikä ei. Pyhä Henki liittyy aivan olennaisesti synnin tunnistamiseen. Se antaa myös voimaa taistella syntiä vastaan.
Itse olen huomannut käytännössä, että vaikka kuinka tietäisi jonkin tietyn asian synniksi, niin sitä vastaan on mahdoton taistella ilman Pyhän Hengen tukea. Näiden henkilökohtaisten kompastuskivien ylittämiseen Pyhä Henki antaa voimaa.
Jokaiselle ihmiselle kertyy vääjäämättä likaa matkavaattesiin. Sitä ei voi välttää vaikka kuinka pusertaisi. Syntiä kertyy pikkuhiljaa ja jos ihminen ei tiedosta missä mennään, ja ei tee parannusta, niin lopulta tapahtuu syntiin lankeaminen.
Tämän vuoksi lestadiolaiset käyttävät rippiä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun on tapahtunut syntiin lankeaminen, niin voi pyytää anteeksi seurakunnan edessä. Esim seuroissa puhujaveli saarnaa synnit anteeksi, ja ne on lupa sydämessään uskoa anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden. Ei tarvitse välttämättä edes kättä nostaa pystyyn (esim katolinen kirkko käyttää vain henkilökohtaista rippiä). Tämä on kristinuskon ydin, mutta sen on moni unohtanut.
Evlut kirkkokin käytti rippiä mutta harmillista kyllä, se on siitä luopunut. Rippi puhdistaa matkavaateet (sielun) ja antaa voimaa jatkaa eteenpäin Jeesuksen viitoittamaa tietä.
Jeesuksen sovitustyö korvasi eläniuhrauksen ja lakiuskon, koska Jumala huomasi ettei kukaan voi lakia täyttää. Lakiusko oli vaativa ihmisen täytettäväksi. Kaikki on lahjaksi saatua: elämä, ravinto (eläimet, kasvit) ja jopa usko tarjotaan meille lahjaksi. Pitää vain nöyrtyä Luojan eteen ja haluta vaeltaa hänen sanansa mukaan. Hänellä on oikeus näin toivoa, koska hän on meidät luonut. Pitää olla sydämen halu! "Kolkuttakaa niin teille avataan."
Miten siis nainen tyydytetääna viovuoteessa, jos ekrran ei saa itse laittaa kättä sinne klitorikseen?
Eihän mies voi lykkiäja samalla pitää naista tai ainakin se on kovin vaikeaa.
Neuroosi on korvien välissä, eli aivoissa oletan. Omatunto on taas sielussa. Amen sille.
Jos tulet uskoon, niin pidät syntinä eri asioita kuin ennen. Eli omatuntosi muuttuu. Eli sielusi muuttuu?
Jos sairastut dementiaan, et pidä enää mitään asioita syntinä. Sielusi muuttuu?
"Jos tulet uskoon, niin pidät syntinä eri asioita kuin ennen. Eli omatuntosi muuttuu. Eli sielusi muuttuu?"
Jos pitäisi jotenkin lyhyesti ja ytimekkäästi kuvata asiaa, niin ehkä näin. Jos sielu olisi ritari, niin Pyhä Henki olisi haarniska ja soihtu. Jos Pyhän Hengen menettää: riisuu haarniskan ja pudottaa soihdun, niin jäljelle jää pimeässä haparoiva ihminen. On alttiina sielunvihollisen hyökkäyksille ja peräti uskon menetykselle, eikä enää näe mitään asiaa uskon valossa.
Lähimmäisen rakkaus ei ole pelkkä sananparsi. Itselleni se on indikaattori. Jokin on vinossa jos lähimmäisen rakkauden tilalle vaihtuu jokohamakumahuta asenne. Se jokin vinossa oleva on itseeni pesiytynyt synti ja silloin pitää kiivaasti tehdä parannus.
Myöskään sielunvihollinen ei ole sananparsi. Useimmiten omat sydämestä kumpuavat pahat ajatukset saastuttavat sielun. Myös henkivallat voivat koetella ihmistä ja joskus ne jäävät riivaamaan toden teolla. Demonit eivät ole tarujen satuolentoja, mutta niistä joskus myöhemmin lisää. "Autuas on se joka uskoo vaikka ei näe". Minulle piti näyttää ennen kuin uskoin.
"Jos sairastut dementiaan, et pidä enää mitään asioita syntinä. Sielusi muuttuu?"
Dementia lienee enemmän ruumiin tauti kuin sielun, mutta en tiedä tarkemmin miten dementia vaikuttaa. En tunne ketään dementoitunutta... muistaakseni. Joku muu osannee vastata tuohon paremmin.
Dementia ei ole este uskossa pysymiselle ja Taivaaseen pääsylle. Jumala antaa uskovaiselle varjelusta säilyttää usko myös dementoituneena. Sen verran on kokemusta että oma mummuni oli kerran siinä tilanteessa ja uskomassa säilyi kuolemaan saakka.