Pötypuheiden, kliseiden
nuupahtanut paradoksi
kokoonrutattu sanomalehti
kuivan ilman vietävänä.
Kaatopaikalta
syntynsä saanut
surkea, säälittävä reitti.
Asukas likaisten pahvilaatikoiden.
Pulujen valkoisten
ulosteiden häpäisemä minuus,
joiden rippeitä alla
nuhjuisten riepujen.
Menneisyyttä pienten
kirjainten, kansien väliin
piiloutuneiden.
Poimin paperitollon
brändiavokkaisiini takertuneen.
Siinä kerrotaan liian hyvästä
maailmasta, kaupungista, ihmisestä.
Naurahdan kolkosti,
betoniseinän vastatessa,
tässä hetkessä pimenevässä.
Jos todella tietäisit...
nuupahtanut paradoksi
kokoonrutattu sanomalehti
kuivan ilman vietävänä.
Kaatopaikalta
syntynsä saanut
surkea, säälittävä reitti.
Asukas likaisten pahvilaatikoiden.
Pulujen valkoisten
ulosteiden häpäisemä minuus,
joiden rippeitä alla
nuhjuisten riepujen.
Menneisyyttä pienten
kirjainten, kansien väliin
piiloutuneiden.
Poimin paperitollon
brändiavokkaisiini takertuneen.
Siinä kerrotaan liian hyvästä
maailmasta, kaupungista, ihmisestä.
Naurahdan kolkosti,
betoniseinän vastatessa,
tässä hetkessä pimenevässä.
Jos todella tietäisit...
Vastaukset 1
Vanhimmat
toteanpa vain, että
runosi tarina koskettaa.
Hyviä kaupunkeja
ei taida olla olemassakaan,
hyviä ihmisiä kylläkin, jossain!