Ei tässä ole mitään järkeä. Muutin pääkaupunkiseudulle pari vuotta sitten työn perässä, jo tuolloin olin kokenut masennuskausia opiskellessani. Työstä olin toki innostunut melkein puoli vuotta. Sitten huomasin, että sosiaaliset suhteeni ovat täysin kuralla, samoin taidot, toisin sanoen en tuntenut ketään. Eipä kyllä ollut lähtöpaikkakunnallanikaan ketään ystävää enää, enkä ollut seurustellutkaan ikinä..yksinäisyys alkoi masentamaan ja vuoden kuluttua olinkin burnout-sairaslomalla. Tällä välin koitin netin kautta tutustua naisiin, jos parisuhde helpottaisi. Elävässä elämässä en naisiin voi tutustua, epäsosiaalisuus kun rajoittaa..
Melkein vuosi sitten (samoihin aikoihin kun jäin burnout-lomalle) tutustuin netissä yhteen naiseen..ei niin viehättävään, muuten kyllä mukavaan. En voi siis sanoa, että olisin ikinä ihastunut häneen..mietin usein miksi vielä jatkan hänen kanssaan. Hän sanoo minulle "rakastan sua". Ja minä takaisin. Ainakin joskus myös tarkoitin sitä, mutta nyt tuntuu siltä, että olen hänen kanssaan, koska en parempaakaan saa, ei sen takia, että oikeasti rakastaisin häntä..voisinhan toki lopettaa ko suhteen, mutta sitten hänen sydämensä särkyisi ja minä olisin jälleen yksin. Niin yksin, etten sitä enää kestäisi, vaan todennäköisesti tappaisin itseni. Muutenkin koko elämä tuntuu niin turhalta tällä hetkellä jälleen. Työni lähinnä turhauttaa, enkä oikein jaksa keskittyä siihen. Lähes ainoa asia, joka milläänlailla tuo lohtua on musiikki ja välillä typerät tietokonepelit..Jotenkin tuntuu siltä, että epäsosiaalisuuteni rajoittaa elämääni huomattavasti. Olen kyllä todella kateellinen niille ihmisille, joilla on sosiaalisia taitoja. Ystäviä ei näin aikuisiällä niin vain hankitakaan, varsinkin jos itse on hiljainen ja epäsosiaalinen. Hankalaa tutustua ihmisiin kun ei ennestään jo tunne ketään. Samoin masennus rajoittaa tilannetta. Toisaalta mielenkiintoni rajoittuvatkin vain muutamaan aihealueeseen (tietokoneet, musiikki ja jossain määrin urheilu/elokuvat) ja olen äärimmäisen tylsää seuraa, ihmekös toi, ettei kukaan halua olla tekemisissä kanssani, tyttöystävänikin vain sen takia, kun ei parempaakaan saa.
Melkein vuosi sitten (samoihin aikoihin kun jäin burnout-lomalle) tutustuin netissä yhteen naiseen..ei niin viehättävään, muuten kyllä mukavaan. En voi siis sanoa, että olisin ikinä ihastunut häneen..mietin usein miksi vielä jatkan hänen kanssaan. Hän sanoo minulle "rakastan sua". Ja minä takaisin. Ainakin joskus myös tarkoitin sitä, mutta nyt tuntuu siltä, että olen hänen kanssaan, koska en parempaakaan saa, ei sen takia, että oikeasti rakastaisin häntä..voisinhan toki lopettaa ko suhteen, mutta sitten hänen sydämensä särkyisi ja minä olisin jälleen yksin. Niin yksin, etten sitä enää kestäisi, vaan todennäköisesti tappaisin itseni. Muutenkin koko elämä tuntuu niin turhalta tällä hetkellä jälleen. Työni lähinnä turhauttaa, enkä oikein jaksa keskittyä siihen. Lähes ainoa asia, joka milläänlailla tuo lohtua on musiikki ja välillä typerät tietokonepelit..Jotenkin tuntuu siltä, että epäsosiaalisuuteni rajoittaa elämääni huomattavasti. Olen kyllä todella kateellinen niille ihmisille, joilla on sosiaalisia taitoja. Ystäviä ei näin aikuisiällä niin vain hankitakaan, varsinkin jos itse on hiljainen ja epäsosiaalinen. Hankalaa tutustua ihmisiin kun ei ennestään jo tunne ketään. Samoin masennus rajoittaa tilannetta. Toisaalta mielenkiintoni rajoittuvatkin vain muutamaan aihealueeseen (tietokoneet, musiikki ja jossain määrin urheilu/elokuvat) ja olen äärimmäisen tylsää seuraa, ihmekös toi, ettei kukaan halua olla tekemisissä kanssani, tyttöystävänikin vain sen takia, kun ei parempaakaan saa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinua, niin ei kai kyse voi olla siitä, ettei hän saisi parempaa...
Tarkoitatko tällä "ei parempaa saisi" pelkkää ulkonäköä vai sosiaalisia taitoja?
Jos muuten tykkäät naisystävästäni mutta hän ei ole mallinmitoissa, kannattaisiko mennä itseensä?
kanssa sen takia, ettei ole saanut jotakuta toista - mutta se ei tietysti ole ratkaisu ja vaihtoehtona on olla yksin, päättää olla yksin tai yksin, kunnes löytää taas jonkun
jotka ovat vain "jonkun"kanssa koska eivät kestä olla yksin.
Paljon vaikeampaa on saada parempaa jos on varattu. Vapaana se on helpompaa. Toivottavasti tajusitte mitä asioita ajan takaa.