Jos persoonallisuushäiriöinen ihminen sanoo että hän tä on käytetty seksuaalisesti hyväksi, tarkoittaako tämä että se on totta, vai kuuluuko sairauteen luulosairautta? Voiko sairaudesta koskaan parantua kokonaan, jos on hyvä terapia ja itsellä tahtoa?
Voiko sairauden kanssa elää koko elämän niin että se ei hallitse koko elämää, vaan voi käydä töissä yms. eikä tarvitse sairaalahoitoa? Kun keskustelee persoonallisuushäiriöisen kanssa, onko parempi että sanoo suoraan jos huomaa että jutut eivät ole totta, vai onko parempi näytellä että uskoo kaiken? Jos on lapsena kokenut hyväksikäyttöä, onko paranemisen kannalta tärkeää käydä läpi näitä erittäin vaikeita ja ikäviä asioita?
Voiko sairauden kanssa elää koko elämän niin että se ei hallitse koko elämää, vaan voi käydä töissä yms. eikä tarvitse sairaalahoitoa? Kun keskustelee persoonallisuushäiriöisen kanssa, onko parempi että sanoo suoraan jos huomaa että jutut eivät ole totta, vai onko parempi näytellä että uskoo kaiken? Jos on lapsena kokenut hyväksikäyttöä, onko paranemisen kannalta tärkeää käydä läpi näitä erittäin vaikeita ja ikäviä asioita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
on yksilö kuten me kaikki muutkin, joten ei ole mitään yhtä oikeaa vastausta miten tällainen ihminen käyttäytyy. Sitäpaitsi et kertonut mistä persoonallisuusäiriöstä puhut...ilmeisesti puhut kuitenkin huomionhakuisesta persoonallisuusäiriön lajista, mihin narsismikin kuuluu.
On mahdollista, että tällainen ihminen todella "valehtelee" esim. tulleensa hyväksikäytetyksi jos näkee sen toimivan hyödykseen. Mutta kyse on yksilöistä aina. Persoonallisuus häiriön kanssa on mahdollista elää...eihän kaikkia sairastavia edes välttämättä koskaan diagnosoida koska eivät hakeudu hoitoon. Ongelmia häiriö aiheuttaa yleinsä parisuhteessa.
Narsismin kohdalla parantumisen todennäköisyys ei ole kovinkaan suuri johtuen siitä, ettei hän myönnä sairauttaan eikä näin useinkaan edes hakeudu hoitoon ja jos niin tekeekin käyttää itseriittoisuutta ja ylenmyydentuntoa terapeuttia vastaan(niinkuin muulloinkin) suoellakseen itseään.
Persoonallisuushäiriöt eivät ole mikään yksinkertainen selitysjuttu. Ohessa linkki ja toivon, että levität sen myös kaikilöle sitä tarvitseville!
http://www.ahjos.net/luokitus/F60.htm#F60.2
"Jos on lapsena kokenut hyväksikäyttöä, onko paranemisen kannalta tärkeää käydä läpi näitä erittäin vaikeita ja ikäviä asioita?"
Näin jälkikäteen on hyvin vaikea sanoa onko pienenä lapsena tapahtunut hyväksikäyttöä vai ei. Usein on käynyt ilmi että pitkään terapiassa ollut potilas ei olekaan ollut hyväksikäytetty vaan kaikki mitä hän kokee muistavansa hyväksikäytöstä onkin vain terapeutin istuttamia valemuistoja. Asian tiimoilta on syntynyt paljon skandaaleja miljoonakorvauksineen.
Anu Suomela kokosi Suomessa tapahtuneet tapaukset yhteen kirjottamassaan osassa kirjaa "Älkää säätäkö päätänne - häiriö on todellisuudessa". Suomelan kirjoittamassa luvussa käydään läpi lapsiin kohdistuneitten seksuaalirikosten todistelua ja siihen liittyviä ongelmia, karmeaa luettavaa.
Olet muutenkin auktoriteettiuskon pauloissa. Mainitsemani kirja kyllä suhtautuu skeptisesti psykologiaan mutta kiistää olevansa psykologiavastainen kirja; Hamilo sanoo että biologinen psykologia on kirjan liittolainen ei vihollinen. Onneksi sentään biologiseen psykologiaan ei vedota joka käänteessä, silloinhan kirja menettäisi uskottavuutensa muuttuen vain pelkäksi jäsentenväliseksi mittelyksi (näitä "kriittisiä" kirjoja on jo yksitoista tusinassa)