yksin

Mun kavereilla menee nykyään niin hyvin, etten oikeastaan halua kertoa, miten huonosti mun asiat on. Vai pitäisikö heille kertoa kaikki? Autat ainakin siinä, jos kerrot mielipiteesi? Olen niin kateellinen. Se ei ole kiva tunne.

Unelmani oli tavata eräs mukava henkilö, mutta nyt se taitaa jäädä. Miten voin?Pyydänkö luonani käymään? Ei olla sen kauempaa kuin vuodesta 2002 suunniteltu tapaamista ja nyt mä oon sairastunut. Enää en ole pitänyt paljoa yhteyttä,(n.puoleentoista vuoteen ja silloinkin vain tekstari) en kehtaa kun kaikesta on jo niin kauan. Vai pitäisikö laittaa vaikka s.postia? Voisi saada mielenrauhaa enempi, tai sitten rupeaa vain enempi surettamaan oma tilanne..Mielipiteitä?

vieläkin.. kirjoitti:

Mun kavereilla menee nykyään niin hyvin, etten oikeastaan halua kertoa, miten huonosti mun asiat on. Vai pitäisikö heille kertoa kaikki? Autat ainakin siinä, jos kerrot mielipiteesi? Olen niin kateellinen. Se ei ole kiva tunne.

Unelmani oli tavata eräs mukava henkilö, mutta nyt se taitaa jäädä. Miten voin?Pyydänkö luonani käymään? Ei olla sen kauempaa kuin vuodesta 2002 suunniteltu tapaamista ja nyt mä oon sairastunut. Enää en ole pitänyt paljoa yhteyttä,(n.puoleentoista vuoteen ja silloinkin vain tekstari) en kehtaa kun kaikesta on jo niin kauan. Vai pitäisikö laittaa vaikka s.postia? Voisi saada mielenrauhaa enempi, tai sitten rupeaa vain enempi surettamaan oma tilanne..Mielipiteitä?

Okei. No minäpäs kerron sinulle minun mielipiteeni. Se, että kannattaako kertoa kavereillesi, miten huonosti asiasi ovat, riippuu tosin aika paljon kavereistasi. Tarkoitan siis sitä että alkavatko he sen jälkeen kertomaan kuinka hyvin heillä taas menee. Ja se kavereidesi luonne. Ymmärtäisivätkö he, jos esimerkiksi ehottaisit, että puhuisitte pelkästään sinusta tälläkertaa, että sinä saisit puhua ja he kuuntelisivat.Perustelisit, kertoisit että sinusta tuntuu nyt pahalta kuunnella heidän onneaan kun itselläsi menee niin huonosti. Kyllä uskon että he sinua ymmärtäisivät.
Ahaa. Kuka tämä "eräs mukava henkilö" sitten on, onko hän jokin vanhoista ystävistäsi? Voithan sinä tosiaan laittaa tekstarin. Vaikka ensin kysyä kuulumisia (merkityksellistä tässä tilanteessa, vaikka sieltä tulisikin hyvää tekstiä hänen elämästään. Tapaamisen kannalta)Ja sitten voisit tokaista että olisi kiva tavata ja kysellä vieläkö hän haluaisi. Ehkä se kannattaa mieluummin lähettää tekstari. Hän lukisi sen varmaan nopeammin ja saisit vastauksenkin tod.näk nopeammin. Niin, ja kun se on sinulle kuitenkin niin tärkeä asia, niin kannattaa se riski ottaa :)

minä vain kirjoitti:

Okei. No minäpäs kerron sinulle minun mielipiteeni. Se, että kannattaako kertoa kavereillesi, miten huonosti asiasi ovat, riippuu tosin aika paljon kavereistasi. Tarkoitan siis sitä että alkavatko he sen jälkeen kertomaan kuinka hyvin heillä taas menee. Ja se kavereidesi luonne. Ymmärtäisivätkö he, jos esimerkiksi ehottaisit, että puhuisitte pelkästään sinusta tälläkertaa, että sinä saisit puhua ja he kuuntelisivat.Perustelisit, kertoisit että sinusta tuntuu nyt pahalta kuunnella heidän onneaan kun itselläsi menee niin huonosti. Kyllä uskon että he sinua ymmärtäisivät.
Ahaa. Kuka tämä "eräs mukava henkilö" sitten on, onko hän jokin vanhoista ystävistäsi? Voithan sinä tosiaan laittaa tekstarin. Vaikka ensin kysyä kuulumisia (merkityksellistä tässä tilanteessa, vaikka sieltä tulisikin hyvää tekstiä hänen elämästään. Tapaamisen kannalta)Ja sitten voisit tokaista että olisi kiva tavata ja kysellä vieläkö hän haluaisi. Ehkä se kannattaa mieluummin lähettää tekstari. Hän lukisi sen varmaan nopeammin ja saisit vastauksenkin tod.näk nopeammin. Niin, ja kun se on sinulle kuitenkin niin tärkeä asia, niin kannattaa se riski ottaa :)

Kaverini, joille kertoisin, ovat lapsuuden pitkäaikaisia ystäviä, varmasti aina tulevat olemaan. Toivottavasti. Joskus ehditään tavata enempi, nykyään tuskin lainkaan, kun en pääse minnekään oikeen lähtemään. Kuulumisia tekstarein ja s postilla. Vois pyytää ehkä käymään, kun jaksaa ja voi hiukka paremmin. Kohta leikkaukset, että kiirus jos ennen sitä.. Mutta.. olen kuitenkin melko varma, etteivät malta olla juoruamatta muille. Silloin motet muutkin ulkopuoliset tietäisivät. Enkä halua sääliä. No, kai sitä jotain pientä alkuun voisi mainita.. Vaikka, että selkä ollut kipeenä ja kait masuleikkaus kohta... että jos mun kans johki mielii mennä, pitäisi ainakin vielä nyt auttaa, jos tarvii, toiv ei. Puolitutuille ja niille, joiden kanssa on vähempi tekemisissä, en taida kertoa. Kyllä kaverini mulle ovat kertoneet omista sairauksistaan tai vaikka miehensä. Mä vaan halusin aina olla se vahva ja terve.

Tämä henkilö sitten, jonka haluisin tavata edes kerran, on entinen työkaveri, on ollut samoissa kouluissa peruskouluaikaan, mutta on vuoden vanhempi. Jotenkin vain tuntuu sielun sukulaiselta, kaverilta, ystävältä, jolla on jotai merkitystä todella. Kumma tunne. Kuin olisi perhettä. Sit hän on veljeni nykyinen työkaveri, vierailevat toistensa luona. Kiva juttu. Mutta saan aina kuulla, mitä se tekee.. reissaa thaimaassa, nyt seurustelee. Mutta on joskus sanonut, ettei tule unohtamaan mua. Vai olisko pettynyt nykyään vai tuntisiko samoin kuin minä? En missään tapauksessa halua "pilata" sen elämää olemalla kipee ja iloinen vaan oon, jos sekin on saanut seuraa matkan varrelle elämää. Voitaiskohan me olla kavereita, kuten mun veli ja se? Haluaisin. Tuntuu, että vois vaikka jättää kaikki särkylääkkeet pois, jos tämä ihminen vain kuuluisi elämääni. Saisin todella paljon voimia,nyt ainakin tuntuu siltä.Rohkeutta, yritteliäisyyttä jne jne.. Mutta omaa rakasta avomiestäni rakastan myös ollaan sentään jaettu ilot ja surut jo yli 10 vuotta.Tullut jo niiiin tutuksi ja luotettavaksi, etten haluaisi koskaan menettää.

Tosi kiva, jos jaksoit lukea ja vieläkin mukavampi jos lisää kommenttia. Kerro sinäkin omista huolistasi, jos sellaisia on, vapaasti.. Kun jaksat noin autella muita, sinulla itselläsi elämä varmaan on mallillaan ja kaikki ok!?

Kiitos vielä...Toivottavasti löydät vielä tänne..

kiitoksia taas.. kirjoitti:

Kaverini, joille kertoisin, ovat lapsuuden pitkäaikaisia ystäviä, varmasti aina tulevat olemaan. Toivottavasti. Joskus ehditään tavata enempi, nykyään tuskin lainkaan, kun en pääse minnekään oikeen lähtemään. Kuulumisia tekstarein ja s postilla. Vois pyytää ehkä käymään, kun jaksaa ja voi hiukka paremmin. Kohta leikkaukset, että kiirus jos ennen sitä.. Mutta.. olen kuitenkin melko varma, etteivät malta olla juoruamatta muille. Silloin motet muutkin ulkopuoliset tietäisivät. Enkä halua sääliä. No, kai sitä jotain pientä alkuun voisi mainita.. Vaikka, että selkä ollut kipeenä ja kait masuleikkaus kohta... että jos mun kans johki mielii mennä, pitäisi ainakin vielä nyt auttaa, jos tarvii, toiv ei. Puolitutuille ja niille, joiden kanssa on vähempi tekemisissä, en taida kertoa. Kyllä kaverini mulle ovat kertoneet omista sairauksistaan tai vaikka miehensä. Mä vaan halusin aina olla se vahva ja terve.

Tämä henkilö sitten, jonka haluisin tavata edes kerran, on entinen työkaveri, on ollut samoissa kouluissa peruskouluaikaan, mutta on vuoden vanhempi. Jotenkin vain tuntuu sielun sukulaiselta, kaverilta, ystävältä, jolla on jotai merkitystä todella. Kumma tunne. Kuin olisi perhettä. Sit hän on veljeni nykyinen työkaveri, vierailevat toistensa luona. Kiva juttu. Mutta saan aina kuulla, mitä se tekee.. reissaa thaimaassa, nyt seurustelee. Mutta on joskus sanonut, ettei tule unohtamaan mua. Vai olisko pettynyt nykyään vai tuntisiko samoin kuin minä? En missään tapauksessa halua "pilata" sen elämää olemalla kipee ja iloinen vaan oon, jos sekin on saanut seuraa matkan varrelle elämää. Voitaiskohan me olla kavereita, kuten mun veli ja se? Haluaisin. Tuntuu, että vois vaikka jättää kaikki särkylääkkeet pois, jos tämä ihminen vain kuuluisi elämääni. Saisin todella paljon voimia,nyt ainakin tuntuu siltä.Rohkeutta, yritteliäisyyttä jne jne.. Mutta omaa rakasta avomiestäni rakastan myös ollaan sentään jaettu ilot ja surut jo yli 10 vuotta.Tullut jo niiiin tutuksi ja luotettavaksi, etten haluaisi koskaan menettää.

Tosi kiva, jos jaksoit lukea ja vieläkin mukavampi jos lisää kommenttia. Kerro sinäkin omista huolistasi, jos sellaisia on, vapaasti.. Kun jaksat noin autella muita, sinulla itselläsi elämä varmaan on mallillaan ja kaikki ok!?

Kiitos vielä...Toivottavasti löydät vielä tänne..

Älä säikähdä, mutta kuulostat tutulta. Oletkohan sukulaiseni? Alkaako etunimesi R -kirjaimella, ja sukunimesi M -kirjaimella? Lupaan etten kerro eteenpäin näistä asioista, ja minun puolesta voidaan kirjoitella ihan yhtälailla vaikka sukua olisimmekin, mutta sinä tuskin haluat jos paljastuu että tunnemme. Vastaan kyllä ihan varmasti edelliseen viestiisi, mutta viitsisitkö ensin vastata tähän, häiritsee hiukan. Toisaalta jos olisit tämä sukulaiseni, niin olisit varmaan kirjoitellut jo siitä todella ikävästä asiasta mikä sinulle sattui muistaakseni vuonna 2005, heinäkuussa. En viitsi sitä, niin arkaa asiaa tähän muiden luettavaksi kirjoittaa. Olethan rehellinen tässä vastauksessasi :)

minä vain kirjoitti:

Älä säikähdä, mutta kuulostat tutulta. Oletkohan sukulaiseni? Alkaako etunimesi R -kirjaimella, ja sukunimesi M -kirjaimella? Lupaan etten kerro eteenpäin näistä asioista, ja minun puolesta voidaan kirjoitella ihan yhtälailla vaikka sukua olisimmekin, mutta sinä tuskin haluat jos paljastuu että tunnemme. Vastaan kyllä ihan varmasti edelliseen viestiisi, mutta viitsisitkö ensin vastata tähän, häiritsee hiukan. Toisaalta jos olisit tämä sukulaiseni, niin olisit varmaan kirjoitellut jo siitä todella ikävästä asiasta mikä sinulle sattui muistaakseni vuonna 2005, heinäkuussa. En viitsi sitä, niin arkaa asiaa tähän muiden luettavaksi kirjoittaa. Olethan rehellinen tässä vastauksessasi :)

En tiedä, oliko sinulle pettymys nyt tämä, mutta mukava on ollut kirjoitella kanssasi! :)

Kiva myös jatkossa..! Mitäs mieltä viime jutusta olet, josta kirjoittelin..?

minä vain kirjoitti:

Älä säikähdä, mutta kuulostat tutulta. Oletkohan sukulaiseni? Alkaako etunimesi R -kirjaimella, ja sukunimesi M -kirjaimella? Lupaan etten kerro eteenpäin näistä asioista, ja minun puolesta voidaan kirjoitella ihan yhtälailla vaikka sukua olisimmekin, mutta sinä tuskin haluat jos paljastuu että tunnemme. Vastaan kyllä ihan varmasti edelliseen viestiisi, mutta viitsisitkö ensin vastata tähän, häiritsee hiukan. Toisaalta jos olisit tämä sukulaiseni, niin olisit varmaan kirjoitellut jo siitä todella ikävästä asiasta mikä sinulle sattui muistaakseni vuonna 2005, heinäkuussa. En viitsi sitä, niin arkaa asiaa tähän muiden luettavaksi kirjoittaa. Olethan rehellinen tässä vastauksessasi :)

Tuli vain mieleeni, jos olenkin joku muu tuttusi??

tunnemmeko kuitenkin kirjoitti:

Tuli vain mieleeni, jos olenkin joku muu tuttusi??

Ei tietenkään se ole pettymys kun kerroit että mukava on ollut kirjoitella kanssani. Sehän on kiva! On minustakin mukava kirjoitella sulle, mutta en voi kovin usein. Nyt seur 2 kuukauteen en voi kun ma,ke, ja sunnuntai-iltana.
Nyt oli viikonlopun kauhea hätä, että etkai vaan ajattele että sinut jo jätin, vaikka lupasin vastatakin vielä. Enpä usko että tunnemme. Ellet sitten ole ollut psykiatrisessa sairaalassa potilaanani, mutta tuskinpa.
Tuota mietin, kun kerroit että olet melko varma, että kaverisi kertoisivat ulkopuolisille. Mutta, kun kerroit että he ovat lapsuuden PITKÄAIKAISIA YSTÄVIÄ (ja jos hekin pitävät sinua ystävänään ja välittävät sinusta) niin kertovatko he silti. Minusta se on jo outoa jos joku rakkaasta ystävästään juoruaisi. Itselläni ei tulisi kyllä mieleenikään. Yleensähän ihmiset juoruilevat ns. hyvänpäiväntuttavista, epämiellyttäväksi kokemistaan ihmisistä ym. Mutta se kannattaa muistaa sanoa, että niistä asioista ei sitten saa puhua. Jotku ihmiset nimittäin ovat sellaisia että saattavat kertoa vaikka olisi kuinka henk.koht asia, jos ei ole sanonut että ei saa kertoa. Sitten sanovat:" ei ole sanottu että ei olis saanu kertoa." Mutta en usko että ystäväsi niin tekisivät. Se on hyvä ajatus että ensin kertoisi jotain pientä. Eikä tosiaan kannata puolitutuille kertoa, siitä on yleensä vain harmia. Kuulostaa että teillä on luottamuksellinen suhde, jos hekin ovat sulle kertoneet sairauksistaan, hyvä juttu! Minusta sinäkin voisit. Tai no, minun on sitä aika vaikea sanoa, kun en ystävistäsi senkummemmin tiedä. Vaikkakin tuo pistää vähän miettimään, jos he miehensä sairauksistaan kertovat. Tietenkin sitten asia ok, jos se mieskin hyväksyy sen että hänen sairauksistaan puhutaan muille jne.
Sitä on tosi vaikea sanoa, tunteeko samoin kuin sinä, se voi olla mahdollista. Siinä on kuitenkin aikasta iso mutta.. En viitsi sanoa ettet pahoittaisi mieltäsi.
Niin, voisittehan te varmaan kavereita olla. Ajatteletpa kauniisti hänestä :)Tuttu tunne tuo: " Tuntuu että vois vaikka jättää kaikki...saisin todella paljon voimia siitä." Vaikutat rakastavansa häntä, ja todella. Mutta se ei ole mikään yksinkertainen asia jos lähdet toista miestä tapaamaan, ja sulla oma mies kotona. Se on vaikea homma, vaikka kavereina tapaisittekin. Kerrothan sitten sille avomiehellesi, jos lähdet tätä toista tapaamaan, ja senkin, että itse otit yhteyttä? Mutta ei tietenkään kannata sitä kovin vakavalla äänensävyllä sanoa. Jos olisin sinä, niin ehkä vaikkapa ruokapöydässä tokaisisin: "kyselin muuten kuulumisia siltä entiseltä koulukaveriltani, ajateltiin tavata tässä joku päivä pitkästä aikaan." Mutta se kyllä varmaan avomiestäsi arveluttaisi, jos et muihin kavereihisi pidä yhteyttä, mutta vanhaan ystävääsi yhtäkkiä aloit pitämään, ja kaiken lisäksi vielä miespuoliseen. Avomiehesi varmaan haluaa tulla tapaamiseenne, ja siitä ei välttämättä seuraa hyvää. Jos taas kieltäydyt häntä tulemasta mukaan, niin se se vasta epäillyttävää onkin. Mieti asia tarkkaan, miten toimit.
Sanothan sitten jos sua ärsyttää kun neuvon liikaa (ja ehkä sinulle vielä näin selviä asioita,) mutta en vaan halua, että siinä käy huonosti.
Jaksanhan minä tekstisi lukea ja vastailla. Mukavahan se on, jos voin jotenkin olla avuksi. Eipä kestä. Ja kyllä minä tänne luoksesi löydän:) Koska sinut muuten leikataan? Mikä siinä mahassa on, eihän mitään hengenvaarallista? Onko vielä selkä kipeä?

minä vain kirjoitti:

Ei tietenkään se ole pettymys kun kerroit että mukava on ollut kirjoitella kanssani. Sehän on kiva! On minustakin mukava kirjoitella sulle, mutta en voi kovin usein. Nyt seur 2 kuukauteen en voi kun ma,ke, ja sunnuntai-iltana.
Nyt oli viikonlopun kauhea hätä, että etkai vaan ajattele että sinut jo jätin, vaikka lupasin vastatakin vielä. Enpä usko että tunnemme. Ellet sitten ole ollut psykiatrisessa sairaalassa potilaanani, mutta tuskinpa.
Tuota mietin, kun kerroit että olet melko varma, että kaverisi kertoisivat ulkopuolisille. Mutta, kun kerroit että he ovat lapsuuden PITKÄAIKAISIA YSTÄVIÄ (ja jos hekin pitävät sinua ystävänään ja välittävät sinusta) niin kertovatko he silti. Minusta se on jo outoa jos joku rakkaasta ystävästään juoruaisi. Itselläni ei tulisi kyllä mieleenikään. Yleensähän ihmiset juoruilevat ns. hyvänpäiväntuttavista, epämiellyttäväksi kokemistaan ihmisistä ym. Mutta se kannattaa muistaa sanoa, että niistä asioista ei sitten saa puhua. Jotku ihmiset nimittäin ovat sellaisia että saattavat kertoa vaikka olisi kuinka henk.koht asia, jos ei ole sanonut että ei saa kertoa. Sitten sanovat:" ei ole sanottu että ei olis saanu kertoa." Mutta en usko että ystäväsi niin tekisivät. Se on hyvä ajatus että ensin kertoisi jotain pientä. Eikä tosiaan kannata puolitutuille kertoa, siitä on yleensä vain harmia. Kuulostaa että teillä on luottamuksellinen suhde, jos hekin ovat sulle kertoneet sairauksistaan, hyvä juttu! Minusta sinäkin voisit. Tai no, minun on sitä aika vaikea sanoa, kun en ystävistäsi senkummemmin tiedä. Vaikkakin tuo pistää vähän miettimään, jos he miehensä sairauksistaan kertovat. Tietenkin sitten asia ok, jos se mieskin hyväksyy sen että hänen sairauksistaan puhutaan muille jne.
Sitä on tosi vaikea sanoa, tunteeko samoin kuin sinä, se voi olla mahdollista. Siinä on kuitenkin aikasta iso mutta.. En viitsi sanoa ettet pahoittaisi mieltäsi.
Niin, voisittehan te varmaan kavereita olla. Ajatteletpa kauniisti hänestä :)Tuttu tunne tuo: " Tuntuu että vois vaikka jättää kaikki...saisin todella paljon voimia siitä." Vaikutat rakastavansa häntä, ja todella. Mutta se ei ole mikään yksinkertainen asia jos lähdet toista miestä tapaamaan, ja sulla oma mies kotona. Se on vaikea homma, vaikka kavereina tapaisittekin. Kerrothan sitten sille avomiehellesi, jos lähdet tätä toista tapaamaan, ja senkin, että itse otit yhteyttä? Mutta ei tietenkään kannata sitä kovin vakavalla äänensävyllä sanoa. Jos olisin sinä, niin ehkä vaikkapa ruokapöydässä tokaisisin: "kyselin muuten kuulumisia siltä entiseltä koulukaveriltani, ajateltiin tavata tässä joku päivä pitkästä aikaan." Mutta se kyllä varmaan avomiestäsi arveluttaisi, jos et muihin kavereihisi pidä yhteyttä, mutta vanhaan ystävääsi yhtäkkiä aloit pitämään, ja kaiken lisäksi vielä miespuoliseen. Avomiehesi varmaan haluaa tulla tapaamiseenne, ja siitä ei välttämättä seuraa hyvää. Jos taas kieltäydyt häntä tulemasta mukaan, niin se se vasta epäillyttävää onkin. Mieti asia tarkkaan, miten toimit.
Sanothan sitten jos sua ärsyttää kun neuvon liikaa (ja ehkä sinulle vielä näin selviä asioita,) mutta en vaan halua, että siinä käy huonosti.
Jaksanhan minä tekstisi lukea ja vastailla. Mukavahan se on, jos voin jotenkin olla avuksi. Eipä kestä. Ja kyllä minä tänne luoksesi löydän:) Koska sinut muuten leikataan? Mikä siinä mahassa on, eihän mitään hengenvaarallista? Onko vielä selkä kipeä?

Ei me varmaan sitten tunneta. En ole ollut psykiatrisessa sairaalasa. No, ainakaan vielä :) Huomasin viestisi aika myöhään, tosiaan kävi mielessä, että unohdit vastata, mutta kiitos nyt tuhannesti taas. Kumpa mä myös voisin olla jollekkin samalla tavalla avuksi ja iloksi kuin sinä! :) Ja kiva jos löydät vielä tänne. Niin mä olen myös itse hoitoalalla..

Olin tässä sairaalakeikalla pari pv tutkimuksissa. Masuun saatetaan tehdä paksunsuolen poisto.. Kai leikkausaika kohta kolahtaa luukusta :/ Sitten se selkä.. no, se on ollut nyt hieman parempi ja saisi luvan pysyä asia niin ja mieluiten parantua kokonaan!! Kiitos muuten kysymästä. Toivottavasti myös sinä olet voinut hyvin!????

En ole vielä ehtinyt kavereita tavata.. kerron varmaan sitten tosiaan aluksi jotain pientä alkuun. Salaisuuksina ei ole olleet esim. miehen sairaus.. Moni on kannustanut kysymään tältä eräältä mieheltä, josta puhuin, kuulumisia.. En vielä ole usskaltanut. Vaikka parempi se olisi tietää kaikki mikä tarpeen on, mieluiten heti. Piakkoin voisi laittaa s. postia ehkä, jos osoite vielä on sama..

Tästä tulikin melko julkinen keskustelu, mutta ei se mua ainakaan haittaa. Jotenkin tunnut vaan jo aika tutulta, kun oon hölöttänyt täällä vaikka mitä.. Mutta kertoile sinäkin. Esimerkkejä tai mitä vain mieleen tulee. Onneks olet olemassa, kiitos vielä vinkeistä ja kannustuksesta.Kirjuutellaan?!

ps.Oletko rekisteröitynyt? Minä oon, mutta en useinkaan käytä niitä tunnuksia.

sinulle.. kirjoitti:

Ei me varmaan sitten tunneta. En ole ollut psykiatrisessa sairaalasa. No, ainakaan vielä :) Huomasin viestisi aika myöhään, tosiaan kävi mielessä, että unohdit vastata, mutta kiitos nyt tuhannesti taas. Kumpa mä myös voisin olla jollekkin samalla tavalla avuksi ja iloksi kuin sinä! :) Ja kiva jos löydät vielä tänne. Niin mä olen myös itse hoitoalalla..

Olin tässä sairaalakeikalla pari pv tutkimuksissa. Masuun saatetaan tehdä paksunsuolen poisto.. Kai leikkausaika kohta kolahtaa luukusta :/ Sitten se selkä.. no, se on ollut nyt hieman parempi ja saisi luvan pysyä asia niin ja mieluiten parantua kokonaan!! Kiitos muuten kysymästä. Toivottavasti myös sinä olet voinut hyvin!????

En ole vielä ehtinyt kavereita tavata.. kerron varmaan sitten tosiaan aluksi jotain pientä alkuun. Salaisuuksina ei ole olleet esim. miehen sairaus.. Moni on kannustanut kysymään tältä eräältä mieheltä, josta puhuin, kuulumisia.. En vielä ole usskaltanut. Vaikka parempi se olisi tietää kaikki mikä tarpeen on, mieluiten heti. Piakkoin voisi laittaa s. postia ehkä, jos osoite vielä on sama..

Tästä tulikin melko julkinen keskustelu, mutta ei se mua ainakaan haittaa. Jotenkin tunnut vaan jo aika tutulta, kun oon hölöttänyt täällä vaikka mitä.. Mutta kertoile sinäkin. Esimerkkejä tai mitä vain mieleen tulee. Onneks olet olemassa, kiitos vielä vinkeistä ja kannustuksesta.Kirjuutellaan?!

ps.Oletko rekisteröitynyt? Minä oon, mutta en useinkaan käytä niitä tunnuksia.

Okei. Sulla ilmeisesti aika paha olo kun sanoit ettet ole ollut psykiatrisessa sairaalassa, ainakaan vielä?
En unohda sinua. Eikä tarvitse kiitellä, kyllä uskon että olet kiitollinen kun sinulle kirjoittelen. Kirjoituksesikin kertoo aika paljon. Voit sinäkin olla iloksi ja avuksi, mutta keskitythän nyt ensin omaan paranemiseesi:)Ja jos hoitoalalla olet, niin kyllä varmasti olet ollut iloksi ja avuksi monelle ihmiselle. Kyllä löydän tänne, älä siitä ota stressiä. Se vaan etten aina pysty vastailemaan siihen tahtiin mihin sinä toivoisit :/ Nytkin olen itse laukkonu tutkimuksissa, ensi viikollakin pitäisi. Pyydän anteeksi ku en ole sulle kirjoitellu. Mutta ei ole kyse siitä ettenkö haluaisi. Pitäisihän se sinulle enemmän olla tukena, kun sinulla niin vaikeaa. Olet tärkeä! :)
Ohhoh. Varmaan pelottaa se leikkaus.
Joo tuli tästä aika julkinen. Ei kaikkiin kysymyksiini tarvi vastata. En hoksinu tuota kun kysyin tuosta maha, selkä ja leikkaus asiasta.
En ole rekisteröitynyt. Olen sitä kyllä harkinnu. Mutta ei tämä ole ainoa nimimerkki jolla olen kirjoitellu. Oletkohan sitten yksi niistä lemppareistani.

minä vain kirjoitti:

Okei. Sulla ilmeisesti aika paha olo kun sanoit ettet ole ollut psykiatrisessa sairaalassa, ainakaan vielä?
En unohda sinua. Eikä tarvitse kiitellä, kyllä uskon että olet kiitollinen kun sinulle kirjoittelen. Kirjoituksesikin kertoo aika paljon. Voit sinäkin olla iloksi ja avuksi, mutta keskitythän nyt ensin omaan paranemiseesi:)Ja jos hoitoalalla olet, niin kyllä varmasti olet ollut iloksi ja avuksi monelle ihmiselle. Kyllä löydän tänne, älä siitä ota stressiä. Se vaan etten aina pysty vastailemaan siihen tahtiin mihin sinä toivoisit :/ Nytkin olen itse laukkonu tutkimuksissa, ensi viikollakin pitäisi. Pyydän anteeksi ku en ole sulle kirjoitellu. Mutta ei ole kyse siitä ettenkö haluaisi. Pitäisihän se sinulle enemmän olla tukena, kun sinulla niin vaikeaa. Olet tärkeä! :)
Ohhoh. Varmaan pelottaa se leikkaus.
Joo tuli tästä aika julkinen. Ei kaikkiin kysymyksiini tarvi vastata. En hoksinu tuota kun kysyin tuosta maha, selkä ja leikkaus asiasta.
En ole rekisteröitynyt. Olen sitä kyllä harkinnu. Mutta ei tämä ole ainoa nimimerkki jolla olen kirjoitellu. Oletkohan sitten yksi niistä lemppareistani.

Sinäkin siis ravannut tutkimuksissa... -haluatko hieman valaista , mistä on kyse? Kiinnostaa sikäli, kun itsekin tuossa käynyt jos jonkinlaisissa kokeissa.. Oli labrat, sydänfilmi, keuhkokuva.. -kaikki sitä mahd. leikkausta ajatellen. Aika olis n kahden vkon päästä, mutta tuntuu, etten ole valmis vielä. :/
Saa nähdä siirtyykö parilla viikolla? Tuntuu vaan niin hullulta mennä NYT kum masun puolesta tällähetkellä terve olo ja tähyssä siisti, terve suoli. Mutta kohta varmaan taas asia muuttuu, mikäli kaikki menee, kuten ennen. Eli alkaa akuutti vaihe.. Nyt olis kiva olla hetki vielä näin. Joskus se leikkaus on varmaan kuitenkin edessä. Huh,huh.. Selkä- ja vatsakivut sitten..

Vieläkään en ole saanut kavereille kerrotuksi. Varmaan kun on ollut nuita tutkimuksia jne. ja ovat töissä päivät.. Kumpa sitä itsekin joskus vielä pääsisi töihin. Alan vaihto on varmaan pakko tehdä, kun en varmaan uskalla jatkossa riskeerata nosteluilla ym. selän kuntoa. Jotain konttori tms hommaa olisi kiva päästä tekemään :)
Jospa mä nyt ainakin yhdelle kaverille, lapsuuden sellaiselle, kertoisin, sitten, kun, jos menen siihen leikkuuseen. Miten tuollaiseen suureen leikkaukseen sinun mielestä voi/kannattaa valmistautua? Mulla jo mielessä kaiken lopullisuus, kuolemankin mahdollisuus ja kaikki siihen liittyvä ja mitä ennen sitä.. huh, siihen sitä aikaa tarviisikin. Vai otankohan kaiken liian hmmm..vakavasti tai liikaa peläten? Pitäiskö vaan aatella, että parempaan päin mennään?? Mutta riskit ne on silti mielessä yms. Täytyypi yrittää parhaan mahd rajoissa valm. niin fyys. psyyk. kuin sos. myös... -Vinkkejä, jos ehdit antaa?

Välillä tämä eräs mies, josta oon puhunut, unohtuu hetkittäin..johtunee varmaan noista tutkimuksissa ravaamisista jne. Sitten taas toisinaan sitä jo melkeen on soittamassa..:/ Joopa, tiedä sitten miten menettelisin. Jotain olisi kuitenkin kiva laittaa, viestiä, ennen leikkausta..

Nyt täällä kotosalla itekseen taasen kirjuuttelen, avomies lähti mökille käymään mä odotan soittoaikaa. Olisi paljon kysyttävää, lääkärit vaan on aina niin kiireisiä ja antaa ympäripyöreitä vastauksia. Nyt kyllä vaadin kunnon vastaukset! :( Sl sitte jatkuupi vielä maaliskuun ajan ja varmaan vielä kauemminkin leikkauksien takia. Jotain kivaa piristävää pitää mun keksiä nyt... :/ mitähän uutta? Täällä on kyllä aina kiva pyörähtää ja varsinkin nyt kun sinä siellä jossain vastailet ja olet apuna, tukena!! :) -happy!

Kevät tekee tuloaan.. -tuleeko siitä sulle millainen olo? Tänä vuonna mua hiukka ahdistaa tuo lisääntyvä valo jne, leikkauksista johtuen kait, mutta yleensä se on tuonut lisää iloa ja voimaa.. Kait vieläkin toisinaan. Täytyy yrittää myös iloita. Ei murehtia, jos suinkin voi? :/

Tsemppejä sinulle sinne jonnekin päin suomea! Aurinkoa, iloa päiviin :)

Terkuin johanna

Johanna. kirjoitti:

Sinäkin siis ravannut tutkimuksissa... -haluatko hieman valaista , mistä on kyse? Kiinnostaa sikäli, kun itsekin tuossa käynyt jos jonkinlaisissa kokeissa.. Oli labrat, sydänfilmi, keuhkokuva.. -kaikki sitä mahd. leikkausta ajatellen. Aika olis n kahden vkon päästä, mutta tuntuu, etten ole valmis vielä. :/
Saa nähdä siirtyykö parilla viikolla? Tuntuu vaan niin hullulta mennä NYT kum masun puolesta tällähetkellä terve olo ja tähyssä siisti, terve suoli. Mutta kohta varmaan taas asia muuttuu, mikäli kaikki menee, kuten ennen. Eli alkaa akuutti vaihe.. Nyt olis kiva olla hetki vielä näin. Joskus se leikkaus on varmaan kuitenkin edessä. Huh,huh.. Selkä- ja vatsakivut sitten..

Vieläkään en ole saanut kavereille kerrotuksi. Varmaan kun on ollut nuita tutkimuksia jne. ja ovat töissä päivät.. Kumpa sitä itsekin joskus vielä pääsisi töihin. Alan vaihto on varmaan pakko tehdä, kun en varmaan uskalla jatkossa riskeerata nosteluilla ym. selän kuntoa. Jotain konttori tms hommaa olisi kiva päästä tekemään :)
Jospa mä nyt ainakin yhdelle kaverille, lapsuuden sellaiselle, kertoisin, sitten, kun, jos menen siihen leikkuuseen. Miten tuollaiseen suureen leikkaukseen sinun mielestä voi/kannattaa valmistautua? Mulla jo mielessä kaiken lopullisuus, kuolemankin mahdollisuus ja kaikki siihen liittyvä ja mitä ennen sitä.. huh, siihen sitä aikaa tarviisikin. Vai otankohan kaiken liian hmmm..vakavasti tai liikaa peläten? Pitäiskö vaan aatella, että parempaan päin mennään?? Mutta riskit ne on silti mielessä yms. Täytyypi yrittää parhaan mahd rajoissa valm. niin fyys. psyyk. kuin sos. myös... -Vinkkejä, jos ehdit antaa?

Välillä tämä eräs mies, josta oon puhunut, unohtuu hetkittäin..johtunee varmaan noista tutkimuksissa ravaamisista jne. Sitten taas toisinaan sitä jo melkeen on soittamassa..:/ Joopa, tiedä sitten miten menettelisin. Jotain olisi kuitenkin kiva laittaa, viestiä, ennen leikkausta..

Nyt täällä kotosalla itekseen taasen kirjuuttelen, avomies lähti mökille käymään mä odotan soittoaikaa. Olisi paljon kysyttävää, lääkärit vaan on aina niin kiireisiä ja antaa ympäripyöreitä vastauksia. Nyt kyllä vaadin kunnon vastaukset! :( Sl sitte jatkuupi vielä maaliskuun ajan ja varmaan vielä kauemminkin leikkauksien takia. Jotain kivaa piristävää pitää mun keksiä nyt... :/ mitähän uutta? Täällä on kyllä aina kiva pyörähtää ja varsinkin nyt kun sinä siellä jossain vastailet ja olet apuna, tukena!! :) -happy!

Kevät tekee tuloaan.. -tuleeko siitä sulle millainen olo? Tänä vuonna mua hiukka ahdistaa tuo lisääntyvä valo jne, leikkauksista johtuen kait, mutta yleensä se on tuonut lisää iloa ja voimaa.. Kait vieläkin toisinaan. Täytyy yrittää myös iloita. Ei murehtia, jos suinkin voi? :/

Tsemppejä sinulle sinne jonnekin päin suomea! Aurinkoa, iloa päiviin :)

Terkuin johanna

Joo, olen joutunu ravailemaan. Epäilin että hengityselimissä jotain. Tuntu kun olis ollu vettä keuhkoissa. Yskin kovasti, välillä piti haukkoa happea kun oli vaikea hengittää. Rintakehään tuli kyhmyjä, kuume nousi 39,8. Sitten yöllä heräsin kauhuun, ja outoja särkyjäkin. Tajusin kuitenki että kovasta kuumeesta johtu ja jatkoin unia. Nuo flunssa oireet lähti kuitenki parissa päivässä kokonaan pois mutta tuli muita kummallisia. Sitten laihduinkin kahdessa päivässä n 3kg, vaikka söinkin ihan normaalisti. Todella kummallisia asioita muutenkin tapahtunut. Niin, labroissa olen minäkin juossut ja silloin kehkokuvissa.
Kyllä se on paras ratkaisu ainakin mennä siihen leikkaukseen. On se leikkaus tod.näk kuitenkin edessä. Se tilanne vaan pahenisi mitä kauemmin odottelisit.
Tiedätkö mistä ne selkäkivut johtuu? Voisiko syynä olla se, että kun sinulla on mahakipuja, niin kävelet huonossa asennossa, niin selkä rasittuu? Entä sitten kun leikkauksen olet käyny ja maha paranee; kivut lähtee, niin lähtisikö selkäkivutkin? Vai onko selkäkipu peräisin juuri näistä nostoista? Noh, nuo on vähän turhia kysymyksiä tässä vaiheessa, senhän näkee sitten, tuskinpa sitä alaa heti olet vaihtamassa :)
Menisit vaan siihen leikkaukseen :) Joudutko menemään sitten ihan johonkin yliopistolliseen sairaalaan? Kuinka suuri se leikkaus, mitä ne lääkärit ovat tarkemmin ottaen kertoneet? Vai onko se tämmöinen ns tavallinen leikkaus, niin kuin esim joku sydänleikkaus mitä tehdään usein. Kun lääkärithän monesti sanovat että ei ole mikään pieni leikkaus ym, mutta nykyaikana melkeinpä joka kerralla niistä on selvitty.
Lääkärin pitäisi antaa neuvoja miten voisi fyysisesti valmistautua leikkaukseen. Minun on sitä kauhean vaikea sanoa kun en tiedä mikä siinä suolessa on. Mutta ekana tulis mieleen että kannattaa syödä mahdollisimman terveellisesti. Täysjyväleipä oli muistaakseni erityisen hyvä suolistolle. Ja kahvia varmaan kannattaa välttää. Älä rasita itseäsi henkisesti. Tee sitä mistä pidät, tee olosi mukavaksi :) Hyvät suhteet läheisiin ennen leikkausta. En nyt oikeen enempää keksi.
Olisihan se hyvä jos pystyisi ajattelemaan positiivisesti, että paranemaan päin mennään, ja näinhän asia varmaan onkin :)
Voithan sinä laittaa hänelle viestiä, kuulumisia kysellä :)
Niin kyllä saat varmaan lisää lomaa. Minäkin ajattelin pyydellä huhtikuun puolelle välille pikkuisen lomaa.
Noo mitä piristävää se voisi olla? :) Mistä pidät?
Mulla vähän sama homma nykyään, että kevät hiukka ahdistaa. Mutta kesä on kyllä ihanaa.
Niin, se pitäisi aina etsiä elämässä ne ihanat asiat ja niitä osata arvostaa ja iloita.
Mihin asioihin elämässäsi olet ollut tyytyväinen, entäpä itsessäsi? Missä olet onnistunut?

Kiitoksia, sinulle kans! :)

minä vain kirjoitti:

Joo, olen joutunu ravailemaan. Epäilin että hengityselimissä jotain. Tuntu kun olis ollu vettä keuhkoissa. Yskin kovasti, välillä piti haukkoa happea kun oli vaikea hengittää. Rintakehään tuli kyhmyjä, kuume nousi 39,8. Sitten yöllä heräsin kauhuun, ja outoja särkyjäkin. Tajusin kuitenki että kovasta kuumeesta johtu ja jatkoin unia. Nuo flunssa oireet lähti kuitenki parissa päivässä kokonaan pois mutta tuli muita kummallisia. Sitten laihduinkin kahdessa päivässä n 3kg, vaikka söinkin ihan normaalisti. Todella kummallisia asioita muutenkin tapahtunut. Niin, labroissa olen minäkin juossut ja silloin kehkokuvissa.
Kyllä se on paras ratkaisu ainakin mennä siihen leikkaukseen. On se leikkaus tod.näk kuitenkin edessä. Se tilanne vaan pahenisi mitä kauemmin odottelisit.
Tiedätkö mistä ne selkäkivut johtuu? Voisiko syynä olla se, että kun sinulla on mahakipuja, niin kävelet huonossa asennossa, niin selkä rasittuu? Entä sitten kun leikkauksen olet käyny ja maha paranee; kivut lähtee, niin lähtisikö selkäkivutkin? Vai onko selkäkipu peräisin juuri näistä nostoista? Noh, nuo on vähän turhia kysymyksiä tässä vaiheessa, senhän näkee sitten, tuskinpa sitä alaa heti olet vaihtamassa :)
Menisit vaan siihen leikkaukseen :) Joudutko menemään sitten ihan johonkin yliopistolliseen sairaalaan? Kuinka suuri se leikkaus, mitä ne lääkärit ovat tarkemmin ottaen kertoneet? Vai onko se tämmöinen ns tavallinen leikkaus, niin kuin esim joku sydänleikkaus mitä tehdään usein. Kun lääkärithän monesti sanovat että ei ole mikään pieni leikkaus ym, mutta nykyaikana melkeinpä joka kerralla niistä on selvitty.
Lääkärin pitäisi antaa neuvoja miten voisi fyysisesti valmistautua leikkaukseen. Minun on sitä kauhean vaikea sanoa kun en tiedä mikä siinä suolessa on. Mutta ekana tulis mieleen että kannattaa syödä mahdollisimman terveellisesti. Täysjyväleipä oli muistaakseni erityisen hyvä suolistolle. Ja kahvia varmaan kannattaa välttää. Älä rasita itseäsi henkisesti. Tee sitä mistä pidät, tee olosi mukavaksi :) Hyvät suhteet läheisiin ennen leikkausta. En nyt oikeen enempää keksi.
Olisihan se hyvä jos pystyisi ajattelemaan positiivisesti, että paranemaan päin mennään, ja näinhän asia varmaan onkin :)
Voithan sinä laittaa hänelle viestiä, kuulumisia kysellä :)
Niin kyllä saat varmaan lisää lomaa. Minäkin ajattelin pyydellä huhtikuun puolelle välille pikkuisen lomaa.
Noo mitä piristävää se voisi olla? :) Mistä pidät?
Mulla vähän sama homma nykyään, että kevät hiukka ahdistaa. Mutta kesä on kyllä ihanaa.
Niin, se pitäisi aina etsiä elämässä ne ihanat asiat ja niitä osata arvostaa ja iloita.
Mihin asioihin elämässäsi olet ollut tyytyväinen, entäpä itsessäsi? Missä olet onnistunut?

Kiitoksia, sinulle kans! :)

Aikaa hieman viimeisestä kulunut.. aattelin , että sä jo varmaan unohdit tai jotain on sattunut.. Niin, ravasithan sinä tosiaan niissä tutkimuksissa paljon. Ei mitään vakavampaa lie sitten ollut? Flunssaa on ollut täälläpäin ainakin liikkeellä..

Mulla se leikkaus siirtyi..jännittää vaan enempi, kun odottelee. Se tuntuu vieläkin ihan epätoodelta koko leikkaus, kun masu voi niin hyvin nyt. Mulla siis paksunsuolen tulehdus. Olet varmaan kuullut. Niin, oletko sairaanhoitaja ammatiltasi? Kiitos vinkeistä valmistautua leikkaukseeen..-kaikki neuvot tarpeen. :/ Henkinen puoli varmaan vaikuttaa suuresti, luulen. Jos voi hyvin ja tuntee olonsa hyväksi, varmaan toipuu nopeammin. Oon yrittänyt syödä terveellisesti, kasvissosekeittoja jne. Joskus niitä täydennyssrav. valmisteitakin.. Ootko sinä esim. allerginen millekään tms. Nyt oon kyllä kahviakin juonut, vaikkei sen sanotakaan olevan vatsalle hyväksi, mutta hyvältä maistuu ja piristää aamuisin. En sitä muulloin juokaan. Mitenpä sinä?

Niin selästä.. taitaa olla ne jutut seurausta masusta ja varmaan juuri työstä yms johtuen. Nyt ei ole ollu samanlaisia kipuja kuin joulukuussa tai tammikuussa, mutta varovainen saa olla, ettei niksauta taas sitä. Siellä tais olla joku murtuma tms.. Mutta syön lääkkeitä siihen, toivottavasti toimii. :)

Tässä oon vaihdellu huoneissa järjestyksiä ja miettiny, mitä mukaan sairaalaan.. ettei mitään jää tai puutu sitten.. Musiikkia, luettavaa jne. Mitä sulle tulisi mieleen ottaa mukaan sairaalaan? Onko sinua koskaan leikattu? Mulla se olisi paksunsuolen poisto, mutta tilalle saa ns. j-pussin ja ulostaminen jatkossa normaalisti.Onhan tuo varmaan aika suuri leikkaus, vai mitä mieltä?

Mä kun olen kanssa hoitoalalla, on jotenkin outoa alkuun olla hoidettava. Ja jatkossa vielä enempi.. Mä oon ainakin tykännyt ja ollut tyytyväinen työhöni tähän asti. Saa nähdä, josko hieman alaa joutuu vaihtamaan, vaikka osastosihhteerin hommiin tms.Ihan tyytyväinen olen myös, kun on puoliso(avo) ja kiva koti.. Itsessä tyytyväinen, kyselit? hmm,varmaan tuo sama juttu, kuin edellä, on tykännyt ja pärjännyt työssään ja saanut hyvää palautetta. Onnistunut? No ainakin olemaan ja sopeutumaan monenlaisissa eri työpaikoissa.. Nuorempana ehkä jotkut harrastukset, hiihto, juoksu, taitoluistelu..niissä onnistunut.. Ja onnistunut tosiaan tapaamaan sen erään tyypin, joka melkeenpä tuntuu jo perheen jäseneltä ajoittain ainakin.on paljon veljeni kanssa tekemisissä esim. mutta muutenkin. En ole vielä laittanut postia, veljeltä kyselin, onkohan osoite sama vielä, kun aikanaan saatiin yhtä aikaa postia.. (veljeltäni)Siinä samallahan sen osoitteen sai..

Kavereille en ole vielä kertonut, nähty on kyllä, mutten nyt vielä halunnut tai jaksanut ottaa puheeksi asiaa.. oli niin paljon kaikenlaista.. Jospa myöhemmin. En haluaisi, että kakki saisivat tietää. Jotain pientä alkuun.. Sinä nyt tiedätkin jo paljon.. enemmän kuin moni muu.

Mitenpä sinulla muuten on mennyt, lomallako olet? Entäpä missä sinä tunnet onnistuneesi? Mihin olet tyytyväinen ja mihin tyytyväinen itsessäsi?

Nyt on ollut aika sateista.. taitaa tulla aikaisin kevät? hmm. hieman ahdistaa kyllä, mutta toivoa sopii, että myös jossain vaiheessa piristää..

Kirjoittelemisiin jatkossakin, sinä siellä jossakin päin suomea, -kiitos taasen! :) Kiva saada "postia"..

-johanna

johanna. kirjoitti:

Aikaa hieman viimeisestä kulunut.. aattelin , että sä jo varmaan unohdit tai jotain on sattunut.. Niin, ravasithan sinä tosiaan niissä tutkimuksissa paljon. Ei mitään vakavampaa lie sitten ollut? Flunssaa on ollut täälläpäin ainakin liikkeellä..

Mulla se leikkaus siirtyi..jännittää vaan enempi, kun odottelee. Se tuntuu vieläkin ihan epätoodelta koko leikkaus, kun masu voi niin hyvin nyt. Mulla siis paksunsuolen tulehdus. Olet varmaan kuullut. Niin, oletko sairaanhoitaja ammatiltasi? Kiitos vinkeistä valmistautua leikkaukseeen..-kaikki neuvot tarpeen. :/ Henkinen puoli varmaan vaikuttaa suuresti, luulen. Jos voi hyvin ja tuntee olonsa hyväksi, varmaan toipuu nopeammin. Oon yrittänyt syödä terveellisesti, kasvissosekeittoja jne. Joskus niitä täydennyssrav. valmisteitakin.. Ootko sinä esim. allerginen millekään tms. Nyt oon kyllä kahviakin juonut, vaikkei sen sanotakaan olevan vatsalle hyväksi, mutta hyvältä maistuu ja piristää aamuisin. En sitä muulloin juokaan. Mitenpä sinä?

Niin selästä.. taitaa olla ne jutut seurausta masusta ja varmaan juuri työstä yms johtuen. Nyt ei ole ollu samanlaisia kipuja kuin joulukuussa tai tammikuussa, mutta varovainen saa olla, ettei niksauta taas sitä. Siellä tais olla joku murtuma tms.. Mutta syön lääkkeitä siihen, toivottavasti toimii. :)

Tässä oon vaihdellu huoneissa järjestyksiä ja miettiny, mitä mukaan sairaalaan.. ettei mitään jää tai puutu sitten.. Musiikkia, luettavaa jne. Mitä sulle tulisi mieleen ottaa mukaan sairaalaan? Onko sinua koskaan leikattu? Mulla se olisi paksunsuolen poisto, mutta tilalle saa ns. j-pussin ja ulostaminen jatkossa normaalisti.Onhan tuo varmaan aika suuri leikkaus, vai mitä mieltä?

Mä kun olen kanssa hoitoalalla, on jotenkin outoa alkuun olla hoidettava. Ja jatkossa vielä enempi.. Mä oon ainakin tykännyt ja ollut tyytyväinen työhöni tähän asti. Saa nähdä, josko hieman alaa joutuu vaihtamaan, vaikka osastosihhteerin hommiin tms.Ihan tyytyväinen olen myös, kun on puoliso(avo) ja kiva koti.. Itsessä tyytyväinen, kyselit? hmm,varmaan tuo sama juttu, kuin edellä, on tykännyt ja pärjännyt työssään ja saanut hyvää palautetta. Onnistunut? No ainakin olemaan ja sopeutumaan monenlaisissa eri työpaikoissa.. Nuorempana ehkä jotkut harrastukset, hiihto, juoksu, taitoluistelu..niissä onnistunut.. Ja onnistunut tosiaan tapaamaan sen erään tyypin, joka melkeenpä tuntuu jo perheen jäseneltä ajoittain ainakin.on paljon veljeni kanssa tekemisissä esim. mutta muutenkin. En ole vielä laittanut postia, veljeltä kyselin, onkohan osoite sama vielä, kun aikanaan saatiin yhtä aikaa postia.. (veljeltäni)Siinä samallahan sen osoitteen sai..

Kavereille en ole vielä kertonut, nähty on kyllä, mutten nyt vielä halunnut tai jaksanut ottaa puheeksi asiaa.. oli niin paljon kaikenlaista.. Jospa myöhemmin. En haluaisi, että kakki saisivat tietää. Jotain pientä alkuun.. Sinä nyt tiedätkin jo paljon.. enemmän kuin moni muu.

Mitenpä sinulla muuten on mennyt, lomallako olet? Entäpä missä sinä tunnet onnistuneesi? Mihin olet tyytyväinen ja mihin tyytyväinen itsessäsi?

Nyt on ollut aika sateista.. taitaa tulla aikaisin kevät? hmm. hieman ahdistaa kyllä, mutta toivoa sopii, että myös jossain vaiheessa piristää..

Kirjoittelemisiin jatkossakin, sinä siellä jossakin päin suomea, -kiitos taasen! :) Kiva saada "postia"..

-johanna

Joo onhan tästä aikaa kun viimeksi kirjoittelin. En minä nyt sinua unohda :) Mulla on vaan niin kiireistä elämä tällä hetkellä. Töitä viitenä päivänä viikossa, vapaa-ajalla tukihenkilötöitä kahdesti viikossa, nyt pitää vielä jonkin aikaa käydä kurssilla, jota on kaksi iltaa viikossa. Sitten on se kuitenkin kiva välillä olla itsekseen, tekemättä mitään, taikka tavata ystäviä. Niin siis vanhalla nimikkeellä mielenterveyshoitaja olen.

Niin, mutta minulle tuli muitakin oireita, niin kuin olisin HIV:n saanut. Taikka sitten B-hepatiitti tai C-hepatiitti. Pitäisi käydä niissäkin testeissä.

Voih, varmasti on ollu kipeä jos paksusuolen tulehdus. Sinun pitäisi saada kyllä välillä muuta ajateltavaa kun se leikkaus. Eikö avomiehesi voisi olla enemmän sinun kans ja olla vähempi niiden harrastuksiansa parissa? Tekisitte vaikka jotain kivaa piristävää. Mitä hän muuten harrastaa?
Joo niinhän se henkinen puoli vaikuttaa hyvinkin paljon asiaan. Ekanahan se siitä fyysisestä valmistautumisesta tämmöisissä tilanteissa tulee mieleen se terveellinen ruokavalio ja se että ne kivut saisi pidettyä pois.
Niin ei ole mulla vielä todettu sairauksia enkä ole allerginenkaan.
Jaap että kahvin ystävä olet :) Ei tule kyllä nykyään kahvia kovin usein juotua, töissä päiväkahvit, sitten ehkä vielä kun kotia tulen.

Kyllä minäkin viihdykkeitä ottaisin, juuri näitä, mielenkiintoista ja kivaa luettavaa, musiikkia... Että tuntee olon mukavaksi.
Joo kerran tehtiin suuhun leikkaus, en muista tarkalleen mikä siinä oli, mutta jouduttiin kuitenkin ihan nukuttamaan. Joskus aikasta nuorena.
Onhan niissä riskeja tietenkin, mutta kyllä siitä selviät ja alat paranemaan! :)Nykypäivänä selvitään todella vaikeista leikkauksista, kyllä sullakin se varmaan menee hienosti! Vastaan vielä lisää tähän viestiisi tässä joku päivä, nyt alkaa minulla olla jo tapaamiseen

minä vain kirjoitti:

Joo onhan tästä aikaa kun viimeksi kirjoittelin. En minä nyt sinua unohda :) Mulla on vaan niin kiireistä elämä tällä hetkellä. Töitä viitenä päivänä viikossa, vapaa-ajalla tukihenkilötöitä kahdesti viikossa, nyt pitää vielä jonkin aikaa käydä kurssilla, jota on kaksi iltaa viikossa. Sitten on se kuitenkin kiva välillä olla itsekseen, tekemättä mitään, taikka tavata ystäviä. Niin siis vanhalla nimikkeellä mielenterveyshoitaja olen.

Niin, mutta minulle tuli muitakin oireita, niin kuin olisin HIV:n saanut. Taikka sitten B-hepatiitti tai C-hepatiitti. Pitäisi käydä niissäkin testeissä.

Voih, varmasti on ollu kipeä jos paksusuolen tulehdus. Sinun pitäisi saada kyllä välillä muuta ajateltavaa kun se leikkaus. Eikö avomiehesi voisi olla enemmän sinun kans ja olla vähempi niiden harrastuksiansa parissa? Tekisitte vaikka jotain kivaa piristävää. Mitä hän muuten harrastaa?
Joo niinhän se henkinen puoli vaikuttaa hyvinkin paljon asiaan. Ekanahan se siitä fyysisestä valmistautumisesta tämmöisissä tilanteissa tulee mieleen se terveellinen ruokavalio ja se että ne kivut saisi pidettyä pois.
Niin ei ole mulla vielä todettu sairauksia enkä ole allerginenkaan.
Jaap että kahvin ystävä olet :) Ei tule kyllä nykyään kahvia kovin usein juotua, töissä päiväkahvit, sitten ehkä vielä kun kotia tulen.

Kyllä minäkin viihdykkeitä ottaisin, juuri näitä, mielenkiintoista ja kivaa luettavaa, musiikkia... Että tuntee olon mukavaksi.
Joo kerran tehtiin suuhun leikkaus, en muista tarkalleen mikä siinä oli, mutta jouduttiin kuitenkin ihan nukuttamaan. Joskus aikasta nuorena.
Onhan niissä riskeja tietenkin, mutta kyllä siitä selviät ja alat paranemaan! :)Nykypäivänä selvitään todella vaikeista leikkauksista, kyllä sullakin se varmaan menee hienosti! Vastaan vielä lisää tähän viestiisi tässä joku päivä, nyt alkaa minulla olla jo tapaamiseen

Juu, sulla onkin kiireitä, jos töissä olet ja kurssilla yms.. -sitä omaa aikaa kyllä tarvitsee! Minä ainakin melkoisen paljon, olen varmaan luonteeltani sellainen. Pakko saada olla välillä rauhassa, yksin, tekemättä sen kummempia... kai sitä jotenkin siinä rentoutuu jne. Mut toisaalta juuri nyt olen ruennut kaipaamaan myös entistä enempi ihmisiä ympärilleni.. varmaankin tuosta leikkauksesta yms. johtuen. Tosi kiva muuten sun kans kirjoitella aina silloin tällöin.. :)

Mun avopuoliso lähtee nyt viikonl. pelimatkalle ja jään yksin kotosalle.. -mitähän sitä keksisi, jotain kivaa tekemistä? Mitä sinä puuhailet, jos on vapaata aikaa? Mä joskus esim.askarrellut kortteja ja kirjoittelen.. joskus joku hyvä elokuva.. Vinkkejä? Niin tuo avokki harrastaa vähän vaikka mitä: sählyä, kaukalopalloa ja on maalisssa jääkiekossa. Sitte käy pelailemassa eri joukkueissa aina kun mahd. ja pyydetään. On jopa päässy pelaamaan kaupungin johtajan ym "herrojen" kanssa samaan joukkueeseen, en kyllä tiedä,miten on sinne päässy tarkalleen.. no joo, aikasta paljon yksin tulee oltua kun hänellä työt lisäksi yms.. :/

Kyllähän me jotain aina välillä koitetaan keksiä, esim uutta akvaariota laittaa, mutta kaikki vie aikaa aina niin paljon. huuh välillä pitkä aika. Joku kurssi tms voisi olla hyvä?!

Mites, joko ehdit käydä niissä kokeissa? Toivottavasti ei mitään vakavaa.. ?

Täällä satoikin lunta koko yön näköjään, aamulla oli maa ja puut ihan lumen peitossa. Jatkuispa tuo talvi vielä.. Kivempi olis ne leikkaukset, mutta toisaalta kun lumet lähtee, ei kaatumisen pelkoa niin tuolla ulkosalla..

Kirjoittele vain lisää taasen.. kiva lueskella, kirjoitella

-johanna

johanna. kirjoitti:

Juu, sulla onkin kiireitä, jos töissä olet ja kurssilla yms.. -sitä omaa aikaa kyllä tarvitsee! Minä ainakin melkoisen paljon, olen varmaan luonteeltani sellainen. Pakko saada olla välillä rauhassa, yksin, tekemättä sen kummempia... kai sitä jotenkin siinä rentoutuu jne. Mut toisaalta juuri nyt olen ruennut kaipaamaan myös entistä enempi ihmisiä ympärilleni.. varmaankin tuosta leikkauksesta yms. johtuen. Tosi kiva muuten sun kans kirjoitella aina silloin tällöin.. :)

Mun avopuoliso lähtee nyt viikonl. pelimatkalle ja jään yksin kotosalle.. -mitähän sitä keksisi, jotain kivaa tekemistä? Mitä sinä puuhailet, jos on vapaata aikaa? Mä joskus esim.askarrellut kortteja ja kirjoittelen.. joskus joku hyvä elokuva.. Vinkkejä? Niin tuo avokki harrastaa vähän vaikka mitä: sählyä, kaukalopalloa ja on maalisssa jääkiekossa. Sitte käy pelailemassa eri joukkueissa aina kun mahd. ja pyydetään. On jopa päässy pelaamaan kaupungin johtajan ym "herrojen" kanssa samaan joukkueeseen, en kyllä tiedä,miten on sinne päässy tarkalleen.. no joo, aikasta paljon yksin tulee oltua kun hänellä työt lisäksi yms.. :/

Kyllähän me jotain aina välillä koitetaan keksiä, esim uutta akvaariota laittaa, mutta kaikki vie aikaa aina niin paljon. huuh välillä pitkä aika. Joku kurssi tms voisi olla hyvä?!

Mites, joko ehdit käydä niissä kokeissa? Toivottavasti ei mitään vakavaa.. ?

Täällä satoikin lunta koko yön näköjään, aamulla oli maa ja puut ihan lumen peitossa. Jatkuispa tuo talvi vielä.. Kivempi olis ne leikkaukset, mutta toisaalta kun lumet lähtee, ei kaatumisen pelkoa niin tuolla ulkosalla..

Kirjoittele vain lisää taasen.. kiva lueskella, kirjoitella

-johanna

Pitäisiköhän meidän pikkuhiljaa jättää tämä keskustelupaikka? Kerromme itestämme koko ajan lisää ja lisää, en pitäisi yhtään mahdottomana ajatuksena että joku tunnistaa jommankumman tai kummatkin. Vaikka tuskimpa täällä enää ihmisiä sen kummemmin käy kun näin kaukana jo on, mutta kuitenkin. Ihmisetkin kirjoittelevat tänne aina vaan uusia keskusteluja, eihän me voida täällä kuitenkaan ikuisuutta kirjoitella. Pitäisi keksiä jotain muuta, vai pitäisikö? :) Miten kauan ajattelit että kirjoiteltaisiin, viikkoja, kuukausia, vuosia, kymmeniä vuosia....? Toki kirjoitella voidaan, mutta itse olen vähän sellainen että kyllästyttää ajatus kirjoitella jonkun kans pitkään ilman että koskaan tapaa tätä henkilöä. Siis tarkoitan nyt monia vuosia, kymmeniä vuosia jne. Sitten sekin että ei sitä uskalla oikeen tuntemattomille mitä tahansa kertoa. Jos meilläkin sattuu vaikkapa yhteisiä tuttuja olemaan. Itselläni monta ystävää Pohjanmaalla, kuin myös monilla muillakin ystävistäni, sukulaisiakin asuu ja työn kauttakin tuttuja jonkin verran. (Itse en kuitenkaan Pohjanmaalla asu) Siis asuuhan siellä päin paljon ihmisiä, mutta kuitenkin. Ja vielä tämä hoitoala. Ei kiva jos lähtisi jotain juttuja kiertämään.
Vai mitä haluat minusta? Ihmistä jonka kanssa kirjoitella mutta ei muuta, vaiko jotain auttajaa joka lukee kirjoituksesi ja keskittyy auttamiseen (suhde olisi enemmänkin hoitosuhteen tapainen) vai ystävää, mitä? Sano vaan, ehkä sitten keksitään jotain miten täst edes. :)

johanna. kirjoitti:

Aikaa hieman viimeisestä kulunut.. aattelin , että sä jo varmaan unohdit tai jotain on sattunut.. Niin, ravasithan sinä tosiaan niissä tutkimuksissa paljon. Ei mitään vakavampaa lie sitten ollut? Flunssaa on ollut täälläpäin ainakin liikkeellä..

Mulla se leikkaus siirtyi..jännittää vaan enempi, kun odottelee. Se tuntuu vieläkin ihan epätoodelta koko leikkaus, kun masu voi niin hyvin nyt. Mulla siis paksunsuolen tulehdus. Olet varmaan kuullut. Niin, oletko sairaanhoitaja ammatiltasi? Kiitos vinkeistä valmistautua leikkaukseeen..-kaikki neuvot tarpeen. :/ Henkinen puoli varmaan vaikuttaa suuresti, luulen. Jos voi hyvin ja tuntee olonsa hyväksi, varmaan toipuu nopeammin. Oon yrittänyt syödä terveellisesti, kasvissosekeittoja jne. Joskus niitä täydennyssrav. valmisteitakin.. Ootko sinä esim. allerginen millekään tms. Nyt oon kyllä kahviakin juonut, vaikkei sen sanotakaan olevan vatsalle hyväksi, mutta hyvältä maistuu ja piristää aamuisin. En sitä muulloin juokaan. Mitenpä sinä?

Niin selästä.. taitaa olla ne jutut seurausta masusta ja varmaan juuri työstä yms johtuen. Nyt ei ole ollu samanlaisia kipuja kuin joulukuussa tai tammikuussa, mutta varovainen saa olla, ettei niksauta taas sitä. Siellä tais olla joku murtuma tms.. Mutta syön lääkkeitä siihen, toivottavasti toimii. :)

Tässä oon vaihdellu huoneissa järjestyksiä ja miettiny, mitä mukaan sairaalaan.. ettei mitään jää tai puutu sitten.. Musiikkia, luettavaa jne. Mitä sulle tulisi mieleen ottaa mukaan sairaalaan? Onko sinua koskaan leikattu? Mulla se olisi paksunsuolen poisto, mutta tilalle saa ns. j-pussin ja ulostaminen jatkossa normaalisti.Onhan tuo varmaan aika suuri leikkaus, vai mitä mieltä?

Mä kun olen kanssa hoitoalalla, on jotenkin outoa alkuun olla hoidettava. Ja jatkossa vielä enempi.. Mä oon ainakin tykännyt ja ollut tyytyväinen työhöni tähän asti. Saa nähdä, josko hieman alaa joutuu vaihtamaan, vaikka osastosihhteerin hommiin tms.Ihan tyytyväinen olen myös, kun on puoliso(avo) ja kiva koti.. Itsessä tyytyväinen, kyselit? hmm,varmaan tuo sama juttu, kuin edellä, on tykännyt ja pärjännyt työssään ja saanut hyvää palautetta. Onnistunut? No ainakin olemaan ja sopeutumaan monenlaisissa eri työpaikoissa.. Nuorempana ehkä jotkut harrastukset, hiihto, juoksu, taitoluistelu..niissä onnistunut.. Ja onnistunut tosiaan tapaamaan sen erään tyypin, joka melkeenpä tuntuu jo perheen jäseneltä ajoittain ainakin.on paljon veljeni kanssa tekemisissä esim. mutta muutenkin. En ole vielä laittanut postia, veljeltä kyselin, onkohan osoite sama vielä, kun aikanaan saatiin yhtä aikaa postia.. (veljeltäni)Siinä samallahan sen osoitteen sai..

Kavereille en ole vielä kertonut, nähty on kyllä, mutten nyt vielä halunnut tai jaksanut ottaa puheeksi asiaa.. oli niin paljon kaikenlaista.. Jospa myöhemmin. En haluaisi, että kakki saisivat tietää. Jotain pientä alkuun.. Sinä nyt tiedätkin jo paljon.. enemmän kuin moni muu.

Mitenpä sinulla muuten on mennyt, lomallako olet? Entäpä missä sinä tunnet onnistuneesi? Mihin olet tyytyväinen ja mihin tyytyväinen itsessäsi?

Nyt on ollut aika sateista.. taitaa tulla aikaisin kevät? hmm. hieman ahdistaa kyllä, mutta toivoa sopii, että myös jossain vaiheessa piristää..

Kirjoittelemisiin jatkossakin, sinä siellä jossakin päin suomea, -kiitos taasen! :) Kiva saada "postia"..

-johanna

Mutta sinä taidat olla sairaanhoitaja sitten? :) Menetkö sitten samaan sairaalaan leikkaukseen missä olet töissäkin? On se varmaan kyllä kumma tunne ollakin itse se jota hoidetaan. Jos itse sairastuisin ja pitäisi psykiatriselle osastolle lähteä, niin kyllä joutuisin lähtemään kauas omalta paikkakunnalta. Mutta se on kyllä hieno asia että pidät työstäsi! Oletko sitten aina ollut hoitoalalla? Itse valmistuin aika vasta tähän ammattiin, pari vuotta kohta tulee. Sitä ennen olin näyttelijä.

Olet taitoluisteluakin harrastanu! Ei varmaan mitään helppoa hommaa? Minuakin kiinnosti se nuorempana. Itse kans harrastin hiihtoa, ja juoksemassakin käyn aina silloin tällöin. Hiihditkö ihan kilpaa?

Ai jaa. olette tavanneetkin jo. :) Kerro vaan sitten kun sinusta siltä tuntuu, eihän sitä kannata itseään stressata sillä asialla. Mutta se vaan taitaa mennä koko ajan entistä vaikeammaksi.
Miten sitten ajattelit kertoa, että olet ollu vakavassa suolileikkauksessa ym, etkä heille ole puhunu mitään koko asiasta? Minulle kävi vähän samantyyppinen homma ystäväni kanssa: Hänellä oltiin todettu kasvain ja vasta reilu vuoden päästä siitä kertoi minulle asiasta kun oli melkein jo pakko. Muut hänen ystävistään, ystäväni puheen perusteella kyllä tuntuivat tietävän. Kyllä minua vaivasi se pitkään että ei niin vakavasta asiasta kertonu minulle mitään. Luottamusasiakin kävi mielessa, mutta ei se voi oikeen siitäkän olla kiinni, en ikinä ole pettänyt hänen luottamustaan ja on pystyny kyllä muut asiansa huoletta kertomaan.

En ole lomalla vielä. Mitähän sitä keksisi sitten lomaksi kivaa tekemistä? Voisin kyllä ystäviäni lähteä tapaamaan pitkästä aikaan, taikka sitten sinulle kirjoitella :) Ei kai tässä muuten erikoisia kuulu, paitti että ystävilleni sattunu kaikkea ikävää :/ Ja entinen miesystäväni kirjoitteli viime yönä :)

Jaa´a, no näyttelijänä ollessani sain hyvää palautetta "näyttelijän lahjoista" , cheerleaderina myöskin, hiihdossa.. Tyytyväinen olen minäkin nykyiseen työhöni, ja potilaatkin pitävät. Mutta toisaalta se ei ole kiva kun työkaverit huomaavat ja vaikuttavat jo kateellisilta.

Joo oleppa hyvä vain :)

johanna. kirjoitti:

Juu, sulla onkin kiireitä, jos töissä olet ja kurssilla yms.. -sitä omaa aikaa kyllä tarvitsee! Minä ainakin melkoisen paljon, olen varmaan luonteeltani sellainen. Pakko saada olla välillä rauhassa, yksin, tekemättä sen kummempia... kai sitä jotenkin siinä rentoutuu jne. Mut toisaalta juuri nyt olen ruennut kaipaamaan myös entistä enempi ihmisiä ympärilleni.. varmaankin tuosta leikkauksesta yms. johtuen. Tosi kiva muuten sun kans kirjoitella aina silloin tällöin.. :)

Mun avopuoliso lähtee nyt viikonl. pelimatkalle ja jään yksin kotosalle.. -mitähän sitä keksisi, jotain kivaa tekemistä? Mitä sinä puuhailet, jos on vapaata aikaa? Mä joskus esim.askarrellut kortteja ja kirjoittelen.. joskus joku hyvä elokuva.. Vinkkejä? Niin tuo avokki harrastaa vähän vaikka mitä: sählyä, kaukalopalloa ja on maalisssa jääkiekossa. Sitte käy pelailemassa eri joukkueissa aina kun mahd. ja pyydetään. On jopa päässy pelaamaan kaupungin johtajan ym "herrojen" kanssa samaan joukkueeseen, en kyllä tiedä,miten on sinne päässy tarkalleen.. no joo, aikasta paljon yksin tulee oltua kun hänellä työt lisäksi yms.. :/

Kyllähän me jotain aina välillä koitetaan keksiä, esim uutta akvaariota laittaa, mutta kaikki vie aikaa aina niin paljon. huuh välillä pitkä aika. Joku kurssi tms voisi olla hyvä?!

Mites, joko ehdit käydä niissä kokeissa? Toivottavasti ei mitään vakavaa.. ?

Täällä satoikin lunta koko yön näköjään, aamulla oli maa ja puut ihan lumen peitossa. Jatkuispa tuo talvi vielä.. Kivempi olis ne leikkaukset, mutta toisaalta kun lumet lähtee, ei kaatumisen pelkoa niin tuolla ulkosalla..

Kirjoittele vain lisää taasen.. kiva lueskella, kirjoitella

-johanna

Kyllähän se on täysin ymmärrettävä asia että sitä varsinkin tuollaisessa tilanteessa haluaa ihmisiä ympärille, tukea, turvaa, läheisyyttä, ymmärrystä yms.

Koska sinulla muuten nämä suoliongelmat alkoivat? Kauanko olet ollu töistä pois?

Jaaps, pelimatkalle :) Mutta se on kyllä harmi kun joudut paljon yksin olemaan..
Noo, pidätkö käsitöistä, kutomisesta, virkkaamisesta...? Vai olisiko juuri nämä, maalaaminen, piirtäminen, askartelu, taikka sitten vaikkapa huovuttaminen, mukavaa? Ne elokuvat? Lukeminen? Minkälaisista asioista pidät, se riippuu paljon siitäkin. Voisi tietenkin jokin kurssikin olla kiva ja hyödyllinen. Saattaisit saada uusia ystäviäkin.

Minkälaisista elokuvista muuten pidät?
Kirjoitatko ihan runoja? :) Vai tarkoititko että tänne suomi24 -sivuille?

Ahaa, akvaariota meinasitte :) Minkälaiset kalat olisi kivoja?

Niin, en voi käydä kokeissa kun vasta n. kuukauden päästä, sitten sen jälkeen menee vielä 3 vkoa että tulokset tulevat.

Ai, sinä tykkäät talvesta :) Mikä talvessa on sinusta mukavaa?

Joo, kirjoittelen tässä taas sitten kun kerkiän:)
Vointeja!

minä vain kirjoitti:

Pitäisiköhän meidän pikkuhiljaa jättää tämä keskustelupaikka? Kerromme itestämme koko ajan lisää ja lisää, en pitäisi yhtään mahdottomana ajatuksena että joku tunnistaa jommankumman tai kummatkin. Vaikka tuskimpa täällä enää ihmisiä sen kummemmin käy kun näin kaukana jo on, mutta kuitenkin. Ihmisetkin kirjoittelevat tänne aina vaan uusia keskusteluja, eihän me voida täällä kuitenkaan ikuisuutta kirjoitella. Pitäisi keksiä jotain muuta, vai pitäisikö? :) Miten kauan ajattelit että kirjoiteltaisiin, viikkoja, kuukausia, vuosia, kymmeniä vuosia....? Toki kirjoitella voidaan, mutta itse olen vähän sellainen että kyllästyttää ajatus kirjoitella jonkun kans pitkään ilman että koskaan tapaa tätä henkilöä. Siis tarkoitan nyt monia vuosia, kymmeniä vuosia jne. Sitten sekin että ei sitä uskalla oikeen tuntemattomille mitä tahansa kertoa. Jos meilläkin sattuu vaikkapa yhteisiä tuttuja olemaan. Itselläni monta ystävää Pohjanmaalla, kuin myös monilla muillakin ystävistäni, sukulaisiakin asuu ja työn kauttakin tuttuja jonkin verran. (Itse en kuitenkaan Pohjanmaalla asu) Siis asuuhan siellä päin paljon ihmisiä, mutta kuitenkin. Ja vielä tämä hoitoala. Ei kiva jos lähtisi jotain juttuja kiertämään.
Vai mitä haluat minusta? Ihmistä jonka kanssa kirjoitella mutta ei muuta, vaiko jotain auttajaa joka lukee kirjoituksesi ja keskittyy auttamiseen (suhde olisi enemmänkin hoitosuhteen tapainen) vai ystävää, mitä? Sano vaan, ehkä sitten keksitään jotain miten täst edes. :)

Onhan se mullakin mielessä käynyt, että joku tunnistaa, etenkin nyt, kun on tullut jo kaikenlaista kerrottua ja kirjoiteltua itsestä. Täs hieman jo säikähdin, että joku tosiaan tunnistaisi.. -voisi hyvin olla mahdollista.

Oletko useasti täällä kirjoitellut? Mä nyt okeastaan vasta löysin tämän paikan.. Voisihan sitä harkita, tuli äkkiseltään näin mieleen, jos jatkossa jatkaa kirjoittelua muualla(ettei tunnisteta)niin tuo s. posti..? Ei tosiaan varmaan tämä paikka sovellu pitkään kirjoitteluun, aivan oikeassa olet. Kivaahan se on kyllä ollut. Mut laitanko minä jonkun osoitteen vai kuinka, jos kirjoitellaan? Ei sitä muuten tiedä, vaikka samalla suunnalla asuttais, tai olisi samoja tuttuja tms..

Viikonl. meni ja pelimatkat.. nopeasti kului loppujen lopuks aika. Vanhemmat kävivät kylässä ja lueskelin lehtiä ja kirjoja.. :)

Mut ilmoittele sinäkin, mitä mieltä..? Mukava vaikka kirjoitellakin vielä, ihan vaikka nyt "nettikaverina" tms. Ei jatkosta tiedä.. Tutulta jokseenkin tunnut..-johtuukohan se samasta alasta tms..? :) Hassua, ei kaikilla samaa vaikutusta ole, vaikka melko vähän tänne olen kirjoitellut, muualle kylläkin.

Talvi vaan pitää pintansa, -lunta sadellut kivasti..:)

Hyvää pääsiäistä!

johanna. kirjoitti:

Onhan se mullakin mielessä käynyt, että joku tunnistaa, etenkin nyt, kun on tullut jo kaikenlaista kerrottua ja kirjoiteltua itsestä. Täs hieman jo säikähdin, että joku tosiaan tunnistaisi.. -voisi hyvin olla mahdollista.

Oletko useasti täällä kirjoitellut? Mä nyt okeastaan vasta löysin tämän paikan.. Voisihan sitä harkita, tuli äkkiseltään näin mieleen, jos jatkossa jatkaa kirjoittelua muualla(ettei tunnisteta)niin tuo s. posti..? Ei tosiaan varmaan tämä paikka sovellu pitkään kirjoitteluun, aivan oikeassa olet. Kivaahan se on kyllä ollut. Mut laitanko minä jonkun osoitteen vai kuinka, jos kirjoitellaan? Ei sitä muuten tiedä, vaikka samalla suunnalla asuttais, tai olisi samoja tuttuja tms..

Viikonl. meni ja pelimatkat.. nopeasti kului loppujen lopuks aika. Vanhemmat kävivät kylässä ja lueskelin lehtiä ja kirjoja.. :)

Mut ilmoittele sinäkin, mitä mieltä..? Mukava vaikka kirjoitellakin vielä, ihan vaikka nyt "nettikaverina" tms. Ei jatkosta tiedä.. Tutulta jokseenkin tunnut..-johtuukohan se samasta alasta tms..? :) Hassua, ei kaikilla samaa vaikutusta ole, vaikka melko vähän tänne olen kirjoitellut, muualle kylläkin.

Talvi vaan pitää pintansa, -lunta sadellut kivasti..:)

Hyvää pääsiäistä!

kun ajattelee että jos vaikka kuukaudenkin tästä eteenpäin vielä kirjoiteltaisiin samaan malliin, niin kyllä siinä aika paljon tulee kerrottua.
Itsekin olen tunnistanu näiltä terveyssivuilta muutamia henkilöitä tutuikseni. Vaikka erillä nimimerkilläkin joskus kirjoittelevat. Sen vaan yllättävän helposti huomaa siitä tekstistä, ei pelkästään asiasta,kirjoitustyylistäkin jne.

Enpä kovin useasti käväise, tai no se vähän riippuu millon on aikaa. Kai joskus joulun jälkeen aloitin tänne ihmisille vastailemisen. Olen kyllä aikaisemminkin, mutta n. pari vuotta oli tässä taukoa.

Niin voisihan se sähköposti olla hyvä. Mulla vaan nyt vakoiluohjelma siellä :/ Enkä saa sitä pois. Tai no koneelta "sain", mutta eipä se anna sitä tuosta työpöydältä poistaa. Se tuli kavereillenikin, mutta kahdelle tuli multa kuulemma troijalainen, itselläni kyllä vakoiluohjelma. En ymmärrä.

Älä sinä laita mitään osoitetta, minä laitan jos jommasta kummasta meistä pitäisi valita. Ettei sua tunnistettais, sinähän se oot enemmän henkilökohtaisia kirjoitellu. Mutta pitäisi ainakin saada se virus ensin pois.

Jaa´a, hyvä kysymys. Siihen vaikuttaa niin monet asiat. Tietenkin voi olla tämä alakin yksi syy, että henkisesti tutulta tunnun :) Kyllähän siinä ihminen muuttuu kun tälle alalle ryhtyy.
Voihan sekin olla mahdollista, että olemme voineet olla vaikkapa samassa työpaikassa jonkin aikaa. Olen aika monessa paikassa ollu sijaisena, alkuaikoina muuallakin kun psykiatrisissa sairaaloissa, ja tunnun tutulta sitä kautta. Jotenkin tuntuu etten töissä enää osaa juuri mitään. Tietenkin ne perusasiat, mutta tuntuu vaan että tietoa on lähteny ihan hirveästi päästä. Ennen tiesin kaikesta mahdollisesta, myös mikä ei edes aiheeseen liittyny, nyt tuntuu etten juurikaan mitään muista.
Mutta niinhän se joskus menee, että tuntuu että olisi jonkun tuntenu pitkän ajan, vaikkei olisi häntä välttämättä ikinä edes tavannu, tai kuullu aikaisemmin.

No sehän oli mukava kun vanhemmat kävivät kylässä :)
Minunkin yksi tuttu muuten käy pelimatkoilla, mutta niitä on ilmeisesti aika paljon, ja monella paikkakunnalla. En kyllä tiedä mitä tuttuni edes pelaa, olihan niitä vaikka mitä lajeja.

Jaa, sielläkin satanut lunta :) Täällä satoi iltapäivemmälläkin, kylläkin vaan vähän aikaa.


Hyvää pääsiäistä sinne sinullekin! :)

minä vain kirjoitti:

kun ajattelee että jos vaikka kuukaudenkin tästä eteenpäin vielä kirjoiteltaisiin samaan malliin, niin kyllä siinä aika paljon tulee kerrottua.
Itsekin olen tunnistanu näiltä terveyssivuilta muutamia henkilöitä tutuikseni. Vaikka erillä nimimerkilläkin joskus kirjoittelevat. Sen vaan yllättävän helposti huomaa siitä tekstistä, ei pelkästään asiasta,kirjoitustyylistäkin jne.

Enpä kovin useasti käväise, tai no se vähän riippuu millon on aikaa. Kai joskus joulun jälkeen aloitin tänne ihmisille vastailemisen. Olen kyllä aikaisemminkin, mutta n. pari vuotta oli tässä taukoa.

Niin voisihan se sähköposti olla hyvä. Mulla vaan nyt vakoiluohjelma siellä :/ Enkä saa sitä pois. Tai no koneelta "sain", mutta eipä se anna sitä tuosta työpöydältä poistaa. Se tuli kavereillenikin, mutta kahdelle tuli multa kuulemma troijalainen, itselläni kyllä vakoiluohjelma. En ymmärrä.

Älä sinä laita mitään osoitetta, minä laitan jos jommasta kummasta meistä pitäisi valita. Ettei sua tunnistettais, sinähän se oot enemmän henkilökohtaisia kirjoitellu. Mutta pitäisi ainakin saada se virus ensin pois.

Jaa´a, hyvä kysymys. Siihen vaikuttaa niin monet asiat. Tietenkin voi olla tämä alakin yksi syy, että henkisesti tutulta tunnun :) Kyllähän siinä ihminen muuttuu kun tälle alalle ryhtyy.
Voihan sekin olla mahdollista, että olemme voineet olla vaikkapa samassa työpaikassa jonkin aikaa. Olen aika monessa paikassa ollu sijaisena, alkuaikoina muuallakin kun psykiatrisissa sairaaloissa, ja tunnun tutulta sitä kautta. Jotenkin tuntuu etten töissä enää osaa juuri mitään. Tietenkin ne perusasiat, mutta tuntuu vaan että tietoa on lähteny ihan hirveästi päästä. Ennen tiesin kaikesta mahdollisesta, myös mikä ei edes aiheeseen liittyny, nyt tuntuu etten juurikaan mitään muista.
Mutta niinhän se joskus menee, että tuntuu että olisi jonkun tuntenu pitkän ajan, vaikkei olisi häntä välttämättä ikinä edes tavannu, tai kuullu aikaisemmin.

No sehän oli mukava kun vanhemmat kävivät kylässä :)
Minunkin yksi tuttu muuten käy pelimatkoilla, mutta niitä on ilmeisesti aika paljon, ja monella paikkakunnalla. En kyllä tiedä mitä tuttuni edes pelaa, olihan niitä vaikka mitä lajeja.

Jaa, sielläkin satanut lunta :) Täällä satoi iltapäivemmälläkin, kylläkin vaan vähän aikaa.


Hyvää pääsiäistä sinne sinullekin! :)

Tuli tässä mieleen, ettei vaan jo oltais tuttuja tai entisiä työkavereita tms..? Eihän sitä tiedä.. Varmaan ollaa saman ikäisiäkin suurin piirtein..? Ei tässä kyllä tiiä tosiaan, mitä sitä viitsii itsestään näin julkisesti kirjoitella.. Tunnistaa kyllä voisi varmaan..

Ollaankohan samalta suunnalta suomea? Hmmm.. No, ilmoittele, jos saat viruksen tms. pois koneeltasi..Mulla on kaksi s. postia.. -ei onneksi vielä noita mainitsemiási juttuja tullut..

Mitä teet pääsiäisenä? Mä kotosalla ihan..

-johanna

minä vain kirjoitti:

Mutta sinä taidat olla sairaanhoitaja sitten? :) Menetkö sitten samaan sairaalaan leikkaukseen missä olet töissäkin? On se varmaan kyllä kumma tunne ollakin itse se jota hoidetaan. Jos itse sairastuisin ja pitäisi psykiatriselle osastolle lähteä, niin kyllä joutuisin lähtemään kauas omalta paikkakunnalta. Mutta se on kyllä hieno asia että pidät työstäsi! Oletko sitten aina ollut hoitoalalla? Itse valmistuin aika vasta tähän ammattiin, pari vuotta kohta tulee. Sitä ennen olin näyttelijä.

Olet taitoluisteluakin harrastanu! Ei varmaan mitään helppoa hommaa? Minuakin kiinnosti se nuorempana. Itse kans harrastin hiihtoa, ja juoksemassakin käyn aina silloin tällöin. Hiihditkö ihan kilpaa?

Ai jaa. olette tavanneetkin jo. :) Kerro vaan sitten kun sinusta siltä tuntuu, eihän sitä kannata itseään stressata sillä asialla. Mutta se vaan taitaa mennä koko ajan entistä vaikeammaksi.
Miten sitten ajattelit kertoa, että olet ollu vakavassa suolileikkauksessa ym, etkä heille ole puhunu mitään koko asiasta? Minulle kävi vähän samantyyppinen homma ystäväni kanssa: Hänellä oltiin todettu kasvain ja vasta reilu vuoden päästä siitä kertoi minulle asiasta kun oli melkein jo pakko. Muut hänen ystävistään, ystäväni puheen perusteella kyllä tuntuivat tietävän. Kyllä minua vaivasi se pitkään että ei niin vakavasta asiasta kertonu minulle mitään. Luottamusasiakin kävi mielessa, mutta ei se voi oikeen siitäkän olla kiinni, en ikinä ole pettänyt hänen luottamustaan ja on pystyny kyllä muut asiansa huoletta kertomaan.

En ole lomalla vielä. Mitähän sitä keksisi sitten lomaksi kivaa tekemistä? Voisin kyllä ystäviäni lähteä tapaamaan pitkästä aikaan, taikka sitten sinulle kirjoitella :) Ei kai tässä muuten erikoisia kuulu, paitti että ystävilleni sattunu kaikkea ikävää :/ Ja entinen miesystäväni kirjoitteli viime yönä :)

Jaa´a, no näyttelijänä ollessani sain hyvää palautetta "näyttelijän lahjoista" , cheerleaderina myöskin, hiihdossa.. Tyytyväinen olen minäkin nykyiseen työhöni, ja potilaatkin pitävät. Mutta toisaalta se ei ole kiva kun työkaverit huomaavat ja vaikuttavat jo kateellisilta.

Joo oleppa hyvä vain :)

En oikeen usko että olemme tuttuja. Johanna -nimistä ystävää ei ole, sukulainen on yksi, mutta se et voi olla sinä. Johanna nimisiä hoitajia on muutamia, jotka töiden kautta tiedän. Mutta vaikea uskoa että olet yksi heistä, ainakaan murteesta päätellen. Itselläni on kyllä ystäviä, joilla on Johanna -nimisiä ystäviä ja tuttuja, mutta tuntuu vaan niin epätodennäköiseltä, että juuri sinä sattuisit olemaan yksi heistä. Ja en tietenkään ala ystäviltäni kyselemään, tai heille kertomaan asioistasi, mitä olet minulle kertonut. Voit kyllä luottaa siihen.

Olet minua varmaan vuosia vanhempi, päätellen että olet ollut yli 10 vuotta jonkun kanssa kihloissa, niin vahva tunne että olisit n. 37-vuotias.

Niin kyllä sitä tosiaan kannattaa vähän miettiä, mitä täällä kirjoittelee itsestään, vaikka tuskimpa näin kaukana enää ihmiset käy lukemassa, mutta kannattaako sitä riskiä kuitenkaan ottaa. Muistatko mihin asti oltiin keretty kirjoitella, kun oltiin 1 ja 2 sivulla vielä? Missä vaiheessa laitoit nimimerkiksesi oman nimesi? Oletko kertonut jollekin tuttavallesi että kirjoittelet suomi24 sivuille?

Olin töissä nyt viikonlopun. Tänään lepäilin. Vietitkö sinä kivan pääsiäisen? :)

minä vain kirjoitti:

En oikeen usko että olemme tuttuja. Johanna -nimistä ystävää ei ole, sukulainen on yksi, mutta se et voi olla sinä. Johanna nimisiä hoitajia on muutamia, jotka töiden kautta tiedän. Mutta vaikea uskoa että olet yksi heistä, ainakaan murteesta päätellen. Itselläni on kyllä ystäviä, joilla on Johanna -nimisiä ystäviä ja tuttuja, mutta tuntuu vaan niin epätodennäköiseltä, että juuri sinä sattuisit olemaan yksi heistä. Ja en tietenkään ala ystäviltäni kyselemään, tai heille kertomaan asioistasi, mitä olet minulle kertonut. Voit kyllä luottaa siihen.

Olet minua varmaan vuosia vanhempi, päätellen että olet ollut yli 10 vuotta jonkun kanssa kihloissa, niin vahva tunne että olisit n. 37-vuotias.

Niin kyllä sitä tosiaan kannattaa vähän miettiä, mitä täällä kirjoittelee itsestään, vaikka tuskimpa näin kaukana enää ihmiset käy lukemassa, mutta kannattaako sitä riskiä kuitenkaan ottaa. Muistatko mihin asti oltiin keretty kirjoitella, kun oltiin 1 ja 2 sivulla vielä? Missä vaiheessa laitoit nimimerkiksesi oman nimesi? Oletko kertonut jollekin tuttavallesi että kirjoittelet suomi24 sivuille?

Olin töissä nyt viikonlopun. Tänään lepäilin. Vietitkö sinä kivan pääsiäisen? :)

Pääsiäinen meni kotosalla vain elokuvia katsellen ja ruokaa tehden.. -ihan kivaa oli. Mitä sinä teit pääsiäisenä?

Ei mua varmaan nimen perusteella tunne.Enkä ole kertonut kenellekään tietenkään mitään tästä. Sähköpostissakin on ihan tekaistu nimi.. :)Sen vois ihan laittaa, eikä kukaan epäile mitään. Mä jo luulin että susta ei kuulu nyt vähään aikaan.. ?

No mutta töihin ne kovasti soittelee ja harmittaa, kun ei voi mennä. Nytki paistaa aurinko ja kaupoille kohta.. Huh, jos jaksaa.. -oon yrittäny siivoilla vähän, vaik varovainen saa olla selän takia. Mitä sä olet puuhaillut?

Mä siis en ole vielä tavannut sitä yhtä tyyppiä, josta oli aiemmin puhe. En tiedä luulinko, että käsitit, että olen jo tavannut. En ole. Kysyisinkin, että kannattaakohan nyt laittaa mitään s postia edes? Mielipide?

Mä olen kyllä nuorempi, kuin mitä kirjoittelit.. Uskallatko sä kertoa ikäsi näin julkisesti??

Nyt alkaapi olla kiirus asioille, mutta palaillaanhan vielä...

t. johanna

johanna. kirjoitti:

Pääsiäinen meni kotosalla vain elokuvia katsellen ja ruokaa tehden.. -ihan kivaa oli. Mitä sinä teit pääsiäisenä?

Ei mua varmaan nimen perusteella tunne.Enkä ole kertonut kenellekään tietenkään mitään tästä. Sähköpostissakin on ihan tekaistu nimi.. :)Sen vois ihan laittaa, eikä kukaan epäile mitään. Mä jo luulin että susta ei kuulu nyt vähään aikaan.. ?

No mutta töihin ne kovasti soittelee ja harmittaa, kun ei voi mennä. Nytki paistaa aurinko ja kaupoille kohta.. Huh, jos jaksaa.. -oon yrittäny siivoilla vähän, vaik varovainen saa olla selän takia. Mitä sä olet puuhaillut?

Mä siis en ole vielä tavannut sitä yhtä tyyppiä, josta oli aiemmin puhe. En tiedä luulinko, että käsitit, että olen jo tavannut. En ole. Kysyisinkin, että kannattaakohan nyt laittaa mitään s postia edes? Mielipide?

Mä olen kyllä nuorempi, kuin mitä kirjoittelit.. Uskallatko sä kertoa ikäsi näin julkisesti??

Nyt alkaapi olla kiirus asioille, mutta palaillaanhan vielä...

t. johanna

Jaa, vai sellainen pääsiäinen oli sinulla :)Onko ruokaa mukava tehdä? Minkälaiset elokuvat hyviä siusta?

En oikeen ymmärtäny tuota ettei sua varmaan nimen perusteella tunneta. Tarkoitin että heti jos tämän meidän keskustelun avaa, niin näkee, että Johanna -niminen kirjoittelee. Sitten jos tuosta luk, mee lisää noita, niin saattaisi tunnistaa. Olet aika paljon itsestäsi kertonu. Jos tuttavasi tietäisivät vaikkapa siitä avomiehestäsi, hän paljon poissa kotoa, harrastuksissa, mitä harrastaa, pelimatkoilla käy. Ja kaikkea muuta. Ja tuo kirjoitustyyli millä kirjoitat, puhutko kans samanlailla suunnilleen. Mutta en usko että kukaan näin kaukana käy lukemassa, mutta että noita asioita tarkoitin. Siksi kysyin sitäkin, että oletko kertonut jollekin tutullesi että tänne kirjoittelet. Olisiko hänellä ollut kiinnostusta ottaa selville mitä kirjoittelet, tai jollekin toiselle mainita jota sellainen kiinnostaa. Sun takia sitä ajattelin. Itseäni ei niinkään haittaa vaikka joku lukisi, mitä tänne olen itsestäni kertonut, kun vielä en ollu mitään minua häiritsevää yms kertonu.
Sähköpostissa tekaistu nimi. Okei, no oletko tuttavillesi antanut sitä, tietävätkö he sen?
Mulla oli muuten muistaakseni 199 viirusta tässä koneella. Haittaohjelmaa. Nyt ne on kait pois.

Missä asioissa olet töissä saanu hyvää palautetta? :) Sinähän se reippaana olet ollu :)
Empä mä erikoista. Töitä töitä..
Kohta pitäisi ottaa omia hoidettavia :/ Muuten kiva, mutta nyt ei ole ollu pitkään aikaan mulla. Paperihommia olen pääasiassa tehny. Ja välillä ollaan potilaiden kanssa jotain puuhailtu. Jotenkin epävarma olo ottaa ketään. Mm kun näitäkin kirjoituksia luen, mitä olen sinulle olen tässä kirjoitellu. Tullut sanottua mitä ei pitäisi mielenterveyshoitajan sitten asiakkaallensa sanoa.

Joo, tarkoitin että ystävääsi olet tavannu.

Minusta nyt sinun juuri kannattaisi kirjoitella hänelle. Voi olla, että hän haluaisi tavata, piankin. Jos haluat kertoa, että sinulla leikkaus tulossa. Kyllä siinä hänellä käy varmaan monet asiat mielessä, jos ymmärtää, että vakavasta asiasta kyse.
Missä tilanteessa hän muuten sanoi, ettei tule sua unohtamaan? Oletteko olleet joskus enemmänkin kuin kavereita? Kävi myös mielessä, että seurustelitko siihen aikaan kun olitte työkavereita tämän "erään miehen" kanssa? Jos, niin voisiko olla mahdollista, ettei halunnu pilata sun ja tämän toisen suhdetta? Että missä tilanteessa hän sanoi sinulle niin kauniisti? Vaatii yleensä mieheltä paljon, että pystyy noin sanomaan. Voin hyvin kuvitella että tunsi suuria tunteita sinua kohtaan. Voi olla että tuntee vieläkin :) Millä tavalla ajattelit että "pilaisit" hänen elämäänsä, jos kipeä olisit (ja olisitte kavereita, tai seurustelisitte, miten nyt tarkoititkin?) Kuulostaa niin surulliselta kun ihmiset monesti niin ajattelevat.
Tarkoititko tuolla yhdellä lauseella: "En tiedä oliko sinulle pettymys nyt tämä, mutta mukava on ollut kirjoitella kanssasi", että minulle olisi pettymys, kun ei sukulaisia olla, vaiko jotain muuta? Miksi olisi pettymys minulle? :)Ethän sillä tavalla ajattele, että sinussa jotain vikaa? Ei ole :) Mukava on ollu minustakin sinun kirjoituksia käydä lukemassa ja vastailemassa. Mutta tuntuu vähän että painostaisit.
Ymmärräthän että minullakin kiireitä. Silti käyn täällä sinulle vastailemassa. Että sulla olis parempi olla:) Välitän sinusta ja että sulla olis hyvä olla. Kiinnostava ihminenkin olet ja elämäsi. Ja on minustakin mukava muuten kirjoitella, mutta tuo painostus. Jatkossakin mukava, mutta ethän enää painosta? :) Se ei auta, päin vastoin, pahentaa. Mutta kyllä sinuakin ymmärrän, kun tuollainen elämäntilanne, vielä kaiken lisäksi kun yksinkin joudut olemaan paljon. Ei varmasti tunnu mukavalta :/
Muuten mitenkä se leikkausasia edistyy?

Ahaa, olet nuorempi.
Ethän loukkaantunu kun vanhemmaksi luulin? Siitä vaan päättelin että yleensä pidemmät seurustelusuhteet alkavat yli 20 vuoden iässä. Että ihan monia vuosia kestää suhde. Kun tosiaan kovin nuorena sitä vasta ollaan kasvuvaiheessa, muututaan -henkisesti. Seurustelukin monesti kärsii siitä. Kyllä kävi myös vahvasti mielessä että olet nuorempi. Päätellen mm kirjoitustyylistäsi. Nimesi on myös yleistä paljon nuoremmilla kun 37. Kyllähän niitä on paljon samannimisiä vanhempiakin, mutta mielestäni huomattavasti harvinaisempaa.
Ja hieno homma on että avomiehesi aikoinaan tapasit ja niin pitkään on hyvä suhde kestänyt! Hienoa! :)

Joop, mutta minäpä lähden tässä nukkumaan pikkuhiljaa :)
Tällä viikolla mulla vähän enemmän aikaa kirjoitella. Mutta en halua luvata mitään, mitä en varmasti pysty pitämään. Mietitään sitten sitä s-posti -hommaakin :)

minä vain kirjoitti:

Jaa, vai sellainen pääsiäinen oli sinulla :)Onko ruokaa mukava tehdä? Minkälaiset elokuvat hyviä siusta?

En oikeen ymmärtäny tuota ettei sua varmaan nimen perusteella tunneta. Tarkoitin että heti jos tämän meidän keskustelun avaa, niin näkee, että Johanna -niminen kirjoittelee. Sitten jos tuosta luk, mee lisää noita, niin saattaisi tunnistaa. Olet aika paljon itsestäsi kertonu. Jos tuttavasi tietäisivät vaikkapa siitä avomiehestäsi, hän paljon poissa kotoa, harrastuksissa, mitä harrastaa, pelimatkoilla käy. Ja kaikkea muuta. Ja tuo kirjoitustyyli millä kirjoitat, puhutko kans samanlailla suunnilleen. Mutta en usko että kukaan näin kaukana käy lukemassa, mutta että noita asioita tarkoitin. Siksi kysyin sitäkin, että oletko kertonut jollekin tutullesi että tänne kirjoittelet. Olisiko hänellä ollut kiinnostusta ottaa selville mitä kirjoittelet, tai jollekin toiselle mainita jota sellainen kiinnostaa. Sun takia sitä ajattelin. Itseäni ei niinkään haittaa vaikka joku lukisi, mitä tänne olen itsestäni kertonut, kun vielä en ollu mitään minua häiritsevää yms kertonu.
Sähköpostissa tekaistu nimi. Okei, no oletko tuttavillesi antanut sitä, tietävätkö he sen?
Mulla oli muuten muistaakseni 199 viirusta tässä koneella. Haittaohjelmaa. Nyt ne on kait pois.

Missä asioissa olet töissä saanu hyvää palautetta? :) Sinähän se reippaana olet ollu :)
Empä mä erikoista. Töitä töitä..
Kohta pitäisi ottaa omia hoidettavia :/ Muuten kiva, mutta nyt ei ole ollu pitkään aikaan mulla. Paperihommia olen pääasiassa tehny. Ja välillä ollaan potilaiden kanssa jotain puuhailtu. Jotenkin epävarma olo ottaa ketään. Mm kun näitäkin kirjoituksia luen, mitä olen sinulle olen tässä kirjoitellu. Tullut sanottua mitä ei pitäisi mielenterveyshoitajan sitten asiakkaallensa sanoa.

Joo, tarkoitin että ystävääsi olet tavannu.

Minusta nyt sinun juuri kannattaisi kirjoitella hänelle. Voi olla, että hän haluaisi tavata, piankin. Jos haluat kertoa, että sinulla leikkaus tulossa. Kyllä siinä hänellä käy varmaan monet asiat mielessä, jos ymmärtää, että vakavasta asiasta kyse.
Missä tilanteessa hän muuten sanoi, ettei tule sua unohtamaan? Oletteko olleet joskus enemmänkin kuin kavereita? Kävi myös mielessä, että seurustelitko siihen aikaan kun olitte työkavereita tämän "erään miehen" kanssa? Jos, niin voisiko olla mahdollista, ettei halunnu pilata sun ja tämän toisen suhdetta? Että missä tilanteessa hän sanoi sinulle niin kauniisti? Vaatii yleensä mieheltä paljon, että pystyy noin sanomaan. Voin hyvin kuvitella että tunsi suuria tunteita sinua kohtaan. Voi olla että tuntee vieläkin :) Millä tavalla ajattelit että "pilaisit" hänen elämäänsä, jos kipeä olisit (ja olisitte kavereita, tai seurustelisitte, miten nyt tarkoititkin?) Kuulostaa niin surulliselta kun ihmiset monesti niin ajattelevat.
Tarkoititko tuolla yhdellä lauseella: "En tiedä oliko sinulle pettymys nyt tämä, mutta mukava on ollut kirjoitella kanssasi", että minulle olisi pettymys, kun ei sukulaisia olla, vaiko jotain muuta? Miksi olisi pettymys minulle? :)Ethän sillä tavalla ajattele, että sinussa jotain vikaa? Ei ole :) Mukava on ollu minustakin sinun kirjoituksia käydä lukemassa ja vastailemassa. Mutta tuntuu vähän että painostaisit.
Ymmärräthän että minullakin kiireitä. Silti käyn täällä sinulle vastailemassa. Että sulla olis parempi olla:) Välitän sinusta ja että sulla olis hyvä olla. Kiinnostava ihminenkin olet ja elämäsi. Ja on minustakin mukava muuten kirjoitella, mutta tuo painostus. Jatkossakin mukava, mutta ethän enää painosta? :) Se ei auta, päin vastoin, pahentaa. Mutta kyllä sinuakin ymmärrän, kun tuollainen elämäntilanne, vielä kaiken lisäksi kun yksinkin joudut olemaan paljon. Ei varmasti tunnu mukavalta :/
Muuten mitenkä se leikkausasia edistyy?

Ahaa, olet nuorempi.
Ethän loukkaantunu kun vanhemmaksi luulin? Siitä vaan päättelin että yleensä pidemmät seurustelusuhteet alkavat yli 20 vuoden iässä. Että ihan monia vuosia kestää suhde. Kun tosiaan kovin nuorena sitä vasta ollaan kasvuvaiheessa, muututaan -henkisesti. Seurustelukin monesti kärsii siitä. Kyllä kävi myös vahvasti mielessä että olet nuorempi. Päätellen mm kirjoitustyylistäsi. Nimesi on myös yleistä paljon nuoremmilla kun 37. Kyllähän niitä on paljon samannimisiä vanhempiakin, mutta mielestäni huomattavasti harvinaisempaa.
Ja hieno homma on että avomiehesi aikoinaan tapasit ja niin pitkään on hyvä suhde kestänyt! Hienoa! :)

Joop, mutta minäpä lähden tässä nukkumaan pikkuhiljaa :)
Tällä viikolla mulla vähän enemmän aikaa kirjoitella. Mutta en halua luvata mitään, mitä en varmasti pysty pitämään. Mietitään sitten sitä s-posti -hommaakin :)

Oletko kunnossa, eihän sinulle ole sattunu mitään? Mikä on vointisi? Loukkaannuitko tuosta edellisestä viestistäni? Jos, niin mistä kohdasta? En ainakaan tarkoituksella sinua loukannut. Pyydän anteeksi jos aiheutin mielipahaa, ei ollu tarkoitus.
Eikä tietenkään ole pakko tänne vastailla mihinkään kysymykseeni mihin et halua. Ajattelin edellisessä viestissä, että valikoit mihin kysymyksiini vastaat, jos vastaat. Mutta nyt tuli kyllä kauhea huoli sinusta, kun sinusta ei ole kuulunu :/ Jos luet tämän, jaksaisitko vastata, vaikka edes muutamalla sanalla, että tiedän sinun olevasi ainakin hengissä?
Haluatko vielä kirjoitella minulle, jos annan sen s-postiosoitteeni?
Olisi kiva sinuun tutustua :)

minä vain kirjoitti:

Oletko kunnossa, eihän sinulle ole sattunu mitään? Mikä on vointisi? Loukkaannuitko tuosta edellisestä viestistäni? Jos, niin mistä kohdasta? En ainakaan tarkoituksella sinua loukannut. Pyydän anteeksi jos aiheutin mielipahaa, ei ollu tarkoitus.
Eikä tietenkään ole pakko tänne vastailla mihinkään kysymykseeni mihin et halua. Ajattelin edellisessä viestissä, että valikoit mihin kysymyksiini vastaat, jos vastaat. Mutta nyt tuli kyllä kauhea huoli sinusta, kun sinusta ei ole kuulunu :/ Jos luet tämän, jaksaisitko vastata, vaikka edes muutamalla sanalla, että tiedän sinun olevasi ainakin hengissä?
Haluatko vielä kirjoitella minulle, jos annan sen s-postiosoitteeni?
Olisi kiva sinuun tutustua :)

Kiitokset vastauksista ja neuvoista :)!En ole nyt ollutkaan koneella vähään aikaan.. -pitänyt taukoa mm. selän takia. Lepäillyt ja onhan noita muita kiireitäkin ollut. Sitten vielä se, että aiemmin tuli aina s postiin ilmoitus, että viestiin on vastattu, nyt ei, joten ajattelin, että tänne ei sitten ole tullut mitään.. Kunnes kävin kurkkaamassa..

Ihan tässä entiseen malliin on menny, vähän työ- ja opiskeluasioitakin miettinyt..

Sorry, jos tunnet, että on painostettu jotenkin?Ei ole kyllä ollut tarkoitus.. - Ehkä se johtuu vaikka siitä, että kiva tietää ikä tms, onko siis oma mielikuva ollut oikea toisesta?? Sinä voisit varmaan olla iältäsi n. 30 kieppeillä, tai enemmän??

Mä en kyllä ole yhtään varma tästä ns "työkaveriasiasta"..?? Siitä on niin kauan! Ei silloin työaik seurusteltu.. Ei viitsi varmaankaan paljoa puhella tällaisia, joku tosiaan tunnistaa pian..Eikä sitten kyllä ole tosiaan kiva, varsinkaan jos se tietty henkilö lukisi sattumalta näitä! Mutta aika harva tosiaan varmaan käy näin kaukana lukemassa näitä juttuja..

En muuten ole kertonut muille mitään mun ns. "salaisesta" s postiosoitteesta.. Kun kyselit viimeksi..

Täällä sadellut paljon lunta, mutta kyllä se kevät sieltä vielä.. Tivolissa olisi sitten kiva päästä käymään.. :)

Hyvää viikon alkua..!

ps. voithan laittaa sen s postiosoitteenkin, jos haluat? Voisi ainakin kirjoitella "rennommin" -mutta ihan kuinka vain.

minä vain kirjoitti:

Oletko kunnossa, eihän sinulle ole sattunu mitään? Mikä on vointisi? Loukkaannuitko tuosta edellisestä viestistäni? Jos, niin mistä kohdasta? En ainakaan tarkoituksella sinua loukannut. Pyydän anteeksi jos aiheutin mielipahaa, ei ollu tarkoitus.
Eikä tietenkään ole pakko tänne vastailla mihinkään kysymykseeni mihin et halua. Ajattelin edellisessä viestissä, että valikoit mihin kysymyksiini vastaat, jos vastaat. Mutta nyt tuli kyllä kauhea huoli sinusta, kun sinusta ei ole kuulunu :/ Jos luet tämän, jaksaisitko vastata, vaikka edes muutamalla sanalla, että tiedän sinun olevasi ainakin hengissä?
Haluatko vielä kirjoitella minulle, jos annan sen s-postiosoitteeni?
Olisi kiva sinuun tutustua :)

Kiitos vastauksista! Täällä sitä entiseen malliin mennään... Taukoa olen koneelta pitänyt nyt hieman..

Kirjoittelin tuossa jo äsken pidemmästikin, mutta teksti hävisi, kun "palvelu ruuhkautunut" tms..?

Voithan toki laittaa s postiosoitteenkin, jos haluat, voisi ainakin "huolettomammin" kirjuutella, kun ehtii, mutta ihan miten vain... kirjoittelen myöhemmin lisää..

terkuin johanna

minä vain kirjoitti:

Jaa, vai sellainen pääsiäinen oli sinulla :)Onko ruokaa mukava tehdä? Minkälaiset elokuvat hyviä siusta?

En oikeen ymmärtäny tuota ettei sua varmaan nimen perusteella tunneta. Tarkoitin että heti jos tämän meidän keskustelun avaa, niin näkee, että Johanna -niminen kirjoittelee. Sitten jos tuosta luk, mee lisää noita, niin saattaisi tunnistaa. Olet aika paljon itsestäsi kertonu. Jos tuttavasi tietäisivät vaikkapa siitä avomiehestäsi, hän paljon poissa kotoa, harrastuksissa, mitä harrastaa, pelimatkoilla käy. Ja kaikkea muuta. Ja tuo kirjoitustyyli millä kirjoitat, puhutko kans samanlailla suunnilleen. Mutta en usko että kukaan näin kaukana käy lukemassa, mutta että noita asioita tarkoitin. Siksi kysyin sitäkin, että oletko kertonut jollekin tutullesi että tänne kirjoittelet. Olisiko hänellä ollut kiinnostusta ottaa selville mitä kirjoittelet, tai jollekin toiselle mainita jota sellainen kiinnostaa. Sun takia sitä ajattelin. Itseäni ei niinkään haittaa vaikka joku lukisi, mitä tänne olen itsestäni kertonut, kun vielä en ollu mitään minua häiritsevää yms kertonu.
Sähköpostissa tekaistu nimi. Okei, no oletko tuttavillesi antanut sitä, tietävätkö he sen?
Mulla oli muuten muistaakseni 199 viirusta tässä koneella. Haittaohjelmaa. Nyt ne on kait pois.

Missä asioissa olet töissä saanu hyvää palautetta? :) Sinähän se reippaana olet ollu :)
Empä mä erikoista. Töitä töitä..
Kohta pitäisi ottaa omia hoidettavia :/ Muuten kiva, mutta nyt ei ole ollu pitkään aikaan mulla. Paperihommia olen pääasiassa tehny. Ja välillä ollaan potilaiden kanssa jotain puuhailtu. Jotenkin epävarma olo ottaa ketään. Mm kun näitäkin kirjoituksia luen, mitä olen sinulle olen tässä kirjoitellu. Tullut sanottua mitä ei pitäisi mielenterveyshoitajan sitten asiakkaallensa sanoa.

Joo, tarkoitin että ystävääsi olet tavannu.

Minusta nyt sinun juuri kannattaisi kirjoitella hänelle. Voi olla, että hän haluaisi tavata, piankin. Jos haluat kertoa, että sinulla leikkaus tulossa. Kyllä siinä hänellä käy varmaan monet asiat mielessä, jos ymmärtää, että vakavasta asiasta kyse.
Missä tilanteessa hän muuten sanoi, ettei tule sua unohtamaan? Oletteko olleet joskus enemmänkin kuin kavereita? Kävi myös mielessä, että seurustelitko siihen aikaan kun olitte työkavereita tämän "erään miehen" kanssa? Jos, niin voisiko olla mahdollista, ettei halunnu pilata sun ja tämän toisen suhdetta? Että missä tilanteessa hän sanoi sinulle niin kauniisti? Vaatii yleensä mieheltä paljon, että pystyy noin sanomaan. Voin hyvin kuvitella että tunsi suuria tunteita sinua kohtaan. Voi olla että tuntee vieläkin :) Millä tavalla ajattelit että "pilaisit" hänen elämäänsä, jos kipeä olisit (ja olisitte kavereita, tai seurustelisitte, miten nyt tarkoititkin?) Kuulostaa niin surulliselta kun ihmiset monesti niin ajattelevat.
Tarkoititko tuolla yhdellä lauseella: "En tiedä oliko sinulle pettymys nyt tämä, mutta mukava on ollut kirjoitella kanssasi", että minulle olisi pettymys, kun ei sukulaisia olla, vaiko jotain muuta? Miksi olisi pettymys minulle? :)Ethän sillä tavalla ajattele, että sinussa jotain vikaa? Ei ole :) Mukava on ollu minustakin sinun kirjoituksia käydä lukemassa ja vastailemassa. Mutta tuntuu vähän että painostaisit.
Ymmärräthän että minullakin kiireitä. Silti käyn täällä sinulle vastailemassa. Että sulla olis parempi olla:) Välitän sinusta ja että sulla olis hyvä olla. Kiinnostava ihminenkin olet ja elämäsi. Ja on minustakin mukava muuten kirjoitella, mutta tuo painostus. Jatkossakin mukava, mutta ethän enää painosta? :) Se ei auta, päin vastoin, pahentaa. Mutta kyllä sinuakin ymmärrän, kun tuollainen elämäntilanne, vielä kaiken lisäksi kun yksinkin joudut olemaan paljon. Ei varmasti tunnu mukavalta :/
Muuten mitenkä se leikkausasia edistyy?

Ahaa, olet nuorempi.
Ethän loukkaantunu kun vanhemmaksi luulin? Siitä vaan päättelin että yleensä pidemmät seurustelusuhteet alkavat yli 20 vuoden iässä. Että ihan monia vuosia kestää suhde. Kun tosiaan kovin nuorena sitä vasta ollaan kasvuvaiheessa, muututaan -henkisesti. Seurustelukin monesti kärsii siitä. Kyllä kävi myös vahvasti mielessä että olet nuorempi. Päätellen mm kirjoitustyylistäsi. Nimesi on myös yleistä paljon nuoremmilla kun 37. Kyllähän niitä on paljon samannimisiä vanhempiakin, mutta mielestäni huomattavasti harvinaisempaa.
Ja hieno homma on että avomiehesi aikoinaan tapasit ja niin pitkään on hyvä suhde kestänyt! Hienoa! :)

Joop, mutta minäpä lähden tässä nukkumaan pikkuhiljaa :)
Tällä viikolla mulla vähän enemmän aikaa kirjoitella. Mutta en halua luvata mitään, mitä en varmasti pysty pitämään. Mietitään sitten sitä s-posti -hommaakin :)

Kiitos viesteistä! Täällä sitä entiseen malliin mennään.. olen pitänyt hieman taukoa koneelta.

Äsken kirjoittelin pidemmästikin, mutta teksti hävisi jostain syystä..

Voithan toki laittaa s postiosoitteenkin, jos haluat, ihan kuinka vain. Vois ainakin rennommin kirjoitella, kun ehtii..

Myöhemmin lisää!

T. johanna

johanna. kirjoitti:

Kiitos viesteistä! Täällä sitä entiseen malliin mennään.. olen pitänyt hieman taukoa koneelta.

Äsken kirjoittelin pidemmästikin, mutta teksti hävisi jostain syystä..

Voithan toki laittaa s postiosoitteenkin, jos haluat, ihan kuinka vain. Vois ainakin rennommin kirjoitella, kun ehtii..

Myöhemmin lisää!

T. johanna

Tässä mietin, että pitäisikö se uusi sähköpostitili tehdä. Mutta tuli mieleen, että pystytkö luottamaan, jos itsekin käytän "tekaistua nimeä" ?
Jos taas annan osoitteen jossa näkyy nimeni, en uskalla sanoa itsestäni juurikaan mitään.
Niin, ja ethän sitten anna osoitettani kenellekään muulle?
- Ja kaikista tärkein: annathan minun tutustua aitoon sinuun, siihen minkälainen oikeasti olet?

Mistä niin päättelit että olisin n 30-vuotias? :)
Kyllä kerron itsestäni enemmän kun olen s-postiosoitteeni antanut. Pitää katsoa minkä osoitteen sitä nyt antaisi. Mutta nyt ei kyllä oikeen kulje ajatus, väsyttää :( Pitäisi vielä jaksaa käydä suihkussakin..

Tässä se s-postiosoitteeni: [email protected].

Kirjoitellaan lisää sähköpostitse.
Kiva että voin luottaa siihen, ettet muille sitä anna!! :)